Lihavuus ja raskaustoive (eli ketju BMI >35)

Minnamaaria

Oman äänensä löytänyt
Olen uusi tällä foorumilla ja esikoinen olisi tervetullut 🥹

Olen vuosia lykännyt raskaustoivetta erityisesti ylipainon takia ja ajatellut että raskautta voi yrittää kun paino on edes vähän matalampi. No, oma paino ei vaan laske, ollenkaan, joten yritys oli vaan pakko aloittaa siitä huolimatta.

Oman painon vaikutus raskautumiseen ja mahdolliseen odotusaikaa jännittää aivan hirveästi. Oma bmi on siis 40 eli olen suoraan sanottuna lihava. Elintavat on sinänsä kunnossa eli liikun säännöllisesti ja pyrin syömään terveellisesti. Jännittää miten kohdataan mahdollisen raskauden aikana terveydenhuollossa, jännittää tökeröt sanat, jännittää saarnat, jännittää että onnistunko edes raskautua.

Onko muilla kokemusta ylipainosta ja raskautumisesta? Onko ihan toivoton yritys? Muuta kerrottavaa, lohdullista tai lohdutonta?
 
Minä olen ollut BMI 40 kaikissa raskauksissa. Yritys kestänyt pidempään kuin normipainoisilla, mutta muuten kaikki mennyt hyvin. Raskausdiabetes toki tuli ajoissa seuraksi. Esikoinen syntyi makrosomisena eli liian isona ja kuopus pienenä 3.1kg painoisena. Silti esikoinenkin syntyi alateitse. Isokokoiset vaan tulee käynnistää ajoissa.

Voin hyvin alusta loppuun ja myös tässä raskaudessa säästynyt ikäviltä asioilta. Tsemppiä yritykseen. ❤️
 
Mulla kanssa bmi tuota samaa luokkaa, vähän vähemmän. Mutta kahteen kertaan raskautunut aikalailla helposti 36v ja 37v. Ensimmäinen raskaus jouduttiin keskeyttämään lääketieteellisistä syistä, mutta nyt toinen menossa rv28 ja kaikki hyvin. Raskausdiabetes on riesana, mutta lääkityksillä pysynyt hallinnassa ja vauva kasvanut tasaisesti.
 
Mulla on bmi nyt 42, oon saanut sitä tiputettua 48 alaspäin.
Esikoisesta raskauduttuessa on ollut noin 42 ja kahdesta seuraavasta 35. Aina on ollut radi ilman lääkitystä, raskauksissa tullut yli 20 kiloa lisäpainoa, mutta neuvolassa on oltu aina ystävällisiä.
Lapset on ollut syntyessään 3,5-4 kg. Kaikki syntyneet lasketun ajan jälkeen alakautta, viimeinen käynnistettiin viikolla 41+0 tai 42+0.
 
Täällä kans ylipainoinen raskauden yrittäjä, tarkkaa BMI:tä en tiedä mutta on varmasti tuon 35 yli.

Meillä on menossa yk5, mutta mulla todettiin kilpparin vajaatoiminta pari kuukautta sitten, eli se varmasti vähän hidasti asioita. Oon tätä kilpirauhasasiaa hoitavan lääkärin kanssa puhunut raskauden yrittämisestä paljon, ja aina oon saanut asiallista kohtelua.

Se toki on sanottu, että ei ole mahdollisuus saada lapsettomuushoitoja julkisella, jos raskaus ei alakaan luonnollisesti, jos paino ei putoa. Oon saanut nyt reilut 7 kiloa pois parissa kuukaudessa, johtuen varmaan juurikin tyroksiinista.
 
Mulla on bmi nyt 42, oon saanut sitä tiputettua 48 alaspäin.
Esikoisesta raskauduttuessa on ollut noin 42 ja kahdesta seuraavasta 35. Aina on ollut radi ilman lääkitystä, raskauksissa tullut yli 20 kiloa lisäpainoa, mutta neuvolassa on oltu aina ystävällisiä.
Lapset on ollut syntyessään 3,5-4 kg. Kaikki syntyneet lasketun ajan jälkeen alakautta, viimeinen käynnistettiin viikolla 41+0 tai 42+0.
Ihana kun sulle oltu ystävällisiä. Mulle tullut 5kg ja pelkään että tulee sanomista vaikkei se kummoiselta tunnu mun mielestä, kun viikkoja jo kohta 30.
 
Minä nyt nostan tätä ketjua että ainakin plussautuminen tapahtui ylipainosta huolimatta helposti 😊 Varhaisviikoilla mennään ja toki voi vielä vaikka mitä tapahtua mutta ainakin hcg-hormonia on veressä.
Vähänkö ihanaa kaikki peukut pystyyn että menee hyvin! 😭🥰😍❤️
 
Täällä raskausdiabetes on pahentunut rv 28 eteenpäin tosi voimakkaasti ja vasta nyt sain metformiinia menemään tavoiteannoksen vaikeiden vatsaoireiden vuoksi. Viikkoja 33 huomenna. Muuten kaikki hyvin. Ennenaikaista käynnistystä odotellaan kun vauva isokokoinen, mutta uskon kyllä että kaikki järjestyy. 🥰
 
Mulla ollut reilusti ylipainoa. Esikoista yrittäessä olin lievän ylipainon puolella, mutta tässä vuosien varrella kiloja tullut paljon lisää. Havahduin itsw tilanteeseen endoleikkauksen preop. käynnillä muutama vuosi sitten. Painoa lli yli 100kg ja kunto aivan paska. Bmi tässä vaiheessa yöi 38. Olin tän takia jo aivan varma, että lapsiluku jää yhteen, koska en tuu koskaan saamaan painoa niin paljon alas. Esikoinen tuli myös hoidoilla, joten tiesin, ettei toinenkaan tule onnistumaan ilman hoitoja. Olin kieltänyt käytännössä vauvakuumeen, koska en psyykkisestikään kokenut jaksavani hoitorumbaa uudestaan. Lähdin kuitenkin oman hyvinvpinnin takia elintapamuutosprosessiin. Aloitin liikunnan uudelleen vuosien tauon jälkeen pt:n kanssa.

N. 1,5v sitten aloim huomata itsessäni sitä, että muiden vauvauutiset harmitti ja itkeskelinkin sitä, että meille toinen lapsi on mahdottomuus. Puolisen vuotta prosessoin asiaa, kunnes pillerit jöi vähän vahingossa pois, kun reseptin kanssa oli ongelmia. Silloin totesin miehelle, että nyt alan olemaan valmis toiseen lapseen. Eli vuosi yritystä nyt täynnä ja seuraavista menkoista alkaa oi+iui julkisella. Bmi tällä hetkellä 33,9. Joulun jälkeen lienee vielä kiristeltävääkin. Tutkimusten aikaan syksyllä bmi oli vielä liian korkea, mutta mun taustan takia päästiim alkuun, vaikka painoa olikin. Ohjeena vaan, rttä trendin pitää olla laskeva. Mulla painoa häiritsee pcos ja insuliiniresistenssi. Metformiinista ollut ainakin jonkin verran apua projektissa. Painonpudotuksesta huolimatta spontaani kierto ei ole palannut, vaan terolutit on olleet käytössä ja kohta sitten alkaa letrokierto no1.
 
Täällä myös yksi jonka bmi 40 luokkaa. Tätä esikoista yritettiin vuoden verran ennne tärppiä. Nyt menossa rv 24+1 ja radi on seurana. Lääkitys siihen menossa ja sen avulla yritetään pitää arvot hallinnassa. Painoa tullut koko raskauden aikana tähän asti kilon verran eli oikeastaan voidaan sanoa, että paino lähes samana koko ajan pysynyt.

Mulla ihana neuvolatäti joka ei oo painosta missään vaiheessa tehnyt "numeroa". Mua ahdistaa neuvolassa painon mittaud joten otankin aina neuvolapäivän aamuna painon kotona ja merkkaan neuvolakorttiin. Tämä tapa mulle toimiva ja neuvolassa sopinut tämä.

Äitiyspolilla erityisesti nt-ultrassa koin ikäväksi kätilön kommentit ja toiminnan. Hän siis ultrasi vatsan päältä, mutta painoi ultralaitteella niin kovaa, että alavatsa oli mustelmilla useamman päivän ultran jälkeen.. Rakenneultrassa onneksi mukavampi ultraaja..

Pääasiassa olen siis kokenut tulevani hyvin kohdatuksi tuota yhtä ikävää ultrakokemusta lukuunottamatta.
 
Takaisin
Top