Lemmikit

Musurullu

Puuhakas puhuja
Elomammat 2017
Maalismammat 2018
Onko täällä semmosia kenellä on lemmikkiä kotona? Onko heidän elämä jo tullut erillaiseksi raskaudumisen takia ja miten luulette että ne suhtaudu uuden perhejäsenteen kun tulette sairaalasta kotiin?
 
Meillä on ihana kolmevuotias kissa. Hänen rutiini on vaan vähän vaihtunut tähän saakka. Mulla yöunet vielläkin aamu-iltapäivan aikana, kissa kyl ei tykkää siitä kun se on nukkumisen aikana aina ollut meillä makuhuoneessa kiinni.. nyt on melko 15 tuntia vuorokaudessa siellä kun mies nukkuu yöllä ja mä aamusta eteenpäin :D pääsee vaan hetkeksi aamulla syömään :P onneksi saa ikkunasta parvekeelle missä hänen vessa on ja näkee sieltä vähän uloskin :) (parveke myös ikkunoilla ja lämmitetty niin ei tuu kylmäksi makuhuone kun ovi tai ikkuna sinne auki)
Mietin vähän siitä että kun laittaisin lapsen sängyn makuhuoneeseen sit se varmaan haluais itse nukkua siellä ja en tykkäis siitä kun hän olis sit myöhemmin lapsen kanssa samassa sängyssä, koska hän on aika painava (4-5 kg). Pitäiskö kuitenkin se sänky laittaa vasta kun lapsi tulee kotiin niin ehkä hän ei menis sinne nukkumaan, samalla en tiedä että vältääskö hän itse lasta..
 
Meillä on kissa, sisäkissa. Esikoista odottaessa pelkäsin miten sopeutuu kun ei pääse enää makuuhuoneeseen, oli ennen nukkunut siellä kun meillä oli ovi auki, nyt on nukuttu ovi kiinni se 1 v 7 kk ja hyvin on mennyt, tottui äkkiä eikä yllättävää kyllä edes ihmeemmin protestoinut asiaa. Vauvaa kyllä aluksi vahdin kissan lähellä tosi paljon. Kissa on aina ollut lapselle ihan erilainen kun meille aikuisille, on vähän ähkäkkä meille aikuisille joskus ja saattaa esim. joskus vauhdista tarrata jalkaan kiinni, mutta lasta on aina väistänyt ja lähtenyt vain tilanteesta pois jos tekee liian läheistä tuttavuutta. Yhden kerran kun vauva oli pieni ja sohvalla nukkumassa, meinasi kissa vahingossa hypätä päälle, alhaalta päin, ei varmaan tajunnut vauvaa, mutta sai viime hetkellä muutettua liikettä ettei osunut, on niillä aika hyvät refleksit.

Mutta siis ei meillä kyllä kissa ole huomannut varmasti raskauttani, eikä esikoisestakaan käyttäytynut mitenkään erikoisesti ennenkuin tuotiin kotiin. Varmahan en tietysti ole. Kissaa enemmän olen huolissani miten esikoinen suhtautuu kun uusi vauva saapuu :)
 
Meillä on kaksi koiraa. Pieniä ja vilkkaita. Ovat sukulaislapsiin tottuneita ja vauvoja lähinnä tykkäisivät käydä naamasta nuolemassa kovasti, mikä voi olla vauvan mielestä ärsyttävää. Lähinnä luulen, että meillä eniten aiheuttaa ongelmaa myös tuo päällehyppääminen, koirat kun eivät varo yhtään ainakaan meitä aikuisia vaan juoksevat yli ja ponnistavat vauhtia (raskausmahankin päältä...). Muuten en huolissani kyllä vauvan suhteen ole, eivät varmasti mitään pahaa tarkoituksella sille kyllä tee. Toki kun vauva kasvaa ja rupeaisi tarttumaan koiriin, mm. niiden häntään kiinni niin täytyy vahtia ettei vauva pääse satuttamaan koiria :hilarious: Itse ajattelen kyllä niin, että jos vahtimisesta huolimatta pääsisi käymään niin, että lapsi tarraa kipeästi koiraan niin kyllä koira saa puolustautua esim. näykkäämällä lapsen kättä, siis kevyesti, ja näin on joskus siskojeni lasten kanssa käynytkin ja silloin lapsi irrottaa ja koira väistää kauemmaksi. Purevathan lapsetkin toisiaan ja lyövät, ei minusta tähän koirien ja lasten suhteeseen tarvitse kovin hysteerisesti lähteä suhtautumaan. Luulen, että oikeita vaaratilanteita voisi syntyä lähinnä juuri silloin, jos alusta asti liian hysteerisesti pyrittäisiin koiran ja lapsen vuorovaikutusta estämään ja sen seurauksena koira alkaisi esim. pelätä lasta, silloin varmaan ylilyöntejä koiran käytöksessä voisi tapahtua.
 
Meillä on kissa, itsenäinen katti joka nukkuu yöt omassa kiipeilypuussaan olkkarissa. Käy herättämässä sillon kun palvelu ei pelaa = ruokakuppi tyhjä. Joulukuun vaiheilla tosin käyttäytyi oudosti kun tuli mahan päälle parkkiin ja kehräsi aikansa et herään ja haisteli hengitystä. Ehkä se tiesi et jokin muuttunut. Välillä on saattanut sen jälkee jopa tulla viereen kylkeen nukkumaan hetkeksi mitä ei yleensä tee. Yleensä ei hirveästi ole tykännyt kun välillä käy sukulaiset joilla pieniä lapsia kylässä ja viihtyy omissa oloissaan. Saa nähä sitten miten suhtautuu kun tulee uusi asukki taloon. On tuo jo pari kertaa vaunuissa käyny viihtymässä, varmaa sen takia ko ne on uudet ja haisee jännälle mut ei oo onneks omaa tonttia sieltä vielä ostanu :)
 
Meillä on keskikokoinen koira. Ollaan alusta asti opetettu, että koira väistää esikoista ja hyvin on mennyt. Enempi pitää vahtia lasta, ettei tartu liian kovaa karvoihin tai huitaise leluilla. Lasta kiinnostaisi koira kovasti, mutta ollaan yritetty opettaa, että antaisi olla rauhassa kun koiraa selvästi vielä vähän jännittää lapsen arvaamattomuus. Koira olisi mieluiten omissa oloissaan vähän matkan päässä, mutta ei halua esim. eri huoneeseen. Ruokien suhteen koira on ollut tosi kiltti. Ei vartioi omaa ruokaansa vaan väistää jos lapsi tulee. Ei ota ilman lupaa lapsen kädestä, mutta tilaisuuden tullen on hyvin nopea jos vaikka leipä putoaa lattialle. Uskoisin ja toivoisin, että uudella vauvalla ja koiralla sujuisi yhtä hyvin. Heh ja kyseessä ei siis ole mikään mallikoira koirakoulusta vaan muissa jutuissa välillä turhankin omapäinen rekku.
 
Meillä on kaksi koiraa..
7 v uroksesta en usko että sanoo juuta tai jaata.. Vauvan vaipat vaan haisee niihin hyvälle :D
Nuorempi lähtee mun serkulle hoitoon x ajaksi.. Alkanut itse tiedostaan ettei mulla riitä energia touhuta sen kanssa niin paljon kuin pitäisi.. Mietin myös heinä ja elokuuta että silloin voi olla jaksaminen kortilla :sad001

Kumpikaan koirissa ei ole näin raskaus aikana mitenkään ihmeellisesti käyttytynyt
 
Meillä on tämmönen jääräpäinen vahtikoira, jonka elämä pyörii pallojen ympärillä. :D luulee olevansa joku maailmanvaltias ja pystyvänsä päättämään kaikesta.

Sinänsä en usko, että uusi vauva tuo mitään uutta tullessaan, mutta alkuun koira on varmaan tosi stressaantunut. Niin kävi esikoisen kotiutuessakin. Koira oli koko ajan ihan hysteerinen eikä tiennyt mitä tekee, kun vauva vähänkään äänteli. Öisin koira haukkui ja ulisi makkarin ovella, kun vauva itki. Aika nopeasti koira kuitenkin sopeutui, että se pieni haiseva huutaja on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Nyt 2,5v myöhemmin tulevat hyvin juttuun. Edelleenkään koira ei siedä ihan kaikkea lapselta (eikä minusta pidäkään sietää!), mutta koira on opetettu lähtemään pois jos ei tykkää ja lapsi on opetettu ettei koiraa saa yhtään kiusata tai ottaa kovasti kiinni tms. :)

Esikoisen vauva-aikana meillä oli makkarin ovessa koiraportti, mutta se on otettu pois. Eikä koira edelleenkään siellä aikaansa vietä. Joskus käy katsomassa ja tulee heti pois. Saa nähdä joudutaanko laittamaan portti takaisin, kun vauva syntyy vai pärjätäänkö näin :)
 
Muokattu viimeksi:
Meidän kissa on tottunut mun päällä nukkumaan kun pienestä alkaen olen ottanut sitä menkojen aikona masulle lämmittämän mua :D nyt on melko koko aika kun olen lepoasennossa masun päällä :P muuten ei ole tuntunut mitenkään pahalle vaikka hän onki vähä painava, en vaan tykkää kun see etsi asentoa ja on jaloilla pyörimässä :) katsotaan kun masu kasvaa ja lapsen potkuja alkaa tuntee että pääsekö hän sittenki viellä :D
Onneksi hän muuden osaa väistä pikkulapsia tai joskus tuntuu että hän ei huoli vaikka mitä ne tekis hänelle kun saa sen kiinni ja leikkii aina ilman kynsiä (kynnet tulee vaan kauhutilanneessa, kun koira lähellä tai muuta samanlaista) - mies on vähän semmonen kuka leikkii/kiusaa kissa aika paljon ja kissalla tulee vaan vähä hurjempia ääniä kun see ei tykkää :D

ImageUploadedByVau Foorumi1491313663.202208.jpg
 
kissat.jpg

Meillä on kolme kissaa; kaksi kuusivuotiasta veljestä ja yksi kohta vuoden ikäinen pentu. Vähän jänskättää miten suhtautuvat tulokkaaseen. Luulen, että vanhemmat kissat aluksi pelkäävät/karttavat, kun tuntuu että kissat aina alkujaan vähän lapsia pelkäävät jos eivät ole ollut tekemisissä. Ja nää ei tosiaankaan ole ollut missään tekemisissä lasten kanssa.

Mutta tästä nuorimmaisesta kissasta en sitten tiedäkään miten suhtautuu. Koirankin kun se tapasi ekaa kertaa (jättimäisen 50 kiloisen Landseerin) niin se ei paria metriä kauemmaksi mennyt ja tarkkaili vain koko ajan, ja sitten kun pari kertaa oli nähnyt niin olikin jo aikalailla normaalisti. Eli tuskin vauvaakaan pelkää kun on niin rohkea ja utelias. Ehkä niistä tulee sitten vauvan kanssa hyvät kaverit kun molemmat niin nuoria. :)

Kilttejä kaikki kolme kissaa onneksi on, kynsiä eivät käytä ikinä leikkiessään tai muutenkaan. Seurallisia ja muuta. Ainoa mikä on, niin pitää makuuhuoneen ovi sitten pitää kiinni jos vauva on siellä nukkumassa ja samoiten lastenhuoneen ovi sitten kun sinne on siirtynyt, ettei vain kissat mene viereen/päälle nukkuun sitten kun ovat tulokkaaseen tottuneet.

Mutta eiköhän se hyvin mene kun ovat koiriinkin tottuneet (meillä ei itsellä siis omaa koiraa ole, äitin koiria ovat nähneet ikänsä silloin tällöin ja mitään ongelmaa ei ole ja tulevat toimeen). Ja vanhat kissat vihas tätä uutta kissaa alkuun mut nyt kaikki on kavereita, niin kai se samalla tavalla menee vauvankin kanssa. :)
 
Muokattu viimeksi:
Kissa nyt ollut paljon lohduttamassa mua flunssan aikana. Tuntuu kummalta että see halua olla koko aika mun vieressä tai päällä nukkumassa kun mä usein yskimässä ja nenä niistämässä. On hän muuten myös lohduttaja, tulee aina viereen kehrämään kun mua itkettää (mitä on nyt raskauden aikana ollut enemmän, itsekin mietin joskus että mitä nyt semmosesta itkeis :D )
 
Meidän kahta kissaa ei just nyt kiinnosta tilanne yhtään. Toista ärsyttää ihan älyttömästi kun mahan päälle ei saa enää tulla, sillä hällä on tapana lähteä siitä kovaa ponnistaen ja vauhdilla.

Saa nähdä, mitä tapahtuu kuin pikkutyyppi tulee tänne. Todennäköisesti reaktio on ärtymys ja välinpitämättömyys.. :D
 
Meillä on pieni pupu, joka ei kauheasti perusta paijaamisesta, joten voi olla, että suhtautuu nuivasti sitten, kun lapsi pääsee liikkeelle ja osaa ottaa kiinni. Saa nähdä, voihan se olla että tykästyykin vauvaan, joka aluksi vain makaa eikä ole uhka. Monesti kanit saattavat pelätä pikkulasten jahtaamista, kun ovat kuitenkin saaliseläimiä.
 
Takaisin
Top