Luomusynnytys sairaalassa?

[KukkaPuska]

Oman lapsen synnytys lähestyy!

Ensikertalaisena olen menossa synnyttelemään luonnonmukaisella asenteella, kuitenkin sen ymmärtäen että jos tulee hätä tai muuten vaan aivan sietämätön tilanne, niin voin joustaa lääketieteellisissä/lääkkeellisissä toimenpiteissä.

Kyselen nyt teiltä muilta viisaammilta sairaalassa "luomuna" synnyttäneiltä (tai ainakin luomuasenteella sinne menneiltä) äideiltä, että miten hyvin luomuilu onnistui teiltä sairaalassa ja miten varauduitte siihen etukäteen?

Miten henkilökunta suhtautui teihin?

Aion tehdä etukäteen synnytystoivelistan ja Kotkaan olen menossa synnyttelemään. En tahdo kotisynnyttää, koska synnytyssairaalaan on tästä liian pitkä matka ja olen ensikertalainen.

Tällä hetkellä suunnitelmana on pysyä kotosalla mahdollisimman pitkään ennen sairaalaan siirtymistä, ja sitten sairaalassa kieltäytyä itselleni sopimattomista toimista kuten tipoista, letkuista, piikeistä ja piippaavista laitteista. En tahdo kalvojen puhkaisua enkä antureja vauvan päähän, enkä epiduraalia, enkä ilokaasua.

Elikkä, mitenhän realistista tämä on teidän mielestä toteuttaa? Täytyykö valmistautua pettymykseen? Mitä vinkkejä antaisitte? Kiitos

 

[Kipuna]

Oman lapsen synnytys lähestyy!

Ensikertalaisena olen menossa synnyttelemään luonnonmukaisella asenteella, kuitenkin sen ymmärtäen että jos tulee hätä tai muuten vaan aivan sietämätön tilanne, niin voin joustaa lääketieteellisissä/lääkkeellisissä toimenpiteissä.

Kyselen nyt teiltä muilta viisaammilta sairaalassa "luomuna" synnyttäneiltä (tai ainakin luomuasenteella sinne menneiltä) äideiltä, että miten hyvin luomuilu onnistui teiltä sairaalassa ja miten varauduitte siihen etukäteen?

Miten henkilökunta suhtautui teihin?

Aion tehdä etukäteen synnytystoivelistan ja Kotkaan olen menossa synnyttelemään. En tahdo kotisynnyttää, koska synnytyssairaalaan on tästä liian pitkä matka ja olen ensikertalainen.

Tällä hetkellä suunnitelmana on pysyä kotosalla mahdollisimman pitkään ennen sairaalaan siirtymistä, ja sitten sairaalassa kieltäytyä itselleni sopimattomista toimista kuten tipoista, letkuista, piikeistä ja piippaavista laitteista. En tahdo kalvojen puhkaisua enkä antureja vauvan päähän, enkä epiduraalia, enkä ilokaasua.

Elikkä, mitenhän realistista tämä on teidän mielestä toteuttaa? Täytyykö valmistautua pettymykseen? Mitä vinkkejä antaisitte? Kiitos

Miten sairaala sitten tietää, jos vauvalla on hätä, jos piippavia laitteita ei halua käyttää (johon ktg-seuranta myös kuuluu)? Ja sitten streptokokkinäytettäkään ei kannata ottaa, jos antibioottitippaa ei aijo ottaa. Minusta siinä tapauksessa voisi minusta yhtä hyvin jäädä kotiinkin Jos suositelluista ja tarpeellisista toimenpiteistä systemaattisesti kieltäytyy, niin sairaala ei voi ottaa synnytyksen lopputuloksesta täyttä vastuuta.

Menin itse ensimmäisen kohdalla mahdollisimman luomuna synnyttämään, mutta 12h avautumisvaiheen jälkeen oli pakko saada jotain panadolia parempaa kivunlievitystä eli ilokaasua. Kuitenkin tämä vauva kuoli synnytyksessä vaikeaan hapenpuutteeseen ponnistusvaiheessa rv41 sairaalassa. Niillä laitteilla ja tutkimusilla on tarkoituksensa (meidän kohdalla sairaala ei vaan välittänyt lähteä sektioon vaikka laitteet huusi kuin viimeistä päivää)...

 

[VäriSointu]

Minä koen synnyttäneen luomusti, vaikka on ollut anturi vauvan päässä. Se laitettiin vauvan sydänäänien tarkempaa seurantaa varten. Ja hyvä oli, koska napanuora oli kaulan ympärillä ja aiheutti sykkeen laskua vauvalla supistusten aikana.

Minä koen, että kaikki toimenpiteet synnytyksissä ovat olleet henkilökunnan ammattitaidosta lähtöisin, enkä ole kyseenalaistanut niitä. Ensimmäisessä synnytyksessä oli ilokaasu, joka ei sopinut minulle. Toinen synnytys meni täysin ilman kivunlievitystä, mutta jouduin istukan käsinirroitukseen. Kolmannessa vauva tuli virhetarjonnassa ja kipu oli moninkertainen toiseen synnytykseen verrattuna. Avautumisvaiheessa otin sitten kohdunkaulan puudutteen, vaikka alunperin en halunnut mitään, mutta se kipu… ponnistusvaiheessa puudute oli jo lähtenyt pois ja se meni ilman lievitystä. Jälkikäteen ajateltuna olisin ottanut epiduraalin tai spinaalin sen infernaalisen kivun takia, mutta eipä virhetarjonnasta ollut tietoa.

Olen myös tullut kohdatuksi ihan asiallisesti kun olen ilmaissut toiveeni mennä ilman kivunlievitystä. Olen myös kiitollinen siitä, että kätilö ehdotti siitä huolimatta puudutetta virhetarjontasynnytyksessä.

Mielestäni luomutoive on hieno asia, mutta toisaalta sairaalan laitteilla on tarkoituksensa. Minulla kahdessa synnytyksessä kolmesta on sydänäänet vauvalla laskeneet supistuksissa ja todellakin haluan että henkilökunta on sellaisesta asiasta tietoinen.

 

[VäriSointu]

Lisäys vielä: paljon tsemppiä tulevaan!

 

[Pinngu]

Ihan syystä lääketieteen kehityksen myötä synnytyksessä kuolevien vauvojen ja äitien määrä on vähentynyt. Ymmärtääkseni esim. veljeni kohdalla kalvojen puhkaisu ja imukuppi pelasti hänen hengen, sillä synnytys oli jatkunut pitkään eikä edennyt, ja hänet jouduttiin elvyttämään synnyttyään koska oli saanut keuhkoihinsa lapsivettä eikä hengittänyt. Voisiko neuvolassa keskustella toiveista ja saada tietoa eri toimenpiteistä?

Mulla ei valitettavasti ole kokemusta Suomen sairaaloista, mutta tuskinpa sielläkään mihinkään pakotetaan mitä ei itse halua (esim. epiduraali) mutta heillä on myös velvollisuus suojella sinun ja vauvan henkeä ja terveyttä. Itse menin "luomu" asenteella mitä tuli kivunlievitykseen, ja kätilöt myöskin ohjasivat liikkeen, lämpimän kylvyn ja hengityksen käyttöön, jotta synnytys etenisi eikä epiduraalia edes tarjottu. Vasta kun multa alkoi voimat loppua ja olin 8cm auki pyysin voimakkaampaa kipulääkettä levätäkseni ja mulle se oli hyvä. Ponnistusvaiheessa tarjottiin ilokaasua mut kieltäydyin, eikä sitäkään mitenkään pakotettu.

 

[MinnaM]

Mä menin ekaan synnytyksiin reteästi ilmoittaen "ei kivunlievitystä, kiitos", mutta kyllä se aika äkkiä supistusten voimistuessa mieli muuttui. Ekassa synnytyksessä tuli kokeiltua ilokaasu (en tykännyt, tuli "humalainen olo"), amme (ei pystynyt oleen paikallaan), aqua-rakkulat ja tens-laite (ei apua kummastakaan), kohdunkaulanpuudute (vei kivun vaan toiselta puolelta) ja loppujen lopuksi epiduraali, joka oli i h a n a ! Tunsin supistukset, mutta en enää kipua ja lapsi oli helppo ponnistaa ulos. Tokassa synnytyksessä ilmoitin heti synnärille mentäessä, että haluun epiduraalin, mutta en ehtinyt sitä koskaan saada, koska lapsi oli maailmassa alle tunti sairaalaan tulosta. Eli tokan synnytyksen vedin ilman mitään kivunlievityksiä "luomusti". Kolmannen halusin vetää myös ilman kivunlievityksiä, mutta aika oli kyllä kullannut muistot ja ne supistuskivut oli kyllä niiiiin järkyttävät. Aika pitkään menin pelkän liikkeen, hengityksen ja ammeen voimilla, mutta kun synnytys kesti ja kesti enkä ollut nukkunut reiluun vuorokauteen (synnytys käynnistyi juuri illalla nukkumaan mennessä) niin pyysin epiduraalin, että saisin levätä. Mutta siihen tyssäs sitten supistuksetkin ja synnytys pitkittyi sen takia. Että vähän jäi harmittamaan jälkikäteen, kun en jaksanut puskea sitä muutamaa senttiä vielä auki ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Mulla myös kaikissa synnytyksissä lasten sydänäänet on laskeneet supistuksissa ja on jouduttu ottaan tiettyä asentoa ettei napanuora jää puristuksiin. Todellakin oon halunnut, että sydänääniä seurataan, itse ainakin pitäisin sitä todella tärkeänä, vaikka muuten haluaisi olla mahdollisimman luomusti.

 

[pilvikirsikka]

Mun kolmas synnytys oli luomu, koska mentiin sairaalaan suoraan ponnistamaan silloin ei ehditty tehdä juuri mitään ylimääräistä (en olisi halunnutkaan) ja sen puolesta siitä jäi ihan hyvä kokemus. Muuten oli vähän kiireinen tunnelma siinä synnytyksessä neljäs syntyi sitten suunnitellusti kotona ja toivon mukaan myös tämä viideskin. Mutta ne on jo eri tarinoita

Onko sun mahdollista palkata itsellesi doulaa? On hienoa että on olemassa nykylääketiede (itsekin sitä käyttäneenä), mutta on myös paljon asioita, joita sairaalassa tehdään rutiinisti ja "varmuuden vuoksi" jokaiselle synnyttäjälle. Esim sydänääniä voisi seurata myös dopplerilla ja niin kotikätilö tekee. Kotikätilö pystyy myös olla 100% läsnä sille yhdelle synnyttäjälle, jolloin hän huomaa kaikki pienetkin muutokset heti. Tämä on toki sairaalassa vähän erilaista, koska yksi kätilö hoitaa montaa eri synnytystä ja sydänääniä pystytään seuraamaan etänä kansliasta. En sano että se olisi parempi keino, mutta näillä mennään mitä on annettu...

Kivunlievityksiä on paljon kaikkia luonnonmukaisia ja aivan hyvin myös ensisynnyttäjä pystyy synnyttämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä! Synnyttäminen sattuu, tottakai, mutta meidän kropat on siitä hienosti rakennettu, että kaikki kivunlievitys on meillä jo valmiina, jos niitä osaa vain käyttää! Hormonit ohjailee synnytystä ja luonnonmukaisessa synnytyksessä ne toimii kaikista parhaiten.

Itse olen käyttänyt kivunlievityksenä eniten liikettä, ääntä (synnytyslaulu), tensiä ja sitten sitä ammetta, johon olen myös synnyttänyt. Tukihenkilö tai doula voi myös aina supistuksen tullen painaa lantiota voimakkaasti "kasaan" ja se tuntuu vähän kuin kipu jäisi sinne lantion sisälle. Oli tehokasta! Tässäkin kannattaa kuunnella omaa kehoaan ja tehdä ja liikkua niin kuin kroppa pyytää.

Synnytystoivelista on hyvä siihen voi lyhyesti ja ytimekkäästi kirjata ylös ne mitä ei toivo tehtävän. Joku sanoi toisaalla, että oli soittanut synnärille etukäteen ja käynyt lääkärin kanssa kaikki asiat läpi ja nämä oli hänen tietoihinsa kirjattu ja häntä oli kohdeltu hyvin synnyttäessä. Mulla on parilta kerralta jäänyt fiilis, että mun yli on kävelty henkilökunnan toimesta. Voin laittaa yv:llä vaikka parempia vinkkejä kun en tähän jaksa kaikkea raapustaa mutta siis hyvinkin on mahdollista saada sairaalassakin hyvä, luonnollinen synnytyskokemus! Joskus se vaatii vähän enemmän vääntämistä, mutta ei se ole mahdotonta

(Ja ettei tähän nyt kukaan tule sanomaan vastalauseita ja haukkumaan luomuhörhöksi, niin munkin esikoinen on syntynyt sektiolla ja se oli silloin ainut mahdollisuus saada lapsi maailmaan. Tosin koen että syy sektiolle oli sairaalan, koska synnytykseen alettiin puuttua tarpeettomasti heti kun sinne sairaalaan astuin sisälle. Enää se asia ei häiritse, mutta kyllä se oli suuri pettymys monta vuotta. Tämän takia olen nykyään tarkempi missä ja miten haluan synnyttää. Itselleni tämä ei ole mitään "elämysmatkailua", vaan itseni ja lapseni elämän tärkein päivä, josta haluan että jää hyvät kokemukset molemmille. Kun on nähnyt kaksi ääripään tyyliä syntyä tähän maailmaan, on kriteerejä muitakin kuin että jäätiinpä henkiin.)

 

[pilvikirsikka]

Ihan syystä lääketieteen kehityksen myötä synnytyksessä kuolevien vauvojen ja äitien määrä on vähentynyt. Ymmärtääkseni esim. veljeni kohdalla kalvojen puhkaisu ja imukuppi pelasti hänen hengen, sillä synnytys oli jatkunut pitkään eikä edennyt, ja hänet jouduttiin elvyttämään synnyttyään koska oli saanut keuhkoihinsa lapsivettä eikä hengittänyt. Voisiko neuvolassa keskustella toiveista ja saada tietoa eri toimenpiteistä?

Mulla ei valitettavasti ole kokemusta Suomen sairaaloista, mutta tuskinpa sielläkään mihinkään pakotetaan mitä ei itse halua (esim. epiduraali) mutta heillä on myös velvollisuus suojella sinun ja vauvan henkeä ja terveyttä. Itse menin "luomu" asenteella mitä tuli kivunlievitykseen, ja kätilöt myöskin ohjasivat liikkeen, lämpimän kylvyn ja hengityksen käyttöön, jotta synnytys etenisi eikä epiduraalia edes tarjottu. Vasta kun multa alkoi voimat loppua ja olin 8cm auki pyysin voimakkaampaa kipulääkettä levätäkseni ja mulle se oli hyvä. Ponnistusvaiheessa tarjottiin ilokaasua mut kieltäydyin, eikä sitäkään mitenkään pakotettu.

Myös neuvolatoiminnalla ja ylipäätään raskauden seurannalla on iso merkitys äiti- ja lapsikuolleisuuteen. Ei pelkästään sillä, että synnytykset siirtyivät sairaalaan. Myös sairaalassa tehdään hoitovirheitä! Ja siellä kuitenkin on koko ajan valvovan silmän alla, vaikka synnyttäisi luomusti ilman ylimääräistä laitteistoa ja piuhoja. Aika paljon on niitäkin tapauksia, että sairaalassa yksi toimenpide johtaa toiseen ja sitten niitä ongelmia alkaa tulla. Tästä on omakohtaista kokemusta.

 

[pilvikirsikka]

Miten sairaala sitten tietää, jos vauvalla on hätä, jos piippavia laitteita ei halua käyttää (johon ktg-seuranta myös kuuluu)? Ja sitten streptokokkinäytettäkään ei kannata ottaa, jos antibioottitippaa ei aijo ottaa. Minusta siinä tapauksessa voisi minusta yhtä hyvin jäädä kotiinkin Jos suositelluista ja tarpeellisista toimenpiteistä systemaattisesti kieltäytyy, niin sairaala ei voi ottaa synnytyksen lopputuloksesta täyttä vastuuta.

Mulla on ollut streptokokki kerran positiivinen, mutta en halunnut antibioottitippaa. Tämä oli sairaalalle ok ja vauvan yleisvointia (lämpö, saturaatio yms) seurattiin sitten vain vähän tiuhemmin. Toisella kertaa en edes otattanut koko näytettä, koska meidän alueella se otetaan monta viikkoa ennen synnytystä ja tulos voi olla ihan toinen sitten synnyttämään mennessä.

 

[Lilileilaa]

Oman lapsen synnytys lähestyy!

Ensikertalaisena olen menossa synnyttelemään luonnonmukaisella asenteella, kuitenkin sen ymmärtäen että jos tulee hätä tai muuten vaan aivan sietämätön tilanne, niin voin joustaa lääketieteellisissä/lääkkeellisissä toimenpiteissä.

Kyselen nyt teiltä muilta viisaammilta sairaalassa "luomuna" synnyttäneiltä (tai ainakin luomuasenteella sinne menneiltä) äideiltä, että miten hyvin luomuilu onnistui teiltä sairaalassa ja miten varauduitte siihen etukäteen?

Miten henkilökunta suhtautui teihin?

Aion tehdä etukäteen synnytystoivelistan ja Kotkaan olen menossa synnyttelemään. En tahdo kotisynnyttää, koska synnytyssairaalaan on tästä liian pitkä matka ja olen ensikertalainen.

Tällä hetkellä suunnitelmana on pysyä kotosalla mahdollisimman pitkään ennen sairaalaan siirtymistä, ja sitten sairaalassa kieltäytyä itselleni sopimattomista toimista kuten tipoista, letkuista, piikeistä ja piippaavista laitteista. En tahdo kalvojen puhkaisua enkä antureja vauvan päähän, enkä epiduraalia, enkä ilokaasua.

Elikkä, mitenhän realistista tämä on teidän mielestä toteuttaa? Täytyykö valmistautua pettymykseen? Mitä vinkkejä antaisitte? Kiitos

En ole ite ikinä ajatellutkaan että ns. luomusynnytykseen kuuluisi myös se, että vauvan tilaa ei seurattaisi "nykyteknologialla". Oon mieltänyt sen enemmänkin just lääkkellisestä kivunlievityksestä kieltäytymisellä. Sitä ei sairaalassa kukaan sulle pakota tai tuputa(omalla kokemuksellani) jos vaan sanot, että et halua. Itse esim. halusin synnyttää tokan "pelkällä" ilokaasulla ja ekan kohdalla halusin kaasun lisäksi pudendaalin hetki ennen ponnistamista(ja sen laitto oli mahdollista) Olin kipeä ja tuskainen ennen näitä esikoisen kohalla jo mooonta tuntia, mutta ei ollut missään kohtaa olo, että muhun jotain tuikattaisiin vain sen takia, että kätilö arvioisi että mua sattuisi/väsyttäisi synnytys liikaa. Halusin myös olla enimmäkseen yksin avautumisvaiheen ja tämä oli täysin ok ja osalla normaali reaktio kipuun.

Se piippaava laite mitä mietit on todennäköisesti vauvan pulssia mittaava kone. Yleensä alkuun on vatsan ympärillä semmonen vyö sen aikaa kun niitä mitataan. Ite muistaakseni pyysin sen äänettömälle "käyrillä" maatessani esikoisesta(synnytys käynnistettiin ja siksikin kesti pidempään ja olin käynnistysosastolla ennen saliin pääsyä) koska kätilöt näkee mittaukset myös näytöltä numeroina/käyränä ja mua pelotti että alan liikaa tulkitsemaan ite sitä ääntä ja keksimään pelättävää. Käyriä ainakin itteltäni otettiin aina vain välillä esikoisen avautumisvaiheessa, koska tunsin vauvan liikkeet supistusten välillä. Myös tokan lapsen synnytyksessä tunsin liikkeet supistusten välillä. Itse olen molemmissa synnytyksissä ollut vain n. tunnin synnytyssalissa, enkä sieltä muista piipittikö vai eikö jokin piipittänyt, koska kaikki taju meni synnytykseen keskittymiseen ja supistusten sietämiseen. Jos kaikki on sulla ja vauvalla kunnossa synnytyksen ajan oon aika luottavainen että saat synnyttää ilman sen kummempia toimenpiteitä.
Tokan synnytyksessä puhkaistiin kalvot ja laitettiin anturi vauvanpäähän sykkeitä mittaamaan, mutta tähänkin kysyi luvan(ihan siksikin, että en sietänyt sitä sykkeitä mittaavaa vyötä vatsan ympärillä supistusten kanssa ja sykkeet ei näkyneet kunnolla koska revin sitä vyötä itse pois koko ajan kivun takia).
Kirjoita synnytystoiveisiin mikä sua tarkalleen ahdistaa ja mitä koet häiritsevänä/pelottavana. Puhu neuvolassa tästä ja toiveistasi. Mä itse olen toimenpidekammoinen jonkin verran enkä siksi esim epidulaaria,spinaalia, kohdunkaulanpuudutetta yms ole halunnut ja sektio ois pelottava ajatus. Mutta silti, jos tilanne sen vaatii haluan mielummin sen lapsen elävänä ulos.

Antibioottitippa tosiaan laitetaan jos sulla on streptokokki positiivinen. Rutiinina ei synnyttäjille mitään kanyylia(eli tippaa) laiteta jos puudute ei sitä jostainsyystä vaadi/tarvi nesteytystä/lisäverta/sektioo. Mulla on ollut molemmissa synnytyksissä streptokokki posi, mutta molemmissa se on ollut kohtutulehdukselle altistava, eli ei vauvalle vaarallinen ja olen saanut päättää otanko antibiootin vai en. Joskus sen voi tiputtaa myös heti synnytyksen jälkeen(kuopusta imetin jo sillä aikaa kun käsi kanyloitiin).

Toivottavasti tästä viestistä oli jotain apua:)

 

[Pinngu]

Myös neuvolatoiminnalla ja ylipäätään raskauden seurannalla on iso merkitys äiti- ja lapsikuolleisuuteen. Ei pelkästään sillä, että synnytykset siirtyivät sairaalaan. Myös sairaalassa tehdään hoitovirheitä! Ja siellä kuitenkin on koko ajan valvovan silmän alla, vaikka synnyttäisi luomusti ilman ylimääräistä laitteistoa ja piuhoja. Aika paljon on niitäkin tapauksia, että sairaalassa yksi toimenpide johtaa toiseen ja sitten niitä ongelmia alkaa tulla. Tästä on omakohtaista kokemusta.

Totta kai hoitovirheitä tapahtuu, mutta yleisesti lääketieteellinen kehitys, joka näkyy koko raskauden seurannan kokonaisuudessa, on edistänyt synnytyksen turvallisuutta. On toki myöskin turhia toimenpiteitä, kuten vaikka se että eppari taidettiin ennen tehdä tosi rutiinilla kaikille, nykyään sitä ei suositella kuin viimeisenä vaihtoehtona. Mielestäni kuitenkin esim. ktg-seuranta antaa tärkeää tietoa vauvan tilanteesta, tietoa, jota ei voi silmämääräisesti arvioida, ja se antaa myöskin tietoa monipuolisemmin ja luotettavammin kuin doppler. On siis syynsä miksi sitä käytetään. Mulla ainakin oli langaton ktg laite synnytyksessä, eikä se tuntunut häiritsevältä.

 

[pilvikirsikka]

Totta kai hoitovirheitä tapahtuu, mutta yleisesti lääketieteellinen kehitys, joka näkyy koko raskauden seurannan kokonaisuudessa, on edistänyt synnytyksen turvallisuutta. On toki myöskin turhia toimenpiteitä, kuten vaikka se että eppari taidettiin ennen tehdä tosi rutiinilla kaikille, nykyään sitä ei suositella kuin viimeisenä vaihtoehtona. Mielestäni kuitenkin esim. ktg-seuranta antaa tärkeää tietoa vauvan tilanteesta, tietoa, jota ei voi silmämääräisesti arvioida, ja se antaa myöskin tietoa monipuolisemmin ja luotettavammin kuin doppler. On siis syynsä miksi sitä käytetään. Mulla ainakin oli langaton ktg laite synnytyksessä, eikä se tuntunut häiritsevältä.

Kyllä, ktg-seuranta on tärkeää ja nimenomaan sairaalassa se on perusteltua, koska sama kätilö hoitaa monta synnytystä eikä voi olla koko ajan läsnä sen yhden synnyttäjän kanssa. Kyllä taitava kätilö kuulee myös dopplerilla kaikkea, mutta siihen ei sairaalassa toimiessa saa riittävää perehdytystä, koska sitä ei siellä käytetä. Mullakin on ollut ne langattomat anturit, mutta omasta mahasta ne vaan valui koko ajan.

 

[Vargynja]

Ymmärrän toiveen luonnonmukaisesta synnytyksestä, mutta kannattaa miettiä mikä minkäkin asian tarkoitus on ja kysyä neuvolasta, jos ei tiedä.

Ktg-seuranta esimerkiksi ei vahingoita kumpaakaan, mutta voi pelastaa vauvasi hengen. Esikoiseni syntyi sektiolla, koska sydänäänet heikkeni liikaa. Vaikka sektio oli kurja kokemus, se saattoi pelastaa lapseni hengen. Lapsi oli synnyttyään muistaakseni sinertävä, mutta vaurioita ei ollut ehtinyt syntyä.

Ilman lääkkeellistä kivunlievitystä taas voit hyvin synnyttää eikä niitä kenellekään väkisin anneta. Varmaan oletkin jo tutustunut lääkkeettömiin vaihtoehtoihin. Kannattaa kuitenkin mennä tilanteen mukaan. Jokainen synnytys ja synnyttäjä on erilainen!

Hoitovirheitä tietenkin voi tapahtua, mutta itse ensisijaisesti luotan sairaalan henkilökuntaan ja siihen että he tietävät minua paremmin mikä on minulle ja vauvalle parasta. Nykyisin ei myöskään tehdä esim. episiotomiaa (välilihan leikkaus) vakiotoimenpiteenä, kuten joskus on tehty.

 

[pilvikirsikka]

Tuo sektioon joutuminenkin on joskus monen asian summa, eikä voi suoraan sanoa, että sairaala pelasti meidät, koska vauva syntyi sektiolla. Tai että kotona vauva olisi kuollut. Mulla esikoinen myös syntyi kiireellisellä sektiolla, mutta pidän hyvin todennäköisenä, että siihen päädyttiin sairaalan puuttumisten takia. Menin sairaalaan ensisynnyttäjänä hyvällä fiiliksellä vain "tarkistukseen" ja olinkin yllättäen jo 5cm auki enkä edes mitenkään kivulias. Siitä se alamäki sitten alkoi.. toki jälkeenpäin on vaikea sanoa mikä johtui mistäkin, mutta oma synnytykseni olisi todennäköisesti mennyt aivan eri tavalla, jos olisin mennyt edes hieman myöhemmin sairaalaan... Näitä ei voi siis täysin suoraan verrata toisiinsa.

On toki myös tilanteita, jolloin sektio on oikeasti ollut pelastus molemmille. Esim istukan ennenaikaisessa irtoamisessa.

 

[pilvikirsikka]

En siis sano, että ktg-seuranta on se syyllinen, vaan sillähän nimenomaan nähdään poikkeavuudet vauvan sydänäänissä ja siten osataan reagoida tilanteeseen. Vaan se "syy" sektiolle saattaa olla jo siellä jossain aiempana, koska kaikki puuttuminen vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Onko synnytys käynnistetty, onko ollut käytössä lääkkeitä, onko tilanne ollut synnyttäjälle turvallinen (henkisesti) yms yms. Nämä on tosi vaikeita vertailla, koska kahta samanlaista synnyttäjää tai synnytystä ei ole.

 

[Vargynja]

Tilanteita on tosiaan yhtä paljon kuin synnytyksiä. Toinen saattaa joutua sektioon koska vaikka stressi tai epiduraali on hidastanut synnytystä. Omalla kohdallani ei lopputulos välttämättä olisi ollut hyvä mitenkään päin - paitsi jos vauva olisi ollut oikeinpäin. Esikoinen kun oli perätilassa. Tämäkin olisi jäänyt huomaamatta, jos ei olisi ultrattu kun menin synnyttämään.

 

[pilvikirsikka]

Tilanteita on tosiaan yhtä paljon kuin synnytyksiä. Toinen saattaa joutua sektioon koska vaikka stressi tai epiduraali on hidastanut synnytystä. Omalla kohdallani ei lopputulos välttämättä olisi ollut hyvä mitenkään päin - paitsi jos vauva olisi ollut oikeinpäin. Esikoinen kun oli perätilassa. Tämäkin olisi jäänyt huomaamatta, jos ei olisi ultrattu kun menin synnyttämään.

Kyllä! Ja perätilakin on oikein hyvä syy sektiolle. Näitäkin nykyään pystytään tutkia jo ennen synnytystä, toisin kuin ennen, ja voidaan valita turvallisin tapa synnyttää ennenhän perätilatkin usein tuli yllätyksenä ja nykyäänkään esim kotisynnytystä ei suositella (Suomessa), jos vauva on perätilassa. En tiedä lähteekö kukaan kotikätilö edes mukaan perätilakotisynnytykseen.

 

[Hemppa87]

Esikoisesta kokeilin ilokaasua, siitä tuli paha olo. Synnytys oli nopea, alle tunti. Kakkosen ja kolmosen synnytyksessä mennyt luomuna, niissäkin salissa meni vain tunti. Kivunsieto on yksilöllistä, toki omaa mielipidettä voi aina vaihtaa kesken kaiken. Entä jos lähtisi ihan avoimin mielin ja tunnistelisi miltä tuntuu. Rauhassa tutustuisi synnytyksen kulkuun ja mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Kotona olla niin kauan kuin hyvältä tuntuu, harvoin mikään kiire sairaalaan on jos ei ole taipumusta syöksysynnytykseen.

 

[KukkaPuska]

Minä koen synnyttäneen luomusti, vaikka on ollut anturi vauvan päässä. Se laitettiin vauvan sydänäänien tarkempaa seurantaa varten. Ja hyvä oli, koska napanuora oli kaulan ympärillä ja aiheutti sykkeen laskua vauvalla supistusten aikana.

Minä koen, että kaikki toimenpiteet synnytyksissä ovat olleet henkilökunnan ammattitaidosta lähtöisin, enkä ole kyseenalaistanut niitä. Ensimmäisessä synnytyksessä oli ilokaasu, joka ei sopinut minulle. Toinen synnytys meni täysin ilman kivunlievitystä, mutta jouduin istukan käsinirroitukseen. Kolmannessa vauva tuli virhetarjonnassa ja kipu oli moninkertainen toiseen synnytykseen verrattuna. Avautumisvaiheessa otin sitten kohdunkaulan puudutteen, vaikka alunperin en halunnut mitään, mutta se kipu… ponnistusvaiheessa puudute oli jo lähtenyt pois ja se meni ilman lievitystä. Jälkikäteen ajateltuna olisin ottanut epiduraalin tai spinaalin sen infernaalisen kivun takia, mutta eipä virhetarjonnasta ollut tietoa.

Olen myös tullut kohdatuksi ihan asiallisesti kun olen ilmaissut toiveeni mennä ilman kivunlievitystä. Olen myös kiitollinen siitä, että kätilö ehdotti siitä huolimatta puudutetta virhetarjontasynnytyksessä.

Mielestäni luomutoive on hieno asia, mutta toisaalta sairaalan laitteilla on tarkoituksensa. Minulla kahdessa synnytyksessä kolmesta on sydänäänet vauvalla laskeneet supistuksissa ja todellakin haluan että henkilökunta on sellaisesta asiasta tietoinen.

En tarkoita sitä, ettei vauvan tai omia sykkeitä saisi seurata, vaan sitä että a) niistä otetaan esimerkiksi äänet pois, ja b) niiden ei tarvitse olla ihan koko ajan päällä. Toki ymmärrän näiden laitteiden merkityksen vauvan ja äidin voinnin kannalta, eikä minulla ole ongelmaa käyttää niitä synnytyksen aikana. En vain tahdo, että ne häiritsee omaa keskittymistä tai ovat jatkuvasti oman toiminnan tai liikkumisen tiellä.

 

[KukkaPuska]

Ihan syystä lääketieteen kehityksen myötä synnytyksessä kuolevien vauvojen ja äitien määrä on vähentynyt. Ymmärtääkseni esim. veljeni kohdalla kalvojen puhkaisu ja imukuppi pelasti hänen hengen, sillä synnytys oli jatkunut pitkään eikä edennyt, ja hänet jouduttiin elvyttämään synnyttyään koska oli saanut keuhkoihinsa lapsivettä eikä hengittänyt. Voisiko neuvolassa keskustella toiveista ja saada tietoa eri toimenpiteistä?

Mulla ei valitettavasti ole kokemusta Suomen sairaaloista, mutta tuskinpa sielläkään mihinkään pakotetaan mitä ei itse halua (esim. epiduraali) mutta heillä on myös velvollisuus suojella sinun ja vauvan henkeä ja terveyttä. Itse menin "luomu" asenteella mitä tuli kivunlievitykseen, ja kätilöt myöskin ohjasivat liikkeen, lämpimän kylvyn ja hengityksen käyttöön, jotta synnytys etenisi eikä epiduraalia edes tarjottu. Vasta kun multa alkoi voimat loppua ja olin 8cm auki pyysin voimakkaampaa kipulääkettä levätäkseni ja mulle se oli hyvä. Ponnistusvaiheessa tarjottiin ilokaasua mut kieltäydyin, eikä sitäkään mitenkään pakotettu.

Näin suunnittelin, ja käydä etukäteen tutustumassa Kotkan synnärille ja tiedustella että millaisia asenteita siellä on näitä asioita kohtaan. Totta kai ymmärrän sen, että jos äiti ja vauva ovat ahdingossa ja aikaa on kulunut niin silloin täytyy tehdä - tai päädytään muusta syystä tekemään - joitain invasiivisia toimenpiteitä mitä ei olla alunperin suunniteltu.

Paljon synnytyksien aikana kuitenkin myös tehdään semmoisia lääketieteellisiä interventioita, mitä ei olisi pakko tehdä, ja mitkä voi johtaa myöhempiin ei-toivottuihin toimenpiteisiin, kuten lopulta hätäsektioon. Tätä on tutkittu aika paljon ja kaikki toimenpiteet synnytyksen aikana ei todellakaan ole välttämättömiä, vaan voi tuottaa enemmän jopa haittaa kuin hyötyä.

Hienoa että sait lopulta vahvempaa kipulääkettä, tuo siirtymävaihe on käsittääkseni se "tulikoe" missä sitten viimeistään moni synnyttäjä kokee tarvitsevansa jotain vahvempaa kipulääkettä ja se on täysin ok, sallin sen kyllä myös itselleni!