Liikunnasta

Krista87

Krista87

Jostain jotain jo tietävä
Miten te muut "elämäntapa" liikkujat ootte muuttaneet viikkorytmejänne raskauden myötä?

Itse ohjaan jumppia työkseni 2-6 kertaa viikossa ja normaali liikunta määrä omat tunnit mukaan laskettuna keskimäärin 10h. Nyt olen vielä tosi alussa rv 5 + 3 mutta mahaa on nipistellyt jo sen verran, että esim Compatissa olen joutunut ottaa rennommin, samoin omalla spinning tunnillla olin kuolla. Normaalisti kait ohjeena jatkaa normaaliin tapaan kunnes muulta tuntuu ja kontakti lajeja tulisi välttää.

Mut siis se pointti oli että onko täällä muita ketkä ohjailee ja mille viikolle asti olette jatkaneet?
 
Itse olen ollut rv 6 asti niin pahoinvoiva, että en ole oikein muuta pystynyt kuin makaamaan ja halailemaan pönttöä. Aikaisemmin useampia jumppia viikossa. Nyt viimeisen kuukauden aikana vain kävelylenkkejä ja välillä muutaman kilometrin kävely tuntuu maratonilta[&o]

Niin siitä ajattelin kirjoittaa, että aikoinaan, kun ohjasin spinningiä, niin ohjaakaveri odotti silloin toista lasta, muistaakseni oli seitsemännellä kuulla, vatsa oli tuolloin jo melkoisen iso ja edelleen ohjasi. Saman oli tehnyt ensimmäisen lapsensa kanssa. Lisäksi on muitakin ohjaajatuttuja/ jumppareita, jotka käy aika viime metreille eri näköisissä jumpissa ison masunsa kanssa.

Luulen, että se on itsestä ja omista fiiliksistä kiinni, mitä kannattaa tehdä ja kuinka myöhään, niin kuin sanoitkin. Tekee sitä, mikä hyvälle tuntuu ja kuuntelee kehoa vähän enemmän kuin yleensä, jos vähän tuntuu ikävälle, niin täytyy hellittää.
 
Olen harrastanut (harraste pohjalta) liikuntaa 10 vuotta:kuntosalilla, jumppia, joogaa, lenkkeilyä juosten, murtsikkaa, rullaluistelua.
3-6 kertaa viikossa.

Ensimmäisen raskauden aikana jatkoin liikuntaa alusta loppuun asti. Tosin vähensin painoja kuntosalilla ja tein "pitkiä pehmeitä" liikesarjoja, enkä riuhtasuja isoilla painoilla. Lopetin rullaluistelun alussa kaatuamispelon johdosta.

Juoksu ja murtsikka on tullut ekan raskauden jälkeen voimakkaammin mukaan kuvioihin. Minun ei tarvitse välittää lapsen hoidon ja työn ohessa kuntosalin aikatauluista, vaan voin mennä ulos talosta ja tehdä sellaisen lenkin mikä sopii tilanteeseen. Viikon kuluttua onkin vuorossa perinteisen Finlandia hiihto 50km. Tuona päivänä rv 7+3. Hiihtelen 10 km/h vauhdilla eli en ole pikakiitäjä. Tämän jälkeen jätän pikku hiljaa hiihdon taas kaatuamispelon johdosta. Mutta liikkua aion loppuun asti.

Kyllä kannattaa liikkua raskauden aikana ja ihan oman tunnon mukaan. Viimeksi synnytyksen jälkeen pikku vauva aikana minulle toitotettin, että "et voi tehdä mitään, kumarrella tai liikkua tai kantaa mitään, koska tuoreilla äideillä on aina selkä heikko raskauden johdota". Se ärsytti suunnattomasti eli se, että raskautta pidetään syynä heikkoon yleiskuntoon. Minä olen sitä mieltä, että vähintäänkin kohtuullisella liikunnalla olen raskauden jälkeenkin hyvässä kunnossa. Selviän sitten arkiaskareista ilman vaivoja.

Liikuntaa en pakota kaikkia harrastamaan, vaan olen sitä mieltä, että raskaus ei ole este liikunnalle tai lupa itselle löhötä sohvalla. Jokainen oman kuntonsa mukaan. Eikö se englantilainen helsingissä naisten maratonin MM voittaja juossut rauskausajan viimeisen maratoninsa 5:llä kuulla.

Olen lukenut netistä muutamastakin lähteestä, että raskausaikana ei kannata harrastaa liikuntaa, jossa syke nousee pitkäksi ajaksi yli 140-150. Olisi kiva tietää tuolle väitteelle tarkempia perusteluja, eli miksi? Vai onko kyseessä urbaani legenda?
 
Mä luulen, että mun on pakko muuttaa omia urheilutottumuksiani tässä matkan varrella. Olen tanssinut 20 vuotta ja käyn myös salilla muutaman kerran viikossa. Kesällä pitäisi mennä vetämään viikon mittainen tanssileirikurssi, mutta saapa nähdä..

Olen vasta viikolla 6 ja sekä tanssimisesta että salista tulee nyt paha olo ja vatsaan sattuu. Olen lueskellut eri palstoja ja luin myös jostain tuosta sykerajasuosituksesta. Se löytyi ihan joltain uskottavalta sivulta, tyyliin tohtori.fi:stä tai vastaavasta. Voin tsekkaa jos löydän sen uudestaan. Joka puolella suositellaan myös luonnollisesti, että naisen kannattaisi harrastaa vain sellaista urheilua, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Näistä pienistä kivuista ei ilmeisesti ole mitään varaa sikiölle, mutta ei musta ainakaan ole kovin nautinnollista nostella puntteja yrjö kurkussa.. [;)]

Nyt täytyy siis keksiä jotain uutta kivaa. Ehdotuksia?
 
Liikunnan vaikutus sikiöön
Sikiön sykkeen perustaso loppuraskauden aikana on noin 140 lyöntiä minuutissa. Äidin liikunta teholla 70-80 prosenttia maksimisykkeestä nostaa sikiön sykettä noin 10-20 lyöntiä. Sykkeen kasvu on sitä suurempi, mitä pidemmällä raskaus on tai mitä tehokkaampi tai pitkäkestoisempi kuormitus on. Äidin liikunnan erittäin kuormittavilla tehotasoilla on joissain tapauksissa havaittu laskevan sikiön sykettä. Turvallisuusrajana sikiön hyvinvoinnille voidaankin normaalissa raskaudessa pitää äidin sykerajaa noin 150 lyöntiä minuutissa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että sykkeen käyttäytyminen on hyvin yksilöllistä, joten ehdottomien sykerajojen antaminen on vaikeaa. Jos lenkkeillessä pystyy vaivatta juttelemaan lenkkikaverin kanssa, on liikunta todennäköisesti teholtaan sopivasti kuormittavaa.

Kopioin tän Verkkoklinikan sivuilta.
 
Ohjeet liikunnan suhteen vaihtelevat huomattavasti. Itse olen noudattanut sitä ihanan armollista ohjetta, että oman voinnin mukaan voi tehdä mitä vain.

Alkuraskaudesta olin niin väsynyt, ettei liikunta maittanut. Jumpalla alkoi äkkiä huimata, heikottaa ja tuli paha olo. Jumpalla vartti liikuntaa sai mut jo ihan uupuneeksi! Liikunnan rasitusta lisäsi pahoinvointi, joka esti syömästä kunnolla ja tarpeeksi, jotta olisi jaksanut liikkua.

Jumppa alkoi hiljalleen maistua taas joskus rv. 12 tienoilla. Pahoinvoinnin helpotettua sain syötyä hyvin ennen liikuntaa. Huimaus ja väsymyskin väistyivät vähitellen.  Nyt rv 18 liikunta taas maistuu tosi hyvin - steppituntia odottelenkin tässä [:D] Liikkumisen iloa lisää ajatus siitä, että liikunnasta on hyötyä myös lapselle. Ihan täysillä tehoilla en enää liiku, vaan sen mukaan mikä kivalta tuntuu. Ei ole mielekästä vääntää verenmaku suussa enää, nautinto on tärkeintä. Sitä paitsi raskauden aikana ei kannata keskittyä kunnon nostamiseen ja lihasten kasvatteluun, vaan ylläpitävään treeniin. Itse toisin sanoen teen lihaskuntoharjoitukset rauhallisesti ja sopivan pienillä painoilla, ja vältän maksimisykeharjoituksia. Parempi mennä vaikkapa kaksi tuntia tasaista paahtoa kuin tunnin aikana revitellä niin, että pumppu lähes halkeaa. Sykemittaria en käytä enkä siis seuraa orjallisesti mitään suositussykkeitä, tunnustelemalla kyllä huomaa, mikä on liikaa.

Suorien vatsalihasten tekoa olen hiljalleen vähentänyt, koska maha alkaa kasvaa ja tarvitsee tilaa. Välillä pyrin korvaamaan suorien vatsalihasten treeniä vinojen vatsalihasten tai syvien vatsalihasten harjoituksilla, tosin teen vieläkin suoria, joskin vähemmän. Selkälihasten harjoitukset selällään alkavat tuntua epämiellyttäviltä, koska masu painaa ikävästi. Samoin pyrin välttämään liikkeitä, joissa alavatsaan kohdistuu suuri staattinen paine, esim. maastavedot ja kulmasoudut isoilla painoilla. Eli pumppi on jäänyt. Tosin kipeä selkä estää tällaiset liikeet muutenkin.

Kaatumisriskiä en ole kovasti ajatellut, esim. hiihdossa ei niin korkealta kaadu, että siitä todennäköisesti olisi haittaa vauvalle. Voihan sitä yhtälailla kaatua kävellessä tai kun nousee jakkaralle kurottaakseen jotain yläkaapista. Ratsastus on alkanut kiinnostaa, mutta sen jätän kuitenkin miehen mielenrauhan vuoksi sivuun. Mies vannotti, etten ensikertalaisena mene hevosen kyytiin, koska hevonen voi vaikka pillastua ja heittää selästä. Laskettelemaan voisin kyllä ihan hyvin lähteä. Luisteluakin olen kokeillut vuosien tauon jälkeen, ja vaikka meno oli horjuvaa, niin pystyssä pysyin.

Minä en tietenkään ole mikään ammattiliikkuja enkä ohjaa tunteja. Veikkaan että hyväkuntoinen ohjaaja voi vedellä vähän reippaampaakin ja pitempäänkin. Sitten kun maha alkaa kasvaa, voi vain olla yllätys, kuinka se vaikuttaa painopisteeseen ja miten hassulta tuntuu hyppiä hölskyvän masun kanssa tai vääntää vatsalihaksia... Eipä se vaadi kai muuta kuin sopeutumista ja luovaa kykyä soveltaa. Minä ainakin asiakkaana ymmärtäisin, jos raskaana oleva ohjaaja ei itse tekisi kaikkea sata lasissa vaan välillä lepäisi ja vain huutelisi kannustusta jumppaajille.
 
Kiitos teille mietteistä!!!

Oon kans lukenu noista sykerajoistaja ajattelin kyllä taas alkaa treenaamaan mittarin kanssa...
Ja nyt alkuun tan kyllä ihan tietoisesti rauhallisemmin, kun en halua turhia riskejä ottaa ja kerran on jo mennyt kesken syksyllä. Liian rankka liikunta tuskin syynä, mutta varmuudeksi vaan. Katotaan sitten miten masun kasvaessa edetään.

Mutta olen kyllä ilman muuta sitä mieltä että, aion jatkaa liikkumista raskauden loppuun saakka,miten parhaalta tuntuu. Palautuukin todennäköisesti sitten nopeammin.

Mut mäkään en Yppy ehken ratsastusta uutena lajina ainankaan aloittaisi. Ainakin myöhemmässä raskauden vaiheessa tuntus oudolta kn toinen joutuis siellä pomppimaan ylös ja alas.[:D]

Mutta pitäkäähän mammat itsenne liikkeessa!
 
Laskettelun ongelma on ilmeisesti lähinnä siinä, että sitten kun/jos kaatuu, niin kaatuu kovasta vauhdista. Parhaimmillaan pyörii rinnettä alas. Ja kun vauhdilla kaatuu niin vaikutus voi olla suurempi kuin kävellessä pyllähtäminen. Tietenkin jos tosi varovasti ja hiljaa hieroo sitä rinnettä alaspäin... tosin sillon saattaa kyllä saada enempi liikuntaa kun hakee rinneravintolasta kaakaota kuin laskemisesta.
 
En tiedä miten olen onnistunut välttämään törmäämästä noihin sykerajajuttuihin! Olen lähinnä kävellyt ja uinut, mutta vkl kävin taas parin viikon tauon jälkeen hiihtämässä. Ylämäessä hengästyin älyttömästi ja rupesin miettimään, että mitenköhän tervettä se on. Toki kuulin neuvolasta ja terveyskeskuksen sivuilta luin ohjeita vaarallisten lajien välttämiseen ym., mutta en törmännyt noihin sykejuttuihin. Aika lyhyeksi aikaa se syke varmaan nousi kunnolla niissä ylämäissä, mutta silti rupes mietityttään kun noi jutut luin, että onkohan se vauvaparka ollut huonolla hapella siellä. Joo...luulin et noi "voinnin mukaan" jutut tarkoitti et mahassa tuntuis jossain jos ei ole hyväksi. No, pitää jatkossa ottaa rennommin toi liikunta ja keskittyä kävelyyn ja uintiin, niissä en taida saadakaan sykkeitä kauhean korkealle!

Ärsyttävää kyllä välillä tämä raskaana olo, kun on niin paljon juttuja, joita pitää välttää ym.!
 
Lidia, en tiedä tuntuuko mahassa itsessään mitään, jos asiat ovat vinksallaan. Mutta muuten varmaan kroppa kertoo sen. Esim. jos hengästyt ja se tuntuu epämukavalta, on syytä varmasti hidastaa tahtia. Itse hengästyin etenkin 1. kolmanneksella ja toisen alussa tosi helposti, ja se tuntui pahalta. Silloin yritin liikkua välttäen kovia sykkeitä. Nyt olo on mitä mainioin, ja hengästyminenkin tuntuu vain positiiviselta. Enemmän harmittaa, etten saa sykettä tarpeeksi ylös, koska hyppiminen ym. ei enää tunnu miellyttävältä.

Veikkaisin, ettei se mitään haittaa, jos syke nousee reippaasti ja se hyvältä tuntuu. Mutta sitä aivan maksimisykeharjoittelua en ehkä syytä välttää, niin jää happea vähän vauvallekin.
 
Takaisin
Top