Loppuraskauden pelot

[MomToBe-80]

Heippa!

Onko muilla ollut loppuraskaudessa pelkoa siitä, että jotain kamalaa tapahtuu? tarkoitan siis sitä tunnetta, että vaikka kaikki on raskaudessa mennyt hyvin tähän mennessä, niin silti pelottaa, että vauvalle käy jotain. Mulla on nyt rv 35+5 ja vauva liikkuu ja voin itse voin hyvin inhottavia selkäkipuja lukuunottamatta. Ja odotan ensimmäistä lastani.

Todellakaan ei siis ole mitään syytä pelätä, että jotain tapahtuisi vauvalle, mutta ajatus on päässä joka päivä. Olen vasta viikko sitten "uskaltanut" ruveta pesemään vauvanvaatteita ja laittamaan huonetta valmiiksi ja silloinkin päässä on ajatus, entäs jos näihin vaunuihin ei tule ikinä ketään, tai entä jos nämä vaatteet ei pääse meidän vauvalle käyttöön.

Haluaisin äitiyslomalla nauttia loppuraskaudesta ja nautinkin, mutta aina välillä pelottaa tosi paljon, että entä jos jotain vielä käy.

Olisi kiva kuulla, miten muilla on mennyt loppuraskaus ja onko muilla samanlaisia ajatuksia.

Tuleva äiti -80 (35+5)

 

[KKoo]

Ei loppuraskaudesta, mutta vauvan syntymän jälkeen ihan kamala sairauden -ja kuolemanpelko. Ensin oma, sitte lapsen ja sitte aloin pelkäämään hysteerisesti molempien puolesta. Sitä ku on vihdoinkin jotain elämää tärkeämpää menetettävää. Vauva on nyt 1v 9kk ja nyt pelot alkaa olla lähempänä normaalia kuin hysteeristä, jatkuiskin edes näin :)

En osaa auttaa, tsemppiä ja voimia toivottelen. Jos olet yhtään sen tyyppinen että mindfulness vois olla sun juttu, niin niistä läsnäoloharjoituksista voi olla hyötyä :)

 

[MomToBe-80]

Kiitos tsempistä! Järjellä ymmärtää, että pitää rentoutua ja nauttia ja että vauvalla on kaikki hyvin, mutta jotenkin pää ei kuitenkaan ymmärrä. :D Mutta ei pelot onneksi koko päivää vie, mutta välillä vielä nyt tyhjä lastenhuone aiheuttaa "entäs jos tonne ei tule ketään" -olon. Mutta tunnen parhaillaankin kuinka vauva liikkuu ja pienellä on varmasti kaikki hyvin. Ja kiitos tuosta mindfulness-vinkistä, pitää kokeilla!

 

[Suviii]

Ymmärrän täysin ja jännittihän se itseänikin. Mutta valitettavasti en osaa auttaa sun pelkoa yhtään. Faktahan on se, että aina voi synnytyksessä ja sen jälkeen tapahtua jotakin mitä ei osaa odottaa. Mutta se tulee vasta sitten eteen, jos tulee. Nauti nyt ja rentoudu. :) Kyllähän ne pelot silti jatkuu jossain muodossa, kun lapsi syntyy. Sen jälkeen sitä pelkää mitä ihmeellisempiä asioita.

 

[hillevi]

Mua kyllä pelotti. Luin juttuja, joissa vauvan napanuoraan oli tullut solmu ja se oli kuollut kohtuun ja kaiken laisia juttuja oli tullut vastaan. Välillä vauva piti myös tosi rauhallisia päiviä niin pelot heräs. Lisäks mulla oli alkukesästä ollut outoa vuotoa, jota ei koskaan tutkittu ja pelkäsin, et se oliskin ollut lapsivettä ja mulle ja lapselle kehittyy joku hurja yleisinfektio ja lapsi ei selviä. Lisäks pelotti sekin, kun olin strepto positiivinen ja taas yleisinfektion vaara. Pelkäsin siis mitä milloinkin ja aika usein jotakin. Onneks kaikki meni synnytyksessä hyvin ja muutaman kuukauden päästä tästä alkoi pelot helpottamaan. Pahimmillaan pelot oli kuitenkin ihan vastasyntyneen kanssa. Se järjetön huoli koko ajan. Siihen verrattuna nuo loppuraskauden pelot ei ollut mitään.

 

[Lya]

Meillä harrastettiin loppuvaiheessa todella usein liikkeenlaskentaa, kun tyttönen ei ilmeisesti oikein enää mahtunut kunnolla mekastamaan, kun olin todella pieni koko raskauden ajan. Nuo samat napanuorasolmut tuli ( valitettavasti ) lueskeltua - varsinkin kun neuvolassa sanottiin, ettei kohtu kasva kunnolla... Käytiin tämän lausunnon takia jopa yksityisellä ultrassa tutkimassa suonivirtaukset yms.

Terve tyttö syntyi 38+2.

Netin kauhutarinat kannattaisi tosiaan jättää väliin

 

[Mariel]

Itsekin tullut lueskeltua jos minkälaisia kauhutarinoita ja jopa tullut etsittyä itselle päänvaivaa kun jokin mahdollinen ongelma mieleen jostain tulee.. Mutta olen ajatellut lähinnä, että ei se stressaaminen asiaa auta yhtään ja ne asiat on sellaisia joille ei voi itse mitään.. Viime aikoina esille ovat nousseet muutoin terveiden lasten ja äitien hoitovirheet synnytyksessä, joilla on todella huonot lopputulokset.. Lääkäreistä omakohtaisia ja tuttavien huonoja kokemuksia seuratessa pelko tästä asiasta vain voimistuu mitä pidemmälle raskaus etenee..

 

[ccix]

Pakko tässä kanssa kommentoida..
Mitään syytä en pelkoihin löydä, eli kyse on mun stressaavasta luonteesta. Tosiaan nämä huolet on tullut tässä loppuraskaudessa juuri. Hiljainen päivä jos on, niin heti oon paniikissa, että jotain on hätänä. Hirveän varoen muutenkin tän mahani kanssa olen. Nyt mennään siis 38+4, eli eipä tässä kauaa mahan kanssa tarvitse olla, mutten usko, et nämä mun pelot/huolet jää synnärille.

Lisäksi tää huoli ja murhe ei koske vaan vauvaa... mua pelottaa kovin, että itselleni käy jotain (varsinkin synnytys), tai isälle tai ihan kenelle vaan läheiselle. Todellinen äidin suojeluvaisto. Täytyy toivoa, että lapsen synnyttyä hieman rauhottuisin, luulen, että omat hormonitkin tähän asiaan vaikuttaa.

Vinkkejä en pelkoon osaa antaa, jotenkin vaan luotettava, että kyllä tämä tästä. Jos jotain ois vialla niin onneksi ollaan suht hyvin avun piirissä, tai ainakin täällä pk-seudulla (tähän tietty mun lääkäri-/sairaalakammot ei hirmusti auta). Mut mua on kyllä auttanut just se, että asiasta on puhunut - siis ihan vaan tänne foorumille, miehelle tai neuvolatädille jne.