Maistuuko lapselle kasvikset? Mitkä ovat suosikkeja ja mitkä inhokkeja?
Lapsi ja kasvisten syöminen
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Pojat syövät valikoivasti kasviksia, jotain inhokkeja löytyy ja osa kelpaa vain kypsennettynä tai raakana. Esim paprika ja sipuli ei kelpaa ruuassa, mutta tuoreena kyllä. Samoin nuorimmalle pojalle herneet kelpaa palkoina, mutta ei ruuassa/keitossa. Ei ole mitään mitä ei pystyisi jossain muodossa syömään.
Tytölle taas maistuu ihan kaikki kasvikset ja jos saisi valita niin eläisi pelkällä tomaatilla, kurkulla, parsa -ja kukkakaalilla.
Kaikki hedelmät ja marjat myös maistuu kaikille.
Tytölle taas maistuu ihan kaikki kasvikset ja jos saisi valita niin eläisi pelkällä tomaatilla, kurkulla, parsa -ja kukkakaalilla.
Kaikki hedelmät ja marjat myös maistuu kaikille.
Esikoinen on aika kranttu, eli syö tomaattia, kurkkua, paprikaa, parsakaalia ja kukkakaalia. Sipulia saa olla ruuassa, mutta ei muuten. Salaattia ja keitettyä perunaa ei syö kuin väkisin.
Juniori syö mitä tahansa ( paitsi mangoa on inhonnut vauvasta asti) Salaattiakin yrittää syödä, vaikka puruhampaista näkyvät vasta kärjet.
Juniori syö mitä tahansa ( paitsi mangoa on inhonnut vauvasta asti) Salaattiakin yrittää syödä, vaikka puruhampaista näkyvät vasta kärjet.
Kuopus syö aika ennakkoluulottomasti marjoja ja hedelmiä. Kasviksista salaatti, kurkku ja paprika ei maistu. Maistaa kyllä kun pyydetään, mutta ei pysty syömään yhtä suupalaa enempää, näyttää siltä että oksentaisi. Ei olla sitten painostettu, oppii myöhemmin.
Esikoinen on nirsouden huippu, kuopus taas syö melkein mitä vaan. Esikoinen on nyt joutunut kesän aikana syömään hernekeittoa, koska ilkeä äiti ei anna sen suhteen vaihtoehtoja. Vaikeaksi menee koulun alku jos kaikista vihanneksista kieltäytyy.
Päiväkodissa esikoinen on nirsoillut aina, sieltä vain välillä todetaan ettei lapsi ole syönyt päiväkodissa viikkoon mitään... en minä pysty päiväkotiin menemään mukaan syöttämään lasta, ja päiväkodissa ei pakoteta, joten sitten poika ei tosiaan syö siellä mitään.
Päiväkodissa esikoinen on nirsoillut aina, sieltä vain välillä todetaan ettei lapsi ole syönyt päiväkodissa viikkoon mitään... en minä pysty päiväkotiin menemään mukaan syöttämään lasta, ja päiväkodissa ei pakoteta, joten sitten poika ei tosiaan syö siellä mitään.
Minulla kukaan lapsista ei ole tykännyt hernekeitosta, vaikka sitä on säännöllisesti tarjottu ja itse nirsona ihmisenä sitä pystyn syömään. Ilman hernekeittoa voi kasvaa hyväksi ihmiseksi.
Pakottaminen ja ison lapsen syöttäminen eivät ole nykyaikaisia kasvatusmenetelmiä, onneksi päiväkodissa ei siihen taivuta.
Ehkä lapsellasi on erilainen makuaisti kuin sinulla? Oppii eri tavalla?
Nirsona aikuisena voin kertoa, että lapsi ei syö vaikka olisi nälkä, jos ruoka ei sovi suuhun. Eikä toistuvillakaan pakottamismaistamisyrityksillä kaikista ihmisistä tule kaikkiruokaisia.
Ei tule kaikkiruokaisia ei, eikä tarvitse. Minäkin olen nirso ihminen, ja olen elämäni aikana joutunut opettelemaan taidon syödä niitä pahojakin ruokia, ilman että niistä edelleenkään pidän. Elämässä joissain tilanteissa on pakko ihan itse päättää syödä pahaa ruokaa, vaikka sitten yökkäillen, eikä sitä yökkäilyä myöskään näytetä ruokailukumppaneille. Been there done that. Tämä taito on erittäin hyödyllistä oppia.
Meillä kaikilla on omat erityispiirteemme, joidenkin piirteiden kanssa voi järjestellä elämää, joidenkin kanssa pitää vain opetella pärjäämään elämässä.
Eikä tarvinnut päiväkotiaikana ihmetellä sitä, miksi lapsi on neuvolassa joka punnituksella kasvukäyrien mukaan punaisella, kun lapsi ei päiväkodissa syönyt. Että voihan siis lapsen kehitystä kätevästi hidastaa noinkin. Kahta karkkia (nirsolle lapselle eivät suinkaan kelpaa kaikki karkit) lapsi toki söisi vaikka päivät pitkät, eli tässä tilanteessa korvatkaamme ruoat karkilla ja kaikki ovat tyytyväisiä?
Ja tästä nirsoilusta sekin vielä, että nyt kun oli vuoden mummolassa hoidossa, söi vain yhtä ruokaa (lasagnea) lähes koko vuoden, koska se oli ainoa mikä kelpasi maanittelematta. Mutta alkuun kelpasi ihan normaalisti paistettu lasagne, ja lopulta se piti paistaa niin, ettei pinta ole lainkaan ruskistettu, ja lapsi metelöi hirveästi ja kieltäytyi kokonaam syömästä jos pinta ei ollut täysin valkoinen. Ja sama paahtoleivän suhteen; ennen söi paahtoleipää ihan normaalisti, ja tämän mummolavuoden jälkeen paahtoleipä pitää paahtaa juuri oikean väriseksi, muuten ei kelpaa. Nirsoilu siis pahenee, mitä enemmän aikuiset lähtevät näihin temppuihin mukaan. Nyt kesän aikana on onneksi loppunut kokonaan tuo lasagnetemppuilu, koska äiti paistaa lasagnen normaalisti ja yllättäen se ei maistukaan pahalta.
Muokattu viimeksi:
Täytyy vain tähän hihitellä, että mummolat ja kaikissa asioissa lapsen pillin mukaan tanssiminen.
Se on ikiaikainen ilmiö, veljeni esimerkiksi sai aikoinaan grillimakkaran päälle voita, kun älysi mummolta pyytää. Ei siinä mitään, tiettyyn rajaan asti minusta se on ihan mummojen ja pappojen oikeus hemmotella lapsenlapsia, mutta toisaalta voisi sitä vähemmällä vaivallakin selvitä, jos ei aina IHAN kaikkia toiveita toteuttaisi.Meidän lapset ovat aika lailla kaikkiruokaisia. Ihan kaikki ei mene: esikoisella paprika ja kuopuksella salaatinlehdet tuottavat ongelmia. Kuopukselle kyllä laitan aina niitäkin lautaselle, kun täyttää vasta kaksi ja saattaa joskus sitten vahingossa alkaakin niitä syömään. Kumpikin lapsi on alusta asti syönyt ruokansa itse, eikä mitään ruoka-ainetta ole pakotettu syömään. En kuitenkaan kuvittele, että kaikkiruokaisuus johtuisi jostain, mitä me vanhemmat olemme tehneet: mekin olemme nimittäin kaikkiruokaisia, ehkäpä lapsilla on perinnöllisestikin siihen taipumusta. :)
Temppuilu ja aistiyliherkkyydet ovat eri asioita ja toivottavasti vanhemmat ymmärtävät kummasta oman laosen kohdalla on kyse. Suskin lapsi vaikuttaa kirjoituksen perusteella enemmän temppuilijatyypiltä.
Minulla on enemmän omakohtaista kokemusta oksentelusta. Mieluiten söisin niin kuin enemmistö, mutta en voi. Olen harjoitellut, en oppinut.
Jos on neuvolan painonseurannassa heikon painonkehityksen vuoksi, kannattaa sopia päiväkodin ja neuvolan kanssa, miten turvataan lapsen energiansaanti ilman että paino laskee tai että lapsi pääsee käyttämään valtaa ruokatilanteissa. Toimivia keinoja on esim tavallista paksumpi rasvakerros leivällä tai kevytmaito rasvattoman maidon sijaan. Muitakin mahdollisuuksia on.
Minulla on enemmän omakohtaista kokemusta oksentelusta. Mieluiten söisin niin kuin enemmistö, mutta en voi. Olen harjoitellut, en oppinut.
Jos on neuvolan painonseurannassa heikon painonkehityksen vuoksi, kannattaa sopia päiväkodin ja neuvolan kanssa, miten turvataan lapsen energiansaanti ilman että paino laskee tai että lapsi pääsee käyttämään valtaa ruokatilanteissa. Toimivia keinoja on esim tavallista paksumpi rasvakerros leivällä tai kevytmaito rasvattoman maidon sijaan. Muitakin mahdollisuuksia on.
Suomessa ei ole yksikään lapsi kuollut nälkään yli sataan vuoteen. Meillä on kaikki kolme olleet pieniruokaisia, välillä valikoivia syöjiä myös, mutta yritän tasapainoilla uusien ja tuttujen makujen kanssa. Meillä syödään sitä, mitä on tarjolla tai ollaan nälässä. Kaikkea opetellaan maistamaan ja jos siitä ei pidä, sanotaan kauniisti, että tämä ei nyt ollut ihan minun makuuni, eikä asiasta tehdä numeroa. Meillä ei mikään ruoka ole pahaa, kun se on kuitenkin jonkun rakkaudella valmistamaa.
5v iästä alkaen on myös kasvisten menekki ollut parempaa. Salaatista tykkäävät ja välillä menee höyrytetyt siinä sivussa.
5v iästä alkaen on myös kasvisten menekki ollut parempaa. Salaatista tykkäävät ja välillä menee höyrytetyt siinä sivussa.
Poika tykkää kasviksista lähinnä ruoan seassa, mutta tomaatti, porkkana, herneet ja bataatti maistuu hälle parhaiten.
Happamat kasvikset ei kuulu suosikkeihin, mutta niitäkin olen jauhelihaperunavuokaan piilottanut.
Happamat kasvikset ei kuulu suosikkeihin, mutta niitäkin olen jauhelihaperunavuokaan piilottanut.
Esikoinen tykkää kasviksista. Monesti söisi vain ne lautaselta ja jättää esim. makaronit tai perunat. Melkein kaikki menee, kypsästä kaalista ei tykkää eikä avokadosta. Suosikkeja jotain mainitakseni niin maissi ja tomaatti on ainakin superhyviä. Nuorempi syö kaikkea minkä lappaa suuhun, joten vielä ei ole tullut inhokkeja tai suosikkeja.
Mitä tuohon että täytyisi oppia syömään kaikkea, niin noh. En pakota lasta syömään, mutta vaadin maistamista. Erotan, milloin lapsi pelleilee ruokansa kanssa ja milloin se ei oikeasti maistu ollenkaan vaikka nälkä olisi. Tästä syystä en esim. riisipuuroa esikoiselle tarjoa, koska hän ei sitä oikeasti pysty syömään. Itse tiedän, koska esim. pinaattikeitto aiheuttaa itsellä yökkäilyä niin, että olen joskus siitä oksentanutkin. Ei se syöminen onnistu vaikka oon koittanut harjoitellakin.
Mitä tuohon että täytyisi oppia syömään kaikkea, niin noh. En pakota lasta syömään, mutta vaadin maistamista. Erotan, milloin lapsi pelleilee ruokansa kanssa ja milloin se ei oikeasti maistu ollenkaan vaikka nälkä olisi. Tästä syystä en esim. riisipuuroa esikoiselle tarjoa, koska hän ei sitä oikeasti pysty syömään. Itse tiedän, koska esim. pinaattikeitto aiheuttaa itsellä yökkäilyä niin, että olen joskus siitä oksentanutkin. Ei se syöminen onnistu vaikka oon koittanut harjoitellakin.