Mun henkkoht mielipide on, että parempi olis JOS äiti pystyisi synnyttämään luomuna (nyt ei tosiaan ole kyse siitä, että luomuna synnyttävät naiset olisivat muita parempia. Ajattelen sen niin, että luomusynnytys vois olla kokemuksena parempi kun kipuun suhtaudutaan eteenpäin vievänä voimana. Meinaan, että kun monesti sanotaan vain että "tärkeintä on että vauva on terve". No tottakai se ON tärkeää, mutta minusta olis hienoa, jos useammat naiset tajuaisivat synnytyksen merkityksen kokemuksena, jonka myötä voi kasvaa äitinä ja naisena ja ihmisenä). Mua harmittaa, etten pystyny. Tai no pystyny ja pystyny, oisin voinu muttei siinä ois ollu mitään järkeä. Olin valvonu putkeen yli 30h ja avautuminen ei edistyny, siksi päädyttiin epiduraaliin. Joka kieltämättä teki synnytyksestä helpon. MUTTA en tuntenut minkäänlaista ponnistamisentarvetta, en tuntenut supistuksia lainkaan vaan mun täytyi pällätä koko ajan monitoria, että tiesin milloin mun pitää ponnistaa ja tuo kirjoittajan kuvailu osui kyllä aika oikeaan; en osannut iloita esikoiseni synnytyksestä niinkuin olin kuvitellut iloitsevani.
Toinen synnytys on tulossa, ja toivon voivani synnyttää luomuna. Haluan tuntea miten kehoni toimii ja olla yhteistoiminnassa sen kanssa. En osannut edes ponnistaa, kun ei ollut hajuakaan miten se tapahtuu, keho ei antanut siihen mitään apuja silloin eka kerralla.
Synnytyskivuilla ehkä mässäillään liikaa ja kylvetään naisiin pelon siemeniä. Mielestäni oikealla asenteella, aiheeseen perehtymisellä ja rentoutumisella on suuri merkitys siihen miten kivun synnytyksessä kokee -olen huomannut tämän itsessäni vahvasti. Toki on naisia, joiden kipukynnys on hyvin matala, eikä pidäkään väkisin yrittää sietää sietämätöntä kipua. Mutta tuntuu, ettei sellaisia naisia kukaan edes kannusta tarttumaan ongelman ytimeen, vaan tuputetaan vaan automaattisesti "ratkaisua" eli lääkkeellistä kivunlievitystä. Harmi. Kyllä uskon, että useampi nainen pystyisi synnyttämään luomuna mikäli pystyisi voittamaan pelkonsa ja rentouttamaan itsensä, asennoituisi siihen kipuun eteenpäinvievänä voimana. Se vain vaatisi todella suurta ponnistelua ja oman mielen muokkaamista. Ehkä?
Kenenkään ei silti tarvi hävetä kivunlievityksen käyttöä, se on jokaisen oma ratkaisu. Eikä luomusynnytys ole mikään superäitien krediitti, ärsyttää että siitä on edes tehty sellainen mielikuva. Mulle ainakin luomusynnytys on tärkeä juttu sen vuoksi miten MINÄ ITSE KOEN SEN SYNNYTYKSEN, mua ei vois vähempää kiinnostaa mitä muut ajattelee. Mut tietty, ehkä asenteisiin ja pelkoihin oikealla tavalla vaikuttamalla synnytys olisi monille toisenlainen kokemus, miellyttävämpi (uskon ainakin).
Enkä todellakaan arvostele ketään kivunlievitystä käyttävää! Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella sitä miten toinen haluaa synnyttää. :)
Tykkään, että tuossa artikkelissa on pointtia, mutta kirjoittajan ulosanti antaa ymmärtää sävyn täysin väärin. Juuri tuohon tyyliin kirjoitetut artikkelit nostaa toisissa suuttumusta. Mutta toisaalta, miksi tosiaan ihmiset suivaantuvat niin herkästi? Eihän se luomusynnyttäväkään ole huonompi, joten eikö pitäisi vain suvaita erilaiset mielipiteet. Siitä suuttumisesta tulee mieleen, että sellaisilla ihmisillä joku juttu kolahtaa omaan ylpeyteen tai johonkin. Miksi siitä muuten tarvitsis nostaa meteli? Eikö jokainen saa elää omaa elämäänsä, vaikka aiheista keskustellaankin avoimesti. =)
Mua ihmetyttää se miksi niin monet vastustaa synnytystoivelistan tekemistä ihan kuin se haittaisi synnytystä kokemuksena. Eihän siinä mitään suunnitelmaa tehdä, että näin ja näin HALUAN kokea synnytyksen ja sit petytään kun asiat ei menekään niin. EI. Vaan sen toivelistan avulla voi OIKEASTI vaikuttaa siihen minkälainen kokemus siitä synnytyksestä tulee, koska silloin on parhaat mahdollisuudet saada siitä miellyttävä kokemus, vaikkei kaikki menisikään toiveiden mukaan. Se selkeyttää omia ajatuksia ja auttaa kätilöä luomaan synnytyksestä mahdollisimman miellyttävän. Hmph..
