Toivon sinulle valtavasti voimia ja toivoa! Minulla on kokemusta tilanteestasi ja vaikka tunteet ovat yksilöllisiä niin uskon, että minulla on hajua siitä miltä sinusta tuntuu.
Minun pieni alkioni oli lakannut kehittymästä kuudennella viikolla. Kahdeksannella viikolla varhaisultarassa heräsi epäily keskenmenosta, mutta minun piti odottaa vielä kaksi viikkoa ennen, kun diagnoosi varmistettiin. Ne olivat elämäni tuskallisimmat kaksi viikkoa, jotka päätyivät elämäni surullisimpaan lopputulokseen. Yhdennellätoista viikolla aloitettiin lääkkeellinen tyhjennys joka vielä epäonnistui ja vei kaavintaan.
Fyysisesti minä alan selviytyä, mutta henkisesti olen aivan loppu. Tuntuu kuin koko maailma olisi romahtanut eikä mikään tunnu miltään paitsi tuo suru. En tahdo nähdä ketään, en tahdo tehdä mitään, enkä jaksa elää tätä kiireen täyttämää arkea. Miksi en voisi vain käpertyä ja surra rauhassa.
Ainut mikä pitää tolkuissaan on halu saada oma esikoinen ja se pieni ajatus siitä, että ehkä minullakin on vielä toivoa.
Meillä on vielä toivoa!
