miiuhoo
Sukkela juttelija
Työskentelen postinjakajana. Marraskuun lopusta alkaen olen saanut jakaa postia autolla, joka helpotti jaksamistani paljon. Ei tarvitse polkea pyörää eikä juosta rappuja ylös ja alas. Autoilun varjopuolena on nyt sitten laatikot ja niiden saaminen autoon. Eli nostelemista riittää, vaikka kuinka yritän aamuhommissa tehdä vajaita laatikoita - niitä on sitten aika reippaasti enemmän.
Mua on nyt sitten muutaman viikon vaivannut kivuttomat supistelut, joita tulee aika paljon päivän mittaan - myös levossa ollessa - varmaan parikymmentä päivässä ja välillä tosi tiuhaankin. Näitä tutkittiin lääkärissä ja labrakokeilla viikko-pari takaperin ja kaikki oli kuten pitääkin, niin labratuloksissa, kuin kohdunsuullakin. Kuitenkin minua huolettaa työssä oleminen ja jokainen supistus huolettaa. Minua kehotettiin neuvolan taholta olemaan töissä ihan oman voinnin mukaan, että jos alkavat tehdä oloa kovin epämukavaksi tai tulevat kivuliaiksi, niin kannattaa mennä sitten lääkärille ja hakea sairaslomaa.
Tänään menin sitten pomoltani kysymään tulevista lomistani. Äitiyslomani alkaa 14.4. Minua kehotettiin myös pitämään vanhat lomat pois ja ajattelin, että pidän nyt sitten samaan syssyyn myös tulevan kesälomani. Laskeskeltuamme tulimme siihen tulokseen, että minulla alkaisi lomat tässä tapauksessa 24.2. eli parin viikon päästä. Ajattelin että sepä mukavaa, varsinkin, kun olen miettinyt jaksamistani ja varsinkin viimeisin kuun vaihde oli todella kova ja jo etukäteen pelkäsin seuraavaa kuun vaihdetta.
Nyt sitten kuitenkin minua alkoi epäilyttää, teenkö minä nyt jotenkin huonosti. Pitäisikö minun sittenkin vain sinnitellä töissä ja hakea tarvittaessa sairaslomaa tai jännittää näiden supistusten kanssa joka päivä töissä. Puhuin meinaan juuri äitini kanssa puhelimessa ja hän ihmetteli, että eikös ne yleensä pidetä sitten äitiysloman jatkoksi ja kuinka jaksan olla päivät pitkät yksin kotona, kun nytkin tuntuu iltapäivät kovin yksinäisiltä. Niin... mitenkähän on? Valitettavasti asun ns ihan vieraalla paikkakunnalla ja perheeni on n. 300km päässä, samoin ystäväni... Ainoa tukeni ja turvani täällä on mieheni ja hän tekee pitkää päivää. Miten ihmeessä ajan saa kulumaan?!
Ja mitä luulette, onko tämä nyt kuitenkin hyvä ratkaisu? Eipähän tarvitse miettiä töissä jaksamista ja kait sitä nyt jotenkin saa sen ajankin kulumaan. Huolettaa vain ja olisi mukava kuulla jotakin mielipidettä muilta ihmisiltä. Ja onko kenties joku muukin jäämässä näin aikaisin jo kotiin lomailemaan?
Mua on nyt sitten muutaman viikon vaivannut kivuttomat supistelut, joita tulee aika paljon päivän mittaan - myös levossa ollessa - varmaan parikymmentä päivässä ja välillä tosi tiuhaankin. Näitä tutkittiin lääkärissä ja labrakokeilla viikko-pari takaperin ja kaikki oli kuten pitääkin, niin labratuloksissa, kuin kohdunsuullakin. Kuitenkin minua huolettaa työssä oleminen ja jokainen supistus huolettaa. Minua kehotettiin neuvolan taholta olemaan töissä ihan oman voinnin mukaan, että jos alkavat tehdä oloa kovin epämukavaksi tai tulevat kivuliaiksi, niin kannattaa mennä sitten lääkärille ja hakea sairaslomaa.
Tänään menin sitten pomoltani kysymään tulevista lomistani. Äitiyslomani alkaa 14.4. Minua kehotettiin myös pitämään vanhat lomat pois ja ajattelin, että pidän nyt sitten samaan syssyyn myös tulevan kesälomani. Laskeskeltuamme tulimme siihen tulokseen, että minulla alkaisi lomat tässä tapauksessa 24.2. eli parin viikon päästä. Ajattelin että sepä mukavaa, varsinkin, kun olen miettinyt jaksamistani ja varsinkin viimeisin kuun vaihde oli todella kova ja jo etukäteen pelkäsin seuraavaa kuun vaihdetta.
Nyt sitten kuitenkin minua alkoi epäilyttää, teenkö minä nyt jotenkin huonosti. Pitäisikö minun sittenkin vain sinnitellä töissä ja hakea tarvittaessa sairaslomaa tai jännittää näiden supistusten kanssa joka päivä töissä. Puhuin meinaan juuri äitini kanssa puhelimessa ja hän ihmetteli, että eikös ne yleensä pidetä sitten äitiysloman jatkoksi ja kuinka jaksan olla päivät pitkät yksin kotona, kun nytkin tuntuu iltapäivät kovin yksinäisiltä. Niin... mitenkähän on? Valitettavasti asun ns ihan vieraalla paikkakunnalla ja perheeni on n. 300km päässä, samoin ystäväni... Ainoa tukeni ja turvani täällä on mieheni ja hän tekee pitkää päivää. Miten ihmeessä ajan saa kulumaan?!
Ja mitä luulette, onko tämä nyt kuitenkin hyvä ratkaisu? Eipähän tarvitse miettiä töissä jaksamista ja kait sitä nyt jotenkin saa sen ajankin kulumaan. Huolettaa vain ja olisi mukava kuulla jotakin mielipidettä muilta ihmisiltä. Ja onko kenties joku muukin jäämässä näin aikaisin jo kotiin lomailemaan?