Elämää pienen pojan ja 3-vuotiaan isosiskon kanssa harjoitellaan. Kovasti on mustasukkaisuutta ilmassa, mutta onneksi ei kohdistuveljeen fyysisesti. Ennemminkin muuta uhmaa ja tottelemattomuutta. Mies on ollut nyt toista viikkoa isyyslomalla, viime viikon oli töissä ja sitä ennen viikon isyyyslomalla. Kaksi seuraavaa viikkoa olen yksin lasten kanssa. Ensi viikko on meillä syyslomaviikko, tosin en ole aivan varma, onko hyvä, ettei meillä ole kerhoja vai olisko parempi, että esikoinen sais vähän "omaa tekemistä" kerhossa. Toisaalta tunsin itseni kyllä arjen sankariksi, kun viime viikon tiistaina selvisin näiden kahden lapsen kanssa yksin kerhoon 9.30. Pari viikkoa vielä ja aloitellaan perhekerhoilua tällä porukalla.Ahkerasti poju on rinnalla, mut herkästi pitää minua huvituttina, joten paino nousee melkoisen verkkaan. Pitää siks ens viikolla painoa käydä tarkastamassa. Tänään täynnä 3 viikkoa vauvaperhe-elämää. Alkuun meinasi olla mahavaivaa, mutta taitaa olla jotain muuta nuo huonot yöunet, onneksi. Eilen käytiin neuvolassa ja siellä terkkari (jo kolmas) kovasti uteli jaksamista ja sitä, miltä tuntuu olla äiti. Miten synnytys meni ja tuntuuko, että vielä haluaisi tehdä lapsia ja onko mieli maassa tai muuta mieltä vaivaavaa. Kummallisen ahkerasti moista kyselevät, eivät esikon aikaan näin innolla kyselleet. Herkästi ovat myös tarjoamassa kotiapua, 6€/tunti. Onkohan babyblues sitten kovasti yleistynyt, kun ei esikon aikaan asiasta edes puhuttu täällä meidän neuvolassa. Torstain mittoja: paino 3500g, pituus 51cm, päänympärys 35.8cm. Ensi viikolla sitten samalla kertaa niin esikon hammashoitola kuin pojan painontarkistusneuvolakin. Eipähän tarvitse montaa kertaa saada väkeä liikkeelle. :) Huomenna tulee anoppi ja appiukko sekä miehen sisko katsomaan poikaa, joten stressikäyrä on jälleen korkealla. Anoppi on niin kärkäs jakamaan neuvojaan ja joka paikassa pitäisi noudattaa hänen sääntöjään (eniten nyppii se, että kaikkien on luettava ruokarukous hänen kanssaan yhtä aikaa, vaikka toiset olisivat jo aloittaneet ruokailun. Meillä kun ei ole edes tapana lukea ruokarukousta ja tämä ruokailun keskeyttäminen häiritsee ainakin 3v tyttösen ateriointia). :/ Nyt vähän jännittää tulevat hoito-ohjeet, kun syyskuun lopulla tuli puhelimeen viestiä siitä, että esikko jää toisen jalkoihin täysin ja esikosta tehdään joka asiaan syyllinen. (Joskin en ymmärrä miksi ja mihin). Ja nyt tämänpäiväisten uhmakohtausten ja tottelemattomuuden vuoksi meiltä on hyvä määrä leluja ja kirjoja kerätty säilöön, niin mitähän siitä vielä kehkeytyykään anopin mielessä. Varmaan tyttöä sorretaan urakalla...