Haluaisin kysellä ihmisiltä että jos olette halunneet tai haluatte lapset pienellä ikäerolla niin mikä on siihen syynä? Liittyykö työt, oma ikä tai joku muu asiaan? Ihan mielenkiinnosta kyselen:). Itselläni syntyy nyt ensimmäinen lapsi, miehellä on 4,5 vuotias, joka meillä puolet ajasta. Luultavasti haluaisin vielä toisenkin ihan oman. Ikää on 33v.
Lasten pieni ikäero
- Ketjun aloittaja Vauva2015
- Aloituspäivämäärä
Meillä tulee 1v10kk ikäeroa lapsille. Mulla oma ikä (30v) yks syy, toinen on se että se on sit pois alta eikä tarvii vuosia jemmailla vauvatavaraa. Haluttiin molemmat siis vain se kaks lasta. Ja onhan se klisee että niistä on seuraa toisilleen. 
Eli perusjuttuja ihan nää syyt....
Eli perusjuttuja ihan nää syyt....
Meille on tulossa 1,5 vuotta ikäeroa. Toivottiin pientä ikäeroa monesta syystä:
1) Ollaan molemmat jo vähän vanhempia, minä yli 30 ja mies yli 40.
2) Toivottiin kahta lasta. Ja mun mielestä oli paljon näppärämpää olla vain yksi pätkä poissa töistä, eikä poukkoilla eestaas. Mulla ei ole töissä selkeetä positiota, mihin palata. Niin musta olisi ollut epäreilua muita kohtaan saada joku positio äitiyslomalta palatessa, opetella uusia hommia ja sitten jäädä pian uudestaan kotiin.
3) Esikoisen vauvavuosi on ollut helppoa, nukkuu hyvin jne. Niin uskaltaa ottaa vastaan pienen ikäeron haasteet.
4) Lapsista olisi toisilleen seuraa, leikkisivät yhdessä ja tulisivat läheisiksi. Helpompi tehdä asioita perheenä, jos molempia lapsia kiinnostaa suht samat asiat (vauvauinti yms. koko perheen harrastukset, lomakohteet ja -aktiviteetit).
5) Pikkulapsiaika on nopeammin ohi. Jos vaikka vaippoja käyttäisivät 3 vuotta, tulisi 3 vuoden ikäerolla vaippa-aikaa 6 vuotta, meillä 4,5 vuotta.
1) Ollaan molemmat jo vähän vanhempia, minä yli 30 ja mies yli 40.
2) Toivottiin kahta lasta. Ja mun mielestä oli paljon näppärämpää olla vain yksi pätkä poissa töistä, eikä poukkoilla eestaas. Mulla ei ole töissä selkeetä positiota, mihin palata. Niin musta olisi ollut epäreilua muita kohtaan saada joku positio äitiyslomalta palatessa, opetella uusia hommia ja sitten jäädä pian uudestaan kotiin.
3) Esikoisen vauvavuosi on ollut helppoa, nukkuu hyvin jne. Niin uskaltaa ottaa vastaan pienen ikäeron haasteet.
4) Lapsista olisi toisilleen seuraa, leikkisivät yhdessä ja tulisivat läheisiksi. Helpompi tehdä asioita perheenä, jos molempia lapsia kiinnostaa suht samat asiat (vauvauinti yms. koko perheen harrastukset, lomakohteet ja -aktiviteetit).
5) Pikkulapsiaika on nopeammin ohi. Jos vaikka vaippoja käyttäisivät 3 vuotta, tulisi 3 vuoden ikäerolla vaippa-aikaa 6 vuotta, meillä 4,5 vuotta.
Meillä 1v 10kk tulossa ikäeroksi. Ollaan myös vähän vanhempia (minä 36, puoliso 42), mutta jotenkin iso syy oli se, että kun sen tokan päätti haluta, niin ei vaan malttanut vuosia odottaa. Vähän niin kuin alta pois..eka heräili vielä pahasti, kun plussasin raskaustestin ja aattelin, että samaan syssyyn toista vaan. Nyt kun esikoinen nukkuu yönsä ja on muutenkin vähän itsenäistynyt, niin olen kyllä moneen kertaan miettinyt, että vähän isompi ikäero olis aika kiva. Nyt temperamenttisen pojan kanssa on odotettavissa aikamoista mustasukkaisuus-draamaa, kun pojan puhetaidot ei vielä riitä asioiden selittämiseen, vaan kaikki hoituu valivali-itkulla. Toisaalta ei vauva-aika uudestaan olisi myöhemmin sen helpommalta tuntunut. Ja iso plussa, että ei tarvii töihin palata välissä. Esikoinen saa olla kotona pidempään ja ei tarvitse itse sählätä välissä mitään lyhyttä pätkää töissä.
Samoja syitä täälläkin; biologinen kello, työt, jne. Eniten mietityttää mustasukkaisuus kun äidin huomio ei olekaan koko ajan esikoisessa. Haastavaa tulee varmasti olemaan. Itsellä ikää 30v. ja ikäeroa tulee olemaan 1v5kk. Kaksi lasta riittää meille.
Meillä ikäeroa tulee 2v2kk, vaikka yritystä oli pienempäänkin ikäeroon. Imetys ehkäisi kuitenkin tehokkaasti. :) Ja ilman keskenmenoa olisi tullut vain 1v10kk. Noh, nyt olen tyytyväinen että esikoinen jo yli 2v ja omatoimisuus kasvaa päivä päivältä. Kuitenkin, jos kolmatta aiotaan, saisi se tulla samaan syssyyn eli 2 vuoden sisään. Olin tässä välissä vuoden töissä ja tällä hetkellä ei paikkaa mihin palata. Olen itse 30 ja mies 32, joten haluaisin myös ikäni puolesta saada kaikki lapset suht pienellä ikäerolla. Vielä ei siis ole lyöty lukkoon sitä, onko tämä toinen viimeinen vai ei. :)
Täällä ikäeroksi tulossa 2v2kk. Syyt aikalailla samoja kuin muilla; toive sisarusten tiiviistä suhteesta, järkevämmältä tuntuu olla työelämästä poissa yhteenputkeen ja oma ikä (32&34). Toisaalta vielä mahdollisuus kolmanteen lapseen vaikka pienen työrupeaman jälkeenkin, jos uskaltautuu enää heittäytyä vauvakuumeeseen sillä uhalla, että luonto onkin sitten eri mieltä ja onko enää halua elää pikkulapsi aikaa kertaalleen.
Meille tulossa ikäeroa ~1v10kk. Esikon vauva-aika oli haastava, ja silloin moneen kertaan sanoin, että yksi lapsi saa riittää tai toinen aikaisintaan viiden vuoden päästä. No, niin se mieli muuttui :D Syinä juurikin se, että pienellä iköerolla lapsista on enempi seuraa toisilleen, ja ei tarvi sitten enää myöhemmin aloittaa pikkulapsi-aikaa alusta... Mulla ei myöskään ollut työtä, mihin palata, niin senkin puolesta tuntuu kivalta jäädä heti perään uudestaan äitiysvapaille. Ei tarvinnut aloittaa työnhaku rumbaa... Ja toisaalta en olis raaskinut laittaa esikkoa hoitoonkaan :D Nyt olen saanut hyvällä syyllä olla vielä esikoisen kanssa kotona.
Kiva lukea teidän mietteitä ja kokemuksia:)
Mulla ei tällä hetkellä ole työtä mihin palata äitiyslomalta joten mietin että pitäisi varmaan jotain käydä tekemässä ennen toista lasta. Toisaalta täytän tammikuussa jo 34 että miten se tulee sitten onnistumaan se lapsen saanti myöhemmin.. Halutaan ehkä kuitenkin molemmat vielä se yksi lapsi tämän lisäksi joten miksei samaan syssyyn mutta kuinka sitä jaksaisi ja menisikö tämän vauva-aika ihan pilalle kun alkaisi taas pahoinvoinnit yms. Huoh, no katsotaan kuin käy:) Ihanaa että musta tulee oikeasti äiti
Mulla ei tällä hetkellä ole työtä mihin palata äitiyslomalta joten mietin että pitäisi varmaan jotain käydä tekemässä ennen toista lasta. Toisaalta täytän tammikuussa jo 34 että miten se tulee sitten onnistumaan se lapsen saanti myöhemmin.. Halutaan ehkä kuitenkin molemmat vielä se yksi lapsi tämän lisäksi joten miksei samaan syssyyn mutta kuinka sitä jaksaisi ja menisikö tämän vauva-aika ihan pilalle kun alkaisi taas pahoinvoinnit yms. Huoh, no katsotaan kuin käy:) Ihanaa että musta tulee oikeasti äiti
Me tiedettiin heti että halutaan vielä toinenkin lapsi, ja ettei se lapsettomuustaustan vuoksi olisi ehkä kovin helppoa ja nopeaa se raskautuminen. Toisaalta esikoinen oli hyvin haastava nukkuja, mikä vähensi halua saada toinen heti perään ja itse taas nimenomaan halusin ehtiä olla pätkän töissä tässä välissä, ettei taidot ihan rapistu. Ja haluttiin vähän myös, että esikoinen olisi hiukan itsenäisempi kun uusi vauva tulee, mutta toisaalta että ikäeroa olis sen verran vähän että niistä tulis läheisiä. Ja myös sen verran lähekkäin, ettei tarvi aloittaa uutta pikkulapsiaikaa tolkuttoman myöhään, että joskus vielä päästäis esim. itsekin aikaavievän yhteisen harrastuksemme pariin takaisin. Kaikki tämä huomioiden palattiin hoitoihin kun esikoinen oli 1v 10 kk. Jos ei olisi tullut km, olisi ikäero ollut 2v 8 kk. Nyt siitä tulee noin 2v 10-11 kk. Se on musta aivan fine, oon siihen varsin tyytyväinen.
Meillä nää ikäeroa ei oo sen kummemmin suunniteltuja, seuraava on saanut tulla kun on tullakseen (esikoista yritettiin 4v.). Näille kolmoselle ja neloselle tulee ikäeroa hieman vaille 2v, mikä on isoin ikäero meillä. Pienin ikäero on esikoisella ja toisella (1v3,5kk) ja ne leikkii jo tosi hyvin yhdessä. Nyt vähän jännittää tuo ikäero, kun osuu mahdollisesti nuorimman pahimpaan uhmaikään pikkuvauvavaihe. Isompien kohdalla on ollut helppoa, kun pahin uhmaikä on tullut vasta vähän myöhemmin, kun vauva ei oo ollut enää ihan uus juttu. Pahin ikäero tuntuu olevan just 2-3v ainakin tuttavapiirin perusteella, kun isomman uhmaikä osuu pahimmoilleen pikkuvauvavaiheeseen. Toisaalta tuon ikäinen on jo vähän itsenäisempi. Jos taas ikäeroa on enemmän, niin sisaruksesta ei enää välttämättä ole ihan samalla tavalla leikkikaveriksi.
MamaXfive
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä oon 'vauvahankinnoissani' ajelehtinut täysin tunteiden vietävänä. Jos oisin järkeä kuunnellut eivät lapset olisi syntyneet silloin kun ovat.
Mulla on kaksi settiä: ekan ja tokan välissä 1.5 v, sitten 5 v taukoa ja taas 1.5v välein pienet. Nyt tuleekin melkein jo 10v ikäero nuorimpaan ja tälle viitoselle ei tule enää paria.
Minusta on ollu helppoa kun vauvat tulleet perätysten, samalla siinä on kaksi mennyt kuin yksikin ois menny. Kahden sarjan välillä jo oli niin paljoa väliaikaa, että perheemme jakautui usein niin, että isi ja isot ja äiti ja pienet. Niin erilaiset intressit jo lomilla yms. Molemmat "parit" ovat nyt isoinakin tosi läheisiä keskenään.
Mulla on kaksi settiä: ekan ja tokan välissä 1.5 v, sitten 5 v taukoa ja taas 1.5v välein pienet. Nyt tuleekin melkein jo 10v ikäero nuorimpaan ja tälle viitoselle ei tule enää paria.
Minusta on ollu helppoa kun vauvat tulleet perätysten, samalla siinä on kaksi mennyt kuin yksikin ois menny. Kahden sarjan välillä jo oli niin paljoa väliaikaa, että perheemme jakautui usein niin, että isi ja isot ja äiti ja pienet. Niin erilaiset intressit jo lomilla yms. Molemmat "parit" ovat nyt isoinakin tosi läheisiä keskenään.
Meillä päädyttiin aika nopeasti siihen, että toinen lapsi tulkoon jos on tullakseen vaikka heti, kun meillä tuota ikää on (39 ja 45). Sovittiin, että annetaan kakkoselle mahdollisuus mun nelikymppisiin asti ja jos siihen mennessä ei ole mitään tapahtunut, niin ollaan yksilapsisia. Molemmat toivottiin sisarusta, mutta ei siis ollut mitään pakottavaa vauvakuumetta kummallakaan. No tärppi tuli aika pian ja ikäeroksi on nyt tulossa noin 1v 1kk.
Valintaamme olen tosi tyytyväinen, tykkään ajatuksesta, että kumpikaan lapsi ei tule muistamaan aikaa ilman toista ja mä pidän ajatuksesta, että raskaudet ja pikkulapsijutut on ohi kerralla. En todellakaan nauti raskaanaolemisesta kovinkaan ja ainakin ekan kohdalla olen alkanut nauttia lapseni seurasta koko ajan enemmän, kun hän kasvaa.
MUTTA se mitä en osannut etukäteen ajatella yhtään oli tämä raskaus ja pikkulapsi. Mietin etukäteen vain, että kuinka jaksamme kahden pienen kanssa. Sitä en teitenkään vielä tiedä, mutta sen nyt tiedän, että olisi kannattanut hetki miettiä myös tätä raskautta. Esikoisen nostelu ja kantelu on aika rankkaa tämän mahan kanssa. Onneksi tyttö oppi nyt käveleen edes vähän, niin ei tarvi ihan koko ajan olla kantamassa tai taluttamassa.
Valintaamme olen tosi tyytyväinen, tykkään ajatuksesta, että kumpikaan lapsi ei tule muistamaan aikaa ilman toista ja mä pidän ajatuksesta, että raskaudet ja pikkulapsijutut on ohi kerralla. En todellakaan nauti raskaanaolemisesta kovinkaan ja ainakin ekan kohdalla olen alkanut nauttia lapseni seurasta koko ajan enemmän, kun hän kasvaa.
MUTTA se mitä en osannut etukäteen ajatella yhtään oli tämä raskaus ja pikkulapsi. Mietin etukäteen vain, että kuinka jaksamme kahden pienen kanssa. Sitä en teitenkään vielä tiedä, mutta sen nyt tiedän, että olisi kannattanut hetki miettiä myös tätä raskautta. Esikoisen nostelu ja kantelu on aika rankkaa tämän mahan kanssa. Onneksi tyttö oppi nyt käveleen edes vähän, niin ei tarvi ihan koko ajan olla kantamassa tai taluttamassa.
Mä taas oon yllättynyt siitä, kuin vaivattomasti kuitenkin tää raskaus on mennyt pienen esikoisen kanssa. Ikäeroa tulossa siis n. 1v4kk. On ollut oksentelua, liitoskipuja ja nyt loppuvaiheessa älyttömät turvotukset ja supistelut, mutta niin vaan sitä on tuon pienen kanssa jaksanut touhuta. Me ollaan kyllä aika innoissaan tästä pienestä ikäerosta ja siitä, että pojista on varmasti jo vuoden päästä kovasti seuraa toisilleen. Oikeastaan ihan samat syyt tähän ratkaisuun kuin muillakin siis. Mennään kerralla samoilla silmillä ja sitten myöhemmin on taas aikaa ja jaksamista keskittyä enempi omaan hyvinvointiin ja toisenlaisiin mielenkiinnonkohteisiin.
Mulle on koko ajan joku ollut ties mihin vaivaan neuvomassa, että vältä nostelua. Siinähän puhuvat kauppakasseista kunnes mainitsen esikoisen painavan 12kg. No, olen kyllä opettanut 1v9kk kiipeämään itse autoistuimeen ja osittain syöttötuoliinkin ja puoliso hoitaa peppupesut aina kun on kotona (plus iltapesut)..mutta jäähän tuossa nostelua pinnasänkyyn, pois syöttötuolista ja päiväsajan pesulle. Viikonloppuna huomaa, että on tullut rehkittyä..ja välillä panikoittaa, miten seuraavasta viikosta selviää. Tässä nää vaan yks kerrallaan menee kuitenkin! Ja arvostan jokaista nukuttua yötä ja päikkärihetkeä, kun tiedän kohta vauvan sotkevan koko rutiinit. :)
Täällä on sisaruksille tulossa ikäeroksi noin 1,5 vuotta.
Haluttiin pieni ikäero monesta syystä: Omaa ikää 35, joten jos kolmatta lasta joskus mielii niin täytyy toinenkin saada.
Sain miehen innostumaan vauvoista :)
Olisi kivaa jos sisaruksille tulee pieni ikäero ja haaveemme on toteutumassa eli tärppäsi ihanan pian kun esikoista yritettiin pari vuotta.
Mua ei haittaa olla työelämästä pois vuosia, lasten saaminen on tervetullut breikki pitkään kestäneeseen työntekoon.
Nää muun muassa tulee mieleen.
Haluttiin pieni ikäero monesta syystä: Omaa ikää 35, joten jos kolmatta lasta joskus mielii niin täytyy toinenkin saada.
Sain miehen innostumaan vauvoista :)
Olisi kivaa jos sisaruksille tulee pieni ikäero ja haaveemme on toteutumassa eli tärppäsi ihanan pian kun esikoista yritettiin pari vuotta.
Mua ei haittaa olla työelämästä pois vuosia, lasten saaminen on tervetullut breikki pitkään kestäneeseen työntekoon.
Nää muun muassa tulee mieleen.
Lapitar, samoja ajatuksia täällä raskaudesta ja vauva-arjesta. Olen välillä niin kipeä ja kankea, että melkeen huomaan huokaisevani tuskastuneena kun vaippa pitää vaihtaa tms. Eilen koko päivän olin liikkeellä pojan kanssa, kävimme muskarissa ja kaupassa jne jne. Illalla selkä oli niin kipeä että tuntui kuin olisin tehnyt aivan jäätävän salitreenin.
Mutta tosiaan, nyt yritän myös nauttia siitä, että poika saa jakamattoman huomioni. Ja siitä, että yöt ovat ehjiä ja päikkärit säännöllisiä. Kohta voi taas heittää rutiineille heipat (siis oman ja vauvelin kohdalta).
Mutta tosiaan, nyt yritän myös nauttia siitä, että poika saa jakamattoman huomioni. Ja siitä, että yöt ovat ehjiä ja päikkärit säännöllisiä. Kohta voi taas heittää rutiineille heipat (siis oman ja vauvelin kohdalta).