eldimar
Jostain jotain jo tietävä
Tästä en vielä löytänyt omaa ketjuaan, joten aloitetaan nyt sellainen...
Meillä alkoi tytöllä (8vkonen) kamala räkäisyys pe-la välisenä yönä. Yöllä me vanhemmat yritettiin kuunnella kun pieni nuhanenä hengittelee, ettei tukehdu räkään. Minä hoidin tyttöä keittosuolanenätipoilla ja räkäimurin avulla. Lauantaina illalla alkoi tytöllä olla lämpöä (ei kuumetta kuitenkaan) ja levottomuus ja itkuisuus oli mielestäni lisääntynyt. Seuraava yö meni taas kuten edellinenkin, heräillen normaalisti syömään 3-4 tunnin välein. Sunnuntaina päivällä en saanut vauvaa nukahtamaan unilleen kunnolla, tyttö söi normaalia vähemmän (jo edellisiltana huomasin räjähdyspisteessä olevat tissini) ja aina vaan itki ja itki.
Meillä tyttö ei normaalisti itke paljoakaan, ja nyt itku oli aika lohdutonta ja mielestäni erilaista, mitä ei ennen ole ollut. Kuumetta ei edelleenkään ollut ollut missään vaiheessa, mutta päätin silti soittaa päivystykseen ja kysyä koska pitäisi tulla näytille. Hengitys kuulosti vähän rohisevalta, mutta se saattoi olla pelkästään rään ja rääkymisen takia, että välillä rohisi. Akuutista pyysivät tulemaan näytille varmuuden vuoksi, sillä tyttö ei syönyt kunnolla (olin vielä tehnyt limaimut ennen syöttöä, jotta tytön olisi helpompi syödä...).
Päivystyksessä mittasivat pepusta lämmön 37,5 (normaali peppulämpö), kuuntelivat keuhkot, jotka nekin ok, katsoivat korvat (niissä ei mitään) ja kurkkasivat huutavan vauvan kurkkuun. Syy löytyi tulipunaisesta kurkusta, eli meidän neiti taisi olla kurkkukipuinen (voi pientä...). Tulehdusarvot olivat myös hiukan koholla, virusperäiseen viittaavaa kuulemma.
Vaikka varsinaisia oireita ei enempää ollut (esim. kuume ei noussut missään vaiheessa), niin kyllä selvästi tyttö oli erilainen käytöksessään, ja varsinkin kuulemma alle 3kk vauvaa kannattaa lähteä näyttämään lääkärille vaikka liiankin herkästi. Lääkärissä antoivat sitten parasetamolia annoksen (se oli muuten herkkua :D ) ja käskivät syöttää noin vartin päästä, samalla seuraten miten syöminen sujuu. Lääke kun vaikutti, oli meillä sylissä ihan eri ihminen kuin päivystykseen tullessamme :) Saatiin samaa lääkettä reseptillekin, ja illalla vielä tyttö sai annoksen ennen nukkumaan menoa. Samalla vielä tein limaimut tytölle ja lopuksi neitonen sai syödä itsensä kylläiseksi.
Äiti sitten paniikissa heräsi vähän ennen ysiä tajuten, ettei tyttö ole koko yönä herännyt syömään... Oli jo pakko nostaa puoliuninen tyttö sängystään pois tissille, kun edellisestä syötöstä tosiaan oli se 8-9 tuntia! Tuonne minun sänkyyni tyttö jäi senkin syömisen jälkeen nukkumaan, taisi olla lääke aika hyväö tavaraa ja nyt nukutaan pöpöt pois! Unta varmaan on helpottanut myös kohotettu pää-päädyt äp-laatikosta ja minun sängystä, syöminenkin kenties helpompaa ollut...
Huh, tulipas tekstiä! On se kurjaa kun pieni sairastaa eikä itse voi juurikaan tehdä mitään! Toivottavasti te muut selviätte ilman flunssia! Minä sairastelin heti joulun jälkeen itse ja mies uuden vuoden kynnyksellä, mutta vain pientä flunssaa. Ehdin jo huokaista ettei olisi tarttunut pieneen... toisin kävi! Hyviä vinkkejä on nuhanenälle tosiaan ne keittosuolatipat ja NoseFriida-niistäjä, lisäksi se kohotettu sängynpääty. Lääkettä ei uskallettu alkaa antamaan itsekseen (eikä olisi saanutkaan).
Meillä alkoi tytöllä (8vkonen) kamala räkäisyys pe-la välisenä yönä. Yöllä me vanhemmat yritettiin kuunnella kun pieni nuhanenä hengittelee, ettei tukehdu räkään. Minä hoidin tyttöä keittosuolanenätipoilla ja räkäimurin avulla. Lauantaina illalla alkoi tytöllä olla lämpöä (ei kuumetta kuitenkaan) ja levottomuus ja itkuisuus oli mielestäni lisääntynyt. Seuraava yö meni taas kuten edellinenkin, heräillen normaalisti syömään 3-4 tunnin välein. Sunnuntaina päivällä en saanut vauvaa nukahtamaan unilleen kunnolla, tyttö söi normaalia vähemmän (jo edellisiltana huomasin räjähdyspisteessä olevat tissini) ja aina vaan itki ja itki.
Meillä tyttö ei normaalisti itke paljoakaan, ja nyt itku oli aika lohdutonta ja mielestäni erilaista, mitä ei ennen ole ollut. Kuumetta ei edelleenkään ollut ollut missään vaiheessa, mutta päätin silti soittaa päivystykseen ja kysyä koska pitäisi tulla näytille. Hengitys kuulosti vähän rohisevalta, mutta se saattoi olla pelkästään rään ja rääkymisen takia, että välillä rohisi. Akuutista pyysivät tulemaan näytille varmuuden vuoksi, sillä tyttö ei syönyt kunnolla (olin vielä tehnyt limaimut ennen syöttöä, jotta tytön olisi helpompi syödä...).
Päivystyksessä mittasivat pepusta lämmön 37,5 (normaali peppulämpö), kuuntelivat keuhkot, jotka nekin ok, katsoivat korvat (niissä ei mitään) ja kurkkasivat huutavan vauvan kurkkuun. Syy löytyi tulipunaisesta kurkusta, eli meidän neiti taisi olla kurkkukipuinen (voi pientä...). Tulehdusarvot olivat myös hiukan koholla, virusperäiseen viittaavaa kuulemma.
Vaikka varsinaisia oireita ei enempää ollut (esim. kuume ei noussut missään vaiheessa), niin kyllä selvästi tyttö oli erilainen käytöksessään, ja varsinkin kuulemma alle 3kk vauvaa kannattaa lähteä näyttämään lääkärille vaikka liiankin herkästi. Lääkärissä antoivat sitten parasetamolia annoksen (se oli muuten herkkua :D ) ja käskivät syöttää noin vartin päästä, samalla seuraten miten syöminen sujuu. Lääke kun vaikutti, oli meillä sylissä ihan eri ihminen kuin päivystykseen tullessamme :) Saatiin samaa lääkettä reseptillekin, ja illalla vielä tyttö sai annoksen ennen nukkumaan menoa. Samalla vielä tein limaimut tytölle ja lopuksi neitonen sai syödä itsensä kylläiseksi.
Äiti sitten paniikissa heräsi vähän ennen ysiä tajuten, ettei tyttö ole koko yönä herännyt syömään... Oli jo pakko nostaa puoliuninen tyttö sängystään pois tissille, kun edellisestä syötöstä tosiaan oli se 8-9 tuntia! Tuonne minun sänkyyni tyttö jäi senkin syömisen jälkeen nukkumaan, taisi olla lääke aika hyväö tavaraa ja nyt nukutaan pöpöt pois! Unta varmaan on helpottanut myös kohotettu pää-päädyt äp-laatikosta ja minun sängystä, syöminenkin kenties helpompaa ollut...
Huh, tulipas tekstiä! On se kurjaa kun pieni sairastaa eikä itse voi juurikaan tehdä mitään! Toivottavasti te muut selviätte ilman flunssia! Minä sairastelin heti joulun jälkeen itse ja mies uuden vuoden kynnyksellä, mutta vain pientä flunssaa. Ehdin jo huokaista ettei olisi tarttunut pieneen... toisin kävi! Hyviä vinkkejä on nuhanenälle tosiaan ne keittosuolatipat ja NoseFriida-niistäjä, lisäksi se kohotettu sängynpääty. Lääkettä ei uskallettu alkaa antamaan itsekseen (eikä olisi saanutkaan).