Lemmikit ja vauva tulossa!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Stiffie
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eli meillä siis kolme nuorta ja aktiivista koiraa kotona ja ainakin itseäni aina välillä mietityttää miten arki lähtee pyörimään, kun perheeseen tulee uusi ihmisjäsen.

Jännittää mm. miten koirat suhtautuvat uuteen tulokkaaseen ja miten saan myös koirien tekemisen tarpeen tyydytettyä, kun kotona on pieni vauva.

Pohtiiko muut lemmikkien omistajat näitä ja oletteko jo tehneet tässä vaiheessa valmisteluita tai päätöksiä lemmikkien suhteen (esim. rajoitetaanko lemmikeiltä sitten joitan alueita asunnosta tms.)?
 
Stiffie, oltiinkin jo tuolla toisessa ketjussa kommentoimassa molemmat :-) eli juu, pohditaan myös koiran totuttamista vauvaan. En usko, että ihan pienen vauvan kanssa tulee ongelmia, me ainakin annetaan koiran tutustua vauvaan ihan vapaasti haistelemalla jne. Sitten, kun lapsi alkaa liikkumaan, ollaan mietitty, että voi laittaa lapsiportin tms. Meille tulee lapsiportti joka tapauksessa ylä- ja alakerran välille, joten siinä on luonnostaan myös mahdollisuus antaa koiran olla eri tilassa liikkuvaisen pikkuisen kanssa, jos sille on tarvetta. Ollaan myös mietitty, että totutetaan koira vaunujen kanssa ulkoiluun jo ennen vauvan syntymää, joku vinkkasi, että on hyvä opettaa koiraa siihen, että vaunut on hyvä juttu ja palkita siitä, kun koira kulkee kauniisti vaunujen vierellä :-)

Ajatellaan myös rohkeasti pyytää apua, jos omat voimat ei jossain tilanteessa kunnolla riitä tyydyttämään koirien tarpeita. Jos kaveriporukasta ei löydy apua, voihan sitä pyytää myös dogsittereitä apuun :-)
 
Tukums1, juu niin kommentoitiin, siitä heräsikin ajatus, että jos lemmikkiaiheiset keskustelut keskitettäis yhden otsikon alle :)

Vaunuihin olen myös ajatellut totuttaa koirat etukäteen. Ajatuksena olisi myös hankkia vaunut joilla lenkkeily esim metsäpoluilla onnistuisi, niin että koirat saisivat edelleen ulkoilla yhtä paljon vapaana kuin tähänkin saakka. :rolleyes:

Lisäksi täytyy miettiä, että pitäsikö koirat opettaa pois sohvalta sitten kuitenkin... En sitten tiedä miten hyvin tuo mahtaisi onnistua kun tähän asti ovat saaneet olla. Ja sitten se pitäisi aloittaa nyt piakkoin, ettei koirat yhdistä uusia "ikäviä" sääntöjä vauvan tuloon...
 
Meillä on neljä kissaa. :) Eivät hirveästi välittäneet edellisestäkään vauvasta, seuraava varmaan menee jo rutiinilla. :,D Rajoitettiin (ja rajoitetaan yhä) yöliikkuminen pois huoneesta jossa lapsi nukkuu. Ihan vain siksi, että tykkäävät meluta yöllä. :cat:

Neuvolassa aina saa kuulla valitusta kissoista, huoh. "Mitä jos kissa menee vauvan kasvoille nukkumaan?" No tuota, näinhän on tiettävästi käynyt kerran jossain päin maailmaa. Normaalisti kissat kyllä pysyvät kauempana vauvoista. :grin

Kiinnostaa kyllä, kun itselläni ei ole koiraa, että valistetaanko koirien "vaaroista" samalla tavalla? :grommit
 
Täältä löytyy kaksi koiraa tällä hetkellä. Silloin kun kaksoset syntyivät, oli talossa kolme koiraa. Sairaalasta tuotiin vauvoilta tuoksuvat rätit kotiin jo ennen vauvojen kotiutumista. Vauvojen kotiutuminen meni hyvin, eikä koirat alun haistelun jälkeen olleet moksiskaan uusista tulokkaista :) rattaiden vieressä kulkivat alusta asti ongelmitta.
 
Sitruunahappo, en ole kuullut että koirista valistettaisiin samalla tapaa kuin kissoista, en tiedä miksi. Onkohan siinä sitten vähän se kun kissat liikkuu missä tykkäävät ja ihmiset pelkää että ne siksi menisivät esim. vauvan sänkyyn tms.
 
Mulla on sisäkissa, miehellä myös. Eli kunhan päädymme saman katon alle meitä onkin jo monta. :) Neuvolan täti laittoi heti verikokeisiin myös toksoplasman. En aio ottaa kuuleviin korviini mitään kissapelotteluja. Hiekkis on pakko tyhjentää, ja kun asun vielä yksin, minähän sen teen. Hyvä käsihygienia saa riittää.
En usko kissojen tukehduttaneen vauvoja. Varmasti tykkäisivät nukkua lämpimän vauvan vieressä. Aion kyllä pitää kisut pois vauvan sängystä (jos pystyn :D ) lähinnä karvojen takia.
Oma mussukkani on lähentynyt entisestään raskauden aikana, nukkuu joka yö ihan kyljessä kiinni. Selvästi aistii jotain ja yrittää hoitaa. <3
 
Meillä on koira, joka paksun turkkinsa, vahtiviettinsä ja luonteensa vuoksi muutti itse ulos portaille asumaan. Uskoisin ettei ongelmia tule vauvan kanssa, kun koira vain joskus käväsee tuvassa.
 
Kyllähän sitä aina kauhutarinoita kuulee siitä, miten koira puri vauvaa tms. Mielestäni pientä lasta ei koskaan saisi jättää yksin koiran kanssa, ennenkuin lapsi on sen ikäinen, että ymmärtää, miten koiraa kohdellaan. Toisaalta koiran ei tulisi koskaan olla aggressiivinen ihmistä koskaan, mutta siitähän ei aina välttämättä olekaan kysymys. Koira on eläin, ja sille on luonnollista esim. murisemalla tai jopa näykkäisemällä (jos muut eleet eivät riitä) ilmoittaa toiselle, että nyt ei saa tulla lähelle - joskus pieni lapsi saattaa tahattomasti ärsyttää koiraa vetämällä sitä korvista, hännästä jne jolloin koira ärsyyntyy, lapsi ei ymmärrä esim. murinasta että nyt pitäisi lopettaa -> koira voi näykkäistä ja sitten ajatellaan, että koira on "luonnevikainen". Vaikka koira olisi saattanut jo pitkään ilmoittaa lapselle eleillä ja perääntymällä, että nyt se haluaa olla rauhassa.
Koirat ovat tietenkin luonteeltaan erilaisia niinkuin ihmisetkin, ja on omistajan vastuulla tietää, mitä oma koira sietää ja mitä ei. Jos oma koira on sen luonteeltaan sellainen, että se on tarkka omasta reviiristään, tavaroistaan, ruuasta jne., niin silloin miettisin enemmän tilanteita etukäteen. Toki koulutuksellakin voidaan vaikuttaa melko paljon koiran käyttäytymiseen.
Olen sitä mieltä, että näissä ikävissä tapauksissa on usein kyse omistajan ymmärtämättömyydestä, eläin käyttäytyy useimmiten vain lajille tyypillisesti :)
 
Mä olen samaa mieltä, että se on aikuisen tehtävä valvoa koiran/koirien ja vauvan yhteiseloa. Mulle on itsestäänselvää, että koiria ja vauvaa ei koskaan jätetä valvomatta keskenään. Eikä lapsi saa sitten myöhemmin häiritä koiria, eikä toisinpäin.
 
Meilläkin kaksi koiraa talossa, pienempi 3 vuotias ja suurempi 1,5 vuotta. Molemmat ovat olleet lasten kanssa tekemisissä ja mitään ongelmia ei ole ollut. Enkä epäile että niitä tulee omankaan vauvan kanssa. Kuitenkin ajattelen myös niin, että vaikka omat koirat ovat kuinka kilttejä hyvänsä, niin niitä ei saa jättää keskenään lapsen kanssa. Ja lapsen kasvaessa lapsi opetetaan myös siihen, että koirien täytyy antaa olla rauhassa eikä niitä saa vedellä hännästä jne. Onneksi on sen verran tilaa talossa, että porteilla saa jaettua tilaa hyvin.

Ihan hyvä vinkki oli jollain, että totuttaa koirat vaunulenkkeihin jo ennen vauvan syntymää. Itsekseni täällä hihittelin ajatukselle itsestäni lykkimässä tyhjiä vaunuja pitkin kylän raittia :laughing002 Mutta siis ihan vakavissaan, oikeesti hyvä idea ja tulen sen varmasti toteuttamaan :)
 
Mä olen kyllä melko varma, että yksi kissoista aavistaa jotain, varmaan haistaa. :grin On ollut jotenkin tosi huolehtivainen ja tuonut "saaliita" (leluja) luokse. :Heartpink :cat
 
Tää on hyvä ketju ! :)

Meille esikoinen ilmoittanut tulostaan ja taloudessa kanssa kaksi koiraa. Nuorin 1,5v bernhardinkoira ja vanhin 5v sekarotuinen. Plus kaks pupujussia siihen päälle :D

Hirveesti ei lapsien kanssa ole tekemisissä ollut, mutta jos on kohalle sattunu kadulla tai tullu vierailemaan, nii lempeesti ottanu vastaa :) mutta vinkit kyllä kelpaa, että miten voisi alkaa totuttelemaan jne :) nuorin varmaankin tulee tarvitsemaan hieman koulutusta, vaikka lempeä onkin. Ei vaa oikee ymmärrä vielä kokoaan :D tai jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan :D muoks, tarkotan siis, kun on vielä itsekkin kumminkin 'pentu'.
 
Hauskaa että on muitakin lemmikkien ja tulevan vauvan yhteiseloa pohtivia! :)

Meiän koirat on päässyt näkemään lapsia onneks suht säännöllisesti ja oikein kivasti ovat aina suhtautuneet.
Ainoa minkä panin kerran merkille, oli kun miehen veli tuli perheineen käymään ja heidän vuotias tyttö on juuri lähtenyt liikkeelle. Selvästi meidän vanhin koira otti tyttöön etäisyyttä ja vaikutti jotenkin "huolestuneelta". Annettiin koiran sitten seurailla tilannetta haluamaltaan etäisyydeltä.
Seuraavan kerran kun tulivat käymään, koira olikin jo ihan oma itsensä.

Zara_93, onneks teidän nuoremmalla koiralla on aikaa kehittyä vielä vähän ennen vauvan syntymää. :joyful: Toi varmaan onkin haastavaa kun on nuori ja iso koira, meillä tuo nuorin on tällä hetkellä n. 13 kilonen ja isonakaan ei luultavasti paljoa päälle 15-kiloinen. Mutta kovasti hösää vielä ja on nopea liikkeissään. Täytyy vaan sitten kovasti olla tarkkana näiden kanssa. :happy:
 
Meillä on 3 koiraa, joista nuorin 4kk. Ei kauheasti oo mietityttänyt. Uskon, et tottuvat kyllä hyvin. Koirilla on myös tarha ja kodinhoitohuoneessa täysin omaa tilaa,mihin ne tarvittaessa voi laittaa lepuuttamaan hermoja :D.
Toki lasten kanssa pitää olla tarkkana ja vahtia tilannetta.
 
Meillä myöskin iso koira (säkä yli 70cm ja painaa jotain yli 60kg) ja 13v kollikissa :)
Saapa nähä.. hieman meinaa koiran osalta jänskättää, että mitähän sirkusta se sitten on. Kun toinen on niin iso ja välillä semmoinen hulmake että huhhuh :nailbiting:
Erittäin kovapäinen, viisas, paimentava/kokoajan täytyy olla kartalla missä muut on ja mitä ne tekee.. :P Utelias. Hönttikin. Erittäin nopea kyllä oppimaan asioita, että jos nyt joudutaan (taas vaihteeksi) ottamaan vaikkapa käyttöön sohva- ja sänkykielto, niin ei mene varmaan montaa iltaa niin asia on ok. Pientä piipaamista ja ehkä kärttyhaukkua voi ilmaantua, mutta lopulta alistuu kohtaloonsa :grin Aiotaan antaa kuitenkin heti alusta asti haistella rauhassa uusi tulokas, koska jos vähänkään panttaat jotain uutta niin tämä utelias uuno ei anna periksi ennen kuin saa haistella ja tutustua kunnolla.

Kissan kanssa on tuskin mitään ongelmaa. Se kun on jo sen ikäinen että se enimmäkseen vain syö ja nukkuu -vähän niinkuin vauva :dummy:
 
meilläkin pari koiraa talossa, yllättävän hyvin esikoisen kanssa meni vaikka hiukan epäilin sillon vielä isoa pentua (~30kg) että malttaako olla hötkeltämättä mutta ei sen suurempia ongelmia ole ollut:)
 
Meillä on rottweiler, reilu 6 vuotias. Hän saapui meille päivää ennen kuin plussasin esikoisesta. En edes miettinyt etteikö yhtälö toimisi. Toimi ja toimii edelleen.

Luotamme koiraamme, koira luottaa meihin, mutta koira myös tietää, että vauva on jotain niin suurta ettei sitä saa mennä nuuhkaisemaankaan ilman lupaa. Eikä ikinä ole tää rotikka ollut ylisuojeleva vauvaa kohtaan; se tietää, että me hoidetaan vauva, huolehtkoon hän vain itsestään.

Nyt on jälleeen hyvä ja luottavainen olo. Mutta tässäkin on, se että meidän koira on itsekin ollut vielä pentu kun meille on esikoinen syntynyt, joten hän aina elänyt laumassa jossa lapsia; ongelma vois olla toisinpäin, jos lapset yhtäkkiä häviäisikin:alien
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top