Lapset pienellä ikäerolla

[Pumperoinen]

Kertokaapas kokemuksia siitä, millaista on kahden lapsen kanssa, kun ikäero on pieni (< 2 vuotta). Ovatko lapset nukkuneet vanhempien kanssa samassa huoneessa? Miten ulkoilut sujuvat kahden vaippahousun kanssa? Riittikö vanhemmalle lapselle huomiota tarpeeksi vauva-arjen keskellä?

Meillä olisi toiveissa toinen pienokainen käytännössä heti kun tärppää, jolloin ikäeroa lapsilla olisi reilu 1v (esikoisen täyttää huhtikuussa vuoden). Esikoisen kanssa jouduttiin yrittämään 3-4kk ja itsellä ei ole vielä kierto palautunut imetyksen takia, joten luultavasti ikäero tulee olemaan lähempänä 1.5-2 vuotta.

 

[Sudensylin]

Mulla ei nyt ole kokemusta jakaa, mutta parkkeeraan tänne odottamaan. Meillä toinen tulossa ja esikoinen on vauvan syntymän aikaan 1v. 7kk. Esikoinen nukkuu jo omassa huoneessaan, vauva tulee vanhempien huoneeseen nukkumaan. Ulkoilujen toivoisin hoituvan vaunut+kantoreppu -yhdistelmällä, en ainakaan etukäteen ole suunnitellut ostavani tuplarattaita - tilanteen mukaan sitten.

Mua jotenkin huvittaa, kun aina kuuluu kauhistelua, että sitten on kahdet vaipat vaihdettavana ja kaksi suuta syötettävänä. Mulle nuo on murheista pienimmät, eniten jännittää juurikin tuo esikoisen saama huomio. Hän oli vauvana huono nukkumaan, huono viihtymään ja asui tissillä. Jos seuraava on samanlainen, niin pulassa ollaan. Miten onnistuu esim. perhekerhoissa kulkemiset, jos kovin erirytmiset lapset. Hyötyisikö esikoinen muutamasta päiväkotipäivästä viikossa? Ja miten ihmeessä vauvan saa nukkumaan, kun esikoinen häärää hereillä?

 

[Foreverfever]

Toisen ja kolmannen ikäero 1v7kk (ekan ja tokan 2v2kk). Vähän alkaa olla hatarat muistikuvat tuolta ajalta.

Tuplarattaat ja kantoreppu ainakin oli arjessa kotona ja ulkoillessa kovassa käytössä (mulla ei ajokorttia). Kaikki lapset oli kotihoidossa ja se oli helppoa kun ei mitään pakollisia aikatauluja jos huonompi yö takana.

Isompi siirtyi pinnasängystä junnu sänkyyn vauvan syntyessä. Aika usein kyllä sivuvaunu pinnasängyssä nukkui tuo isompi ja vauva vanhempien välissä. Jossain vaiheessa pienet nukkui yhdet unet päiväunet samaan aikaan, mutta sitä ei kyllä kauaa kestänyt. Yöunille kaikki meni samaan aikaan, imetin vauvaa samalla kun nukutin isompaa. Toisesta eteenpäin lapset on tottunut nukkumaan äänien keskellä. Hyvin voinut vaikka käydä imuroimassa samassa huoneessa vauvan nukkuessa.

Paljon huomiota isommalle vauvan nukkuessa, kotitöitä siinä valveilla olon ohessa ja ottaa lapsia mukaan hommiin leikin varjolla. Meillä ainakin lapset tykännyt kun saa jonkun pienen tehtävän. Melko pienestä pitäen nuo pienemmät on viihtynyt lattialla itsekseen/sisaruksen touhuja katsellen niin jotenkin paljon helpommalla pääsi itse kuin yhden lapsen kanssa, jolloin oli täysin sidottu vain häntä viihdyttääkseen.

Sen verran hyvin ainakin näin jälkikäteen pienelläkin ikäerolla muistan kaiken menneen et viidettä uskalsi alkaa heti kun mahdollista yrittämään.

 

[Kipuna]

Mulla ei nyt ole kokemusta jakaa, mutta parkkeeraan tänne odottamaan. Meillä toinen tulossa ja esikoinen on vauvan syntymän aikaan 1v. 7kk. Esikoinen nukkuu jo omassa huoneessaan, vauva tulee vanhempien huoneeseen nukkumaan. Ulkoilujen toivoisin hoituvan vaunut+kantoreppu -yhdistelmällä, en ainakaan etukäteen ole suunnitellut ostavani tuplarattaita - tilanteen mukaan sitten.

Mua jotenkin huvittaa, kun aina kuuluu kauhistelua, että sitten on kahdet vaipat vaihdettavana ja kaksi suuta syötettävänä. Mulle nuo on murheista pienimmät, eniten jännittää juurikin tuo esikoisen saama huomio. Hän oli vauvana huono nukkumaan, huono viihtymään ja asui tissillä. Jos seuraava on samanlainen, niin pulassa ollaan. Miten onnistuu esim. perhekerhoissa kulkemiset, jos kovin erirytmiset lapset. Hyötyisikö esikoinen muutamasta päiväkotipäivästä viikossa? Ja miten ihmeessä vauvan saa nukkumaan, kun esikoinen häärää hereillä?

Voin vastata oman kokemuksen pohjalta pariin kohtaan, miten meilläon onnistunut. Meillä lapsilla ikäeroa 1v4kk.

Yritimme käydä muskarissa, mutta se oli aina lähes tuhoon tuomittua. En oman kokemuksen pohjalta suosittele, vaan jättäisin tauolle - voihan sitä toki kokeilla miten sujuu. Meillä pyöri usein muumit, kun tuli vaikea tilanne, nukuttamista jne. Meillä vanhempi lapsi kävi 2-3pv/vk hoidossa. Hoidosta hyötyi enemmän äiti kuin lapsi

 

[Pumperoinen]

Mulla ei nyt ole kokemusta jakaa, mutta parkkeeraan tänne odottamaan. Meillä toinen tulossa ja esikoinen on vauvan syntymän aikaan 1v. 7kk. Esikoinen nukkuu jo omassa huoneessaan, vauva tulee vanhempien huoneeseen nukkumaan. Ulkoilujen toivoisin hoituvan vaunut+kantoreppu -yhdistelmällä, en ainakaan etukäteen ole suunnitellut ostavani tuplarattaita - tilanteen mukaan sitten.

Mua jotenkin huvittaa, kun aina kuuluu kauhistelua, että sitten on kahdet vaipat vaihdettavana ja kaksi suuta syötettävänä. Mulle nuo on murheista pienimmät, eniten jännittää juurikin tuo esikoisen saama huomio. Hän oli vauvana huono nukkumaan, huono viihtymään ja asui tissillä. Jos seuraava on samanlainen, niin pulassa ollaan. Miten onnistuu esim. perhekerhoissa kulkemiset, jos kovin erirytmiset lapset. Hyötyisikö esikoinen muutamasta päiväkotipäivästä viikossa? Ja miten ihmeessä vauvan saa nukkumaan, kun esikoinen häärää hereillä?

Meillä myös on esikoisella haasteita tuon nukkumisen kanssa ja on ollut tähän asti oikea tissitakiainen tsemppiä sinne!

 

[Nepeta Cataria]

Minulla nuorempien ikäero on 1,5v ja onhan se melkoinen haaste. Tuore isoveli muutti nukkumaan toiseen huoneeseen välittömästi kotiutumista seuraavana yönä, vauva herätteli itkemisellä. Muutenkin 1,5-vuotiaan nukkuminen oli tuolloin aika repaleista ja äidin läsnäoloa kaivattiin yölläkin välillä. Muistelen tassutelleeni isompaa veljeä ja hyssytelleeni nuorempaa vaunuissa samaan aikaan, yön pikkutunneilla, jotta kumpikin nukahtaisi. Päivällä taas isompi veli nukkui yhden päikkärit ja nuorempi 3h välein. Hyvä apu tässä välissä unipulmiin oli muutto isosiskojen kanssa nukkumaan, siskoista sai vetoapua nukahtamiseen kun ei tarvinnut olla yksin. Tilanne hankaloitui kun isompi veli oppi kiipeämään pois pinnasängystä eikä rauhoittunut nukkumaan. Mutta onneksi pikkuveli oli jo sen verran isompi että tehtiin sitten pikkupojille yhteinen siskonpeti, jossa minä nukutin kummankin. Kainalo per poika, ja hyvin toimi. Jos vielä heräsin nukutuksen jälkeen tuosta niin otin nuoremman veljen matkaan omaan sänkyyni yöksi, ja isompi veli jatkoi uniaan loppuyön yksin.

3-vee alkoi käymään avoimessa päiväkodissa siskojensa kanssa kunhan minun vointi oli kohentunut tarpeeksi että jaksoin ajaa autoa. Vein ja hain koko poppoota 3x viikossa. Oli ihan rentouttavaa olla hetki kahden vauvan kanssa. Minähän olen ollut kotiäitinä jo jonkin aikaa ja välillä ollaan käyty perhekerhossa tai avoimessa päiväkodissa. Onhan se melkoinen homma liikkua koko lössin kanssa, mutta kaikkeen tottuu, aikaa pitää vaan varata enemmän ja isommat lapset oppivat omatoimisiksi.

Onhan siinä kahdessa vaippahousussa tekemistä. Nyt viime kesä me panostettiin isomman veljen kanssa päiväkuivuuteen ja nyt kun hän on 3v niin tilanne on jo aika hyvä. Toki vessassa käyntiä joutuu valvomaan, siellä kun voi tapahtua vaikka ja mitä, varsinkin jos ovat porukalla siellä. Yökuivuus tulee sitten joskus vuoden kuluessa, mutta onneksi se ei tarvitse samanlaista panostusta. Pikkuveli on nyt sen 1,5v niin kohtahan hänen kanssaan voisi aloitella myös pottailun. On tässä toki hommaa, pesen aika monta kakkapyllyä päivässä.

Nyt ollaan päästy nukkumisien kanssa hyvään vaiheeseen. Isomman veljen nukkuminen parani mukavasti tuossa 2 -> 3v välissä, hän ei juuri öisin heräile jos ei ole kipeä. Pienemmän veljen olen juuri vieroittanut yötissistä ja imettämistä vähennetään muutenkin reippaasti, sillä se vaikuttaa ikävästi yöheräilyyn. Nyt on ollut muutama mahtava yö että nuorempi herää vain kerran hörppäämään vettä ja sitten nukkuvat kaikki aamuun asti. Se on muuten luksusta! Vielä kun mun kroppa oppisi taas nukkumaan, liian usein nukun aamun pikkutunnit koiranunta kuulostellessa et alkaako joku itkemään.

Minulla on nyt sisarussarjassa 2v ikäerolla 3 lasta ja nuorin pari tuolla 1,5v ikäerolla. Jos vielä yhden saisin niin tavoitteena on +2v ikäero, ihan vaan sillä että nukkuminen on helpompaa kun on vain yksi kukkuja.

Mutta kaikesta selviää! Pitää olla itselle armollinen ja jos ei jaksa niin pitää miettiä että mistä päästä arkea voisi keventää. Ja kannattaa nukkua aina kun vain pystyy. Ja ottaa purkista rautaa ja b-vitamiinia, ne potkaisevat kivasti kun tuoreella äidillä on takana repaleisiä öitä.

Sitten pitää vielä jatkaa että isimiestähän kannattaa hyödyntää tässä nukutushommassa. Meillä on usein mennyt siten että kun vauva on tullut taloon niin mies on huolehtinut sitten isompien nukutuksen ja yöhyssyttelyn, erityisesti jos minä olen ollut kiinni vauvassa. Näin erityisesti isyysvapaan aikana, mutta toki sitten myöhemminkin välillä. Perhepeti on näppärä että yöhyssyttelijä voi koisia itsekin mukavat unet samalla kun pitää lapsen rauhallisena, ei vaadi paljoa panostusta. Tähän tulokseen tultiin että meille tärkeintä on että kaikki nukkuu, eikä se et jokainen nukkuisi omassa sängyssään tai edes omassa huoneessaan. Aikansa kutakin. +3-veet on jo aika hyviä nukkujia, kunhan vaan saa nukahtamaan niin yöstä selviää jo ilman heräilyjä.

 

[pilvikirsikka]

Meillä on lapsilla ikäeroa ollut 1v9kk - 2v ja hyvin on mennyt! Kantovälineet on suurena apuna ja ylipäätään rento asenne elämään keittiön sotkut ehtii siivota myöhemminkin! Meillä ovat nukkuneet samassa huoneessa ja aluksi jopa nukuttu perhepedissä sekä minä että taapero. Minä vain lasten välissä. Päiväunetkin on helppo hoitaa niin että menee molempien kanssa pötköttämään sänkyyn. Vauvat ovat meillä nukkuneet perhepedissä ihan vain, koska se on helpointa niin

Enkä tiedä onko siinä kahdessa vaippapyllyssä mitenkään sen suurempi työ. Oikeastaan jopa helppoa, ettei tarvitse vauva tissillä lähteä juoksemaan vessattamaan sitä isompaa. Ehkä olen ollut vaan laiska, mutta meillä ovat oppineet kuivaksi verrattain myöhään, mutta ovat sitten heti olleet omatoimisia siinä hommassa eikä vahinkoja ole juuri tullut.

Välillä on säätöä kun liikkuu pienten lasten kanssa, mutta se on vaan elämää! Minä oon lähtenyt tosi nopeasti liikenteeseen pientenkin kanssa ja kyllä sitä tehdessä oppii

 

[satu_shel]

Mulla kokemusta 1v 2kk ikäerosta Vastasyntynyt pikkuveli nukkui päivällä hyvin, joten ehti seurustella vanhemman kanssa päivisin vaikka oma univaje tekikin elämästä aika sumuista!

Suurin haaste oli ruokinta, kun ei ihan sujunut vielä isosiskolta omatoimisesti, niin ”parhaimmillaan” roikotin vauvaa tissillä ja toisella kädellä pitelin lusikkaa isomman suun edessä. En välttämättä suosittele hermoheikolle ihmiselle näin lyhyttä ikäeroa, mutta oli siinä puolensakin; toisella ei ollut vielä ison lapsen tarpeita ja hyvin perusasioiden äärellä meni alkuvuodet.

 

[Nepeta Cataria]

Kunhan vauvavaiheesta pääsee ylitse niin sisaruksista on hurjasti iloa toisilleen. 3-vuotias on tuskallisen sosiaalinen, ja jos hänellä ei ole seurustelukaveria niin hän roikkuu aikuisen seurassa koko ajan. Hän on melkoinen energiasyöppö. Jo 1,5v saa irti sisaruksen puuhailuista, viereen mennään leikkimään ja matkimaan leikkejä. Jos on jo 5-vuotias sisarus niin 3-vee leikkii jo sujuvasti mukana kun toinen johtaa leikkiä.

Yksi kesäilta katselin ikkunasta ja liikutuin kun mun koko porukka kiipeili tuossa metsän reunassa kivillä, jonossa menivät ja jokainen osallistui omien taitojen ja kykyjen mukaan puuhaan. Isoin porukasta johti mustikkaretkeä. Se on hienoa kun on aina kotona kaveri, eikä tarvitse epäillä etteikö pääsisi leikkiin mukaan halutessaan. Se että tietää kuuluvansa porukkaan. Se ei ehkä ole ihan niin itsestään selvä juttu nykypäivänä kun perhekoot jäävät yhä pienemmiksi ja puhutaan yksinäisyydestä. Sisarukset hiovat ja opettavat toisiaan, tarjoavat parhaimmillaan elämän pisimmän ihmissuhteen.