Lokakuu!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mcgonnor
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Mcgonnor

Näppärä viestien naputtelija
Jee, lokakuu! Meillä oli tänään 1kk neuvolalääkäri ja ipana on kasvanut hyvin! Painoa oli huimat 5,1kg ja pituutta 56cm (ei ihme että ei mene mitkään pienet vaatteet enää päälle)..
Nyt pidetään vielä peukkuja lopuillekin syyskuun odottajille, kohta ollaan koko kööri synnytetty <3

Vauvaisaa lokakuuta meille kaikille ! :happy093


Mites teillä muilla lähtenyt lokakuu käyntiin?
 
Meillä ensimmäinen aamu ihan vaan oman perheen kesken. Vieraat, eli äitini ja siskoni lapsineen lähtivät eilen ja nyt rauhoitutaan opettelemaan uutta elämää.

Monsteri taitaa olla vähän yökyöpeli.... Viimekin yönä oli lähes hereillä kolmisen tuntia putkeen. Imetin siis kun tuntui nälkäiseltä ja lopulta korvikepullon avulla isäntä sai hänet taas unille, puoli kuuden maissa. En tiedä, eikö minulta tule maitoa riittävästi vai mikä kun yöllä noin valvottaa? Päivällä nukkuu kyllä helposti sen 3-4tuntia syöttöjen välissä ja hereillä jaksaa olla 10min-1,5h kerrallaan. Tiedä sitten...

Tsemppiä minultakin vielä synnyttämättömille!
 
Ihanaa kun jaksatte meitä viimeisiäkin vielä tsemppailla. Mullahan oli tosiaan laskettu aika VASTA toissapäivänä, ja ilman näitä supisteluöitä saattaisin olla ehkä hieman kärsivällisempi - tai sitten en..
 
Meidän vauva on nyt 1 ja puol päivää vanha. Synnärillä ollaan ja kaikki on mennyt tähän saakka hyvin. Vauva on ollut erittäin nälkäinen ja kova tissin perään. Yrittää varmaan kiriä alhaisempaa syntymäpainoaan kasaan :D Pikkuhurmuri <3 On omituista vielä ajatella olevansa äiti!
 
Woohoo, lokakuu..

Minä oon niiiiiin kärsimätön, sarkastinen ja pessimistinen tällä hetkellä, että oksat pois. Ja jos normaalisti pessimisti ei pety, niin tässä keississä sekin varmaan tapahtuu. :D

Aikaisemmin laskin, että jos käynnistykseen menee, niin ya-kontrolli on 41+5 (jolloin terkkarin mukaan ne laittavat takaisin kotiin vain jos laittavat ballongin), eli 12.10. Noh, kuitenki käynnistykseen saattaa silti mennä jopa 3 päivää, eli aikaisemmin miettimäni "viimeistään 14.10. meillä on vauva", ei välttämättä pidä edes paikkaansa. Pitäis vissiin miettiä, että lokakuun aikana? :D

Nyt on siivous- ja pyykkäysurakan aika, jos sais hermoja lepyteltyä ja olis paremmalla tuulella taas jonku aikaa? ;)

Kiitän tsempeistä. Nopeastihan se aika menee, mutta kärsimättömän odottajan aika on niiiiiin mateleva. :excited001
 
Ihanaa lokakuuta kaikille :) ja vielä viimeisille odottajille hurjasti tsemppiä <3

Meilläkin elämä alkaa tasaantumaan imetyshaasteista huolimatta. Käytiin eilen imetyspolilla (ajattelin muuten Menna sinua kun siinä 3C:n tiloissa oltiin ;)) ja saatiin huippuhyviä neuvoja sieltä. Voisinkin kirjoitella niistä tuonne imetysosioon kun on aikaa, jos vaikka joku muukin saisi niistä iloa. Nyt usko itseensä ja omaan kykyynsä imettää on ihan eri luokkaa ja uskomatonta kyllä, se näkyy heti maidon tuotannon vilkastumisena :)

Poika on ihana ja herää edelleen vain kerran yössä, tai siis minä joudun unikeon herättämään syömään. Ihanaa :)
 
emmu_ma: mukava, että olin ajatuksissasi :) Hassua, että täällä foorumilla on "tutustunut", mutta oikeassa elämässä ei tunneta toisiamme, vaikka vastakkain käveltäis :D
 
Kuut ne vain vilisee, nyt sitten lokavauvaa odotellessa... Tänään tuli kutsu käynnistysharkintaan torstaiaamulle, jolloin on sitten 41+4. Jotenkin on sellainen olo, että lähettävät sieltä takaisin kotiin, kun ei ole oikein ollut mitään tuntemuksia, että olisi tapahtunut edistystä synnytyksen alkamista ajatellen.
Kaikki on raskaudessa tähän asti mennyt hyvin, mutta kaikenlaisia huolia on alkanut tulla mieleen, että mitä jos nyt ihan viime hetkillä käykin jotain. Ei yhtään helpota, kun mies aina välillä päivän mittaan kysyy, että olenko tuntenut vauvan liikkeitä ja sitten paniikissa yritän miettiä, että koska olenkaan viimeksi tuntenut mitään. Pää tuntuu olevan niin hattaraa, että on kovan työn takana saada mitään järkevää ajatusta ilmoille. Toivottavasti viikon sisään meillä on pieni vauva ihmeteltävänämme - vaikka siitä se huoli ja vastuu sitten todenteolla taitavat vasta alkaa.

Oikein mukavaa lokakuuta kaikille :)
 
Täällä taas raivoavan vauvan äiti heräilee päiväunilta... Alkaa jo noi pätkissä nukkumiset näkymään naamasta, omastani siis, vauvan naama naama näyttää ihan hyvältä :-) Nukun siis maksimissaan sen 4,5h putkeen ja sitten mun on herätettävä vauva syömään, tai välillä hän ei herää lainkaan, syö unissaan.. Jos annan hänen nukkua niin pitkään että herää itse nälkäänsä niin sitten meillä ei enää nukutakkaan syömingin jälkeen. Jos pääsee kiihdyttämään itsensä huutoon asti niin se on menoa sitten.. Ei tuu syömisestä tai nukkumisesta mitään.

Mörrikkä on nyt 3viikkoa ja hiukan ollaan jo opittu toisistamme. Minä osaan tunnistaa milloin on nälkä, väsy tai massu vaivaa ja vauva tietää että kun näkee cuplaton pullon niin avataan suu ja kun saa suun täyteen lääkettä ja nielasee reippaasti niin saa maitoa heti perään. Vieläkö tuo oppisi syömään näistä mun tulvivista meijereistä. Välillä hän ihan purskuttaa maitoa ja kyljelleen ei voi imettää lainkaan kun silloin tuo vetää sitä henkeen niin että maitoa tulee nenästäkin..

Meillä menee hassusti päivät, pari tosi aurinkoista päivää ja pari kipeää päivää. Tänään rauhoittui ekoille unilleen aamu 8jälkeen vasta nyt iltapäivällä klo 15.. tulee taas kamala ilta/yö, tai ainakin ennen tää päivävalvominen ei oo tehny hyvää..
 
Meillä Poika huomenna viikon vanha :) Nukkuu nyt iskän kainalossa, tosi suloselta näyttävät <3 Päästiin kotiin lauantaina, Melko aikaisin (kun hätäsektio tehtiin) No kotona yöllä nousi sitten korkea kuume ja sunnuntaina takaisin sairaalaan.. Löydettiin selästä joku tulehdus, sain kaksi kertaa atobioottia suoneen ja pääsin jo yöllä kotiin. Vauva ja iskä saivat olla sunnuntain kanssani sairaalassa, se oli todella hormooni-itkuiselle äidille helpotus(Ja tisseille, kun maito hurahti sunnuntaina aivan kunnolla)! Nyt ei onneksi enään ole kuumetta ja vetelen antibioottia suun kautta.
Poika yleensä itkee vaan kun vaippa on täynnä pissaa tai kakka, tai kun on nälkä. Tänään on ollut itkuisempi, ja nälkäisenä suuttuu tissille ja syömisestä ei välillä meinaa tulla mitään kun on niin raivona.
Huomenna neuvolan täti tulee käymään, niin saa nähdä paljon on pojalla paino noussut :)

Hyvää lokakuuta syyskuulaiset! :) JA TODELLA PALJON TSEMPPIÄ VIELÄ RASKAANA OLEVILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
 
Millainen on ollut teidän synnyttäneiden mieliala? Minä olin melkein varma, että saan synnytyksen jälkeisen masennuksen kun olen tällainen herkkis, mutta hyvin olen voinut ja jaksanut. Kotona sisällä ei jaksettu olla sitä kahta viikkoa vaan käytiin pienillä vaunulenkeillä muutaman päivän jälkeen. Reilun viikon ikäisenä tyttö kävi jo imetystukiryhmän tapaamisessakin. Ulkoilu ja sosiaalinen elämä on ollut mulle tosi tärkeetä ja tyttökin nukkuu keinuvissa vaunuissa ulkoilmassa tosi tyytyväisenä. Vauva on pian kolme viikkoa vanha ja tuntuu, että minä tästä vaan piristyn ja virkistyn entisestään. Yöt meillä menee rennosti ilman itkuja eikä minun ole tarvinnut ottaa kuin yhdet päiväunet koko vauvaelämän aikana. Täytyy vaan toivoa, ettei alakulo ei hiivi elämäämme myöhemminkään. Täydet sympatiat niille, jotka kokevat elon vauvan kanssa synkemmissä olotiloissa.
 
Voi apua, mihin tää aika menee?! Meillä poika huomenna jo kolme viikkoa :) uskomatonta. Näyttäisi että kasvanutkin on, mun pikkuvauva <3

Miehen isyysloma loppui eilen ja hän palasi töihin. Oltiin sitten pupelon kanssa kahdestaan koko eilinen ja tänäänkin ollaan vielä iltapäivälle asti kun mies jatkoi vuoroaan vähän. Hienosti on pärjätty, pupelo ajatteli varmaan et äidille on oltava kilttinä kun se on yksin noin kauan :) eilisen päivän oikeastaan vaan nukkui ja söi, illasta alkoi tosin kitistä kun oli kakannut edellisen kerran sunnuntaina... Noh, voittekin arvata sitä hutun määrää kun jätkä sen rykäisi iltayöstä vaippaan :D hoitopöydälle tuli sitten myös sitä selvitellessä pissa ja puklukin, joka rööristä siis! Mutta siitäkin selvittiin ja olipa vauva rauhallinen sen jälkeen. Nukuttiin yö vierekkäin, tämän ajattelin ottaa tavaksi niinä öinä kun mies on poissa, saadaan lohtua molemmat ;) ensi viikolla onkin miehen päivystysviikko ja ollaan kaksin ma-aamusta pe-iltaan pupelon kanssa. Katsotaan miten äidin käy!

On ollut jotenkin tosi tunteellinen olo, voisin vaan tuijottaa vauvaa ja hokea sille miten rakas se on. Uskomatonta miten minun ja miehen rakkaudesta voikin tulla vielä enemmän rakastettavaa <3 mieshän tosiaan kosi synnytyssalissa, nyt olisi tarkoitus lähteä sormuksen etsintään kun sopiva hetki tulee. Halu olisi jo kova kertoa kaikille että me mennään naimisiin :) ah, elämä on vaan niin hyvä nyt ja tässä <3
 
Vaikuttaahan se mielialaan kuinka "helppo" tai "vaikea" vauva on. Mulla on jonkinverran vaihdellut mieliala, aika lailla sen mukaan miten pärjätään vauvan kanssa. Välillä se on aika itkuinen, silloin painuu mielikin, mutta välillä menee paremmin. Meidän vauva ei tunnu viihtyvän vaunuissa niin yhtään :( Eikä tykkää yhtään, kun puetaan haalariin ja kypärämyssyyn. Mitään "oikeaa" hätää sillä ei vaikuttaisi olevan, alkaapahan vaan aina herättyään huutamaan vaunuissa, tai sitten sitä on mahdoton saada rauhoittumaan sinne kun lähdetään. En tiedä, että pitäisikö sitten olla yrittämättäkään? Autoon se nukahtaa jonkin aikaa huudettuaan. Tulikin parempi mieli, kun pystyttiin käymään yhdessä imetystuki-illassa ja sitten eilen kaupassa. Mut viime yön vauva taas valvotti...
 
Mulla oli mielialan puolesta aika rankka varsinkin eka viikko. Olin ihan hukassa ja itkin sohvalla tietämättä miks itken. Nyt huomaa että alkaa mieliala tasaantumaan ja arki rullaamaan, silti kyllä välillä mieli maassa mutta kai se joskus helpottaa..... :) edelleen olen toooosi väsynyt vaikka yöherätyksiä tuleekin vain muutama mutta luulen että vaikea loppuraskaus ja matala hemoglobiini vaikuttaa tähän väsytunteeseen.

Me saatiin lupa ulkoilla heti kun päästiin kotiin ja oonkin huomannut että ulkoilu tekee mielelle tosi hyvää. Vauvakin nukkuu tosi hyvin vaunuissa :) Miehestä on ollut tosi suuri apu ja vähän jännittää/kauhistuttaa/pelottaa kun maanantaina loppuu isyysloma.. :/ :(
 
Meillä ollaan huomenna oltu viikko kotona. Silloin jos ei saa nukutuksi, on mieli maassa. Nyt taas on parempi päivä kun viimeyönä sain unta yhteensä 8h!!!!!!!!!!! :D Välillä on paha mieli kun vauva itkee vaikka olisi juuri ollut tissisllä ja vaippakin vaihdettu. Mutta hyvin rauhoittuu yleensä syliin. Yöllä ei saa unta pinnasängyssä vaan haluaisi nukkua vieressä, mutta en haluaisi opettaa samaan sänkyyn vaikka mieli tekisikin.. Keksin viimeyönä huijata tuttipullolla pinnasänkyyn, niin nukahti sinne ilman itkuja :D
 
Minulla vaihtelee mieliala ihan sen mukaan, miten imetys sujuu. Sujuessaan on omakin mieli hyvä, mutta nyt kun yhä useampi imetyskerta päättyy "rintaraivariin" niin omakin mieli vähän painuu alamaihin. En pysty ymmärtämään mikä aiheuttaa hirveän huudon kesken loistavasti alkaneen imetyksen? Monsteri saattaa siis imeä 20-30minuuttia ihan kaikessa rauhassa ja sitten yhtäkkiä pulauttaa tissin suusta eikä enää hätäilyltään saa otetta..
Välillä siis itkettää varsin mitättömätkin asiat, mutta pääasiallisesti mieli on hyvä ja iloinen. Mekään ei ihan sitä suositeltua kahta viikkoa odotettu ulkoilun aloittamisessa, vaan korkattiin vaunuilu eilen, kun oli niiiiiiiiin mahdottoman hieno ja lämmin syksyinen päivä!
 
puapru, meillä on ollut vähän samantyylisiä ongelmia syömisessä... sitten aloin huomaamaan, että ainakin osa johtuu masuvaivoista. Voi myös olla, että teillä vauvalla vaan tuli maha täyteen, mutta olisi haluttanut vielä olla siinä rinnalla. Tai jotain muuta...

Se on kyllä rankkaa kun imetykseen liittyy itkuja :( Se on kumminkin tullut helpommaksi, kun on tajunnut, että niihin on jonkinlainen syy tai mikä syy milloinkin (vaikka ei tietäisikään mikä se on)... Ja ehkä olen tottunutkin itkuihin, ja huomannut, että imetys kuitenkin sujuu ihan hyvin, koska vauvan paino nousee.
 
Elenna, "kiva" tietää ettei olla ihan yksin tämän asian kanssa..Jollain lailla olen minäkin noihin mahavaivoihin tämän käyttäytymisen liittänyt. Tänään hainkin sitten apteekista sekä Disflanyliä että maitohappobakteeriitippoja. Toivottavasti näillä lähtee vähän helpottumaan..
 
Aika jännä tuo kahden viikon "ulkona liikkumiskielto". Ei meille mitään semmosia puhuttu. Käytiin pienen kanssa ulkona pienellä happihyppelyllä jo sairaalassa olo aikana....
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top