Puolivahingossa lähes luomuna.
Etukäteen ajatus oli kyllä, että lääkkeitä vain sen mitä tarvii, eikä varmuuden vuoksi. No, kun synnytys kesti vähän reilu neljä tuntia siitä kun heräsin supistuksiin. Ekan tunnin makoilin sängyssä sillä mielellä, että viitsinkö edes herättää miestä, ei tässä yöllä vielä mitään tapahdu.
No herätin kumminkin, onneksi koska pian totesinkin, että lähdetään NYT!, meillä lähes tunnin matka sairaalaan. Oltiin me sairaalalla ehkä nippanappa pari tuntia ennen syntymää. Sairaalalla kätilö makuutti ihan rauhassa käyrillä ties kuinka pitkään, todeten jotain, että tässä menee vielä aikaa, nämä supistukset on lyhyitä ja lieviä, samalla kun itse en meinannut enää kivulta kyetä istumaan paikallaan. Ehti se lopulta tekemään sisätutkimuksen, vain todetakseen yllättyneenä, että 9cm auki, lähdetääs synnytyssaliin ja vaatteita vaihtamaan.
Ilokaasu oli ponnistusvaiheen alussa vähän aikaa, mutta sitten kun vauva oli oikeasti syntymässä, sain käskyn unohtaa ilokaasun ja keskittyä ponnistamiseen. Sen muuten tunsi, kun lähes 4kg vauva syntyi aiheuttaen samalla 3 asteen repeämän.
Olisin kyllä valmis ottamaan uusiks luomuna, jos vaan olis varmuus, että vauva olisi pienempi enkä repeäisi.