Liian aikaista lähteä ulos?

K

kummitus

Vasta-alkaja
Mielipiteitä kaipailisin teiltä kanssasisarilta. Olen nyt siis 4 kk ikäisen vauvelin onnellinen äippä. Imetyksen kanssa tappelin ensimmäiset 3 kk, jolloin ymmärsin vihdoin luovuttaa ja vaihtaa pulloon. Luojalle kiitos pikkuinen suostui siitä heti syömään. Nyt sitten lapsen isän kanssa vähän jutskattiin ja meinattiin, että jos äippä lähtis käymään kavereiden kanssa ulkona nyt uutena vuotena. Tuntui mukavalta kun lapsen isä tarjoitui pienokaista hoitamaan ja luotan siihen, että isä osaa mussukan kanssa olla ilman mitään ongelmia, kun on joka päivä niin tiiviisti mukana vauvan hoidossa (kyllä, minua on siunattu myös maailman ihanimmalla miehellä <3). Hyvä fiilis kaikkosi kuitenkin kun pari päivää sitten mainitsin äidilleni aikeistani. Saarnahan sieltä tuli. Kuulemma ei ole mitään asiaa minnekkään, koska jos vielä imettäisin niin en joka tapauksessa pääsisi ulos (kiitos vaan siitä että muistutettiin taas tästä "epäonnistumisesta") ja vauvan paikka on vain äidin ja ainoastaan äidin sylissä ensimmäiset vuodet. Nyt tunnelmat ovat sitten sellaiset, että enää ei edes tee mieli lähteä mihinkään kun tunnen olevani niin surkea äiti kun edes ajattelin lapsen jättämistä isälle hoitoon yhdeksi illaksi.

 Siksi nyt kysynkin teiltä rakkaat ihmiset olinko todella tekemässä jotain aivan kauheaa kun ajattelin pitää yhden illan "omaa lomaa". Ymmärrän sen että lapsi on vielä pieni, mutta miksi en voisi häntä jättää rakastavan ja huolehtivan isän huostaan YHDEKSI ILLAKSI! Minun mittapuuni mukaan se ei tee minusta alkoholistia, eikä se rakkauttani lastani kohtaan vähennä millään tavalla! Varsinkin kun pieni ei osaa vielä äitiä ikävöidä ja nukahtaa isän syliin aivan yhtä hyvin kuin äidinkin, nukkuu täydet yöt, eikä tissiä (VALITETTAVASTI) enää syö. Voi naurettava syyllisyys. Auttakaa.
 
Siis TODELLAKIN lähdet ulos tyttöjen kanssa jos siltä tuntuu! Niin kuin itse sanoit, vauva kuitenkin nukkuu suurimman osan yöstä eikä osaa kaivata äitiä. Isälle ja vauvalle tekee sitäpaitsi vain hyvää olla välillä ihan kaksistaan!

Äidilläsi on varmaan aika vanhankantaisia ajatuksia äitiydestä (ja samaa se minunkin äitini sanoi, kun ensimmäistä kertaa olin lähdössä pidemmäksi aikaa pois vauvan luota). Nykyään ei ole varmasti mitenkään omituista että 4kk lapsen äiti lähtee ulos! Jaksaa sitten olla taas parempi äiti, kun saa välillä tuulettua - joi sitä siideriä tai ei, kyllä omaa aikaa aina välillä saa ja täytyy ottaa! Ja nähdä kavereita! Ja huomata, että on edelleen se sama ihminen, ei pelkkä äiti, vaikka lapsi onkin syntynyt :)

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että erossa olo voi olla rankempaa äidille kuin vauvalle, ja varsinkin ensimmäisiä kertoja vauvasta erossa olosta voi tulla tunnontuskia.. Mutta älä ainakaan muiden sanoista syyllisty!

Pidä hauskaa!!
 
Voi sinä ihana ihminen! Et kuule tiedäkään kuinka olo parani! Tuntuu, että kaikkialla vain tuomitaan jos poistut hetkeksikään lapsen viereltä. Toitotetaan sitä kuinka vauva-aika on niin lyhyt ja, että äidin pitäisi se jaksaa viettää lapsen kanssa täydessä symbioosissa. Ja voi kyllä onhan se lyhyt, mutta en usko, että se sentään vilistää ohitse sinä aikana kun käyn yhden kerran kavereiden kanssa drinksuilla. Eikä mieleeni tosiaan edes juolahtanut, että olisin tekemässä jotain väärää ennen kuin nuo äidin syyllistykset sain niskaani. Sitä kyllä mietin, että pystynkö tosiaan edes olla erossa tuosta rakkaimmastani kun hierojalla käyntikin oli melkoista tuskaa ja eroahdistusta minun osaltani. Lapsen isältä kuitenkin olen saanut paljon kannustusta ja hänkin on sitä mieltä, että nyt välillä äidille jotain muuta kuin vauvelin hoitoa (niin antoisaa kuin se useimpina päivinä onkin <3). Ja jos kauhea ikävä tulee niin ainahan sieltä pois pääsee, eikä ole tarkoituskaan koko iltaa rillutella.

Jos nyt pääsisi tämän lannistuksen ylitse ja ottaisi uudestaan harkintaan tuon lähtemisen. Olen vain aina ottanut äidin sanomiset niin kovin vakavasti, vaikeaa luottaa omiin päätöksiin. Mutta kiitos vielä ihan hirveästi noista rohkaisevista sanoistasi. Eiköhän tämä tästä jotenkin järjesty :)
 
Minä olin täällä jo valmis muotoilemaan diplomaattisen näkemykseni (jos sitä kerran kysytään), että pikkuvauva ei kuulu vieraalle hoitoon kuin enintään tunniksi tai pariksi ja sekin vain tarpeen vaatiessa, ei siis mitään yötä myöten rillutteluja (juu, olisin muotoillut sen diplomaattisemmin :D). Mutta kun kyse on siitä, että lapsi olisi isänsä, toisen vanhempansa kanssa, eikä ruokailu ole mikään ongelma, niin en ymmärrä mikset voisi mennä!! Isä on vanhempi siinä missä äitikin, eikä kukaan kauhistelisi jos isä jättäisi lapsen äidin hoiviin illaksi tai vaikka tarvittaessa ihan koko yöksikin. Toki imetys tekisi asiaan omat kommervenkkinsä, mutta jos isällä kerran on ollut mahdollisuus osallistua lapsen arkeen tasa-arvoisena vanhempana (mitä oletan kun uskaltaa sinut maailmalle päästää pelotta? :D), niin en keksi yhtään syytä mikset voisi mennä!

Se on sitten luku sinänsä, antaako oma sydän periksi ja osaako pitää hauskaa, mutta jos antaa ja osaat, niin tee se, ilman syyllisyyden häivää. Lapsihan on rakastavan, taitavan isänsä kanssa turvassa, ihan niin kuin hän on sinun kanssasi kun isä on töissä/harrastuksissa tai missä nyt onkaan.

Ei lapsi ole isän seurassa sen enempää "hoitoon jätetty" kuin äidinkään, ei kai kukaan isä sanoisi jalistreeneissä että jätti lapsensa hoitoon äidille?
 
jos sä oisit huono äiti ku jätät lapses isän hoiviin ku 4 kk ni mä oon sit surkein äiti maailmassa, me jätettii miehen kaa poika mummun luo yöks ku se oli 2 kk et päästii yhes juhlistaa vanhemmuutta ja risteilyllä oltii ku poika 4 kk jolloin poika oli mummun luona pari päivää...
 
Täällä reilu 11kk ikäisen pojan äiti,  ja toinen tuloillansa. :) 
Itse olen kanssa sitä mieltä, että tottakai äitin täytyy välillä päästä tuulettumaan ja varsin hyvin voit lähteäkkin kun vauvan oma isä( ilmeisesti siis todella hyvin uskaltaa jäädä kahestaan pikkuisen kanssa) hoitaa. Meillä miekkonen on ollut alusta asti hieman epävarma pikkuisen kanssa(ihana isä kuitenkin) ja itse en olekkaan juuri illalla/yöksi poistunut kotoa. :D Joulun alla(pikkujouluissa pyörähdin) oli eka kerta kun olin poissa niiin että isä "joutui" nukuttamaan vauvan itse. Ja hyvinhän tuo pärjäsi/ pärjää  pojan kanssa. Itse olen kanssa sellainen että raaski jättää poikaa vielä hoitoon pitkiksi ajoiksi jos ollenkaan. :) Joten siis kyllä, meillä poika pärjää hyvin ilman äitiä hetken, mutta minä en pärjää ilman poikaa... heh! 
Mutta siis TODELLAKIN voit mennä ilman mitään tunnontuskia juhlistamaan! :) Itsekkin olisin varmasti mennyt useammin mutta kun minä pystyin imettämään(HUOM! PYSTYIN! ei sekään ole mikään itsestäänselvyys, mutta varmasti oman äidin on vaikea sitä kuvitella niinkuin minun äitini sanoi minulle kun minulla kanssa oli ongelmia pojan kanssa aluksi saada imetys käyntiin että eihän tuo nin vaikeaa voi olla???? ÄIDIT!! :D)niin se rajoitti huomattavasti ja sitten minun eroahdistus. Ja nyt kun poika ei tissiä enää syö, niin toista kun odotellaan niin ei tule taas mentyä mihinkään.  
Mutta siis tässä minun sekava sepustus! ;)
 
Ihanaa jos meidän kirjoitukset rohkaisevat! :)

Itekin puhuin pitkään että "jätän vauvan hoitoon", vaikka tyttö olikin vain isänsä kanssa! Siis ihan hassu ajatus, että lapsi olisi muka isänsä kanssa hoidossa.. Mutta sellaista symbioosiahan se äidin ja vauvan kanssa on :)

(Ja välillä pitää olla vähän pahamama ;D)
 
Tätä aihetta olen itsekin nyt hiljattain alkanut miettimään. Onko liian aikaista lähteä "tuulettumaan"? Miten toteutan lähtemisen: nukutanko vauvan ensin, kuinka kauan maksimissaan "uskallan" olla, paljonko voin juoda alkoholia kun imetän  - kauanko menee että alkoholi varmasti on häipynyt maidosta? Entä kun vauva herää yöllä syömään ja syöttäjänä onkin joku muu kuin minä, eikä saakaan tissiä vaan pulloa?
Itselläni ei vielä mikään kiire ole vaan olen pohdiskellut asiaa etukäteen ja nyt varsinkin kun miehelläni oli synttärit ja hän olisi halunnut käydä yhdessä parilla kaljalla. Minä vain en ollut vielä valmis. Mielestäni meidän viikkoa vaille 2kk tyttö on vielä liian pieni ollakseen erossa äidistä yöllä. Varsinkin kun nukkuu minun vieressä ja syö tissistä kerran-pari yössä.
Meidän käyminen toteutuisi niin, että menisimme koko poppoo (minä, mies ja vauva) mieheni vanhempien luo yöksi ja he katsoisivat vauvaa sen ajan kun olisimme poissa (muutaman tunnin). Eihän tässä mitään, tyty on ollutkin molemmilla isovanhemmilla hoidossa parikin tuntia, mutta päivällä.
Mitä olette mieltä, olenko liian "tarkka" tytyn turvallisuudentunteesta jos mietin että onko liian aikaisra mennä mummolaan koko poppoolla yöksi ja jätetään tyty muutamaksi tunniksi mummun ja papan hoitoon? Sitäkin olen ajatellut että mitäs sitten, kun ei kotonakaan nuku omassa sängyssä vaan minun vieressä niin miten siellä. Pinnasänky siellä on mutta osaako nukkua siinä kun ei kotonakaan nuku... Tuleeko liikaa "uusia asioita" kun nukkuminen omassa sängyssä, äiti mahdollisesti poissa kun herää yösyötölle, yösyöttö pullosta ku aina aikaisemmin tissistä, "vieras" paikka (on siis käyny monia kertoja mummolassa, ei kylläkään yötä olemassa, vieraalla tarkoitan ei-kotia).
Tuntuu niin hankalalta lähteä vaikka toisaalta mieli tekis vähän kävästä.. Tiedän jo valmiiksi että tulee ikävä tyttöä jo pienen ajan päästä ja mahdollisesti huono omatunto.. Ja sitten tämä imetyshommeli.. Tuntuu hankalalta ku ei sitten tiedä milloin voi taas imettää kun on juonu jne.. Äh, pitäskö vaan antaa ajan kulua ja odottaa vaikka siihen että tyty syö muutakin ku äidinmaitoa..? Ja mahdollisesti nukkuis koko yön..?
Kauhee ku on vaikeeta :) Mieli tekis mutta toisaalta taas ei..
 
Takaisin
Top