Lapsi ei tottele

[Janed]

Meillä perheessä 2v7kk poika jolla on ikään kuuluvaa uhmaa.

Olemme hieman neuvottomia sen suhteen miten toimisimme kun lapsi tekee kiellettyä ja ei tottele... Saattaa siis kiusata koiraa ja vaikka kovasti kiellämme tai ohjaamme toiseen sallittuun toimintaan.. Ei usko.. Tai tekee jotain muuta kiellettyä esim heittelew ruokia ruokapöydästä ja kieltäminen ei auta ja välillä olemme vieneet sohvalle (emme jätä yksin) vaan jäämme sinne pitämään syliin otteessa ja siinä sitten yrittää rimpuilla ja itkee ja karjuu ja tuntuu ettei sekään toimi ja ole hyvä koska alkaa olemaan voimaa ja itse olen raskaana ja tuntuu että pitää voimalla jo melkein pitää ja lasta voi sattua joten ei sekään..

Emme oikein tiedä mikä olisi tehokkain tai paras tapa... Kielletty on. Ohjattu sallittuun. Istutettu sylissä väkisin että rauhoittuisi.. Tuntuu ettei tehoa.. Ja huutaminenkaan ei mitään hyödytä

 

[elaffy]

Meillä on saman ikäinen tyttö , joka myös koettelee välillä rajojaan. Hänellä on samat säännöt kuin 5v isosiskoillaan ja odotamme häneltä hyvin pitkälle samoja asioita käytöksen suhteen kuin isommiltakin. Meillä kenelläkään ei ole lupa pelleillä millään tavalla ruokapöydässä. Huonosta käytöksestä korjataan sanallisesti kerran tai ihan enintään kahdesti. Samalla lapselle kerrataan ruokapöydän säännöt ja kerrotaan, ettei hänen käytöksensä kuulu ruokapöytään, missä pitää antaa muille perheenjäsenille ruokarauha. Ruokaa kunnioitetaan ja kokkia kiitetään syömällä kauniisti. Lapselle kerrotaan myös, että hänet poistetaan pöydästä, mikäli aikoo huonoa käytöstään jatkaa ja kannustetaan ja ohjataan oikeaan toimintaan. Väittäisin, että useimmiten tämä riittää. Jos kiukuttelu tai muu leikki kuitenkin jatkuu, sanotaan lapselle kiitos ja hän lähtee muihin hommiin pois pöydästä. Muut jatkavat ruokailunsa loppuun ihan normaalisti. Meillä ruokaa tarjoillaan vain ruoka-aikoina ja silloin syödään. Lapsetkin keskittyvät ruokailuun, kun heillä on tarpeeksi nälkä. Toki pitää muistaa huolehtia, että ovat riittävän virkeitä ruokailuun.

Joskus isommat lapset saavat kunnon raivareita kesken ruokailun, mutta heilläkään ei ole lupa raivota pöydässä, kun muut syövät. Yleensä viedään toiseen tilaan ja kerrotaan rauhallisesti, että ovat tervetulleita pöytään, kun ovat vähän rauhoittuneet ja että aikuiset haluavat syödä nyt lämmintä ruokaa. Kun olen itse syönyt, käyn lasta heti katsomassa ja hänen kanssaan keskustelemassa tilanteesta, miltä tuntui, mikä mahtoi olla kiukun takana, miksi lapsi vietiin pöydästä pois. Samalla kutsun yleensä sovintona takaisin syömään ja sovitaan, miten ruokailu viedään loppuun. Meillä kaikille lapsille toimii kaikista parhaiten se, että saavat hetken yksinään päästää pahimpia höyryjä, jonka jälkeen aukeaa taas keskusteluyhteys ihan uudella tavalla. Silloin pystyy paremmin sanoittamaan lapselle hänen tunteitaan. Aikuinen on ihan koko ajan saatavilla, mutta raivoamalla ja huutamalla lapsi ei heiltä saavuta yhtään mitään. Aikuisen tehtävä on kuitenkin huolehtia, ettei lapsi satuta itseään tai ketään muuta, eikä riko paikkoja.

 

[Suski75]

Meillä lelut lähtevät jäähylle, jos käytös on huonoa. Yleensä aloitetaan lempilelusta, ja käytös paranee oitis.

 

[Vargynja]

Ruokapöydästä poistaminen kunnes käytös paranee on meilläkin ollut hyvä keino ruokapöytä pelleilyn suhteen. Ja pidemmällä välillä hyvästä käytöksestä kehuminen ihan naurettavuuksiinkin asti auttaa. Meillä oli esimerkiksi jossain iässä ikävä tapa pelleillä mukilla. Tämä jäi pois, kun kehuimme aina kun poika joi ja laski mukin nätisti pöydälle. :) Tsemppiä, uhma voi olla raskasta, mutta kyllä siitä selviää.

 

[Jjk]

Olemme neuvottomia. Meillä hyvä säännöllinen rytmi elämässä. Ulkoillaan jne mutta yleensä iltapäivästä iltaan jatkuvaa riehumista ja pahojen tekemistä. Koiraa kiusataan ja ruokapöydässä pelleillään.. Ruokaa lentää lattialle jne. Ja mennään vetämään kaikki ulkotakit naulakosta ja haetaan esim. Keittiön kaapeista tavaraa ja heitetään lattialle.. Ja juostaan karkuun ja nauretaan jos komennetaan ja vaikka saisi kiinni ja sanoo ei ja selittää miksi ei saa niin päälle saa naurut tai lähtee uudestaan pahoihin touhuihin. Ei tiedetä miten toimia kun kaikkea kokeiltu :/ itsellä mennyt jo huutamiseksi ja se on huono ja väärä tapa eikä saavuta mitään.

 

[elaffy]

Onko lapsella vielä päiväunet ja jos ei, onko joku muu lepohetki? Huomiota ja syliä muuten tarpeeksi?

 

[Yölento]

Minkä verran lapsi saa huomiota? Minkä verran on ohjattua älykkyyttä vaativaa tekemistä? Onko vanhemmilla yhtenäinen linja kasvatuksessa?
Onko lapsi päiväkodissa?

Päiväkodista tai perheneuvolasta saa nopeastikin neuvoja. Kannattaa kysyä rohkeasti.

Yliväsymys kyllä selittäisi kaiken ja siihen ratkaisuna on päiväunet.

 

[Kaarin]

Meillä 2v 7kk koettelee myös välillä tosissaan hermoja. Yritetään ohjata sallittuun tekemiseen, kiinnittää huomio muuhun kuin siihen perseilyyn, mitä nyt milloinkin on tekemässä, joskus se auttaa ja joskus ei. Jatkuvasti kiusaa kissoja, vaikka tuhansia kertoja on neuvottu, miten pitää toimia. Valitettavasti hermot palaa itselläkin liian usein. Se lapsen ilkikurinen räkätys saa kyllä raivon nousemaan, mutta olen vielä onnistunut olemaan reagoimatta siihen, muuten kyllä sitten olen suuttumukseni näyttänyt kun siihen on ollut aihetta. Ulos lähteminen on välillä todella vaikeaa, poika tykkää olla ulkona, mutta pukeminen on ajoittain tahtojen taistelua. Pitää varata aikaa siihen lähtemiseen, että ehditään olla ulkona suunniteltu aika.

Meillä on myös selkeät rutiinit ja pyritään tekemään asiat samoihin kellonaikoihin päivittäin. Joissain asioissa se kyllä helpottaa, mutta ei kaikissa enää. Iltarutiineihin kuuluu iltapissalla käynti potalla tai pytyllä, hammaspesu, suihku rasvapesuineen ja ihon rasvaus. Olen joskus totaalisen uupunut siihen hommaan muutoinkin, ja jokusen kerran väsymys on purkautunut itkuksi asti kun poika on tehnyt kaikki mahdolliset kurittomuudet siinä kohtaa kun pitäisi mennä sinne suihkuun. Siihen minun itkuuni poika on reagoinut rauhoittumalla, ja olemalla kiltisti. Tulee halaamaan ja sanoo kysyvällä äänellä äiti (ei osaa vielä puhua juurikaan). Poika siis ymmärtää tehneensä minut surulliseksi ja pyytää omalla tavallaan ilman sanoja anteeksi ja toimii sen jälkeen niin kuin pyydän. Sanoitan tilanteet pojalle aina kuitenkin, ja selitän, mistä on kyse.

Nyt poika on ruvennut välillä iltaisinkin vetkuamaan nukkumaan menemisen kanssa, mutta siihen on ollut apua siitä, että selkeästi joka ilta ilmoitan etukäteen, että nämä tietyt kirjat luetaan/katsellaan läpi ja sitten on aika mennä nukkumaan. Myös päiväunien lyhentäminen auttaa. Nyt varsinkin pojalla on jatkuvasti ylimääräistä energiaa, kun ollaan suurin osa ajasta kotona ja virikkeiden määrä on huomattavasti pienempi kuin normaalissa päiväkotiarjessa, kun minun täytyy kuitenkin tehdä etätöitä päivän aikana.

 

[Kfkd]

Meillä pukemiset sujuu yleensä ok. Tykkää olla ulkona pyöränsä kanssa. Nukkuu päikkärit 45 min-2h vaihtelevasti. Ei ole päiväkodissa vaan kotona edelleen. Kerhoa yritettiin keväällä mutta siitä ei tullut mitään. Emme tiedä miten toimia kun tekee ei kiellettyä koska kiinnipito ei onnistu ja ole hyvä tähän ja EI-sana ei tehoa.

 

[Jeijeim]

Myöskään ei suostu potalla käymään enää. Kävi pyynnöstä potalla joskus ja kerran tulikin pissat mutta nyt ei suostu edes sinne menemään.
Koko ajan kiellettyä tekee ja ruokapöydässä tänäänkin ruokaa heittelee ja pyysin poistumaan kun ei uskonut ja ennen päiväunia rupesi haluumaan vanukasta jne. Emme tiedä mitä tekisimme jos ei usko kielloista huolimatta.. Mikä on se ratkaisu.. Välillä on viety ja menty yhdessä esim. Makuuhuoneeseen ja ovi kiinni rauhoittumaan mutta.. Rupee sielläkin hyppimään sängyllä mikä ei ole sallittua tai repimään vaatteita kaapeista :/

 

[Yölento]

Myöskään ei suostu potalla käymään enää. Kävi pyynnöstä potalla joskus ja kerran tulikin pissat mutta nyt ei suostu edes sinne menemään.
Koko ajan kiellettyä tekee ja ruokapöydässä tänäänkin ruokaa heittelee ja pyysin poistumaan kun ei uskonut ja ennen päiväunia rupesi haluumaan vanukasta jne. Emme tiedä mitä tekisimme jos ei usko kielloista huolimatta.. Mikä on se ratkaisu.. Välillä on viety ja menty yhdessä esim. Makuuhuoneeseen ja ovi kiinni rauhoittumaan mutta.. Rupee sielläkin hyppimään sängyllä mikä ei ole sallittua tai repimään vaatteita kaapeista :/

Onko teillä mallia, miten lasten kanssa toimitaan? Oletteko nähneet, miten muut vanhemmat toimivat tai miten isovanhemmat toimisivat vastaavassa tilanteessa?

Sillä lapsihan saa haluta mitä tahansa. Sitten sanotaan, että ai sinä haluaisit vanukasta. Sitä ei nyt kuitenkaan ole tarjolla. Ruoka-aika oli jo ja sinä et syönyt. Seuraava ruoka on päiväunien jälkeen (eikä silloinkaan todennäköisesti ole tarjolla vanukasta)

Jos lapsi tyhjentää vaatekaappia eikä lopeta, kun sanallisesti pyydetään lopettamaan, otetaan lapsi syliin ja estetään heittämästä vaatteita kaapista. Jos lapsi huutaa fyysisen rajoittamisen vuoksi, ei haittaa. Ääntä maailmaan mahtuu. Sanotaan rauhassa, että nyt sinua harmittaa ja päästän irti kun olet rauhoittunut ja ymmärrät, että vaatekaappia ei tyhjennetä.

 

[Hemppa87]

Voi olla vilkkauttakin, meillä esikoinen on todella vilkas eikä sanominen yleensä auta kun ei jaksa keskittyä kuuntelemaan. Tekee ensin ja miettii vasta sitten.

 

[Tips]

Samaa mieltä. Tuon ikäinen lapsi tahtoo kovasti kaikenlaista. Silloin pitää ohjata jämäkästi mutta lempeästi oikeaan toimintaan. Voi myös kantaa lapsen pois tilanteesta jos pelkät sanat eivät toimi. Vaikka siitä alkaisi huuto, se ei haittaa, joskus niin vain käy koska aivot eivät vielä osaa jäsentää ja käsitellä kaikkia tunteita. Vanhempina teidän tehtävä on opettaa pettymysten käsittelyä, sanoittaa tunnetta ja tarjota lohtua. Lapsi ei kuitenkaan saa kävellä yli kodin sääntöjen.

Toki voi miettiä onko kaikki huono käytös kiellettyä. Voiko vanhempi joskus lähteä mukaan hassuttelemaan, tyhjentämään yhdessä kattilakaappia tai jotain semi-sallittua? Usein leikki ja huumori auttaa.

Muistan esikoisesta, että itselle vaikeinta oli juuri käsitellä tuota pirullista kiusantekoa ja naurua, itkupotkuraivarit ynnä muut kyllä hanskasin kuin viilipytty. Joskus ei jaksa ja tulee huudettua, sitäkin voi jälkeenpäin pyytää anteeksi ja selittää miksi hermostui.

Mitä pottailuun tulee, sitä ei kannata pakottaa. Joskus tulee taantumia. Sitten vaan jatketaan vaipoissa kunnes on taas valmis. Jos on ollut jo kuiva, selitetään neutraalisti että nyt pitää käyttää vaippoja jos potalla ei käydä. Kyllä lapsi oppii aikanaan, pidätte vain tauon ja kokeilette myöhemmin uudestaan.

Jos helpottaa niin tuo on vaihe joka menee ohi. Yrittäkää pysyä tyynenä mutta määrätietoisina ja johdonmukaisina, kyllä se siitä! :)

 

[Kkkkljjx]

Sanallinen kielto ei juurikaan auta. Repii ja kiusaa koiraa ja saamme jahdata lasta ympäri kämppää jotta lopettaaa ja vaikka saisimme kiinni ja kiellämme niin palaa uudelleen ja uudelleen kiusaamaan.... Tai sama jos vaatteita repii jne. Ei auta edes sylissä pitää ja kieltää koska potkii ja puree ja rimpuilee ja monesti osunut itsellä vatsaan pahasti jne..

 

[elaffy]

Lapsi on vasta 2v. Aikuinen ihminen pärjää hänelle vielä nopeudessa, voimassa jne. Lapsi on kuitenkin alle metrin mittainen, eikä ylety kovinkaan korkealle.. Tietysti raskaus voi rajoittaa, mutta jos ymmärsin oikein, lapsella on myös toinen vanhempi perheessä? Voiko koiran laittaa toiseen tilaan portin/oven taakse? Pystyykö vaatekaapin laittamaan esim lapsilukolla siten kiinni, ettei lapsi sieltä itse pääse mitään ottamaan? Lasta voi rajoittaa muutenkin fyysisesti kuin vain sylissä pitämällä. Jos lapsi heittää ruokaa pöydässä tahallaan, loppu ruoka otetaan häneltä pois, eikä saa sitä enää sillä ruokailukerralla takaisin. Lapsi ei varmaan itse kuitenkaan hae vielä jääkaapista itselleen syötävää. Ja jos hakee, siihenkin saa kyllä lapsen pitävän lukon asennettua.

Oletteko saaneet tilanteeseen mitään ulkopuolista apua? Esim neuvolan kautta? Olisiko sellaisesta apua?minulle jää sellainen olo, että olette aika rasittuneita ja kuormittuneita lapsen toiminnan kanssa ja pienet lepohetket tekisivät nyt hyvää.

 

[Yölento]

Sanallinen kielto ei juurikaan auta. Repii ja kiusaa koiraa ja saamme jahdata lasta ympäri kämppää jotta lopettaaa ja vaikka saisimme kiinni ja kiellämme niin palaa uudelleen ja uudelleen kiusaamaan.... Tai sama jos vaatteita repii jne. Ei auta edes sylissä pitää ja kieltää koska potkii ja puree ja rimpuilee ja monesti osunut itsellä vatsaan pahasti jne..

Kahden kanssa tilanne ei ainakaan helpota eikä lapsi kasvaessaan opi asioita itsestään, ne pitää opettaa.

Jos todella ette itse saa rajoitettua lasta, pyytäkää perhetyöstä apua ja mallia, miten lapsi tottelee.

 

[Suski75]

Hmm. Ok, jos sitten vastaisin pitkästi.

Meillä lapsi on ihan kamala kauhukakara, jos aikuiset eivät hoida osaansa. Lapsi on siis erittäin liikunnallinen ja älykäs, ja tarvitsee paljon unta. Käytännössä se tarkoittaa, että 1. lapsen on saatava järkyttävä määrä liikuntaa päivässä, tai hän ei kykene pysymään paikoillaan tai keskittymään ja 2. lapsi tarvitsee älyllistä haastetta joka päivä, tai hän tylsistyy ja alkaa keksiä kolttosia ja 3. päiväuniajan ja yöuniajan lähestyessä alkaa väsymyksestä johtuva kiukuttelu, joka muuttuu riehumiseksi jos lasta ei aina laiteta sänkyyn viimeistään kiukuttelun alkaessa.

Tänään lapsi pelasi aamupäivällä itsekseen tunnin jalkapalloa kahdella pallolla ylämäkeen, juoksi siis non-stop, ja sen jälkeen vielä ajeli polkupyörällä ja potkupyörällä tunnin. Iltapäivällä lapsi juoksi tunnin pihalla (siis leikki olevansa juoksukilpailussa ja juoksi pihalla ympyrää ja tuuletti joka kierroksella voittaneensa) ja jälleen pyöräiltiin tunti. Liikunnallisessa lapsessa positiivista on se, että liikunnan tarve tulee sisältä, eikä vanhemman tarvitse kuin päästää lapsi ulos, ja lapsi juoksee itsekseen ympyrää tyytyväisenä.

Haastavia leikkejä ja pelejä lapsi on saanut pienestä asti, on siis osannut lukea kaikki isot ja pienet kirjaimet jo alle kaksivuotiaana ja ensimmäisen luokan matematiikka on osattu jo alle neljävuotiaana. Laiskana vanhempana en ole näitä mitenkään opettanut, vaan lapsi on itse oppinut pelaamalla oppimispelejä tabletilla. Ai niin, lapsi on myös oppinut englannin alkeet samaisella tabletilla, matematiikkakin luonnistuu yhtä hyvin suomeksi ja englanniksi. Lisäksi lapsi on oppinut myös espanjaa, puolaa ja venäjää samalla tavalla, ja vielä jotain muutakin kieltä, jota kukaan meidän perheessä ei osaa. Ei kyllä osata puolaakaan, mutta kerran sattumalta näin kun lapsi kuunteli puolankielistä satua ja tajusin että tätä kieltä olemme jo hetken kuulleet lapsen suusta. Samoin kun tehdään mitä tahansa lapsen kanssa, on lapsi aina laskemassa kaikkea (milloin milläkin kielellä) ja kysymässä mikä tämä on sillä ja tällä kielellä. Minä osaan vain 6 kieltä, onneksi nyt mummolassa isovanhemmat osaavat 4 kieltä tuohon lisäksi joten ihan äkkiä eivät kielet lopu. Tosi puolaa eivät hekään osaa.

Ja unet ovat ihan hirveän tärkeät. Lapsi panee aina hanttiin unille menoa, mutta tiukkojen rutiinien avulla kuitenkin itse kiipeää sänkyyn ja pysyy siellä... ja yleensä nukahtaa 5-10 minuutissa, ja nukkuu 2-3 tuntia. Mutta jos rutiineista yhtään lìpsuu tai antaa periksi, hyppyyttää lapsi koko perhettä seuraavat kaksi viikkoa ja yrittää olla nukkumatta.

Mutta siis jos ei käydä vähintään neljää tuntia päivässä ulkona ja vahdita päiväunia ja huolehdita älyllisestä aktiviteetista, on lapsi täysi riiviö, sotkee kaiken, riehuu pirullisesti räkättäen, läpsii ja puristelee siskovauvaa, puree aikuisia, jne. eikä mikään auta. Lelujen takavarikointi jonkin verran auttaa. Ja sitten kun ulkoilusta, unesta ja puuhasta huolehtii, on lapsi iloinen ja auttavainen, eikä edes tarvitse valvontaa.

 

[Yölento]

Suskin kirjoittama pitää varmasti paikkansa missä tahansa perheessä, vaikka lapset ovat erilaisia. Liikuntaa, älyllistä haastetta, riittävästi ja oikea-aikaisesti unta ja ruokaa. Sillä pääsee pitkälle, kun vielä lisäksi pitää säännöistä kiinni.

 

[Tips]

Sanallinen kielto ei juurikaan auta. Repii ja kiusaa koiraa ja saamme jahdata lasta ympäri kämppää jotta lopettaaa ja vaikka saisimme kiinni ja kiellämme niin palaa uudelleen ja uudelleen kiusaamaan.... Tai sama jos vaatteita repii jne. Ei auta edes sylissä pitää ja kieltää koska potkii ja puree ja rimpuilee ja monesti osunut itsellä vatsaan pahasti jne..

Jos lapsi kiusaa koiraa eikä kieltoa usko, kerrotaan että seuraavan kerran sinut viedään toiseen huoneeseen koska koiraa ei saa kiusata. Ja sitten seuraavasta kiusaamisesta lapsi kainaloon ja pois tilanteesta, yhdessä vanhemman kanssa. Ovi kiinni ja siellä sitten nökötetään ja kerrotaan että koiraa ei saa satuttaa. Vaatekaapin tai -huoneen ovea voi itse pitää kiinni, siinähän repii ja raivoaa aikansa, mutta aikuinen on kuitenkin vahvempi. Tai sitten siirrytään toiseen huoneeseen jossa vähemmän tuhoamisvaihtoehtoja.

Jos purkaa raivonsa vanhempiin, pidetään kiinni ja muistutetaan että ei saa satuttaa. Itse olen yhdessä raivaritilanteessa joutunut telkeämään lapsen oven taakse kun pitelin pientä vauvaa ja isompi lapsi halusi purkaa kiukkunsa minuun repimällä ja roikkumalla. Se auttoi sinänsä että raivo muuttui itkuksi jolloin pääsin taas lähelle ja saatoin lohduttaa. Joskus lapsi jääkin raivon tunteeseen kiepille eikä pääse siitä eroon, tällöin kokemukseni mukaan auttaa tunteen muutos, käytännössä lapsen pitäisi alkaa itkeä tai nauraa. Hassuttelu tai suuttuminen, mikä sitten toimiikin. Meillä suuttuminen ei raivoa hillinnyt, mutta tuo oven taakse linnoittautuminen johon pari kertaa sorruin toi itkun. Mitä teetkin, sanoita rauhassa miksi estät tms. Sinä olet vihainen, sinua hermostuttaa, ei saa lyödä... Tuon ikäisen voi jo opettaa vaikka lyömään tyynyä tai purkamaan raivonsa muuten turvallisesti.

Aktiviteetit joita tehdään ennen unia voivat olla simppeleitäkin, heitetään palloa, tasapainoillaan hernepussia, rauhoitutaan kirjan kanssa etsimään tiettyjä kuvia, mikä vain lapsen persoonallisuudelle toimii. Esim. meidän kuopusta ei mitkään tablettipelit kauaa viihdytä, mutta jos itkun tai hermostuksen keskelle ehdotan kirjaa, hän juoksee heti hakemaan mieleisensä ja harmi unohtuu. Esikoinen taas tarvitsi tuntien metsäretkiä, pyöräilyä, kiipeilyä ja muita fyysisiä taitolajeja pysyeksään tolkuissaan. Eli eri lapsille eri keinot mutta samat peruspilarit kuten Yölento tuossa listasikin.

Ja niin. Ei se todellakaan vauvan kanssa helpotu. Jos on kovin hankalaa, kysyisin neuvolasta vinkkejä. Vauvan tultua isompi tulee tarvitsemaan huomiota kahta kauheammin. Sillä sitähän tuo on ja turhautumisen purkua. Nyt korona-aikaan netti on täynnä ilmaista matskua: askartelua, kynätehtäviä ja väritystä, ohjattua liikuntaa, tanssia, laulua, muskaria, satutuokioita, pelejä, sovelluksia, ääni- ja e-kirjoja... niistä etsimään lapselle mieluisimmat ja päivittäin ulos päästämään höyryjä. Ja ne riittävät unet.

Tsemppiä vaan. Iän myötä helpottaa, mutta periksi ei saa antaa. Lempeästi mutta jämäkästi.

 

[Yölento]

Tips, iän myötä ei helpota, jos vanhemmat eivät saa tilannetta haltuun. Se helpottaa, jos vanhemmat hoitavat osuutensa.