Nanna-
Satasella mukana keskusteluissa
Hei!
Ymmärrän kyllä kovan halusi tulla äidiksi. Olen 20-vuotias ja mieheni on 25. Yhdessä olemme olleet reilu 2,5 vuotta. Itse olen jo useita vuosia halunut lasta. Miehelläni ja minulla on ollut melko alusta asti "selvää", että hankimme lapset nuorina. Olemme kumpikin rauhallisia ja lapsirakkaita ihmisiä. Mieheni on jo nuorempana kerjennyt elää "baarivaiheensa" ja minua ei baarit niin kiinnostakaan vaan olemme kumpikin kasvaneet sen vaiheen yli. Itse olen absolutisti ja miehenikin juo vain 2 lauantaisin. Eli kaikinpuolin elämämme on rauhallista. Oletteko sinä ja miehesi valmiita luopumaan vauhdikkaasta nuoruudesta? Kirjoituksesta ei selvinnyt miehesi ikää?
Opiskelija olen itsekin, mutta olen suunnitellut olevani vuoden äitiyslomalla ja palaavani sitten jatkamaan opinnot loppuun. Aikataulut ovat paremmatkin koulun kanssa, koska tunnit pääsäntöisesti päivällä, tulevaisuuden ammatissa kolmivuorotyö. Rahaa olemme säästäneet kummatkin. Itse olen osa-aikatyössä koulun ohella (ollut jo 5 vuotta) ja miehenikin on osa-aikatyössä. Rahallisesti varmasti tulee olemaan tiukkaa, mutta uskon että selviämme kun käytämme maalaisjärkeä hankinnoissa. Rattaisiinkin saa menemään yli 1000€, mutta hyvät käytetyt löytää kyllä halvemmallakin.
En epäile yhtään ikääsi. Nuorikin voi olla hyvä ja rakastava äiti, jopa parempi kuin vanhempi äiti. Naisen kehokin on suunniteltu synnyttämään 20 tienoilla. Paras ystäväni sai esikoisensa 18 vuotiaana ja on erinomainen ja rakastava äiti! Minua kuitenkin, kuten muitakin huolestuttaa se että olette olleet yhdessä suhteellisen vähän aikaa. 5 kuukaudessa ei opi tuntemaan toista läpikotaisin. Toisen tuntemaan oppimiseen menee aikaa. Kun asuu toisen kanssa yhdessä, toisesta voi tulla esiin erilaisia piirteitä. Entä jos piirteet on sellaisia joita ei voi sietää? Entä jos toinen ei voi sietää sinun piirteitäsi?
Lasta ei saisi myös hetken mielijohteesta tehdä. Entä jos jompaa kumpaa rupeaa kaduttamaan? Me olemme mieheni kanssa päättäneet 1,5 vuotta sitten, että nyt kesällä 2012 jätetään ehkäisy pois. Näin ollen jos jompi kumpi olisi tullut toisiin aatoksiin mitään peruuttamatonta ei olisi tapahtunut :)
Suosittelen lämpimästi, että mietit ja pohdit asiaa kunnolla vielä. Ja erityisesti suunnittelette elämää eteenpäin. Mitä haluatte 5 vuoden, 10 vuoden päästä ja että kohtaako haaveet. Rahaa olisi hyvä edes vähän kerätä :) Odottakaa edes vuosi vielä! Vuodessakin kerkeää tapahtua paljon ja miettiä ja suunnitella asioita. Tiedän että odottaminen on raskasta, mutta odotus kyllä palkitaan! :)
Ymmärrän kyllä kovan halusi tulla äidiksi. Olen 20-vuotias ja mieheni on 25. Yhdessä olemme olleet reilu 2,5 vuotta. Itse olen jo useita vuosia halunut lasta. Miehelläni ja minulla on ollut melko alusta asti "selvää", että hankimme lapset nuorina. Olemme kumpikin rauhallisia ja lapsirakkaita ihmisiä. Mieheni on jo nuorempana kerjennyt elää "baarivaiheensa" ja minua ei baarit niin kiinnostakaan vaan olemme kumpikin kasvaneet sen vaiheen yli. Itse olen absolutisti ja miehenikin juo vain 2 lauantaisin. Eli kaikinpuolin elämämme on rauhallista. Oletteko sinä ja miehesi valmiita luopumaan vauhdikkaasta nuoruudesta? Kirjoituksesta ei selvinnyt miehesi ikää?
Opiskelija olen itsekin, mutta olen suunnitellut olevani vuoden äitiyslomalla ja palaavani sitten jatkamaan opinnot loppuun. Aikataulut ovat paremmatkin koulun kanssa, koska tunnit pääsäntöisesti päivällä, tulevaisuuden ammatissa kolmivuorotyö. Rahaa olemme säästäneet kummatkin. Itse olen osa-aikatyössä koulun ohella (ollut jo 5 vuotta) ja miehenikin on osa-aikatyössä. Rahallisesti varmasti tulee olemaan tiukkaa, mutta uskon että selviämme kun käytämme maalaisjärkeä hankinnoissa. Rattaisiinkin saa menemään yli 1000€, mutta hyvät käytetyt löytää kyllä halvemmallakin.
En epäile yhtään ikääsi. Nuorikin voi olla hyvä ja rakastava äiti, jopa parempi kuin vanhempi äiti. Naisen kehokin on suunniteltu synnyttämään 20 tienoilla. Paras ystäväni sai esikoisensa 18 vuotiaana ja on erinomainen ja rakastava äiti! Minua kuitenkin, kuten muitakin huolestuttaa se että olette olleet yhdessä suhteellisen vähän aikaa. 5 kuukaudessa ei opi tuntemaan toista läpikotaisin. Toisen tuntemaan oppimiseen menee aikaa. Kun asuu toisen kanssa yhdessä, toisesta voi tulla esiin erilaisia piirteitä. Entä jos piirteet on sellaisia joita ei voi sietää? Entä jos toinen ei voi sietää sinun piirteitäsi?
Lasta ei saisi myös hetken mielijohteesta tehdä. Entä jos jompaa kumpaa rupeaa kaduttamaan? Me olemme mieheni kanssa päättäneet 1,5 vuotta sitten, että nyt kesällä 2012 jätetään ehkäisy pois. Näin ollen jos jompi kumpi olisi tullut toisiin aatoksiin mitään peruuttamatonta ei olisi tapahtunut :)
Suosittelen lämpimästi, että mietit ja pohdit asiaa kunnolla vielä. Ja erityisesti suunnittelette elämää eteenpäin. Mitä haluatte 5 vuoden, 10 vuoden päästä ja että kohtaako haaveet. Rahaa olisi hyvä edes vähän kerätä :) Odottakaa edes vuosi vielä! Vuodessakin kerkeää tapahtua paljon ja miettiä ja suunnitella asioita. Tiedän että odottaminen on raskasta, mutta odotus kyllä palkitaan! :)
