Lapsen puhumattomuus / puhumiseen kannustaminen

M

Miyn

Piirimestaruustason postaaja
Huhtimammat 2018
Poika on 1v7kk eikä sano _mitään_ tunnistettavaa sanaa. Ei tule tavuja (papaapaapaa, taataataataa... mitä noita nyt on mitä lapsi ekana oppii).
Pitäisi puhua melkein "äänen tuottamisesta", kaikkea "ääää, au, puhhh" kyllä tulee. Ja tietää / tunnistaa valtavan paljon sanoja, matkii tekemisiä. Tietää esim. että mikä on roska lattialla ja osaa viedä sen roskikseen. Tottelee myöskin puhetta "kerää lelut, vie tämä koriin, tuo se tänne". Tai "luetaanko kirjaa?" niin osaa hakea pari kirjaa ja mennä sohvalle istumaan.

Mutta missä se puhe on? Ei höpise itsekseen mitään, ei tapaile mitään sanoja...
Luetaan paljon, aiemmin opetettiin että "tuo on auto, missä on kello, missä on lamppu, tämä on kaukosäädin".
Sitähän ei saisi oikein tehdä että "sano kissa, sano nyt, kis-sa".

Jossain vaiheessa varmaan joku lamppu syttyy ja sitten sitä puhetta vaan tulee mutta mitäs nyt kun sitä ei vielä tule?
 
Meillä poika on nyt vähän yli 2-vuotias, eikä puhu vielä kuin muutaman sanan, jotka lausuu suht selkeästi ja ymmärtää niiden merkityksenkin. Selkeistä lauseista ei ole tietoakaan, vain "mää e ha!", joka tarkoittaa ettei halua jotakin. Poika ymmärtää kyllä niin valtavan määrän sanoja ja asioita, etten ole puheen puuttumisesta vieläkään huolissani. Eikä siitä ole oltu muuallakaan huolissaan, ei tarhassa eikä neuvolassa.

Niin kauan kuin ymmärrys karttuu, en olisi huolissani. Meilläkin poika osaa tehdä tahtonsa selväksi ilman sanojakin tosi hyvin, voi olla ettei vaan koe tarpeelliseksi pinnistellä puheen opettelun kanssa, kun tulee muutoinkin ymmärretyksi. Ehkä se on erona, että pölöttää omiaan paljon itsekseenkin, se vaan on sellaisten äännähdysten sarjaa, jossa ei ole päätä eikä häntää.
 
Minulla nuorin lapsi ei puhunut juuri mitään. Pari viikkoa ennen 2-vuotisneuvolaa pohdin, että ei ole edes yksittäisiä sanoja. Ymmärsi kuitenkin kaiken ja luimme paljon kirjoja eikä lapsi turhautunut, vaikka ei puhunut. Juuri ennen neuvolaa alkoi höpöttää eikä siitä ole sen jälkeen tullut loppua.
 
En olisi huolissani. 2v neuvolassa on kysytty, onko sanoja ja mikäli vielä silloin uupuvat, kontrolloidaan tilanne 6kk päästä uudestaan. Jos lapsi ymmärtää puhetta ja imaisee jotenkin muuten omaa tahtoaan, en kantaisi asiasta vielä huolta. Toki, jos asia kovin mietityttää, kannattaa puhe ottaa neuvolassa puheeksi vaikka jo ennen seuraavaa neuvolaa. Hyvin todennäköisesti sieltäkin kuitenkin rohkaistaan olemaan huolehtimatta. :)
 
Onko teillä suvussa ollut kielellisiä ongelmia, vaikka lukihäiriötä? Ovat vahvasti perinnöllisiä, eli jos näin on, ottaisin yhteyttä neuvolaan, tai ainakin mainitsisin seuraavalla käynnillä. Todennäköisesti menee kuitenkin siihen 2,5v kontrolliin että mitään konkreettista edes tehtäisiin, koska lapsi ymmärtää puhetta.

Täällä 3v1kk lapsi, joka osaa tällä hetkellä neljä (epäselvää) sanaa. Sai 2,5v neuvolassa lähetteen puheterapian arviointiin, ollaan siellä nyt pari kuukautta käyty. Isällään oli lapsena myös vaikeuksia oppia puhumaan ja kouluikäisenä sai lukihäiriö-diagnoosin.
 
Meillä keskimmäinen ei montaa sanaa sanonut ennen kuin liki 2,5-vuotiaana. Hänellä oli muutama oma sana, jotka eivät olleet lähelläkään oikeita sanoja (esim. maito oli "pee") ja sitten max. kourallinen sanoja, jotka muistuttivat niitä oikeita versioita. 2-vuotisneuvolassa oli puhe että odotetaan vielä puoli vuotta, ja jos puhe ei ole kehittynyt, saadaan lähete puheterapiaan. No, se alkoi kehittyä noin kuukausi ennen "määräaikaa", ja sitten puhetta tulikin niin vauhdilla, että puolisen vuotta myöhemmin päiväkodissa kehuivat lasta hyvin runsaasta sanavarastosta. :D

En siis minäkään olisi huolissani niin kauan kuin lapsi selvästi osoittaa ymmärtävänsä puhetta. :)
 
Käykö lapsi hoidossa tai muualla missä tapaa muita lapsia? Poikani puhui siinä puolentoista vuoden iässä muutamia sanoja. Sitten hän aloitti hoidon ja 2-v neuvolaan mennessä tuli satoja sanoja. Uskoisin että hoidossa olleiden jo puhuvien lasten esimerkki auttoi. Tai ehkä sekin motivoi puhumaan, jos hoitaja ei ymmärrä niin hyvin kuin vanhemmat ilman sanoja.
 
Meillä esikoinen ei juurikaan puhut ennen 2v. Oli puhe että seurataan pikkuveljen neuvola tarkastuksien yhteydessä puheen kehitystä, ja sitten kappas! Täytettyään 2v alkoi enempikin sanoja tulla ja nykyään 4v ei ole koskaan hiljaa! :D
Kyllähän se huoletti alkuun kun tuntui että kaikki muut jo puhuivat mutta huoli oli aivan turha ja voisinpa mennä ajassa taakse päin ja sanoa itselleni, etten murehtisi asiasta.
 
Kuulostaa, että ei ole syytä huoleen. Täällä päin missä asun ei ole enää 2-vuotisneuvolaa vaan on 2,5-vuotisneuvola, yksi syy monista tähän lykkäykseen on se, että liian moni 2-vuotias puhumaton saa lähetteen puheterapiaan, kun sitten 2,5-vuotiaana niitä sanoja ja puhetta tuleekin normaalisti ilman mitään ulkopuolista apua.

Meillä lapsi ei puhunut vielä 2-vuotiaana ja 2,5-vuotiaana jonkun verran. Kolmevuotiaana sitten puhua pärpätti paljon, se puhe sitten vaan tuli roppakaupalla kun kerran alkoi. Niin kuin tulpan olisi irrottanut ja plop nyt puhutaan!

Joillain se puheen alkaminen vaan kestää pidempään, mutta ymmärrys kun näyttää olevan, niin kaiken pitäisi olla ok.
 
Takaisin
Top