Luomusynnytys

En ole ehdoton asian suhteen, tarpeen ja olon mukaan mennään, mutta lähtökohtaisesti mahdollisimman luomuna haluaisin yrittää synnyttää.
 
Olen melkein luomusynnyttänyt tahattomasti toisen lapseni. Ehdin yhden henkäyksen saada ponnistaessa ilokaasua, ennen kuin koko synnytys oli jo ohi.
En tykkää kivusta, joten otan mielummin sen kivunlievityksen mikä milläkin hetkellä on tarpeen. Seuraavista lapsista mennyt siis hyvissä ajoin sairaalaan kun ei enää sama ole ollut toiveena, vaikka kyllä nopeuden takia se lähes luomukin meni ilman traumoja.
 
Toisen synnytin melkein luomuna. Avautumisvaiheessa hengitin loppupuolella ilokaasua. Sen vaikutus kuitenkin ehti poistua, kun menin suihkuun ja suihkusta palasin suoraan ponnistamaan. Ponnistusvaiheessa ei ajatus ilokaasusta tuntunut hyvältä.
 
Kolmas tuli lähes luomuna kun sain vain ilokaasua. Muutin mieltäni kyllä 8cm kohdalla mutta avauduin niin nopeasti etten sitten kerennyt saamaan muuta. Ihanat muistot jäi vaikka teki kipeää.
 
Toka meni luomuna (lämpötyyny ja suihku), toivottavasti myös seuraava menis samalla kaavalla.
 
Etukäteen kyllä ajattelin, että olisi kiva, jos pystyisin olemaan ilman kivunlievitystä ja menemään synnytyksen läpi kivusta huolimatta. Mutta en kyllä luvannut itselleni enkä kenellekään muullekaan, että en ota yhtään kivunlievitystä, ja epiduraalin sitten otin, onneksi. En ehtinyt miettiä vaihtoehtoisia kivunlievitystapoja yhtään etukäteen, kun lapsi sitten päättikin syntyä hyvissä ajoin, joten elin hetkessä kaiken suhteen siitä lähtien, kun ensimmäiset vedet meni.
 
On ollut ajatuksissa kyllä. Esikoisen synnytyksen aikana otin synnytyssalissa ilokaasua ja aiemmin kipupiikkiä. Nyt viimeisin synnytys oli luomu. Synnytys tosin oli käynnistetty raskausmyrkytyksen takia.

Ilokaasu oli viritetty valmiiksi, koska en uskonut pärjääväni ilman sitä, mutta yhtäkkiä oli jo aika ponnistaa eikä siinä enää keskittyminen mihinkään kaasun hengittelyyn riittänyt. Synnytyskivut olivat siedettävämmät kuin esikoisen synnytyksessä. Johtuisiko siitä että vauva oli pienempi syntyessään ennenaikaisesti.

Kovin isoa vauvaa en usko pystyväni synnyttämään luomuna juurikaan tuon ponnistusvaiheeseen liittyvän repeämisen tunteen vuoksi. Ponnistus kesti 2min.

Mutta on nyt ainakin kerran eläissään tämäkin koettu :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Esikoisesta hengittelin ilokaasua, täysin turhaa ja siitä tuli vain huono olo ja päänsärky. Toinen luomuna, kerroin jo heti etten halua mitään kivjnlievitystä. Molemmat nopeita, alle 2 h syöksysynnytyksiä.
 
Minulla on myös kaksi luomusynnytystä takana, ensimmäisessä hengittelin ilokaasua. Todella hyviä kokemuksia kumpikin, erityisesti toinen. Synnytykset etenivät nopeasti, jos olisi tullut väsymys, olisin pyytänyt kyllä lääkettä.

Esikoinen syntyi perätilassa, konttausasennossa, ilokaasua hengittelin.

Toinen syntyi ammeessa, sama asento, ei ollut tarvetta millekään muulle kun lämmin vesi vei kivun. Supistusväleissä oli siis ihan normaali, kivuton, hyvä olo ihan ponnistusvaiheeseen asti.
Lähdettiin kyllä sairaalaan aivan muulla kuin lääkkeettömällä ajatuksella, minulla oli ollut kipeitä supistuksia alle 10 min välein jo monta tuntia, mutta lapsivesiä ei kuulunut. Oltiin edellisenä yönä jo käyty sairaalassa, mutta palattu kotiin kun supistukset olivat laantuneet ja pärjäilin kivun kanssa. Lopulta olin käynyt herättämässä puolison, että nyt lähdetään hakemaan jotain tyrmäystippoja minkä avulla saan nukuttua :grin no, olinkin jo 8 cm auki, jäi lääkkeet silläkin kertaa testaamatta.
 
En haluaisi enää luomusynnytystä. Käynnistys ja epiduraali olivat sen verran hyvä kokemus. Epiduraali oli itsellä tärkeässä osassa synnytyksen jälkeisen kivun hallintaa. :)
 
Ensimmäisessä ilokaasusta tuli huono olo, ja epiduraali ei toiminut, vaikka sitä lisättiin monta kertaa. Sitten kun ensimmäisen selvisin, niin olen seuraavat kolme mennyt luomuna, ja nyt tämä viideskin on aikeissa mennä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Toisessa pisteltiin akuneuloja, kolmannessa ja neljännessä ei tarvinnut niitäkään. Neljäs oli kaikkein kipein, mutta myös se kivuliain vaihe oli äkkiä ohi. Oma keho osaa tuottaa jonkun verran kivunlievitystä, jos vain ehtii mukaan. Neljännessä kipu koveni niin nopeasti, että sekä pää että kroppa jäivät kyydistä. :hilarious: Sitten olikin jo vauva sylissä. Lapset ovat kaikki olleet yli neljäkiloisia, mutta pitkä ja leveälanteinen olen itsekin.
 
Tubesta löytyy aivan ihania luomu- ja kotisynnytyksiä. Esim. Jinti Fell. Oon saanut näiden videoiden katsomisesta valtavan paljon luottamusta ja voimaa, sekä uskoa siihen, että synnyttäminen on luonnollinen tapahtuma ja naisen keho osaa toimia tässä tilanteessa.
 
Synnytin luomuna esikoisen ja haluan jatkossakin aina luomuna synnyttää. Se tuntuu kaikinpuolin parhaalta ja oikealta itselle
 
Puolivahingossa lähes luomuna. :Smiling Face With Open Mouth And Closed Eyes: Etukäteen ajatus oli kyllä, että lääkkeitä vain sen mitä tarvii, eikä varmuuden vuoksi. No, kun synnytys kesti vähän reilu neljä tuntia siitä kun heräsin supistuksiin. Ekan tunnin makoilin sängyssä sillä mielellä, että viitsinkö edes herättää miestä, ei tässä yöllä vielä mitään tapahdu. :Face With Tears Of Joy: No herätin kumminkin, onneksi koska pian totesinkin, että lähdetään NYT!, meillä lähes tunnin matka sairaalaan. Oltiin me sairaalalla ehkä nippanappa pari tuntia ennen syntymää. Sairaalalla kätilö makuutti ihan rauhassa käyrillä ties kuinka pitkään, todeten jotain, että tässä menee vielä aikaa, nämä supistukset on lyhyitä ja lieviä, samalla kun itse en meinannut enää kivulta kyetä istumaan paikallaan. Ehti se lopulta tekemään sisätutkimuksen, vain todetakseen yllättyneenä, että 9cm auki, lähdetääs synnytyssaliin ja vaatteita vaihtamaan. :Face With Tears Of Joy: Ilokaasu oli ponnistusvaiheen alussa vähän aikaa, mutta sitten kun vauva oli oikeasti syntymässä, sain käskyn unohtaa ilokaasun ja keskittyä ponnistamiseen. Sen muuten tunsi, kun lähes 4kg vauva syntyi aiheuttaen samalla 3 asteen repeämän. :No Evil Monkey:

Olisin kyllä valmis ottamaan uusiks luomuna, jos vaan olis varmuus, että vauva olisi pienempi enkä repeäisi.
 
Takaisin
Top