Lisää lapsia?

Mä tunsin ainakin itteni erittäin kauniiks raskaana, massun pukeminen oli ihanaa ja tykkäsin kun kaupassa masua tuijoteltiin :) Olin myös miehen mukaan erittäin leppoinen koko raskausajan.

Tietysti nautin nyttenki kun voi jumpata kunnolla ja nostaa punttia jne. Mies pitää haluttavampana :D Olen paljon tyytymättömämpi kroppaan nyt kun raskausaikana, vaikka masu on entisellään (ei röllyköitä tai raskausarpia tms.) ja kilojakin vähemmän kun ennen raskautta.
 
Minäkään en mitenkään erityisesti nauttinu raskauajasta. Raskaus oli helppo, eli ei kummempia vaivoja tms. Ei raskaana olo mitenkään kamalaa ollut, mutta en myöskään muistele sitä kaiholla... Jotenkin kai odotin vaan kokoajan että saisin vauvan syliini ja ulos mahasta, että en osannut nauttia itse odotuksesta, lieköhän erittäin malttamaton luonteeni vaikutti tähän myös.
 
  • Tykkään
Reaktiot: DT
Mä tykkäsin olla raskaana, vaikka oli monenlaista vaivaa ja alusta alkaen yöheräilyä, tykkäsin pukee masua ja se sai korostua.
Mutta se synnytys oli ihan kamalaa. Mulla ei mikään muu mennyt putkeen, kun että neiti syntyi terveenä ja se tietysti tärkeintä. Synnytys oli vaikea ja pitkä ja suurin syy siihen oli ettei sairaalassa oikeastaan mikään mennyt niin kun olisi pitänyt.
 
Sairaalassa olo ja synnytys sama kuin pikku murulla.. Mikään ei mennyt niinkuin piti.. Se ja neuvolan informoimattomuus olikin sitten ainoat huonot puolet joten nyt kun niihinkin osaisi varautua ja tietää itse paljon enemmän niin uusi raskaus ei kyllä pelota.. Raskausaika kun oli muuten tosi helppo kun ne supistuksetkin tuli vasta kun oli jo menoa :) Pahoinvointia ei ollut muutakuin pitkillä automatkoilla jne..

Jos tuo mies vaan edelleen on sitä mieltä, että toinen tulee kun tuntuu mieli muuttuneen kun tämä alku tytön kanssa on ollut niin kivikkoinen :(

Itse olisin halunnut kolme lasta, mutta mies yhden niin päädyttiin kompromissiin siitä väliltä.. :) Ja muutenkin kun ekan lapsen hankinta meni näinkin myöhään niin itsellekin tullut määräksi ne kaksi..
 
Mä nautin ekasta raskaudesta ihan hulluna vaikka jo vkolla 25 jäin saikulle loppuajaksi. Korostin masua vaatteilla ja oli ihanaa saada katseita. Odotin toista raskautta yhtä innolla. Mutta se ei ollutkaan enää niin ihanaa. Ekassa kaikki oli uutta ja ihmeellistä, tokassa unohti monesti millä vkollakin oli.. Maha oli ihana ja olin siitä ylpeä,mutta se oli ihan eri tavalla edessä kun esikoisen kanssa piti päivät puuhata. Nopeemmin tympäännyin siihen et piti niin tarkkailla syömistä (RaDi) ja olin kyllä iloinen kun poika synty jo vkolla 38. Jos mies vois olla raskaana niin voisin haluta vielä vaikka kaks :grin Mutta kyllä mä yhden vielä jaksan jos sellanen meille suodaan!
 
  • Tykkään
Reaktiot: DT
Minäki nautin ekasta raskaudesta. Nyt en ees pysyny oikein viikoissakaan perässä. Tavallaan meni vähän vaivihkaa/omalla painollaan koko odotus, mutta ärsytti vain se olotila. Kroppaan olen kyllä nyt tyytymättömämpi. Maha näyttää edelleen siltä, ku ois raskaana. En tosin vielä oo stressanu, ku eihän tuosta synnytyksestä ole kuin reilu 3kk. En oo vaan sitä tyyppiä, joka palautuu heti raskauden jälkeen omiin mittoihin, mutta jospa tässä pikku hiljaa.
 
Mä kyllä nautin raskausajasta siitä huolimatta, että vietin aikaa sairaalassa tiputuksessa pahoinvoinnin takia ja niin päin pois, uusi sektio mua pelottaa, kun seuraavakin todennäköisesti tulee sektiolla kapean lantion vuoksi. Siksi haluan ennen kaikkea olla paremmassa kunnossa kun alan odottamaan ja vähemmän pitää olla lähtöpainoa, jos olisi suunnilleen normaalissa painossa seuraavaan työstämisen aloitus aikoihin :)
 
Mites täällä muilla, pienet kasvaa kovaa vauhtia eikä ne oo kohta enää sylivauvoja, ei ainakaa meiän jättiläinen :D Onko muille jo ilmaantunu vauvakuumetta/ kuume pahentunut?

Mie oon heti pojan syntymän jälkeen alkanu toivoo toista lasta... Mies sai puhuttuu miut uskomaan että mitä pienempi ikäero sen parempi :D Taitaa vaan tuo täysimetys pitää hormonitoiminnan kurissa vielä toistaseks.
 
IceQueen sanoi:
Mies sai puhuttuu miut uskomaan että mitä pienempi ikäero sen parempi :D .
Click to expand...

Voi kun täällä olisi mies samaa mieltä :oops: Kun lapsilukumäärästä ennen tytön syntymää puhuttiin, niin päädyttiin siihen kun mies halusi vain yhden ja itse olisin halunnut alunperin kolme, että kaksi olisi sitten siltä väliltä ja kuulosti siltä, että asia on päätetty.. Tytön syntymän jälkeen mies puheli, ettei ole niin vaarallista vaikka "vahinko" kävisi ja toinen saisi alkunsa melko piankin.. Nyt kuitenkin kun on neljä pitkää huudon ja väsymyksen täyteistä kuukautta takana niin on mies omalta osaltaan vielä saanut mielialaa vieläkin matalammalle kun usein kun tyttö kiukuttelee ja huutaa niin mies paukauttaa ettei kyllä hanki enää yhtään "tällaista" lisää ja jos tahdon toisen niin saan hankkia toisen miehenkin joka sen tahtoo :sad001 Ja kun asiasta mieleni pahoitan niin tokaisee, ettei ole luvannut mitään toisen hankkimisesta :confused:

Itse sitten taas olen ajatellut, että kun tytön ja tytön suulakihalkionkin vuoksi tämä alkuaika on ollut välillä aika tuskaa kaikille niin kun se on kuitenkin niin lyhyt aika ja kun siitä selvitään niin seuraava voisi olla helpompi ja vaikkei olisikaan niin tytön kanssa on tullut opittua jo niksit kaikenlaisiin ongelmiin.. Kun tuo halkiokaan ei meillä perinnöllinen ole niin sen puoleen toiselle olisi todella epätodennäköistä sitä tulla ja vaikka tulisikin, niin nyt ollaan niin paljon tytön syömisen kanssa tapeltu ja viimein keinot löydetty, ettei sitä taistoa tarvitse enää toisen kanssa käydä kun tietää jo.. Itselle toisen saaminen olisi tärkeää ja nyt entistä tärkeämpää kun ehkä itsekkäästikin tahtoisin mahdollisuuden siihen normaalimpaan vauva-arkeen kun tämä ei ole nyt sitä ollut.. Enkä halua että tyttö kasvaa ainoana lapsena..

Mies sanoo, ettei meillä tahdo olla tähän yhteenkään (lääkärilaskujen vuoksi) varaa niin ei ole kyllä kahteenkaan.. Mutta nyt on sitten jo kaikki tavarat yms valmiina niin ei tarvitsisi enää sellaisiakaan hankkia.. :oops: Kaikki olen katsonut niin, että käy niin tytölle kuin pojallekin kun kahta alunperin oltiin hankkimassa ja kaiken olen laittanut jemmaan.. Surku jos kaikki pitää hävittää eikä toista käyttäjää tule :sad001
 
Kun Mariel miehesi mieli on muuttunut aiemminkin niin kyllä se voi muuttua vielä uudestaankin kunhan elo vauvan kanssa helpottaa. Sitä unohtaa melko nopeasti ne itkut ja stressin kun ne loppuvat.
 
Mulla aina välillä käy mielessä että haluisin toisen vauvan mahdollisimman pian, mutta kun viime viikonloppuna meille oli muutaman tunnin tyttömme serkut 1v5kk ja 3v hoidossa, niin totesin että kyllä tuollainen alle 2v kaipaa ja ansaitsee vielä enemmän hoivaa ja syliä kuin mitä vauvan kanssa pystyisin antamaan...
 
Mie oon sitä mieltä että aika kultaa muistot :) Toivottavasti Mariel teillä käy niin :)

Ite olin ekat kaks kuukautta pojan syntymän jälkeen sitä mieltä että ei enää yhtään lapsia, koliikkivauva oli hän... Tai siis joka toinen päivä muuttu mieli :D Helpompina päivinä oli kova vauvakuume ja sit taas oli niitä päiviä kun 6 tuntii putkeen oli toinen itkeny ni vauvakuume katos, mut vaan hetkeks kun taas seuraavana päivänä aloin kuumeilee uudestaan :D Kun koliikki 2kk ikään mennessä oli helpottanu on vauvakuume koko ajan pahentunu :D
 
Mulla kanssa kuumetta nousemaassa. Ollaan miehen kanssa puhuttu ainakin toisesta, mutta sivulauseessa on vilahdellut puheet 3 lapsesta. Itse ajattelin että mennään lapsi kerrallaan.:happy: Itse kuitenkin inhosin raskausaikaa, joten joka kerta kun näen ystäväni (rv 28) tai veljeni vaimon (rv 12) nii ei enää ole mikään kiire tehdä vielä toista. Halutaan lapset kuitenkin suht lyhyillä väleillä, saas nähdä miten käy.
 
Mäkin uskon, että mieli voi vielä muuttua. Itse varmasti Marielin tilanteessa ottaisin selvää mitä huonoja puolia ilman sisaruksia varttumisessa olisi ja mitä kaikkea hyvää sisarukset tekee kehitykselle. Huokailisin että ois niin sääli jos meidän rakas lapsemme joutuis varttumaan ilman näitä hyviä puolia ja kuinka surullista oliskaan elämä ilman sisaruksia. Mutta liikaakaan ei saa painostaa... Pitäis löytää se rakentava keskustelun sävy.
 
Mulla on ollut synnytyksestä asti kestovauvakuume, eikä se tästä varmaan ihan hevillä lähde lätkimäään :D Haluaisin kuitenkin tälle nappulalle antaa kaiken aikani ainakin siihen 2 ikävuoteen asti ja katsoa asiaa sitten uudelleen :)
 
Miehelläni ja hänen veljellään kuten myös minulla ja siskollani on alle 1,5v ikäeroa ja minusta se olisi ihanteellinen myös omille lapsillemme. Nyt esikoistyttären ollessa pian 6kk alkaa tulla ajankohtaiseksi tämä pikkukakkosen yrittäminen. Olimme sopineet, että tähän asuntoon emme lisää lapsia hanki, kerrostalo, 3.krs, ei hissiä, kaksi koiraa. Saatiin kuitenkin juuri vuoden myynnissä olon jälkeen asunto myytyä ja olemme tekemässä kauppoja omakotitalosta, eli kaikki tuntuu loksahtavat paikoilleen, joten saa nähdä! :D
 
Mullakin on ajoittain noussut kuume. Raskausaika oli vaan sellaista mistä en ihan kauheasti tykännyt ja vielä tuoreessa muistissa. Olin tosi väsynyt pitkän aikaa/kausia ja ei voi edes verrata tätä vauva-ajan väsymystä siihen :D mutta saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan <3
 
Miulla oli melko helppo raskausaika ni oisin valmis siihen uudestaan heti, selkä oon ainoo joka vähän mietityttää miten kestäis ku on vieläkii kipee. Mut on ikävä sitä mahaa :D Mie niin nautin siitä pallomahasta ja olin ylpee siitä :) tykkäsin pukeutuu sillee et maha näkyy heti kun se alko kasvamaan. Sillon ei tarvinnu piilotella jos vähän turvottaa, nyt iskee hirvee kriisi jos on vähän pömppistä :D
 
Mulla vaihtelee se kuinka pian seuraavan (ja viimeisen) lapsen haluaisin. Vähän aikaa sitten olin sitä mieltä, että kesävauva 2016 olisi ihana. Hetkittäin oon edelleen samaa mieltä. Toisaalta olis hienoa parin-kolmenkin vuoden ikäero. Edelleen löytyis yhteisiä leikkejä lapsuudessa ja kumpikin sais paremmin huomiota vauvoina... Eikä olis kahta vaippaikäistäkään välttämättä samaan aikaan. Ja muitakin hyviä puolia löytyis vähän pidemmästä ikäerosta, joita en nyt jaksa luetella. En vain yhtään tiedä miten ikinä malttaisin odottaa yli vuotta :)
 
Onhan se itselläkin ehkä puolen minuutin verran silloin tällöin pahimman uupumuksen aikana käynyt mielessä, ettei enää toista jaksa, mutta sitten ajattelee että se "pahin" aika on kuitenkin niin lyhyt ettei sen vuoksi nyt kannata toista jättää hankkimatta,, Uskoisin, että miehen mieli voi muuttua tuosta nyt kun on alkanut elämä aika paljon helpottaa kun huutaminen on todella paljon vähentynyt kun saatiin refluksit aisoihin, löydettiin toimiva syöttöratkaisu ja nukkumaan saaminenkin on paljon helpompaa jo.. Ja sanoihan tuo itsekin, ettei mitään lopullista vielä sano kun mieleni pahoitin niin jyrkältä päätökseltä kuulostavasta kommentista..

Molempien puolelta isovanhempien suunnasta sitä toista kovin odotellaan ja siitä muistetaan mainita aika ajoin :grin Josko se pitäisi mahdollisuuden avoinna miehellekin.. Molemmat ollaan miehen kanssa kolmelapsisesta perheestä, mies on keskimmäinen ja minä nuorimmainen ja tuosta ainoana lapsena kasvamisesta VS sisarusten olemassa olosta ollaan keskusteltu jo aiemmin ja silloin oli kyllä sitä mieltä, että sisarus saisi olla..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top