Jesh, lokakuu, toden totta :)
Oon tosissaan todella täynnä vauvaa, siis tarkoitan tätä mahaa ja tuntuu, ettei tuolla ole enää sisäelimiäkään - pelkkää vauvaa. Siltikään ei kyllä mitään merkkejä, että haluis ulostautua, joten porskutellaan tätä lokakuuta sitten mahdollisesti ihan loppuun asti :D huomenna on neuvolakäynti, ja pyydän kyllä hoitajaa (kokenut kuulemma) osaako arvioida kokoa - pelottaa nyt viimeisen kuukauden sokerin mussuttaminen, josko olisi aiheuttanut jotain kasvuspurttia. En kuitenkaan usko, että mikään jättivauva on kyseessä, mutta silti... on niin pirun tukalaa.
Rakastan tätä aikaa vuodesta, ja oon niin tyytyväinen, että pienokainen saa syntyä äidin lempivuodenaikana. Itse syntynyt helmikuun lopulla, inhokkiaikani maaliskuu juuri ovella. Inhoan alkukevättä ja loskaa, sekä keskikesää.
Maha-asukkaan liikkeet on muuttunut semmoseksi kutkutteluksi ja venyttelyksi, kinttu venyttää usein vatsanahkaa. Hikottelu on vähentynyt, vaikka jostain luin, et loppuu kohden vaan pitäis yleistyä. Nykyään siis about kerran päivässä, tosin hyvin voimakkaasti kyllä nikottelee. Sitten inhottavan piirteen on omaksunut - kun yrittää illalla mennä nukkumaan ja noh kyljellähän minä, niin pitää sitten kutitella mun kylkeä, joka on patjan puolella. Tai potkia. Eli lienee tuolla pötsissäkin aika ahdasta.
Ois tavallaan kyllä kiva päästä synnyttäneiden joukkioon, mut sit taas toisaalta, jo haikailen tähän tukalaan oloon. Olen siis hieman toivonutkin, et pysyis matkassa sinne laskettuun aikaan. Saispahan nauttia tästä tukalasta olosta vielä hetken :D