Liikunnasta

Maruzella

Maruzella

Näppärä viestien naputtelija
Kesäkuiset 2021
Millaista liikuntaa harrastatte? Te joilla aiempi(a) raskaus takana mikä harrasti raskauden aikana, mitä jäi pois, mitä tuli tilalle?

Itse pian 38v ja ekaa odotellaan. Olen jo usean vuoden tietoisesti lisännyt liikuntaa elämään... Olin sohvaköllöttelijä monta vuotta. Tavoitteena olla aktiivinen liikkuja vielä 20 vuoden päästäkin.
Tällä hetkellä kuntosalilla käynti on lempparihomnaa ja pari kesää olen juossut (tänä syksynä eka 10km juosten), lisäksi uin satunnaisesti.

Liikunta näyttää helpottavan hetkellisesti etovaa oloa tällä hetkellä.

Toiveena jatkaa kuntosalin raskauden läpi, tietysti muokaten ohjelmaa ajan kuluessa. Juoksen siihen asti kun se tuntuu hyvältä... Uimassakim varmaan tulee käytyä, korona tilanne huomioiden
 
Kahvakuulaa olen alkuraskaudesta nostellut huoletta, kaikista kolmesta. Toisen kolmanneksen alusta sitten vähentänyt kyykkäilyä, vatsoja yms ja tehnyt sen mikä tuntuu hyvältä.
Esikoisesta tykkäsin käydä uimassa, mutta kun tuli etuajassa niin tokan kohdalla en käynyt kun ei ollut varmuutta tuliko tulehdus siitä että paikat oli jo auki.
Pyörällä mennyt matkat useimmiten, sitäkin pystyy jatkamaan hyvin toisen kolmanneksen loppuun.
 
Minä harrastan juoksua/lenkkeilyä ja bodypumpissa käyn viikottain. Juoksun ajattelin vaihtaa hiihtoon nyt talven tullen. Olen hiihtänyt viimeksi joskus koulussa, joten sen ajattelin aloittaa nyt uutena. Suksikaupoille pian siis! Pumppia ajattelin jatkaa niin kauan, kun hyvältä tuntuu. Uimassa käyn myös epäsäännöllisesti.
 
Onpa inspiroivaa, kun on niin aktiivisia liikkujia täällä! :shy: Mä oon vähän tämmönen ikuinen liikkumaan meinaava ja urheilua suunnitteleva. :sorry:

Syksyllä aloitin vihdoin haaveilemani tanssiharrastuksen, jonka vaihdoin sit raskauduttuani vähän rauhallisempaan etten tekis sillä haittaa sikiölle. Jos kunto olis parempi niin olisin saattanut jatkaakin, mutta rapakuntoisena pelkäsin että kuormittaa liikaa (koko 60min meni varmaan aika sykkeet tapissa).

Nyt tuntuu meidän lähipaikkakunnilla olevan kohtalaisesti tarjontaa myös nimenomaan raskausajan ryhmistä: joogaa, jumppaa yms. Jotain sellasta varmaan alan katsella, kun ollaan varmemmilla viikoilla. :)
 
Mun liikunta koostuu vaan hyötyliikunnasta, hektisessä yrittäjä-lapsiperhe-arjessa ei taho aika muuhun riittää vaikka haluis :sad001
Onneks työ on jatkuvaa jaloilla oloa ja käsillä tekemistä, pieneltä osin myös fyysistä. Kotonakin touhua riittää ni ei tuu liiaks sohvalle parkkeerattua :grin tunteja sais päivässä oll kyl enemmänkin.
Lisäks harrastusmahdollisuudet on 25km päässä joka ei auta tilannetta :sour:

Mut ihanaa et nykyää osataan ajatella ja tuoda esille sitä ettei raskaus estä liikuntaharrastuksia. Ja ilmeisesti näitä raskauden aikaisia ryhmäharrastuksiakin taitaa olla hyvin tarjolla, ainakin isommissa kaupungeissa? :)
 
Mulla on kaksi tanssituntia viikossa joilla olen näin alkuviikoilla, kun ei ole vielä pahoinvointiakaan, käynyt ihan normaalisti. Kun maha kasvaa, pitää ehkä alkaa välttämään tiettyjä liikkeitä, mutta siihen on vielä aikaa. Lisäksi yritän käydä kävelyllä, että tulisi myös ulkoiltua, ja mieliala pysyisi hyvänä. Uintia olen myös suunnittellut, mutta ei ole tullut vielä käytyä. :wav
 
Salilla on tullut käytyä ennen raskautta 2-3 kertaa viikossa ja siihen päälle randomisti liikuntaa esim. kävelyä, pyöräilyä tai sulkkista. Nyt en ole viitsinyt koronan takia käydä salilla, mutta yrittänyt tehdä sen sijaan 2-3 kotijumppaa viikossa. Täytyisi kyllä tehdä enemmän keskivartaloakin vielä, kun voi. Mutta työpäivän jälkeen on niin väsynyt ja nyt, kun pahoinvointiakin on ollut niin kauheen vaikee saada aikaiseksi jumppailla :sad001 Voisihan sitä tehdä jotain kevyempää jumppaa, mutta jotenkin tulee heti huono omatunto, jos ei kunnolla hikoile ja tee :angelic:
 
Mä vaan haaveilen et kiinnostais liikkua mut ei ni ei.. hyötyliikuntaa tulee työharkas aika hyvin kuitenki.
 
Nyt raskauden myötä oon koittanut alkaa taas käymään kuntosalilla, että pysyisi mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa ja välttyisi turhilta vaivoilta, joita kasvava maha tuo tullessaan. Päivittäin yritän käydä edes lyhyellä kävelylenkillä ja välillä juoksemassa. Lsäksi kerta viikkoon rantalentopalloa. Hiihto tulee kuvioihin samoihin aikoihin kun lentopallo jää pois, jos siis tänä talvena on lunta :rolleyes:
 
Mä oon harrastanut pitkän matkan juoksua ihan tosissaan ja ollut ihan hyvässä kunnossakin. Nyt siitä asti kun tuli raskaaksi niin juokseminen on jotenkin vaikeaa kun yrittää seurata sykettä ja tosi hitaasti pitää mennä ettei se nouse yli 150. Ja hengittäminen on yhtäkkiä tosi raskasta :dead: aattelin että sit ku maha alkaa painaa nii juokseminen olisi vasta erilaista mutta nyt tuntuu kun kunto olisi romahtanut ihan parissa viikossa. Täytyy suunnitella reitit niin että olisi mahdollisimman tasaista eikä ylämäkiä tai edes alamäkiä kun alamäet tuntuu kans inhottavalta ja ne pitää kävellä o_O oon kuullut että verimäärä jo kasvaa kehossa niin sydän joutuu pumppaamaan enemmän mut en odottanut että se näin radikaalia olisi jo näin aikaisin. Onko muut huomannut tämmöstä?
 
mangoes sanoi:
Mä oon harrastanut pitkän matkan juoksua ihan tosissaan ja ollut ihan hyvässä kunnossakin. Nyt siitä asti kun tuli raskaaksi niin juokseminen on jotenkin vaikeaa kun yrittää seurata sykettä ja tosi hitaasti pitää mennä ettei se nouse yli 150. Ja hengittäminen on yhtäkkiä tosi raskasta :dead: aattelin että sit ku maha alkaa painaa nii juokseminen olisi vasta erilaista mutta nyt tuntuu kun kunto olisi romahtanut ihan parissa viikossa. Täytyy suunnitella reitit niin että olisi mahdollisimman tasaista eikä ylämäkiä tai edes alamäkiä kun alamäet tuntuu kans inhottavalta ja ne pitää kävellä o_O oon kuullut että verimäärä jo kasvaa kehossa niin sydän joutuu pumppaamaan enemmän mut en odottanut että se näin radikaalia olisi jo näin aikaisin. Onko muut huomannut tämmöstä?
Click to expand...

Kaikki kävely lenkistä lähtien hengästyttää, saati jos vielä jotakin pitää mukana kuskata.. Itellä on lonkka ollu niin kipiänä, että 3km metsälenkkikin tuntui eilen loputtoman pitkälle. :rolleyes:
 
mangoes sanoi:
Mä oon harrastanut pitkän matkan juoksua ihan tosissaan ja ollut ihan hyvässä kunnossakin. Nyt siitä asti kun tuli raskaaksi niin juokseminen on jotenkin vaikeaa kun yrittää seurata sykettä ja tosi hitaasti pitää mennä ettei se nouse yli 150. Ja hengittäminen on yhtäkkiä tosi raskasta :dead: aattelin että sit ku maha alkaa painaa nii juokseminen olisi vasta erilaista mutta nyt tuntuu kun kunto olisi romahtanut ihan parissa viikossa. Täytyy suunnitella reitit niin että olisi mahdollisimman tasaista eikä ylämäkiä tai edes alamäkiä kun alamäet tuntuu kans inhottavalta ja ne pitää kävellä o_O oon kuullut että verimäärä jo kasvaa kehossa niin sydän joutuu pumppaamaan enemmän mut en odottanut että se näin radikaalia olisi jo näin aikaisin. Onko muut huomannut tämmöstä?
Click to expand...

Minulla sama homma. Mitkään iskut ja muut ei tunnu hyvältä ja olenkin jättänyt ne pois nyt jo alussa. Tuntuu että alavatsa hölskyy tosi paljon. Nyt vain kävelen ja teen salilla kaikkea mikä tuntuu hyvältä.
 
Mulla on pahoinvointi kasvanut iltaa kohden, joten olen ajoittanut salikäynnit aamupäivällä.

Tammikuun alkuun olen jo sopinut saliohjelman päivityksen. Vielä on tuntunut hyvältä tehdä kaikkea mitä nykyisessä ohjelmassa on.

En ole joka kerta kauheen innolla lähdössä ollut mutta liikunnan jälkeen olo on onneks aina ollut hyvä. Juoksu jäänyt pois, mutta kävelylenkkejä olen tehnyt koiralenkkien lisäksi.

Mutta kiva lukea että muitakin aktiivisesti liikkuvia löytyy. Nyt kun vielä pääsisi jatkuvasta väsymyksestä eroon (unenlaatu huonoa tällä hetkellä)
 
mangoes sanoi:
Mä oon harrastanut pitkän matkan juoksua ihan tosissaan ja ollut ihan hyvässä kunnossakin. Nyt siitä asti kun tuli raskaaksi niin juokseminen on jotenkin vaikeaa kun yrittää seurata sykettä ja tosi hitaasti pitää mennä ettei se nouse yli 150. Ja hengittäminen on yhtäkkiä tosi raskasta :dead: aattelin että sit ku maha alkaa painaa nii juokseminen olisi vasta erilaista mutta nyt tuntuu kun kunto olisi romahtanut ihan parissa viikossa. Täytyy suunnitella reitit niin että olisi mahdollisimman tasaista eikä ylämäkiä tai edes alamäkiä kun alamäet tuntuu kans inhottavalta ja ne pitää kävellä o_O oon kuullut että verimäärä jo kasvaa kehossa niin sydän joutuu pumppaamaan enemmän mut en odottanut että se näin radikaalia olisi jo näin aikaisin. Onko muut huomannut tämmöstä?
Click to expand...

Sama vika, hengästyttää helpommin ja sykkeet on vaikea pitää alhaalla. Tuntuu myös, että alkaa hapottaa heti juoksun alussa. :dead: En ole antanut estää juoksemista, mutta kyllähän tuo vähän kynnystä nostaa, kun tuntuu niin suurelta ponnistukselta se pienikin lenkki hitaalla tahdilla... :shifty:
 
Mä harrastan vaan "ilmaista" liikuntaa, toki joutunut ostaa varusteita juoksuun ja kotijumppaan. Eli juoksun lisäksi vaan kotona. Mä en tiedä voinko luopua juoksusta kokonaan, se on niin mun juttu. Täytyy toivoa että pystyn vielä jatkamaan vaikka ne lenkit olis sitte hitaita. Muuten ei hapottanut, että kyllä sitä hidasta vauhtia olisi jaksanut vaikka miten pitkään jos malttaa pitää sykkeen matalalla ja välttää epätasaista maastoa. Rakastuin pari vuotta sitten myös joogaan, siihen on onneksi raskausversioita.

Mutta lohduttavaa kuulla, että muillakin on samaa ongelmaa. Mäkin oon nukkunut aika huonosti viime aikoina, joten väsymys vie välillä voiton eikä jaksa lähteä liikkeelle vaikka pitäisi.
 
mangoes sanoi:
Mä oon harrastanut pitkän matkan juoksua ihan tosissaan ja ollut ihan hyvässä kunnossakin. Nyt siitä asti kun tuli raskaaksi niin juokseminen on jotenkin vaikeaa kun yrittää seurata sykettä ja tosi hitaasti pitää mennä ettei se nouse yli 150. Ja hengittäminen on yhtäkkiä tosi raskasta :dead: aattelin että sit ku maha alkaa painaa nii juokseminen olisi vasta erilaista mutta nyt tuntuu kun kunto olisi romahtanut ihan parissa viikossa. Täytyy suunnitella reitit niin että olisi mahdollisimman tasaista eikä ylämäkiä tai edes alamäkiä kun alamäet tuntuu kans inhottavalta ja ne pitää kävellä o_O oon kuullut että verimäärä jo kasvaa kehossa niin sydän joutuu pumppaamaan enemmän mut en odottanut että se näin radikaalia olisi jo näin aikaisin. Onko muut huomannut tämmöstä?
Click to expand...
Mä kokeilin juoksua ja mulla oli tosi epämiellyttävä yö sen jälkeen: vatsa kramppaili ja tuntui niin kuin kaikki sisuskalut olisi menneet hyrskyn myrskyn, olen koko ikäni juossut eikä koskaan ole tullut vastaavia tuntemuksia, luulin että saan keskenmenon! Siispä päätin että vaikka ollaan näin alkuvaiheessa en enää juokse, ellei olot radikaalisti parane. Olen huomannut, että sykkeet nousee jo reippaassa kävelyssä, olen verrannut sykkeitä ennen raskautta ja nyt kun viikkoja on vasta 6+0 kasassa ja ero on huomattava. Reippaalla kävelylenkillä lyöntejä on 15-20 enemmän/minuutti. Ja se mikä oli kevyttä hölkkää ennen raskautta on nyt kuormittavaa. Kai tämä johtuu hormoneista, sillä mikään muuhan tuota ei voi selittää. Nyt siis lenkkeilen päivittäin yksiksesi kävellen noin 10 km ja sen lisäksi mitä tulee koiria ulkoilutettua, pari-kolme kertaa viikossa joogaan ja sitten käyn jumpassa/salilla fiiliksen mukaan. Kumpa tulisi lunta ja pääsisi hiihtämään.
 
Itsellä tulee arkiliikuntaa todella paljon, aktiivisen lapsen kanssa tulee liikuttua noin 5 h päivässä ulkona. Oppi potkupyörällä menemään ja olen juoksennellut vieressä. Mut nyt jotenkin juokseminen tuntuu epämukavalta..
 
Jännä huomio: mulla oli pikkaisen ällöttävä olo ennen balettituntia, mutta päätin kuitenkin raahautua paikalle. Ihme kyllä tunnilla en voinut sitten ollenkaan huonosti, luulen että muuhun keskittyminen auttoi hetkeksi unohtamaan pienen öllötyksen. :gen014 Tämä ei tosin varmasti auta kunnon oksetukseen. :wtf:
 
Minä harrastan vielä ratsastusta, tosin varmoilla hevosille vain ja kevyesti. Olen tylännyt käydä pitkillä kävely lenkeillä, mutta sen jälkeen alaselkä on iha älyttömän kipeä! Onko muilla alaselkävaivoja? Mietin vaan että mitä liikuntaa sitä pystyisi harrastaa, jos kävely ei onnistu salille en tämän maan korona tilanteen takia pääse menemään, muutoin voisi tehdä saliharjoitteita.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top