Lasten ikäerot

banula

Satasella mukana keskusteluissa
Pikkupallero on nyt reilu puolivuotias, joten toista ei olla ihan hetkeen suunniteltu. Jossain vaiheessa kuitenkin, ja mä oon aina aatellut että pari vuotta olis kiva ikäero. Tahtoisinkin nyt kuulla minkälaisia kokemuksia ja mielipiteitä teillä on pienemmistä ja suuremmista ikäeroista, plussia ja miinuksia? Löysin tästä aiheesta täältä kyllä vanhan ketjun, mutta siinä ei ollut kauheasti kokemuksia vaan vasta raskaana olevien mietteitä millaisia ikäeroja tulee olemaan, onkohan täällä enää ketään tuosta ketjusta kelle se kuopus sitten syntyi ja elämän muutti? :)
 
Kai se on äidistä kiinni miten tykkää ja jaksaa.. Meillä ikäeroa on 1v11kk ja olen ajatellut sen olevan minimi ikäero meillä =D ..aikamoista vaipparallia oli ensimmäiset kuukaudet kun kannat kahta eri kokoa kaupasta ja vuoronperään ollaan pyllypyykillä. Myös 2v tarvitsee tosi monessa asiassa apua. Mutta pienestä pitäen kun oppii jakamaan sisaruksen kanssa asiat on elämä vanhempana helpompaa.. Myös tuplarattaat piti hankkia =D Nyt meillä on laskettuaika joulukuussa jolloin vanhin on 4v 3kk ja keskimmäinen 2v4kk. =) Mutta kyllähän äidit tuntuu jaksavan juuri sen, minkä "pakko".. Kyllähän noita kaksosia ja kolmosia paljon syntyy =D
 
Meillä lasten ikäero on tasan 1,5 vuotta. Onhan se melkoista vaipparallia ja syöttämistä koska toinen on vielä pieni myös. Toisilleen kuitenki on jo seuraa ja kunhan tuosta kasvavat niin ovat varmasti melkoinen aisapari. :) Hyvää löytyy myös, mustasukkaisuutta meillä ei ainakaan ole havaittu ja isompi on mukana vauvanhoidossa omalla tavallaan.
 
Meillä esikoinen ehtii täyttää 3v (30.4.) just ennen ku seuraava syntyy (la 18.5.). Kolmen vuoden ikäero tuntu meille sopivalta ja uskon että sama ikäero säilyy mahdollisille vielä tuleville muksuillekin. Esikoinen on nyt ollu jo pitkään kokonaan poissa vaipoista, viihtyy omissa leikeissään itsekseenkin, on kovin omatoiminen ja tykkää auttaa. Muutaman kuukauden päästä sitten alkaa olee vähän selvempää että mites tä ikäero toimikaan, mutta luotto on nyt vahva :)

Olen kovin ihaillut tuttavia, jotka tekevät pari pientä putkeen ja mä oon sitä miettiny et saisko nyt sit kolmonen tulla kakkosen perään heti kun vaan on tullakseen, mutta mies on tässä toppuutellut että jos sittenkin 'yks kerrallaan'. Salaa tuossa kyllä taidettiin molemmat toivoa kaksosia tähän raskauteen...

Meillä tuo ikäeropohdinta on aika kiinteesti yhteydessä myös lasten lukumäärän pohdintaan. Esikoinen on siis syntynyt 2010 ja jos nyt ajatusleikkinä lapsi tulee tilauksesta tiettynä päivänä (tai ees kuukautena tai vuotena....), olisi mein 'dream team' kolmilapsisena 2010-2013-2016 tai nelilapsisena 2010-2013-2014-2017. Toisaalta ollaan aika nuorina liikenteessä, joten on pohdittu myös sitä, tuleeko sitten vielä kaipuu yhteen iltatäthteen, jolloin lapsilukukeskustelun pyöriessä kolmessa-neljässä, jättäis tuo kolmen satsi paremmin tilaa antautua iltatähtihoukutuksille alttiiksi.

Menipä spekuloinniks, mutta iski halu höpötellä. Ei siis tosiaan oo tarkotus näin tarkkaan elämää eteenpäin suunnitella vaan lähinnä nuo on tommosta haavekuvilla leikkimistä. Kattellaan samalla mihin elämä johdattaa :)
 
Meillä tämä ensimmäinenkin ns. tekemällä tehtiin eli 1,5 vuotta yritettiin ja sitten hoitojen kautta vasta saatiin alulle. Nyt kun neuvolassakin on puhuttu ehkäisystä jne niin ollaan ajateltu, että kattellaan ny kuin käy... Lääkärit ei kauheasti toivoa antanut, että luomuna voitaisiin raskautua (vikaa on molemmissa) ja sen vuoksi ei varsinaisesti toisesta haaveilla. Itse en enää siihen hoitorumbaan halua lähteä, sen verta se otti koville. Mutta tuossa kahvipöydässä kerran juteltiin, että jätetään ehkäsyt pois ja katotaan kuin käy. Voipi olla että tulee heti (vauva on kohta 6 kk) tai voipi olla ettei tule lainkaan.
En halua kuulostaa katkeralta, mutta ei niitä lapsia aina vaan tilata ja päätetä, että koska ne tulee. Toki jos ei ihan heti perään uutta halua niin varma on aina varma, mutta ei myöskään kannata laskea kovin tarkkaan, että 3 v ja 4 v ikäeroa jne. Miehellänikin on lapsi edellisestä liitosta ja ihan luomuna tullut, mutta siitä on jo vuosia aikaa ja näinä vuosina on tapahtunut jotain eikä miehen "kaverit" enää olekaan ihan niin kunnossa kuin ennen. Itselläni on taas todettuna endometrioosi, joka vaikeuttaa raskautumista kaikkine sivuongelmineen.
Päh, ei tämän pitänyt kuulostaa itkuvirreltä :D Mutta halusin vaan tuoda tämänkin näkökulman esille, että aina ei kaikki mene niin kuin Strömsöössä eli jos niitä lapsia useampia haluaa niin kovin kauaa ei kannata odotella ja ihmetellä. Ikä tekee aina tehtävänsä näissä asioissa molemmilla.
 
Meillä on vasta (minulle) ensimmäinen työn alla ollut muutaman kuukauden. Lapsia toivottais useampia, ja kun molemmilla on ikää jo (minä 29, mies 43) eikä ne lapset aina vaan tekemällä tule... Niin alustava suunnitelma olisi, että ehkäisyä käytetään tasan siihen asti, että jälkitarkastuksessa on lupa jättää pois. Tulee sitten jos / kun on tullakseen ja jos jossain vaiheessa todetaan lapsiluvun olevan täynnä niin jommalta kummalta tai molemmilta piuhat poikki. Tietty jos on sitten aivan väsynyt tai jotain jälkikomplikaatioita niin tilanteen ja oman jaksamisen mukaan. Mitään erityistä ikäeroa ei uskalla suunnitella, kun jos vaikka kahden tai kolmen vuoden ikäeroa miettii ja monta haluaa eikä heti tärppää niin tulee biologinen kello aika nopeasti vastaan.
 
Ramsi ja elmiina on ihan oikeassa, ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja vaikka ensimmäinen oliskin tullut heti niin ei sitä toista välttämättä kuulu. Meillä se tuli kuitenkin ihan oikeasti HETI, yllärinä siis, joten ei nyt uskaltanut ottaa mitään "antaa vauvan tulla"-riskiä, koska en tahtonut että lapsilla olisi ollut sitten 10 kuukauden ikäero. Joten otan mieluummin sen riskin että odottelen ja katson. :)

Ja muille: kiitos kokemusten jakamisesta! Mustasukkaisuus mua huolettaa ehkä eniten, mutta kai se on vähän vanhemmistakin kiinni miten esikoista siihen valmistaa. :)
 
Toive olisi täällä ollut, et ikäero tulis olemaan max 3v, saa nähdä, kuinka käy, vielä se olisi mahdollista,mutta niinkuin joku täällä jo kirjoitti, ei lapsia aina saada juuri silloin,kun halutaan. Meillä esikoisen alulle vaati vuoden (vielä lyhyt aika kylläkin), vaatien ennen sitä yhden keskenmenon. Esikoinen on nyt 1v 3kk, emme ole käyttäneet synnytyksen jälkeen mitään ehkäisyä..raskauduin muutama viikko ennen esikoisen 1-vuotis syntymäpäivää, mutta se(kin) raskaus päättyi keskenmenoon noin viikko ennen nt-ultraa..
 
Vasta kun esikoinen oli 5v 6kk alkoi tuntua siltä, että toisen lapsen aika voisi kohta olla käsillä. Yhtään aikaisemmin olisi ollut jaksamiseni kannalta erittäin huono juttu. Onneksi mies on ollut samaa mieltä. Nytkin alkuraskauden väsymyksessä ja pahoinvoinnissa kärvistellessä huomaa, miten erilainen (kevyempi) tilanne oli odottaa esikoista.

En käsitä, miten niin monet vanhemmat jaksavat monen vaippaikäisen kanssa, ehkä kaikilla ei ole niin suuri oman ajan ja levon tarve?. Mulla meni terveys hetkellisesti kuralle jo yhden lapsen yövalvomisesta, vaikka isä osallistui ja osallistuu erittäin paljon lapsenhoitoon. Tarvitsen myös välttämättä edes jonkin verran omaa aikaa ja rauhaa joka päivä, tai tunne elämän mielekkydestä katoaa. Ja haluamme keskittyä jokaiseen lapseen mahdollisimman yksilöllisesti ja huolehtia siitä, että saavat varmasti riittävästi huomiota ja läsnäoloa, mikä on varmasti helpompaa suuremmalla ikäerolla.
 
Esikoinen syntyi kesäkuussa 2011 ja toista ootellaan tulevaksi marraskuun lopulla (tai joulukuun alussa). Eli ikäeroa tulee 2,5 vuotta. :)
 
Esikoinen syntyy noin kuuden viikon päästä :love7
Oon aina aatellut, että en halua hirveen isoja ikäeroja omien lasteni välille. Maksimissaan muutama vuosi. Itsellä kolme sisarusta ja ikäerot menee näin:
esikoinen - 4v - keskimmäinen - 7v - minä - 6v - kuopus. Tää mun sisarusparven ikäero on tuntunu aina liian suurelta.
 
Meillä esikoinen 12/02, toinen 2/12 ja kolmas 5/13 ja nyt kun vauva on vajaa 4kk ja kakkonen reilu puolitoista, ei toistaiseksi ole esiintynyt minkäänlaista mustasukkaisuutta. Voihan sitä toki tulla myöhemminkin, mutta alku mennyt ainakin todella helposti, kun lapsen vielä todella helppoja muutenkin.
Tässä tullut koettua siis iso ja pieni ikäero, ja kummatkin ihan jees, ei esikoisessa paljon hommaa ollut, kun kakkonen syntyi, se päinvastoin on ollut todella suuri apu ja haluaa auttaa kaikessa :)
Eikä kahden vaippavauvan kanssa oleminen ole tuntunut sen raskaammalta kuin yhden kanssa, joten jos vaan mies suostuisi, voisin ottaa tähän kolmannen pienen, mutta mies ei halua ainakaan vielä :)
 
Takaisin
Top