Alkuun ajateltiin että jos omilla soluilla ei toista saada niin antaa olla. Mutta monen epäonnistuneen hoidon jälkeen kaivataan niin kipeästi onnistumista (ja myös kaivataan kipeästi sitä toista lasta) niin päätettiin antaa mahdollisuus. Varmasti erilaisia tunteita herää vielä matkan varrella jos hoidot nyt onnistuvat, mutta suhtaudun niihin positiivisella uteliaisuudella 
Tuota lapselle/lapsille kertomista oon toki jo pohtinut, vaikkakin uskon ettei sitä asiaa ehkä kannata liikaa pohtia vielä tässä vaiheessa. Aika näyttää sitten miten ja milloin kerrotaan. Kun saa ensin tutustua (ja rakastua) lapseen niin varmasti löytyy ne oikeat sanat ja toimintamallit kertomiseen.
Sitäkin oon miettinyt että sitten kun on kertomisen aika niin tilanne on niin eri kuin nyt, kun kaikki tunteet myllertää ja tää koko lapsettomuus on niin tuoreena haavana vielä.
Mitä sun puoliso ajattelee lahjasoluista?
