Elmeri1986
Silmät suurina ihmettelijä
Onko kukaan muu kokenut loppuraskaudessa unettomuutta sekä sen seurauksena invalidisoivaa väsymystä, syystä tai toisesta?
Itsellä on ollut tätä jo rv 28 asti ja kun nyt on rv 38+3 menossa niin olo on kuin ihmisrauniolla. Sairaslomalle laittoi lääkäri rv 32 supistusten ja ennenaikaisen paikkojen kypsymisen takia. Itsellä uniongelmat alkoivat alunperin supistuksista ja lantionseudun kivuista sekä tottakai vessassa ramppaamisesta. Vessassa on saanut rampata yössä 3-8 kertaan näiden 10vk aikana. Sitten näiden lisäksi alkoi närästys jota on hoidettu useilla lääkkeillä,samoin noita kipuja on hoidettu eri lääkkeillä. Lääkkeet ovat hieman helpottaneet aina hetken,mutta siihen se on aina jäänyt.
Tilanne on mennyt nyt siihen pisteeseen että väsymys on jo invalidisoivaa..huono omatunto myös lääkkeiden syömisestä, jos ne aiheuttaa vauvalle jotain. Sektioon ei ole enää montaa päivää, mutta kyllä pelottaa et millon saan itseni taas kasaan. Tiedossa on kuitenkin yösyötöt ja muutenkin vauvan rytmien mukaan eläminen eikä minun tarpeiden mukaan eläminen.. Joo tiedän että hormonit auttaa alussa jaksamaan,mutta ei nekään loputtomiin kanna. Minulla on puoliso auttamassa alussa melkein 2kk ajan joten yksin ei tarvitse kaikkea tehdä alussa. Silti, olo on tosi alakuloinen tän väsymyksen takia. Usko tulevaan jaksamiseen on nollassa. Huono äiti olo jo ennen vauvan syntymää..tilannetta ei myöskään paranna se että olen nyt ollut paljon yksin koska puoliso on jatkuvasti työreissuilla.
Millaista teillä muilla on ollut, jos jollain on "selviytymistarina" vastaavasta tilanteesta niin mielelläni lukisin sellaisen. Alkaa oma usko tähän tilanteeseen loppua..
Itsellä on ollut tätä jo rv 28 asti ja kun nyt on rv 38+3 menossa niin olo on kuin ihmisrauniolla. Sairaslomalle laittoi lääkäri rv 32 supistusten ja ennenaikaisen paikkojen kypsymisen takia. Itsellä uniongelmat alkoivat alunperin supistuksista ja lantionseudun kivuista sekä tottakai vessassa ramppaamisesta. Vessassa on saanut rampata yössä 3-8 kertaan näiden 10vk aikana. Sitten näiden lisäksi alkoi närästys jota on hoidettu useilla lääkkeillä,samoin noita kipuja on hoidettu eri lääkkeillä. Lääkkeet ovat hieman helpottaneet aina hetken,mutta siihen se on aina jäänyt.
Tilanne on mennyt nyt siihen pisteeseen että väsymys on jo invalidisoivaa..huono omatunto myös lääkkeiden syömisestä, jos ne aiheuttaa vauvalle jotain. Sektioon ei ole enää montaa päivää, mutta kyllä pelottaa et millon saan itseni taas kasaan. Tiedossa on kuitenkin yösyötöt ja muutenkin vauvan rytmien mukaan eläminen eikä minun tarpeiden mukaan eläminen.. Joo tiedän että hormonit auttaa alussa jaksamaan,mutta ei nekään loputtomiin kanna. Minulla on puoliso auttamassa alussa melkein 2kk ajan joten yksin ei tarvitse kaikkea tehdä alussa. Silti, olo on tosi alakuloinen tän väsymyksen takia. Usko tulevaan jaksamiseen on nollassa. Huono äiti olo jo ennen vauvan syntymää..tilannetta ei myöskään paranna se että olen nyt ollut paljon yksin koska puoliso on jatkuvasti työreissuilla.
Millaista teillä muilla on ollut, jos jollain on "selviytymistarina" vastaavasta tilanteesta niin mielelläni lukisin sellaisen. Alkaa oma usko tähän tilanteeseen loppua..

voihan se olla et sitä on taas siinä kohtaa niin hormonimyrskyssä et ei todellakaan halua enää edes nukkua :) Sitä vaan niin toisaalta toivoisi että vauva olisi terve ja ei kauhean vaativa ja temperamenttinen tyyppi, jotta saisi sitten itsekin levättyä kun hän on maailmassa.
Toivottavasti olo helpottuu pian.
Uskon kyllä, että etenkin pahimmat fyysiset epämukavuudet lievenee (ellei poistu täysin), joten tsemppiä loppumetreihin! Saat pian nyytin syliin! 
