Hei, Puuha-Pirkko, minä "kärähdin" ensimmäisessä raskaudessani veriseulasta. Sanoivat että joku niistä HCG-arvoista oli korkealla. Lisäksi ikä vaikutti olennaisesti riskilukuun. Riskiluku oli silloin 1/130. Olin tietysti kamalan järkyttynyt, kun minulle soitettiin Naisten klinikalta ja pyydettiin jatkotutkimuksiin. Ja tietysti menin sitten sinne. Missä tein ison virheen, niin siinä, että menin sinne yksin. Me ei oltu oltu lapsen isän kanssa missään tekemisissä raskautumisuutisen jälkeen ja minulla ei ollut ketään, kenet olisin voinut ottaa mukaan. Mutta ehdottomasti tukihenkilö olisi pitänyt olla mukana!
Siellä sitten oli ensin neuvottelu, jossa kerrottiin toimenpiteestä ja siihen liittyvistä riskeistä. Olikohan 0,5-1% todennäköisyys keskenmenoon. Ja toimenpide siis oli viikolla 15 tehtävä lapsivesipunktio. Mun mielestä se vaan oli jo viikolla 14. Siellä oli odotushuoneessa eri ikäisiä pariskuntia, ihan nuoriakin. Neuvolan täti sanoikin, että nuorille syntyy eniten kehitysvammaisia, ei yli 35-vuotiaille, sillä heidän kohdallaan tarkastuksia tehdään enemmän ja synnyttäviä on vähemmän.
Pissata ei ollut saanut moneen tuntiin, jotta rakko olisi täynnä, mikä aiheutti osittain huonoa oloa. Ensin ultrattiin ja katsottiin istukan paikkaa ja sikiön sijaintia, sitten piti käydä vähän vähentämässä pissiä. Neula oli tosi pitkä ja pelkäsin sitä, neulaa pistettäessä kuului poksaus ja kyllähän se tuntui. Silmiä ei saanut sulkea, jotta näkivät että olen tajuissani. Minua itketti siinä, tilanne oli niin jännittävä ja tunteita täynnä. Ultrauksesta sanoivat kyllä, että kaikki näyttää ihan hyvältä, ettei siinä näy mitään poikkeavaa.
Toimenpidehuoneesta menin suoraan vessaan ja sieltä sitten ulos. Sitten iskikin huono olo. Minulla oli ollut raskauspahoinvointia päivittäin ja se jännityksen laukeaminen sai sen taas aikaan. Olin jo bussipysäkillä, mutta ei auttanut, porttikongiin vaan oksentamaan. Oksensin siellä tunnin. Oli kaatosade ja se oksu valui puroja pitkin mäkeä alas. Siellä itkeskelin ja oksentelin. Taas se tukihenkilö, kun se olisi ollut mukana...
Sanoivat, että soittavat, jos tulos on positiivinen. Jos ei löydy mitään, niin sitten tulee kirje. Olin viikon siinä jännityksessä ja käymässä vanhemmilla. Kun tulin kotiin, minua odotti kirje. Näyte negatiivinen, ei poikkeamia kromosomistossa. Ja koska olin pyytänyt tietoa, siellä luki, että "sikiö on tyttö". Olin niin onnellinen, että olin käynyt siellä tutkimuksessa, nyt sain selvyyden eikä minun tarvinnut pelätä siltä osin sairasta lasta.
Mietin tuossa, kun mun synnytyskertomuksessa lukee, että olisi tehty istukkabiopsia, ja kun mun mielestä se oli nimenomaan tuo lapsivesipunktio...
Tässä raskaudessa minun veriseula oli normaali ja niskapoimuarvokin vain 0,9. Olin kyllä syönyt B-vitamiinia jo ennen raskautta, joten sekö lie vaikuttanut. Ikää kummiskin 3 vuotta enemmän ja siltä osin riski todella paljon suurempi. Olin henkisesti jo varautunut uudelleen lapsivesinäytteeseen ja hassua kyllä, kun tieto tuli normaaleista arvoista, olin jotenkin pettynyt. Se ensimmäisen raskauden tieto normaaleista kromosomeista nimittäin oli helpottava loppuraskautta ajatellen. Nyt tuossa tiedonannossa luki, että 85%:n todennäköisyydellä ei ole trisomioita. Jäi aivoihin pyörimään, että 15%:n todennäköisyydellä puolestaan voi olla.
Mutta tosiaan, ilman muuta olisin mennyt uudelleen lapsivesinäytteeseen, jos sinne olisi kutsuttu.