Luonnollinen synnytys

Mutta ohjaaja oli kohtalaisen neutraali sen suhteen mikä olisi paras, mutta tuntui vähiten suosivan sitä puoli-istuvaa. Samalla sanoi että on niin tilanteesta ja synnytyksestä kiinni mikä sitten lopulta on itselle paras. Yksi osallistuja kertoi että hänen pari ystävää oli synnyttänyt kylkiasennossa, se oli itselle ihan uusi asento!
 
Ankka2016, jos jaksat raapustella, olisi kiva kuulla parhaat palat valmennuksesta!

Mietin tuota asentoa kans, että olis hyvä päästä vähän testaileen esim. just jakkaraa. En tiedä onnistuisko esimerkiksi seisaaltaan ponnistaminen vai alkaisko reidet hapottaan, jos on jo monen tunnin koitos takana, mutta sitä tärkeämpi kai olis olla vaihtoehtoja joista valita.

Suunnittelen valmennusta vasta tuonne maaliskuun tienoille kaksi kuukautta ennen laskettua.
 
Mä ajattelin tällä kertaa kokeilla ihan luomusynnytystä. Mulla on kolme synnytystä takana. Kahdessa sain paraservikaalipuudutuksen ja tämä viimeisin tietty eniten muistissa kun siitä on vuosi, sain epiduraalin, mutta se ei auttanut yhtään kun koko "katetri" (vai miksi sitä kutsutaan) oli irronnut mun selästä jo pari tuntia ennen tytön syntymää ja pahimmat kivut siis meni ihan happea hengittäen. Sain ennen sitä ilokaasua, mutta tytön syke hidastu niin sitten se vaihdettiin happeen ja sillä pärjäsin loppuun saakka. Lähinnä se auttoi, että keskityin siihen hengittämiseen..ja maskiin kiroiluun :D Nyt ajattelin, että kokeilen kokonaan ilman kun viimeksikin mentiin ilman vaikka muka sainkin kaikkea :)
 
Miekin ajattelin luomusynnytystä (toki mieli kerkee vielä monesti muuttua). Mahdollisimman vähän mitään lääkkeitä, jos ilman vaan pärjäisi :) ja ite tahtoisin koittaa synnyttää jakkaralla, se jotenkin kiinnostaisi eniten!
Tästä keskustelusta oli kyllä hyötyä, täytyy tutkia meneekö täällä missään lähikaupungeissa mammajoogaa ja miten ne menee :)
 
Mulla on edelliset syntyneet löäkkeettömästi. Mutta tohon ponnistuasentoon. Oon aina haaveillut jakkaralla ponnistamisesta tai altaassa( neidän sairaalassa ei saa) jakkaraan olen liian lyhyt, en saa tukevaa asentoa. Ja jotenkin automaattisesti oon hakeutunut siihen synnytyssängylle puoli-istuvaan tai kyljelleen . Mulla kipu vie jalat alta.niin kauan oon yrittänyt pysyä jalkeilla ja pystyasennossa kun vaan olen voinut.
 
Mä nyt sotkeudun tähänkin ketjuun, kun kännykkäsovelluksella pompsahti silmiini. Mitä paremmin synnytykseen on valmistautunut, sitä paremmin se todennäköisesti menee ja huonot synnytyskokemukset vähenevät.

Itse kävin neuvolan perhevalmennuksen, sairaalan synnytysvalmennuksen (käytännössä kerrottiin minne mennään ja koska) sekä yksityisen synnytysvalmennuksen, joka kesti n. 2kk. Valmennusta veti kätilö, joka leipätyönään työskentelee kätilönä omassa synnytyssairaalassani. Valittettavasti hän ei ollut meidän synnytyksessä mukana.

Toivoin mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä ja täytin synnytystoivelistan, jonka toimitin synnärille. Osastolle otin mukaan jumppapallon sekä imetystyynyn (jota käytin myös nukkuessani). Osastolla jouduin odottelemaan 1,5 vrk synnytyksen käynnistymistä (vedet läikkyi maanantaina klo 14 ja klo 19 halusivat mut osastolle). Painelin akupisteitä ja kyykkäsin äitiysjoogassa opitulla tekniikalla. Osastolla avauduinkin 1cm -> 4cm mutta sitten lääkäri halusi käynnistää. Oletan että synnytys olisi käynnistyspäivänä itsekseenkin käynnistynyt (suppareita alkoi tulemaan jo myös spontaanisti) mutta noudatin lääkärin suositusta.

Oksitosiinia tuupattiin suoneen. Mulla oli meditointilevy mukana ja synnytyssalissa istuin koko avautumisvaiheen jumppapallon päällä keskittyen rentoutumaan. Kivunlievityksenä aluksi kauratyyny, sitten akupunktio. Mun piti kokeilla Tenssiä, mutta en muistanu sen olemassaoloa ja kukaan ei sitä tarjonnut. Kun tuntui etten enää kestä suppareita, otettiin ilokaasu. Valmennuksessa käytiin läpi mm., miten puoliso pystyy helpottamaan synnyttäjän oloa ja avautumista, mutta meillä yrittäjämies oli töissä. Tuli puoli tuntia ennen ponnistusta paikalle ja siinä kohtaa muhun ei enää saanu koskea ollenkaan. Koska heillä oli tiedossa etten halua lääkkeellistä kivunlievitystä ja mahdollisimman vähän puuttumista, mulle ei niitä edes tarjottu. Toki olis tarjottu jos olisin pyytänyt.

Olin ajatellut ponnistavani polvillani nojaten sängyn päätyyn, joka on nostettu ylös. No enhän mä tätä asentoa kokeillut ennenku ponnistutti, joten liian myöhään kävi ilmi ettei sänkyä saa niin säädettyä. Yritin ponnistaa kylkiasennossa, mutta koska napanuora oli 3 krt lapsen kaulan ympärillä, se ei tahtonu tulla ulos "tukka näkyy ei näy tukka näkyy ei näy". Kätilöt käskivät puoli-istuvaan asentoon, jossa lapsi syntyi.

Puoli-istuva synnytysasento on kätilöille helpoin ja ergonomisin, vaikka se ei äidille ja lapselle ole välttämättä edullisin synnytysasento.

Ammeeseen olisin halunnut, mutta käynnistyksen ja piuhojen takia en sinne saanu mennä. Synnytys kesti käynnistyksen aloituksesta noin 3,5 h.
 
Kiva diabolicat kun jaoit synnytyskokemuksesi :)

Me juuri tultiin Aktiivinen synnytys-kurssilta ja moni asia mitä mainitsit oli puheena kurssilla :) kunhan saan ajatukset kasaan kurssin jäljiltä niin kirjoittelen lisää. Päällimmäisenä ajatuksena on positiivinen fiilis synnyttämisestä ja omista kyvyistä sekä kumppanin roolista. Ajatuksia herättävä kaksipäiväinen :)
 
Niin joo suosittelen myös tutustumaan aktiivinen synnytys -yhdistykseen. Oliko kyse heidän kurssista?
 
Tulipa lukastua teos: Luonnonmukainen synnytys.
Sielläkin luki että selin makuuta ja makuullaan synnytystä pitäs välttää ettei tuu hapen puute istukassa. Siellä suositeltiin olemaan joko polvillaan, kyykyssä tai riippuvassa (mies pitää takaapäin kainaloista kii) asennossa :grin
Kuvien kera oli tehty tää kirja et näki mitä oikeesti tarkottivat ja kui helpolta se näyttää vaikka voi olla jotain toista:rolleyes:
 
itsellä esikoisen synnytys meni luomuna kylkiasennossa ponnistelin, kun kivulta oikein muussa asennossa pystynyt olemaan.
 
Mä olen luomusti synnyttänyt nuorimmaisen (esikoisen synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutteen ja sitä olin nytkin ajatellut mutta..). Panadolin olin ottanut reilu 12h ennen syntymää päänsärkyyn :D Nuorimmaisesta alkoi säännölliset supistukset aamulla jo, mutta eivät olleet erityisen kivuliaita. Puuhasin päivän ihan normaalisti supistuksen aikaa lukuunottamatta, käytiin ruokakaupassa vielä illalla jne. Supistusväli ja kivut voimistuivat iltasella, mutta eivät vielä sellaisiksi etten olisi niistä selvinnyt kotona. Supistuksen aikana nojailin tuolin selkänojaan/rappusten kaiteeseen ja pyörittelin lantiota. Puolilta öin mies kyseli uskaltaako mennä nukkumaan ja luonnollisesti en osannut kysymykseen vastata. Päädyttiin sit lähtemään synnärille näytille. Makoilin rauhassa synnytysvastaanotossa käyrillä kun ei supistukset tosiaan ollut mitenkään pahoja. Siinä käyrillä ollessa meni vedet ja kohdunsuun todettiin olevan auki nelisen senttiä. Lähdettiin sit kohti salia. Hissillä kun päästiin neljänteen kerrokseen tuntui ekan kerran siltä, että kaipaan apuja ja pyysinkin heti salin kätilöltä lääkettä. Hän soitti lääkärille ja alkoi valmistelemaan toivomaani puudutusta. Lääkäri tuli alle kymmenessä minuutissa ja minä kampesin itseni sängylle puuduttamista varten. Lääkäri ehti jalkojen väliin kun sanoin että haluan ponnistaa. Lääkärin tehtäväksi jäi siis todeta, että olin auennut 4cm -> 10cm parissakymmenessä minuutissa ja sain luvan ponnistaa. En todellakaan päässyt ylös sängystä enää joten aloitin ponnistamaan kyljelläni. Ekan ponnistuksen yhteydessä vauvan sydänäänet romahti ja minut kieräytettiin selälleen ja sängyn pääty nostettiin ylös. Samalla kun saliin ryntäsi väkeä hätäsektiovalmisteluja varten sain käskyn ponnistaa niin lujaa kun pystyn. Onneksi se riitti ja tyttö syntyi parin minuutin ponnistuksella.

Synnytys siis kävi luomusti koska muuhun ei ollut aikaa :D Mutta kokemus ei ollut mikään kamala eli tätä kolmatta lähden synnyttämään ajatuksella "jos vaikka pärjäisi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä".
 
Mulla on vähän samoja ajatuksia kuin teillä muillakin. oon tehnyt molemmat edelliset luomusti, koska en ole kerennyt nopean avautumisen takia mitään saamaan. Nyt oon vähän sitä mieltä, että kokeilen ihan reilustikin olla ilman. Ei ainakaan tule pettymystä
 
Kiva kuulla teidän muiden kokemuksia!!

On mahdoton sanoa näin ensisynnyttäjänä, miten sen kivun kanssa osaa olla kun aika koittaa, mutta osasyy miksi haluaisin valmistautua lääkkeettöömään synnytykseen on, että en jää sitten ihan kädettömäksi, jos lääkkeiden saanti ei onnistukaan. Voi olla kiire, anestesialääkäri menossa, tai ne eivät vain tehoa! Olisi hirveä tilanne, jos ei olis muuten valmistautunut lainkaan ja olisi turvannut mielenrauhansa sillä, että ottaa sitten kaikki lääkkeet avuksi ja niiden voimalla selviää synnytyksen, ja niitä ainoita apuja ei oliskaan saatavilla....
 
Apua! Oon unohtanut kirjoitella meidän valmennuksesta! Kunhan pääsen maanantaina kotiin ja koneelle niin ryhdistäydyn :)
 
On kyllä ollut kiva lukea muiden kokemuksia synnytyksistä. Ensikertalaisena on jotenkin ihanasti pihalla kaikesta ja odotukset voivat olla todellisuudesta kaukana :hungover:

Mutta tosiaan! joogastudio Manipuran kaksipäiväinen Aktiivinen synnytys-kurssi oli tosi hyvä! siitä jäi olo, että pystyn synnyttämään ja voin vaikuttaa jossain määrin synnytykseeni ja sitten samalla ymmärsin että en voi suunnitella synnytystä etukäteen, kun ei ole mitään hajua miten se alkaa ja menee.

Isoimmat asiat mitkä oivalsin:

- lääkkeettön kivunlievitys avautumisvaiheessa (suihku, amme, gua sha-kampa, hieronta, puolison apu ja kosketus, ääntely, liike) ja sen hyödyt
- lääkkeellinen kivunlievitys, mitä vaihtoehtoja on ja miten ne vaikuttavat synnytykseen - tämä oli ehkä herättelevin osuus. Kurssilla käytiin tämä aihe täysin kiihkottomasti läpi ja lähinnä meille kerrottiin miten esim. epiduraali tai piikitetty oksitosiini voi vaikuttaa synnytykseen ja kipuihin (esim. oksitosiini voi aiheuttaa todella kipeitä supistuksia)
- kumppanilla voi olla todella suuri rooli siinä miten selviää avautumisvaiheessa kotona ja sairaalassa myös, myös mies ymmärsi tämän aivan uudella tavalla ja sain omien sanojensa mukaan paljon tukea itselleenkin kurssilta.

Lähinnä kurssi toi varmuutta siihen, että synnyttää _voi_ myös ilman esim. epiduraalia ja lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta samalla "synninpäästön" että on myös ihan okei jos sen epiduraalin tms. haluaakin.

Lisäksi keskusteltiin paljon sairaalaan lähetettävästä "toivelistasta" (HUSin sivuilla ainakin on, vauvamatkalla.fi), itsehän en ollut ymmärtänyt että sellainenkin kirjoitetaan ja voit toivoa miten haluaisit sairaalassa toimittavan. Esim. voit pyytää että epiduraalia ei tarjota sinulle erikseen, vaan saat itse pyytää sitä. Tämä tuntui ainakin itselle hyvältä vaihtoehdolta, nyt tällä hetkellä.

Lisäksi toi tosiaan toivoa ammetta, jakkaraa jne.

Synnytystä käytiin myös läpi ja erilaisia synnytysasentoja harjoiteltiin ihan käytännössä. Itselle jakkara oli kyllä ehdottomasti mukavin. Siinä myös mies pääsee halutessaan lähelle, harjoiteltiin yhtä aivan ihanaa asentoa missä synnyttäjä istuu jakkaralla ja mies tukee kainaloiden alta ja samalla halaa.

Harjoiteltiin myös kipua eli kumppani nipisti sisäreidestä ja sitten harjoiteltiin kolmea eri hengitystapaa. Itselle toimi parhaiten sellainen missä saan äännellä hengityksen lomassa, esim. päästää uloshengityksen aikana ulos kirjaimia "aaaaaa" "ooooooo" jne., eli varmaankin aika äänekäs synnytys tulossa :grin:grin jännä miten nipistys sisäreidestä voi aiheuttaakin niin kovin kipua. Hieman jäin pohtimaan omaa kipukynnystä ja se taitaa olla aika alhainen.

Kurssista on jo kolmisen viikkoa ja ajatuksia pulpahtelee sen tiimoilta vieläkin päähän. On myös mielenkiintoista lukea synnytyskertomuksia, koska sieltä osaa nyt lukea / ymmärtää miksi jotkut asiat on tapahtuneet synnytyksessä.

Jos ei muuta, on ainakin paremmin valmistautunut olo ja luottavainen mieli synnytyksen suhteen.

Linkkejä:

https://www.ipanainen.fi/tuote/gua-sha-kampa/

http://www.aktiivinensynnytys.fi/

http://www.manipura.fi
 
Itsellä takana kaksi melkein luomua synnytystä (ekassa oksitosiini, ilokaasu( tuli huono olo) ja kipupiikki, tokassa oksitosiini ja kohdunkaulapuudute, josta ei apua) eli suurin kipupiste mentiin ilman mitään. Molemmissa oli erilainen kipu, varmasti se että tokalla puhkaistiin kalvot, eka lähti vesillä teki sen eron. Itse kivun käsittely oli erilaista, ekassa en pystynyt liikkumaan, mihinkään ei saanut koskea, lämpötyyny auttoi. Tokassa lämpötyyny pahensi, mutta seisominen ja lantion liikuttaminen ja hengitysharjoitteet ja selän hieronta auttoi! Eli mä en ainakaan osaa vieläkään miettiä mitä teen kun tää kolmonen syntyy, mutta ajattelin mennä tilanteen mukaan ja todennäköisesti en ota mitään kun ei ne tunnu mulla auttavan ja aukean niin nopeasti etten kerkee muuta saada ;)
 
Täällä yksi joka lähtee mahdollisimman luonnonmukaisesti matkaan! Esikoisen kanssa oli sama, mutta...
Vedet meni illalla ja supistukset alkoivat aamuyöllä. Ne jatkui vuorokauden ja oli TODELLA kipeitä. Olin toivonut, että tutkimuksia ei tehdä, mutta itse anelin niitä vähän väliä. Halusin tietää onko avautumista tapahtunut. Ja ei ollut. Koko vuorokauden aikana vain sentin. Anelin myös kipupiikkiä, mutta sitä ei voitu antaa kuin kerran vai kaksi, koska vauvan sydänäänet oli monotooniset ja katosikin kaksi kertaa kokonaan. Tämän vuoksi tehtiin kiireinen sektio -päätös. Se oli jo siinä vaiheessa helpotus, koska tiesin tuskan päättyvän ja sen, että vauva saadaan hengissä ulos.
Ihan luomusti ei siis menty :D Luomu-menetelmistä mulla auttoi hyvin lämpimät kaurapussit alaselässä, suihku, amme, aquarakkulat ja synnytyslaulu. Tuohon lauluun sain apua kätilöltä, vaikka pyysin kipupiikkiä. Hän ihanasti kysyi että kokeillaanko mun toiveiden mukaisesti eka laulua ja otetaan sitten piikki, jos ei auta. Hän siis oikeasti välitti mun toiveista ja halusi noudattaa niitä ja auttaa mua niiden kanssa!
Nyt toivon synnytyksen käynnistyvän supistuksilla. Yritän myös pysyä liikkeessä, viime synnytyksessä hautauduin sänkyyn, koska tuntui etten vaan pysty liikkua. Kipu oli niin kamala. Aina meinasi oksennus lentää supistuksen aikana, mies piti pussia naaman edessä... Kääk, se oli kamalaa! No, nyt helpottaa se, kun tietää mitä se on. Ja jos nyt kestäisi vähän vähemmän kuin tuon 24 tuntia. Mulle muuten annettiin lopussa supistuksia vähentävää lääkettä, että saisin nukuttua. Se oli kamalaa!! Vauva reagoi lääkkeeseen tosi voimakkaasti ja alkoi liikkua niin, että muhun sattui, tuntui että maha repeää!
Mä toivon teille ihania synnytyksiä :) mun mielestä kannattaa tehdä suunnitelmia, vaikka ei voi tietää miten synnytys menee. Mulla oli kirjattu suunnitelmiin kaikenlaisia vaihtoehtoja, myös tuo sektioon joutuminen. Sen päätöksen jälkeen jatkettiin taas mun toiveiden mukaan: Vauva pääsi heti isänsä paidan alle, maitoa ei annettu, ei pesty, punnittu ja mitattu ennen kuin olin itse paikalla. Vaikka menikin sektioon, niin loppu hyvin kaikki hyvin :)
 
eilinen sanoi:
Täällä yksi joka lähtee mahdollisimman luonnonmukaisesti matkaan! Esikoisen kanssa oli sama, mutta...
Vedet meni illalla ja supistukset alkoivat aamuyöllä. Ne jatkui vuorokauden ja oli TODELLA kipeitä. Olin toivonut, että tutkimuksia ei tehdä, mutta itse anelin niitä vähän väliä. Halusin tietää onko avautumista tapahtunut. Ja ei ollut. Koko vuorokauden aikana vain sentin. Anelin myös kipupiikkiä, mutta sitä ei voitu antaa kuin kerran vai kaksi, koska vauvan sydänäänet oli monotooniset ja katosikin kaksi kertaa kokonaan. Tämän vuoksi tehtiin kiireinen sektio -päätös. Se oli jo siinä vaiheessa helpotus, koska tiesin tuskan päättyvän ja sen, että vauva saadaan hengissä ulos.
Ihan luomusti ei siis menty :D Luomu-menetelmistä mulla auttoi hyvin lämpimät kaurapussit alaselässä, suihku, amme, aquarakkulat ja synnytyslaulu. Tuohon lauluun sain apua kätilöltä, vaikka pyysin kipupiikkiä. Hän ihanasti kysyi että kokeillaanko mun toiveiden mukaisesti eka laulua ja otetaan sitten piikki, jos ei auta. Hän siis oikeasti välitti mun toiveista ja halusi noudattaa niitä ja auttaa mua niiden kanssa!
Nyt toivon synnytyksen käynnistyvän supistuksilla. Yritän myös pysyä liikkeessä, viime synnytyksessä hautauduin sänkyyn, koska tuntui etten vaan pysty liikkua. Kipu oli niin kamala. Aina meinasi oksennus lentää supistuksen aikana, mies piti pussia naaman edessä... Kääk, se oli kamalaa! No, nyt helpottaa se, kun tietää mitä se on. Ja jos nyt kestäisi vähän vähemmän kuin tuon 24 tuntia. Mulle muuten annettiin lopussa supistuksia vähentävää lääkettä, että saisin nukuttua. Se oli kamalaa!! Vauva reagoi lääkkeeseen tosi voimakkaasti ja alkoi liikkua niin, että muhun sattui, tuntui että maha repeää!
Mä toivon teille ihania synnytyksiä :) mun mielestä kannattaa tehdä suunnitelmia, vaikka ei voi tietää miten synnytys menee. Mulla oli kirjattu suunnitelmiin kaikenlaisia vaihtoehtoja, myös tuo sektioon joutuminen. Sen päätöksen jälkeen jatkettiin taas mun toiveiden mukaan: Vauva pääsi heti isänsä paidan alle, maitoa ei annettu, ei pesty, punnittu ja mitattu ennen kuin olin itse paikalla. Vaikka menikin sektioon, niin loppu hyvin kaikki hyvin :)
Click to expand...
Kuulostaa aivan ihanalta kätilöltä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top