Lapsi päiväkotiin kun vanhemmat lomalla

Onko ok laittaa lapsi päiväkotiin vanhempien loman aikana?

  • On

    Äänet: 4 12.1%
  • Ei

    Äänet: 5 15.2%
  • Riippuu tilanteesta

    Äänet: 22 66.7%
  • Ei mielipidettä

    Äänet: 2 6.1%

  • Kaikki äänestäjät
    33
Mielestäni riippuu tilanteesta. Vanhemmatkin tarvitsevat palautumista ja rentoutumista, eikä se kaikilla toteudu lasten kanssa (ainakaan täysin). Tietenkin on vähintään yhtä tärkeää, että myös lapsi saa riittävästi lomaa ja palautumista, joten tärkeimpänä näkisinkin sen, että huolehditaan ihan koko perheen jaksamisesta parhaalla mahdollisella tavalla.
 
2- ja 3v kesinä todellakin pidin omaa lomaa pari viikkoa lapsen ollessa pkssa (sit pari viikkoa yhdessä lomaa), lapsen kanssa kun päivät ois ollu vaan yhtä kaaosta. Päiväkodin arki, selkeä tekeminen ja kaverit on muutenkin lapselle tärkeitä niin hän viihtyy hyvin kesälläkin ja hänestä on aina ihan parasta mennä uusiin päivystäviin päiväkoteihin kun ne on erilaisia ja niissä on erilaisia leluja jne. ns uutuuden viehätys. Nyt 4v on jo niin hyvää seuraa ja elämä on paljon rauhallisempaa et pidetään lomat samaan aikaan.
 
Muokattu viimeksi:
Musta tää on aika ankea jokakesäinen somepöyristymisen aihe. Lopulta sellaisia lapsia, joilla ei ole kesälomaa ollenkaan tai ihan tosi tosi vähän JA vanhemmat olisivat silti lomalla on aivan häviävän vähän - erityisesti, jos ja kun joukosta poistetaan ne lapset, joille varhaiskasvatus on sosiaalihuollon suosittelema tukitoimi.

Perheitä on erilaisia, lapsia on erilaisia, voimavarat vaihtelevat ja perheillä voi olla monia sellaisia tilanteita, jotka eivät näy päälle päin ja joita ei huudella sen enempää vakaan kuin kylänmiehillekään. On myös aika eri juttu, onko kyseessä kahden vanhemman ydinperhe vai totaaliyksinhuoltaja, tai onko lapsi joka tapauksessa lomalla viikkoja, vaikka osan vanhemman lomasta päiväkodissa viettäisikin, esim. pitkään lomalla olevien opettajien kohdalla.

Aivan erityisesti maailman pienin viulu soi kaikille Pirkko-Einareille, jotka somessa huutavat nykyvanhempien hirveyttä, mutta sujuvasti unohtavat, miten omat lapset olivat vähintään viikon putkeen mummolan täysihoidossa silloin aikoinaan.

Oma lapsi on 7 viikkoa lomalla tänä kesänä, joten ei osu ns. omaan nilkkaan tämä keskustelu, mutta kunhan ärsyttää. Todella marginaalisesta ilmiöstä (koko kesä hoidossa ilman lomaa, "normaalit" vanhemmat normaaleilla lomilla) jaksetaan meuhkata, kun meillä on yhdet maailman uupuneimmista vanhemmista.
 
Musta tää on aika ankea jokakesäinen somepöyristymisen aihe. Lopulta sellaisia lapsia, joilla ei ole kesälomaa ollenkaan tai ihan tosi tosi vähän JA vanhemmat olisivat silti lomalla on aivan häviävän vähän - erityisesti, jos ja kun joukosta poistetaan ne lapset, joille varhaiskasvatus on sosiaalihuollon suosittelema tukitoimi.

Perheitä on erilaisia, lapsia on erilaisia, voimavarat vaihtelevat ja perheillä voi olla monia sellaisia tilanteita, jotka eivät näy päälle päin ja joita ei huudella sen enempää vakaan kuin kylänmiehillekään. On myös aika eri juttu, onko kyseessä kahden vanhemman ydinperhe vai totaaliyksinhuoltaja, tai onko lapsi joka tapauksessa lomalla viikkoja, vaikka osan vanhemman lomasta päiväkodissa viettäisikin, esim. pitkään lomalla olevien opettajien kohdalla.

Aivan erityisesti maailman pienin viulu soi kaikille Pirkko-Einareille, jotka somessa huutavat nykyvanhempien hirveyttä, mutta sujuvasti unohtavat, miten omat lapset olivat vähintään viikon putkeen mummolan täysihoidossa silloin aikoinaan.

Oma lapsi on 7 viikkoa lomalla tänä kesänä, joten ei osu ns. omaan nilkkaan tämä keskustelu, mutta kunhan ärsyttää. Todella marginaalisesta ilmiöstä (koko kesä hoidossa ilman lomaa, "normaalit" vanhemmat normaaleilla lomilla) jaksetaan meuhkata, kun meillä on yhdet maailman uupuneimmista vanhemmista.
Kyllä valitettavan paljon on lapsia, joilla esimerkiksi on vauva ja vanhempi kotona, mutta lapsi silti lomailee koko vuonna kaksi viikkoa. Ymmärrän teoriassa kyllä, että on raskasta kun on kaksi tai useampi pieni kotona ja nuorin on vauva, mutta ehkä olen hieman kapeakatseinen kun ajattelen onko tämä järjestely usein lapsen edun mukaista. Toivottavasti asia on kuitenkin oikeasti punnittu lapsen hyvinvoinnin mukaan eikä vanhempien mukavuus edellä. Vanhemman uupuminen tai muu kyvyttömyys (väärä sanavalinta ehkä, mutta en nyt löydä parempaakaan) on eri asia. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että lapsia kannattaa "hankkia" sen verran että heidän kanssaan pärjää myös kotona yhden vanhemman kanssa. Toki voimavaroja ei voi aina ennustaa ja muuttuvia tilanteita on, mutta noin lähtökohtaisesti. Omalla puheellani en halua normalisoida sitä, että vanhemmat sisarukset olisivat automaattisesti hoidossa kun vauva syntyy.

*Kun puhun hoidosta tässä tekstissä, tarkoitan päiväkotia ja päivän pituutena se 8-16. Eri asia on osapäivähoito sekä esimerkiksi perhepäivähoito.
 
@Mur vähän samaa mieltä. Ymmärrän erityistilanteet, mutta en haluaisi normalisoida ajatusta, että lapsi on päiväkodissa, kun vanhemmat lomailevat. Jos ns omaa mukavuuttaan pitää lasta päiväkodissa, niin se on mielestäni jo asennemuutoksen paikka. Jos vanhemmalla on esim terveysongelmia ja siksi lapsi käy vanhemman loman aikana päikyssä osan aikaa, niin minusta se on ihan ymmärrettävää.

Lapsuus on sen verran lyhyt, että sen ajan voi priorisoida elämää lapsen hyvinvointi edellä, vaikka se välillä olisikin vähän raskasta.
 
Harvalla varmaan ihan samaa tilannetta kuin itsellä, mutta itse päädyin laittamaan taaperon hoitoon pariksi päiväksi viikossa oman loman aikana.
Tätä lomaa oli kaksi viikkoa ja päälle 4kk hoidon keskeytyksellä minun kanssa kotona, kun itse pidän lapsenhoidollisista syistä hoitovapaata.
Meillä napero muutenkin ollut hyvin vähän hoidossa, kun omat vuorot olleet mitä on, joten päädyin noihin muutamaan päivöän ihan lapsen itsensä takia.

Kerkeehän tuo tässä kesän yli kuitenkin äidin naamaan jo kyllästyä. 🙃
 
Mielestäni riippuu tilanteesta ja perheestä. Missään nimessä mielestäni ei ole ok lapsen olla koko kesää päiväkodissa. Varsinkaan 5 päivänä viikossa. (Ellei siis ole pakko vanhemman töiden vuoksi.) Lapsikin tarvitsee lomaa. Mutta jos esim. vanhemman loma on pidempi ja se on vanhemman jaksamisen kannalta tarpeen, hyvin voi olla osan lomasta päivähoidossa. Ihan kuten en paheksuisi jos isompi lapsi on osan viikkoa/päivää päiväkodissa vanhemman ollessa vauvan kanssa kotona. Ja oma kuopuskin on päivähoidossa enemmän kuin mitä töideni kannalta olisi pakko. (Nyt tosin kesälomalla.) Se tukee meidän vanhempien (jotka olemme mielenterveyskuntoutujia) jaksamista.
 
Tähän ei voi vastata yksiselitteisesti kyllä tai ei. Minusta on OK, että lapsi on päiväkodissa vanhemman loman aikana, jos tämä on jaksamiseen (ihan oikeasti jaksamiseen, ei mukavuuteen) ja jokapäiväisen arjen haasteisiin liittyvää (uupumus, terveydelliset haasteet jne). Minusta ei aina myöskään ole yksiselitteistä, että lapsen olisi parempi kotona kuin päiväkodissa. Esim. jos tosiaan on isompia haasteita kotona, lapselle päiväkotiympäristö voi tuoda esim. enemmän turvaa, lämpimän ruoan ja rauhallisemman olon. Tämä ei kesän aikana muutu yleensä, usein perheissä joissa on haasteita, kesä ja joulun aika eli yleiset lomasesongit, kärjistävät asioita.

Mutta jos puhutaan yleisesti siitä että äiti/isä haluaa lomailla ja siksi lapsi on päiväkodissa 8-16, niin tätä en tue. Toisaalta siinä kohtaa jos näin on, mietin myös perheen dynamiikkaa, toimivuutta sekä sitä, miksi lapsi on haluttu.

Itsekin olen pitänyt osa-päivähoidossa vanhempaa lasta ollessani äitiyslomalla tai vanhempainvapaalla. Mielestäni täysin hyväksyttävää ja lapsen kehitykselle edullista.

Itse aiemmin varhaiskasvatuksen ammattilaisena työskennellessäni näin kyllä, että tosi yleistä näissä tilanteissa kun lapsella ei ole lomaa, on se, että vanhemmat ovat molemmat sitovissa rooleissa olevia yrittäjiä ja sitä lomaa ei oikeasti kesällä lapselle tule. Näillä lapsilla usein kyllä valitettavasti näki myös erinäistä oireilua. Enkä siis tällä tarkoita nyt leimata yrittäjiä (omastakin perheestä suurin osa), mutta se oikeasti kyllä päiväkotiarjessa oli ihan selkeästi näkyvillä.
 
Kyllä minua mietityttää miksi suhtautua lapseen kuin kotityöhön. Meillä tehdään perheessä useampaa työtä (sekä vuorotyötä palkollisena että yrittäjänä pitkää päivää) ja opiskellaan, eikä lapsi siltikään ole täysiaikaisesti hoidossa. Ei ole myöskään tukiverkkoja lähistöllä tms. Toki lomaakaan ei ole kuin yksittäisiä viikkoja siellä täällä, mutta usein lapsi on vain pari päivää viikosta päiväkodissa.

Ennemmin kuin että kokisin tämän työkuorman keskellä lapseni joksikin rasitteeksi mistä tarvitsisin lomaa, koen yhteisen ajan olevan jopa riittämätöntä. Minusta ainakin on ihan palauttavaa käydä lapsen kanssa lenkillä tai keskittyä värittelemään kuvia ja höpöttelemään hänelle tärkeistä asioista. Mitä nyt milloinkin. Ja hyvin tuo menee mukana kotitöissä ja jopa suuttuu, jos ei saa tehdä osaansa. 😅 Jos saisin koko perheelle kokonaisen kuukauden yhteistä lomaa, niin luulisin varmaan näkeväni maailman parasta unta. 🤣

Ja en siis ota kantaa nyt niihin perheisiin joissa noita aiemmin mainittuja ongelmia, vaan ihan tavallisiin työssäkäyviin perheisiin. Elämä vaatii välillä vähän järjestelyä, mutta sitten järjestellään.
 
@Pilkki24 samoja mietin. Jos tämä toiminta on yleistymään päin, niin pelkäänpä että kyseessä on joku feminismin&yksilökeskeisen kulttuurin luoma ajatus, että omat lapset on jokin suurikin rasite ja et ole todella lomalla jos et voi ottaa lomaa myös vanhemmuudesta...
 
Olen kyllä itse rehellisesti sanottuna ollut aika poikki kesälomista kotona lasten kanssa. Tuntuu, ettei siinä 4vk aikana itse kerkeä palautua omasta työstä, organisaatiomuutoksista, yt-neuvotteluista jne, kun kotona odottaa toinen työleiri. Onneksi miehellä on edes osa lomasta samaan aikaan. Jos olisi mahdollista, pitäisin mielusti 1vk kesälomastani niin, että lapset olisivat hoidossa. Ja tietysti sitten kouluiässä lapsilla myös on pitkät kesälomat, mutta silloin lienee helpompaa siinä mielessä, kun ovat omatoimisempia.

Tuntuu ikävältä sinäänsä sanoa, mutta en yrityisemmin odota tulevaa "kesälomaa" :Grimacing Face: Veikkaan, että ihan samalla tavalla ne vanhemmat olivat kasarilla ja ysärillä rasittuneita kesälomien aikaan.
 
Mielestäni on hieman liioiteltua sanoa, että suhtautuu lapsiin kuin kotitöihin, jos kokee lasten hoidon kuormittavaksi. Tai ainakin minä koen jossain määrin kuormittavaksi lasten kanssa olemisen. Sen jatkuvan riitojen ratkomisen ja ehkä eniten sen, kun pitää jatkuvasti olla läsnä. Siitä huolimatta he ovat rakkainta maailmassa ja kyllä myös haluan olla heidän kanssaan. Varmaan tähän vaikuttaa myös persoonallisuuden piirteet. Esim. introvertille 24/7 ihan kenen hyvänsä kanssa oleminen on raskasta. Lapset ei tee tässä poikkeusta. Ekstrovertille varmaan eri juttu. Ja lisäähän lasten kotona olo joka tapauksessa tekemisen määrää. Ruuan laittoa, siivousta jne.

No, toki voi olla myös vanhempia jotka kokee lapset kotitöinä. Halusin vain tuoda tähän puolivälin näkökulmaa. Ja varsinkin jos on jaksamisen kanssa muutenkin haasteita, kivatkin asiat kuormittaa. Olen joskus kuullut lusikkateoriasta, jossa voimavaroja kuvataan lusikoilla. Toisilla ihmisillä lusikoita on niin paljon ettei ne ikinä ehdi päivän aikana loppua. Toisilla taas ei ja vaikka lapset olisi kuinka ihania, myös heidän hoito kuluttaa näitä lusikoita. Niinpä lasten ollessa kesälomalla, voi lusikoiden kulutuksen säätely olla hyvinkin vaikeaa. Ja kun lusikat on illalla melkein tai täysin loppu tai jopa miinuksella, ne ei yön aikana välttämättä ehdi täysin palautua ja seuraavana päivänä niitä on vielä vähemmän käytettävänä.
 
Mielestäni on hieman liioiteltua sanoa, että suhtautuu lapsiin kuin kotitöihin, jos kokee lasten hoidon kuormittavaksi. Tai ainakin minä koen jossain määrin kuormittavaksi lasten kanssa olemisen. Sen jatkuvan riitojen ratkomisen ja ehkä eniten sen, kun pitää jatkuvasti olla läsnä. Siitä huolimatta he ovat rakkainta maailmassa ja kyllä myös haluan olla heidän kanssaan. Varmaan tähän vaikuttaa myös persoonallisuuden piirteet. Esim. introvertille 24/7 ihan kenen hyvänsä kanssa oleminen on raskasta. Lapset ei tee tässä poikkeusta. Ekstrovertille varmaan eri juttu. Ja lisäähän lasten kotona olo joka tapauksessa tekemisen määrää. Ruuan laittoa, siivousta jne.

No, toki voi olla myös vanhempia jotka kokee lapset kotitöinä. Halusin vain tuoda tähän puolivälin näkökulmaa. Ja varsinkin jos on jaksamisen kanssa muutenkin haasteita, kivatkin asiat kuormittaa. Olen joskus kuullut lusikkateoriasta, jossa voimavaroja kuvataan lusikoilla. Toisilla ihmisillä lusikoita on niin paljon ettei ne ikinä ehdi päivän aikana loppua. Toisilla taas ei ja vaikka lapset olisi kuinka ihania, myös heidän hoito kuluttaa näitä lusikoita. Niinpä lasten ollessa kesälomalla, voi lusikoiden kulutuksen säätely olla hyvinkin vaikeaa. Ja kun lusikat on illalla melkein tai täysin loppu tai jopa miinuksella, ne ei yön aikana välttämättä ehdi täysin palautua ja seuraavana päivänä niitä on vielä vähemmän käytettävänä.
Mun esikoinen on just semmonen tapaus, et se vie kaikki lusikat ja osan naapurinkin lusikoista. Silti mun rakas 🥰 ja tää toinen lapsi, suorastaan antaa niitä lusikoita takas. Et meitä on moneksi.
 
Miusta tuo lusikkavertaus ei tuollaisenaan ihan toimi. Itse olen ollut paljon kuormittuneempi ollessani paremmassa fyysisessä kunnossa, ilman lasta tai parisuhdetta, hyvillä yöunilla, hyvässä taloudellisessa tilanteessa ja runsaalla omalla ajalla. Jos se olisi jotenkin henkilön synnynnäisistä ominaisuuksista vain kyse, niin miun pitäisi tämän hetkisessä elämäntilanteessa olla haudassa. 😅

Oikeastaan mikään muu asia ei ole muuttunut jaksamista tukevammaksi kuin oma asenne elämään ja luottamus omaan pärjäämiseen. Ja se mielekäs lisätekeminenkin auttoi uupumuksen partaalta, vaikka moni lähipiirissä kritisoikin miun valintoja.
 
Niin en tiiä, mulla ei ole mitään ongelmia jaksamisen tai mielenterveyden kanssa millään tasolla, tuo lapsi on vaan semmonen tapaus etten osaa edes sanoittaa tähän.
 
Takaisin
Top