Lasten turvallisuus

[Uusperhesatu]

Miten tarkkoja te olette lasten turvallisuudesta eri asioissa? Missä asioissa tai tilanteissa olette erityisen tarkkoja?

Tuli tämä mieleen, kun meillä oli eräs miehen sukulainen lastenvahtina viikonloppuna, ja minusta hän oli aivan liian huolimaton erinäisissä asioissa. Hän mm. antoi isompien lasten jättää kahdet terävät sakset taaperon ulottuville, antoi muovailuvahaa taaperolle, joka vielä laittaa esineitä suuhunsa, pyysi 3-vuotiaan isosisarustensa kanssa saattamaan itseään bussille mikä tarkoittaa, että lapset kävelivät keskenään tien vierustaa takaisin kotiin (tämä olisi ehkä ok jonkun rauhallisemman lapsen kanssa, mutta meidän 3-vuotias voi saada päähänsä "juosta karkuun" autojen eteen, ja siinä 7- ja 9-vuotias eivät mahda välttämättä mitään) jne. Tuli sellainen olo, että eihän me uskalleta häntä enää pyytää ollenkaan lastenvahdiksi, kun suhtautuminen on niin huoletonta, ja jos hänelle sanoo yhdestä asiasta, hän on ihan yhtä leväperäinen muissa asioissa.

Itse en todellakaan ole mitenkään ylihuolehtiva, ja annan kyllä lasten mennä ja touhuta, kiipeillä ja riehua, mutta tietyissä asioissa (kuten liikenne, terävät esineet taaperon ulottuvilla jne) olen kyllä tarkkana. Myös veden äärellä olen erityisen varovainen. Koen, että näihin asioihin liittyy todellinen (ellei jopa todennäköinen) riski, ja niiden kanssa on oltava tarkkana.

 

[Towanda]

Samoilla linjoilla. Taapero saa laskea vaikka mistä liukumäestä, kiipeillä, juosta ja tutkia, mutta mainitsemillasi asioilla ei leikitä. Samoin autossa matkustaessa olen tarkka. Itse olen lapsena loukannut itseni autossa, lähes hukkunut ja tukehtunut ja vaikka selvisinkin niistä hengissä, niin en haluaisi samanlaisia läheltä piti- tilanteita oman lapseni kanssa.

Ollaan muuten palkattu muutaman kerran koulutettu lastenhoitaja ja voin suositella!

 

[Uusperhesatu]

Samoilla linjoilla. Taapero saa laskea vaikka mistä liukumäestä, kiipeillä, juosta ja tutkia, mutta mainitsemillasi asioilla ei leikitä. Samoin autossa matkustaessa olen tarkka. Itse olen lapsena loukannut itseni autossa, lähes hukkunut ja tukehtunut ja vaikka selvisinkin niistä hengissä, niin en haluaisi samanlaisia läheltä piti- tilanteita oman lapseni kanssa.

Ollaan muuten palkattu muutaman kerran koulutettu lastenhoitaja ja voin suositella!

Joo, automatkustus on myös yksi asia, jossa olen itsekin tarkka. Esikoinen matkusti nelivuotiaaksi selkä menosuuntaan, ja kaksi pienintä matkustaa luultavasti vielä pidempään.

Kiva kuulla, että teillä on hyviä kokemuksia koulutetusta lastenhoitajasta. Olen alkanut itsekin miettiä, että se taitaa jatkossa olla ainut mahdollisuus silloin, kun omat vanhempani eivät voi ottaa lapsia hoitoon. Olisi meinaan kiva, että voisi itse olla aikuisten menoissa rauhallisin mielin eikä tarvitsisi pelätä, että mitä se huoleton sukulainen tällä kertaa sallii lapsille.

 

[hillevi]

Olen aika tarkka itse, mutta pakko myös välillä koittaa luottaa muidenkin arviointikykyyn. Meillä kaikki kemikaalit, lääkkeet ja terävät esineet on pidettävä lasten ulottumissa. En ole sallinut kenenkään pidellä lastani sylissään kahvi tai kuuma juoma kädessään. Kaupungissa pidän lasta useimmiten rattaissa tai valjaissa, ettei lähde yhtäkkiä karkuun. Ja paljon muitakin asioita on, joissa olen aika ehdoton ja lisäksi pyrin opastamaan lapsia turvallisuustietoisiksi. Mutta olen myös koulutukseni puolesta turvallisuusalan asiantuntija ja se kyllä heijastuu myös yksityiselämään.

 

[Towanda]

Olen aika tarkka itse, mutta pakko myös välillä koittaa luottaa muidenkin arviointikykyyn. Meillä kaikki kemikaalit, lääkkeet ja terävät esineet on pidettävä lasten ulottumissa. En ole sallinut kenenkään pidellä lastani sylissään kahvi tai kuuma juoma kädessään. Kaupungissa pidän lasta useimmiten rattaissa tai valjaissa, ettei lähde yhtäkkiä karkuun. Ja paljon muitakin asioita on, joissa olen aika ehdoton ja lisäksi pyrin opastamaan lapsia turvallisuustietoisiksi. Mutta olen myös koulutukseni puolesta turvallisuusalan asiantuntija ja se kyllä heijastuu myös yksityiselämään.

Mua hirvittää, kuinka monet juovat kuumaa kahvia vauvan ollessa sylissä tai kantorepussa. Muistan lukeneeni lastenlääkärin haastattelun, jossa hän kertoi ko. tilanteissa syntyneiden palovammojen olevan todella yleisiä.

 

[Sohwia]

Annan lasten kyllä touhuta ja mennä viipottaa, mutta juurikin samoissa asioissa itse olen tarkka kuin te muutkin eli kemikaalien, lääkkeiden ja terävien esineiden kanssa. Myös tuo autolla matkustaminen on sellainen juttu, missä olen tarkka ja tosi outoa on ollut huomata miten jotkut tutut ovat ihmetelleet, mun tarkkuutta lasten autolla matkustamisessa.

 

[Yölento]

Olen aika tarkka monissa asioissa. Esimerkiksi autoihin ostettiin molempiin testivoittajaturvaistuin, jossa voi istua mahdollisimman pitkään selkä menosuuntaan. Käytön tai asennuksen helppous ei ollut valinnassa merkittävä, vaan turvallisuus. Kerran se vain asennetaan ja käytön oppii, kun opettelee kerralla kunnolla.

Pyöräillessä käytetään aina kypärää. Kiipeilytelineessä ei milloinkaan.

Lasta pitää valvoa ikätasoon sopivalla tavalla ja opettaa pienestä asti turvallisuuteen liittyviä asioita. Meillä jo 2- vuotias osaa väistää tien reunaan, kun auto tulee. Ei häntä silti yksin päästetä liikenteeseen, mutta on silti hyvä oppia. Samoin olen opettanut, että jos autossa on moottori käynnissä, se voi liikkua. Silloin pitää pysyä sivussa, vaikka auto ei liikkuisikaan.

Vesisaaveihin ei saa koskea. Ei edes aikuisen kanssa. Aikuinen antaa vettä, jos sillä halutaan leikkiä. Jos saisin itse päättää, niin mitään vesisaaveja ei olisi saatavilla, mutta vahtimalla niistä selviää. Uidessa aikuisen pitää olla lähellä ja keskittyä lapseen koko ajan kun ollaan vedessä. Kellukkeet ovat hyvä lisä, mutta eivät korvaa valvontaa.

Lääkkeiden kanssa olen vielä ollut vähän höveli. Pakkauksia on ihan pöytätasolla. Nyt kun lapsi on jo monessa asiassa taitava, pitää nostaa ne kaappiin, vaikka onkin suljetut pakkaukset.

Teräaseissa en ole erityisen tarkka. Lapsella on 1-vuotiaasta lähtien ollut omat sakset vapaassa käytössä. Tämä yksilö on käyttänyt saksia vain niin kuin on neuvottu. Keskimmäisellä lapsella sakset olivat vain valvotusti, kun keksi aina kaikkea.

Sähkölaitteiden kanssa tämän nuorimmaisen kanssa saa olla tarkkana, kun on niin innokas. On onneksi totellut, että lapset eivät laita pistotulppaa seinään. Paristoja vaihtaa isänsä kanssa sujuvasti. Onneksi on siinäkin tyytynyt siihen, ettei niihin kajota yksin. Ruuvimeisselit ja paristot täytyy pitää piilossa.

 

[Suski75]

Monessa asiassa olen tarkka, saksia ja veitsiä ei lapsi saa kotona käteensä, kuumia juomia ei ole kotona juotu kuin yhden kerran esikoisen syntymän jälkeen, lapsi nukkuu aina perhepedissa, jotta voin tarpeen vaatiessa tarkistaa hänen hengityksensä nousematta sängystä, hänellä kun on astma, enkä todellakaan päästä 3,5-vuotiasta ilman aikuista mihinkään, ja kypärää pidetään päässä aina kun liikutaan itsenäisesti pyörien päällä. Mopoa, moottoripyörää tai mopoautoa ei lapseni tule saamaan ikinä jos se minusta on kiinni, ja jääkiekko on täysin ehdoton ei harrastuksena.

Turvaistuimista olen sitä mieltä, että merkkien väliset erot ovat erittäin mitättömiä, enemmän on tuurista kiinni, miten onnettomuuksissa käy. Eri törmäystestit saavat keskenään päinvastaisia tuloksia turvaistuinten turvallisuudesta, juuri tämän tuurin takia. Toki turvaistuinten valmistajille hysteria turvaistuinten ympärillä on erittäin hyödyllistä myynnin kannalta, joten he luonnollisesti tukevat sitä. Selvää on, että lakia pitää turvaistuinten suhteen noudattaa, eli turvaistuin pitää lapsella olla, mutta sen jälkeen tärkeintä on turvallinen kuski ja turvallinen auto, turvaistuimen merkki ja malli tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta paljon myöhemmin. Iso bisnes se kuitenkin on, ja moni hurahtaa siihen kuten muihinkin pelottelubisneksiin.

 

[Towanda]

Monessa asiassa olen tarkka, saksia ja veitsiä ei lapsi saa kotona käteensä, kuumia juomia ei ole kotona juotu kuin yhden kerran esikoisen syntymän jälkeen, lapsi nukkuu aina perhepedissa, jotta voin tarpeen vaatiessa tarkistaa hänen hengityksensä nousematta sängystä, hänellä kun on astma, enkä todellakaan päästä 3,5-vuotiasta ilman aikuista mihinkään, ja kypärää pidetään päässä aina kun liikutaan itsenäisesti pyörien päällä. Mopoa, moottoripyörää tai mopoautoa ei lapseni tule saamaan ikinä jos se minusta on kiinni, ja jääkiekko on täysin ehdoton ei harrastuksena.

Turvaistuimista olen sitä mieltä, että merkkien väliset erot ovat erittäin mitättömiä, enemmän on tuurista kiinni, miten onnettomuuksissa käy. Eri törmäystestit saavat keskenään päinvastaisia tuloksia turvaistuinten turvallisuudesta, juuri tämän tuurin takia. Toki turvaistuinten valmistajille hysteria turvaistuinten ympärillä on erittäin hyödyllistä myynnin kannalta, joten he luonnollisesti tukevat sitä. Selvää on, että lakia pitää turvaistuinten suhteen noudattaa, eli turvaistuin pitää lapsella olla, mutta sen jälkeen tärkeintä on turvallinen kuski ja turvallinen auto, turvaistuimen merkki ja malli tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta paljon myöhemmin. Iso bisnes se kuitenkin on, ja moni hurahtaa siihen kuten muihinkin pelottelubisneksiin.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että en antaisi lapseni kulkea ukkinsa vanhalla miinalla vaikka olisi omassa turvaistuimessaan, se auto kun pysyy koossa lähinnä jeesusteipillä. Uskon kuitenkin, että turvaistuimissa on eroa ja niihin kannattaa perehtyä, eikä vain ostaa kiireessä marketista halvinta jakkaraa. Jotkut niistä eivät pysy edes kiinni telakassa törmäystesteissä, vaan lentelevät ties minne.

Itse voi olla vaikka kuinka hyvä kuski, mutta liikenteessä on paljon toheloita - joku saattaa vaikka rysäyttää kylkeen. Itse en mieluiten kulje ollenkaan autolla, niin paljon hulluja ohitustilanteita on tullut eteen tien päällä. Onneksi ei enää tarvitsekaan kulkea satoja kilometrejä päästäkseen jonnekin.

 

[Shooky90]

Yhdyn kyllä kaikkiin aiempiin kommentteihin. Riippuu kyllä hyvin paljon lapsen luonteesta ja tietenkin myös lapsen hoitajasta.

Omaa kokemusta erittäin vaativasta (lue: aina vahdittavasta) tapauksesta on pikkuveljeni ajoilta. Meillä on iso ikäero ja muistan hyvin vanhempieni tuskan kun ei yksinkertaisesti voinut ihan kuka vain häntä vahtia. Heti kun silmä vältti hän lähti juoksemaan liikenteessä, saattoi roikkua pää alaspäin laiturin reunalta, kiipeili kaiteiden yli... Oli aina kahden hengen työ pitää häntä silmällä ihan kotonakin. Kaikki sähkölaitteet, uuni/hella, sakset, tulitikut... kaikki piti aina piilottaa tai kaikkea piti vartioida kuin haukka. Hyvä tapa kaupungilla oli tarrata tarvittaessa hupparin huppuun kiinni ja sillä ohjata häntä paikasta toiseen. Siihen aikaan kun ei ollut mitään hihnoja tai talutusreppuja lapsille. Vaikea kyllä uskoa että samainen tyyppi on nyt rennoimpia ja rauhallisimpia aikuisia jonka tunnen.

Matkustaminen, julkisilla paikoilla liikkuminen, tuli, vesi, kemikaalit, korkeat paikat, sähkö, ruokailu...ne nyt ovat ne yleisimmät riskimomentit/tapaturmien aiheuttajat jolloin itse vahdin lapsia tarkemmin. Harva tuttuni tänä päivänä vahtii lapsia kun napostelevat ja itse olen sen verran monta porkkanapalaa lasten kurkuista onkinut tuhketumisen pelossa että itse en jätä taaperoita valvomatta syömään.

Itse olen kyllä myös aika tarkka kemikaalien, syötävien ja siivousaineiden kanssa. Yllättävän nopeasti lapset nekin löytävät jo kun tulevat kylään. Tuttuni pähkinäallergikkolapsi onnistui jopa löytämään meiltä Daimsuklaalevynkin keittiön kuivakaapin ylähyllyltä (!) sillä aikaa kun äitinsä riisui kenkiään eteisessä.

 

[Uusperhesatu]

Harva tuttuni tänä päivänä vahtii lapsia kun napostelevat ja itse olen sen verran monta porkkanapalaa lasten kurkuista onkinut tuhketumisen pelossa että itse en jätä taaperoita valvomatta syömään.

Joo, tämä myös. Moni suhtautuu yllättävän huolettomasti taaperoikäisten ruokailuun. Me emme anna esimerkiksi autossa lasten syödä mitään, koska emme pysty siellä kunnolla valvomaan syömistä, ja jos ruokapala jäisi kurkkuun kiinni, ei sitä liikenteessä niin vain pysähdytä irrottamaan.

 

[Towanda]

Joo, tämä myös. Moni suhtautuu yllättävän huolettomasti taaperoikäisten ruokailuun. Me emme anna esimerkiksi autossa lasten syödä mitään, koska emme pysty siellä kunnolla valvomaan syömistä, ja jos ruokapala jäisi kurkkuun kiinni, ei sitä liikenteessä niin vain pysähdytä irrottamaan.

Tikkari suussa juoksemiset hirvittää myös!

 

[Chum]

Kaikkiin yllä mainittuihin asioihin myös täällä kiinnitetään erityishuomiota. Ja tuosta lapsen hoitoon jättämisestä, mun on todella vaikea kuvitella jättäväni lastani hoitoon sellaiselle henkilölle, jolla ei ole omia lapsia. Kyseessä oikeastaan lapsen tädit. Mun on vain vaikea luottaa, että osaisivat huomioida kaiken, kun ei heidän ole koskaan tarvinnut sillä tavalla toisesta huolehtia.

 

[Suski75]

Tikkari suussa juoksemiset hirvittää myös!

Meillä lapsi tietää jo, että tikkari lähtee välittömästi pois jos peppu nousee penkistä.

 

[Vargynja]

Hyvin samoilla linjoilla kuin muutkin. Autolla matkustaessa noudatetaan lakia "eikö tän lyhyen matkan voisi olla sylissä?" sukulaisista huolimatta, saksia ja veitsiä käsitellään vain vanhempien kanssa, tikkarin kanssa ei juosta, pyöräillessä pidetään kypärää, vesileikit aina valvottuna, tuli on ehdoton no no. Eikä ulkona olla yksin. Joissakin asioissa ollaan ehkä vähän höveleitä. Esim joitain lääkkeitä on niin että lapsi niihin ylettyisi jos oikein yrittäisi ja olen jättänyt hänet syömään leipää käydessäni itse vessassa. Mutta hän on lähempänä viittä vuotta ja on hyvin opetettu että lääkkeisiin ei kosketa.

 

[Tips]

Samoilla linjoilla. Meillä tosin 4v saa leikkiä pihalla yksin - toki tarkkaillaan missä menee mutta suht vapaasti saa touhuta. Asutaan metsässä eikä pihalla ole avoimia vesisaaveja, aukkoja eikä oikeastaan mitään kiivettävääkään. Muutenkin annan lasten olla "yksin" eli leikkivät huoneessa ovi kiinni niin että olen kuitenkin hollilla.

Turvaistuimissa istutaan aina, myrkyt ja veitset on lukkojen takana, lasten saksia on opetettu käyttämään ja kuljettamaan. Autoja lapsi osaa pelätä ja väistää, joskus ehkä vähän liiankin kanssa. Myös vieraiden mukaan ei lähdetä ja julkisilla paikoilla ei karata ettei kukaan nappaa mukaan (kerran lähti luvatta käymään vessassa ja saatoin raskaushormoneissani kyyneleet valuen kertoa raasulle karuja tosiasioita ikävistä ihmisistä - eipä ole karannut sittemmin). Enkä kyllä vieläkään mielelläni jätä 4-vuotiasta syömään ilman valvontaa, vaikka vessassa kyllä käyn, ehkä ovi raollaan. Viinirypäleet taisin puolittaa useamman vuoden ajan.

Noista lääkkeistä tuli mieleen yksi jippo. Kun lapsi oli ehkä jotain 2v osoitti hän kiinnostusta äidin "pastilleja" kohtaan. Kyseessä siis mun mammavitskut jotka hänestä näyttivät xylitol-pastilleilta. Huomasin että tässä on tilaisuus opettaa ja kerroin että kyseessä on aikuisten "lääke" eikä toisten lääkkeisiin saa koskea ilman lupaa. Sitten annoin hänen maistaa eli nuolaista vitamiinia. Sehän maistuu pahalta. Ei ole sen jälkeen ollut kiinnostusta aikuisten tabuihin, päänsärkypilleriäkin ottaessani katsoo vierestä ja sanoo yäk.

 

[Yölento]

Samoilla linjoilla. Meillä tosin 4v saa leikkiä pihalla yksin - toki tarkkaillaan missä menee mutta suht vapaasti saa touhuta. Asutaan metsässä eikä pihalla ole avoimia vesisaaveja, aukkoja eikä oikeastaan mitään kiivettävääkään. Muutenkin annan lasten olla "yksin" eli leikkivät huoneessa ovi kiinni niin että olen kuitenkin hollilla.

Turvaistuimissa istutaan aina, myrkyt ja veitset on lukkojen takana, lasten saksia on opetettu käyttämään ja kuljettamaan. Autoja lapsi osaa pelätä ja väistää, joskus ehkä vähän liiankin kanssa. Myös vieraiden mukaan ei lähdetä ja julkisilla paikoilla ei karata ettei kukaan nappaa mukaan (kerran lähti luvatta käymään vessassa ja saatoin raskaushormoneissani kyyneleet valuen kertoa raasulle karuja tosiasioita ikävistä ihmisistä - eipä ole karannut sittemmin). Enkä kyllä vieläkään mielelläni jätä 4-vuotiasta syömään ilman valvontaa, vaikka vessassa kyllä käyn, ehkä ovi raollaan. Viinirypäleet taisin puolittaa useamman vuoden ajan.

Noista lääkkeistä tuli mieleen yksi jippo. Kun lapsi oli ehkä jotain 2v osoitti hän kiinnostusta äidin "pastilleja" kohtaan. Kyseessä siis mun mammavitskut jotka hänestä näyttivät xylitol-pastilleilta. Huomasin että tässä on tilaisuus opettaa ja kerroin että kyseessä on aikuisten "lääke" eikä toisten lääkkeisiin saa koskea ilman lupaa. Sitten annoin hänen maistaa eli nuolaista vitamiinia. Sehän maistuu pahalta. Ei ole sen jälkeen ollut kiinnostusta aikuisten tabuihin, päänsärkypilleriäkin ottaessani katsoo vierestä ja sanoo yäk.

Minulla tämä nuorimmainen on sihtikurkku, oksennus tulee jos yrittää niellä möykkyjä. Lääkkeet todellakin maistuvat niin pahalta, että aika vaikea uskoa, että pystyisi niitä nielemään. Keskimmäinen oli jo 20-vuotias, kun vasta pystyi nielemään kokonaisia pillereitä. Siksi en erityisen hysteerinen ole lääkkeistä. Karkkeja meillä ei taloudessa ole ollut, lapsi ei niistä mitään tiedä, joten karkiksi ei voi luulla. Pastillit ovat ruokapöydällä aina saatavilla eikä koskaan hae yhtään ylimääräistä.

Rypäleet ja kirsikkatomaatit puolitetaan uskollisesti. Hyvä, jos armeijaan päästän ilman hedelmäveistä. Olin suunnitellut blenderiä sen lisäksi, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä, ettei sitä tarvita.

Autolla liikkumisessa tehtiin myös sellainen päätös, että ei ostettu helposti siirrettävää istuinta, jonka olisi tarvittaessa saanut jonkun toisen autoon, vaan jos lastenhoitajiemme tarvitsee kuljettaa lasta autolla, saavat meidän autoista jommankumman käyttöönsä. Päiväkoti meillä on kodin vieressä, että sille matkalle ei autoa tarvitse, vaikka lapsen hakisi joku muu kuin vanhemmat.

 

[Ginger]

Liikenteessä ollaan tarkkana. Parkkipaikalla ei juosta, kadut ylitetään kädestä kiinni pitäen ja rauhallisesti, jos pyörätietä ei ole, autotien laidassa kuljetaan ja ollaan valppaina. Autossa istuu aina istuimessaan. Istuin on ollut kyllä minun ja eksän välinen kiistakapula, kun itse haluaisin hankkia laadukkaamman turvallisuuden takaamiseksi, mutta exä ei suostu "tuhlaamaan" siihen... Olen nyt aikeissa ostaa sen sitten yksin, mutta tuntuu nuljulta antaa se sitten eksän käyttöön ilmaiseksi. Lapsen turvallisuus on kuitenkin tärkeintä ja lapsen isä sellaisilla nakkikattiloilla ajeleekin, että laadukas turvaistuin on tärkeä.
Lääkkeet on korkealla, ettei lähde tavoittelemaan, samoin pesuaineet yms. Veitset ja muut terävät ovat kaukana, satunnaisesti on saanut käsiinsä kynsisakset, joilla on joko koittanut itse leikata kynsiä tai paperia. Aina ehditty väliin ennen haavereita ja laitettu ylös. Paperisakset, semmoiset tylsät, on omassa käytössä kyllä.
Leikkikentällä yms saa leikkiä ja touhuta vapaasti. Tarkkailen toki leikkejä ja sitä, ettei löydä mitään ylimääräisiä esineitä (kerran löytyi patteri keinun vierestä). On aina ollut varovainen liikkeissään vähän liiankin kanssa, niin olen yrittänyt kannustaa vapaasti puuhailemaan. Nyt on tullut rohkeutta.
On kyllä saanut syödä viinirypäleensä ja kirsikkatomaattinsa kokonaisina, rouskuttaa babyporkkanoita jne. Poika on aina ollut rauhallinen ja maltillinen syöjä.

Oon kyllä ihmetellyt sitä, että vaikka muuten löytyy vauhtia ja energiaa vähän liiankin kanssa, osaa hän olla oikeissa kohdissa (useimmiten) tarkkana. Ja vaikka uhmiksena äitiä koetellaankin oikein kunnolla, omat turvallisuusasiat tuntuu olevan tiedostettuna. Mitenköhän osaan toimia, jos toinen lapsi on pää edellä joka paikassa telomassa itseään...

 

[Towanda]

Meillä kävi kamala läheltä piti -tilanne eilen, kun oltiin pojan kanssa kävelyllä. Poika mennä viipotti edellä, kun mentiin sellaista hiekkatietä pitkin, missä ei ollut muita kulkijoita. Yhtäkkiä hän pysähtyi tutkimaan jotain, nimittäin huumeneuloja. Kuvottavaa! Täällä kaupungissa on ihan roskiksia käytettyjä neuloja varten ja silti niitä lojuu rauhallisessa ja siistissä kaupunginosassa. Pistää kyllä vihaksi.

 

[Uusperhesatu]

Viinirypäleet taisin puolittaa useamman vuoden ajan.

Meilläkin halkaistaan (pituussuunnassa) viinirypäleet edelleen 3,5-vuotiaalle ja himpun vajaa 2-vuotiaalle. Olen kuullut riittävästi kauhutarinoita kurkkuun jääneistä rypäleistä/pikkutomaateista.