Lapsen oikeus isään

elmiina

Sanavalmis juttuseppä
Huhtikuunmammat 2014
Mitä olette mieltä aiheesta? Täällä foorumilla kun on kovin naispainotteista niin usein huomaa puheenvuoroja (kärjistäen) että jätä se paska tai noin huonolla miehellä ei oo kyllä mitään sanomista lapsenkaan suhteen. Kerro sille lapsesta sitten, kun tarvitsee elatusmaksuja maksaa, siihen se mies kelpaa ei muuhun.

Kaikki miehethän ei toki oo isäksi ikinä pyytänyt, eikä välttämättä halua isän vastuuta kantaa. Toisista yllätysisistä voi tulla upeita vanhempia, toiset osoittautuu tarkan suunnittelunkin jälkeen vastuuttomiksi (onko se nyt edes oikeasti yllätys, jos ilman kumia suhaa?). Missä menee raja?

Henkilökohtaisesti mielestäni lapsella on aina oikeus isään. Ja siihen biologiseen isään, jos haluaa vain lapsensa tavata. Toki jos isä ei halua olla missään tekemisissä voi olla helpompaa kertoa asia varsinkin pienelle lapselle jotenkin pehmeämmin. Ja jos isä on "huono" (alkoholisoitunut, huumeongelmainen, pettänyt parisuhteessa, epäluotettava, vankilassa) voi äidillä olla kova tarve suojella lastaan. Silti minun mielestäni huonokin isä on lapsen isä ja lapsella on oikeus se isän "huonous" itse todeta. Eikä vierastaa isäänsä koska äiti on jo alkuunsa sanonut, että isä on huono.

Tietenkään jos lapsi ei halua isäänsä tavata niin ei kannata pakottaa, se halu voi tulla myöhemmin ja niihin tapaamisiin voi kannustaa. Toisaalta on tosi surullista kun "lapsi ei halua" tavata isäänsä johtuen siitä, että äiti viettää päivät isän huonoutta sättien.

Omasta mielestäni jopa alkoholistin tai muuten ongelmaisen isän kanssa tapaaminen kannattaa. Kunhan huolehtii, että isä on siinä kunnossa, että voi lasta tavata... Onhan se ylimääräinen huoli ja vaiva, mutta silti. Moni taas tuntuu ajattelevan, että on sen lapsen parempikin ilman sellaista isää. Tai että on ihan ok vaikka kahdesta isäehdokkaasta valita se mukavampi ja varakkaampi, vaikka ei ehkä oikeasti lapsen biologinen isä sitten olisikaan...

Ainahan se lapsen paras riippuu olosuhteista ja niitä olosuhteitahan ei kukaan ulkopuolinen varmasti voi riittävästi punnita. Silti toisilla tuntuu homma sujuvan hyvinkin ja toisilla alkaa se isän demonisointi heti siitä pisteestä kun parisuhde lakkaa... Onko se sitten lasta kohtaan oikein, että joutuu äitinsä ristin kantamaan? Ja esimerkiksi vaikka isä olisi hyväkin isä niin isälle ei voi sanoa, että on ikävä, kun äiti vois loukkaantua? Tarvitseeko alle kouluikäisen jo huolehtia tällaisesta?
 
Olen elmiina aivan samaa mieltä, ja tää laulu todissaan alkaa jo ns.yritys vaiheessa. Paska iskä on jo kun ei huomio tarpeeks vaimoa. Mun sisko meni naimisiin pari viikkoa sitten ja mul jäi ne papin sanat mieleen: antakaa tilaa toistene kasvaa ja tukekaa toisianne. Mikä ihme et pitää luovuttaa ekan alamäen tullen, minun mielestä aika hepposin perustein ollaan parisuhteessa ja siihen halutaan lapsi ku se biologinen kello raksuttas vaikka ikää on 25 vuotta.
 
Miun oma isä oli "huono isä:" Exänsä mielestä vastuuton pettäjä juoppo, jolla ei ole mitään asiaa nähdä lapsiaan. Isä on sitten yrittänyt paikkailla haavoja, kun lapset ovat aikuistuneet.

Minun mielestäni taas isä on ollut oikein hyvä isä, aina leikkinyt, lohduttanut, ollut läsnä parhaansa mukaan. Vaikkei isä ns. perussuomalaisena miehenä niin kummasti osannut vaikkapa tunteista puhua (äidille kai puhui jonkin verran) niin aina kuunteli, halasi ja taputteli selkään. Alkoholi ei lapsuutta varjostanut eikä tietenkään meille lapsille välittynyt mitenkään, että äidin ja isän suhde olisi alkanut jotenkin väärällä tavalla. Toki olivat kymmenen vuotta olleet yhdessä jo ennen kuin esikoinen syntyi.

Jännä, miten sama isä voi olla niin eri isä. Ymmärrän kyllä, että jätetty nainen loukkaantuu verisestikin. Mutta sen ei pitäisi olla niiden lasten risti kannettavaksi, "isä ei voi tulla kun isi petti äitiä." Mitä se niille pienille kuuluu. Tietysti - petetyksi tuleminen ei ole ikinä petetyn vaan pettäjän "vika." Mutta jokinhan siihen aina ajaa ja se syyttely ei auta ketään.

Tietysti miulla mielipiteeseen varmasti vaikuttaa paitsi tuo oma isä niin monet miespuoliset ystävät, jotka ovat tulleet isäksi vasten tahtoaan. Piti olla ne pillerit sun muuta. Osa toimii sitten lompakkoina kun eivät isäksi kelpaa, osalla on tarkkaan säännöstellyt tapaamiset, yksi on jopa päätynyt yksinhuoltajaisäksi kun nainen on jatkanut rellestämistään, propsit hänelle.

Ei sillä, varmasti osa miehistä on ihan oikeasti sikoja - kumia ei haluta käyttää ja sitten vastuuta ei haluta kantaa. Eipä sitä ketään voi pakottaakaan lapsiinsa tutustumaan. Mutta kyllä ihan riittävän monesti on nähty sekin, että se nainen on siinä se sika. Mies kun ei kondomia lukuunottamatta voi lopputulokseen paljonkaan vaikuttaa, ja jos on olettanut olevansa luottamuksellisessa suhteessa niin kukapa sitä olettaisi, että puolet pillereistä on syömättä?
 
mun isä oli lapsuudessa etäinen, mutta on mulla kyllä muistoja, että me on touhuttu kaikenlaista mm. käyty pilkillä. vanhemmat erosi ja äiti katkeroitui asiasta pahasti ja teki parhaansa sen suhteen (ja tekisi vieläkin, jos sallisin sen), ettei mulla ja siskolla olisi mitään suhdetta isään. ikävä kyllä äiti oli vähän liian myöhään liikkeellä, ei teini-ikäisiä lapsia saa manipuloitua uskomaan, että isä on täysin paska. me ollaan luotu uudet ja erilaiset suhteet isään ja nykyään voisi jopa sanoa, että ollaan läheisiäkin. joo, mun isä petti äitiä ja joo ero oli isän päätös, mutta en ihmettele, miksi hän ei enää jaksanut yrittää. äiti alkoholisoitui jo heidän liittonsa aikana eikä kukaan jaksa kauaa sellasta. meidän tapauksessa äidin haukkumayritykset kääntyi häntä itseään vastaan, minä katkaisin välit äitiin ja siskoni on tekemisissä äidin kanssa omilla ehdoillaan.

mä en voisi kieltää mun lapsilta heidän isää, mutta jos nyt olisi niin, että lasten isä alkoholisoituisi tms., tapaamiset olisi esim. lyhyempiä. uskon ja omalla kokemuksella voin sanoa, että kaikenlaiset mustamaalausyritykset kääntyy itseä vastaan, joten sitä ei kannata edes yrittää. mieluummin antaa lapsen muodostaa itse oman mielikuvansa isästään.

toinen juttu, mitä en ymmärrä on, että jos nyt jo valmiiksi tietää, että mies on vastuuton, alkoholisoitunut ja omaa narsistisia piirteitä, miksi sellaisen kanssa edes ryhdytään puuhaamaan yhteistä lasta?
 
Niinpä. Ainaki pitäis kantaa se vastuu että on itse tuollaisen kanssa lapsen päättänyt tehdä? Vaikka valitettavan moni narsisti esim. on todella hyviä olemaan todella hurmaavia alussa :oops: Ja esimerkiksi itsekin olen kaikenlaisiin pahoihin poikiin joskus ihastunut, eikä miulla olis sydäntä aborttia tehdä vaikka kuka kamala olis isä jos ihan oikea rehellinen vahinko sattuisi.

Meillä myös miun miehen exä on miulle sanonut että mies on huono isä ja se tietää sen itse, kysy vaikka siltä. On haukkunut miestä huoraksi ja minua kodinrikkojaksi. On toki mielipiteeseensä oikeutettu, mutta pitääkö sitä lapsen kuullen oikeasti tuollaisia? Miusta taas mies on ollut ihana isä tähän asti meidän tytölle ja ihanasti välittää aiemmistakin lapsistaan ja niiden kanssa touhuaa :) Jännä miten tosiaan sama mies voi olla niin hyvä ja niin huono isä samaan aikaan. Ja silti olis ton "huonon isän" kanssa lisää lapsia kinunnut. Kai se biologinen kello niin tikittää että jonkinlainen spermanluovuttaja se on huonokin isä jos ei muitakaan ole tarjolla?
 
Ymmärrän kyllä hyvin jos on alkoholisoitunut tai huumeongelmainen, niin en ihan heti kaksin isän kanssa jättäisi vaikka olisikin mennyt parempaan päin, mutta ajan kanssa kyllä mahdollisuus tulisi antaa jos isä ja lapsi molemmat sitä toivovat. Toinen että jos mies pettää, niin miksi häneltä pitäisi viedä oikeus lapseen, kostoksi? Se on vaan valitettavaa, että jos vanhemmilla sukset menee ristiin, niin sitten ei anneta lapselle oikeutta molempiin vanhempii. Kyllä aikuisen pitäisi osata omat tunteet heittää koriin lapsen hyväksi, siis jos isän tapaaminen sitä on..Valitettavan usein kun lukee noita erotilanteita on ensimmäinen kommentti: kusipää narsisti haluan yksinhuoltajuuden ettei tuo saa mitää sanavaltaa meidän elämään :/
 
Mun isä oli alkoholisti, huumeongelmainen ja väkivaltainen ja näin omasta näkökulmasta voin sanoa että oon ihan älyttömän kiitollinen et äiti ei antanut meitä ku kerran isälle hoitoon ja sillonki isä oli jättänyt meidät nukkumaan sen luo ja lähtenyt ryyppäämään ja tuonut sieltä kauheen lössin jatkoille. Meille äiti sanoi, että jos halutaan aikuisina nähdä isää niin sitten saadaan päättää se ihan itse. Äiti ei ikinä isästä pahaa puhunut, mutta halusi suojella meitä.

Mielestäni lapsella on oikeus isään, mutta vaan niissä puitteissa ettei isä ole lapselle vaaraksi millään tavalla. Jos isä ei suostu tapaamaan tämmösissä tapauksissa lasta valvotusti niin sitten ei tarvitse tavata ollenkaan.
 
Lapsen turvallisuus pitää AINA olla etusijalla!! Eli en ikinä antais lastani narkomaanin tai alkoholistin hoitoon ilman valvontaa, ellei lapsi ole niin vanha että osaa pitää huolen itsestään. Itse nimittäin alle kaks vuotiaana söin rotanmyrkkyä, sillä iskä ei oikein tajunnu jatkuvasti katsoa että missä viiletän.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Tiedän myös tapauksen, jossa mm. tyttö äidillään söi pöydällä olleita mielialalääkkeitä kun äiti ördäs muualla. Silti isä ei saa huoltajuutta, vaikka on esimerkillinen tapaus. Lapsella ei automaattisesti voi olla "oikeutta vanhempiin", se että on osannut laittaa oikean elimen oikeaan paikkaan ei takaa järkeä. Ei isällä eikä äidillä. Hullua edes väittää niin.

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app. Proud member of Reilumammakerho.
 
Tietenkin turvallisuus aina ensin. Huonoja hoitajia kyllä tosiaan löytyy molemmista sukupuolista, ja siis oikeasti huonoja. Jos tapaamisia "ongelmavanhemman" kanssa on niin ne pitää hoitaa niin, ettei siitä koidu lapsille vaaraa. Tai vanhemmille, vaikkapa niin, että mustasukkainen ex-kumppani tappaa tai pahoinpitelee entisen puolisonsa ("tuurilla" vielä lasten nähden). Jos tapaamisia ei niin pystytä hoitamaan että ne ovat turvallisia niin niitä ei pidä järjestää vaan tosiaan antaa selitys että voitte tavata sitten aikuisena jos haluatte. Joskus se on oikeasti parempi, ja lapselle kannattaa antaa silloin iänmukainen selitys tilanteesta.

On aika eri asia jos vanhempi on huono siksi, että lapsiin kohdistuu aito väkivallan tai laiminlyönnin uhka. Kuin että toista sanotaan huonoksi, kun se antaa vaikka leikkikentällä rymytä niin, että vaatteet särkyy ja polveen tulee naarmu, mutta mitään todellista vaaratilannetta ei ole. Tai sitten valehdella lapselle vanhemmistaan, eteenkin vieraannuttamistarkoituksessa.

Ehkä itselleni vaikeinta voisi olla antaa hyvä selitys ja sitä kautta se "oikeus isään" jos lapsi olisi raiskauksen tulos?
 
Mä en tiiä mihin tää maailma on menos jos ajatellaan et toinen on huono vanhempi jos lapselle tulee naarmuja tai vaatteet lapsella hajoaa. Semmosia ne lapset on ku ne mennä viipottaa. Toki maailma on muuttunut ylisuojelevaksi, mutta jokaisessa lapsessa tulee olemaan naarmuja ja muita elämisen jälkiä ilman että kukaan on sen huonompi vanhempi ja kukaan tervejärkinen ei kiellä toisen vanhemman tapaamista tolla perusteella. Tilanteita on yhtä monta ku on ihmisiäkin ja kenenkään tilanne ei oo sen vähäpätöisempi eikä ulkopuolisten kuulu niihin puuttua jos ei tiedä koko tilannetta (nyt puhun siis normaalin siviilin asioihin puuttumista. Ihmisil ku on tapana tunkea nokkansa liiaksikin muiden asioihin).

Tulipa sekava teksti. Toivottavasti pointti välitty perille.
 
Joo. Ehkä olis pitänyt muotoilla toisin - että lapsella on oikeus totuudenmukaiseen tietoon vanhemmistaan, sillä kaikista ihmisistä tässä maailmassa ei kyllä ole lapsen huoltajiksi. Jos on tapaajaksi niin sitten tapaamaan turvallisesti. Mutta että se ei tee toisesta vanhemmasta huonoa, että vanhemmilla menee sukset ristiin. Eikä esim yksittäinen olemassaoleva ongelma aina välttämättä tee suoraan aikuisesta täysin tapaamiskelvotonta.

Juurikin - eihän kukaan tervejärkinen sillä perusteella lapsen tapaamisia estä, että on polvi ruvella ja housu revennyt? Vaan niin vaan toinen on huono vanhempi, ei ees lastaan kato, taas on mustelmia ja lieneekö lyönytkin. Likaisissa vaatteissakin lähetti kotiin. Kumma miten meistä näennäisen tervejärkisistä jotka ei ikinä estäisi tapaamisia vaikka mikä tulis sitten eron tiimellyksessä tulee niitä vieraannuttajia jotenkin.

Tai sitten jo tosiaan alkujaan päätetään ettei miehestä ole kuin lompakoksi jos ei suostu äidin pillin mukaan tanssimaan. Että ei saa sitten tavatakaan.
 
Oon siis siitä samaa mielt et ero- ja riitatilanteet muuttaa joitain ihmisiä ja niiden suhtautumista asioihin, mutta ei tietenkään kaikkia. Jotkut pystyy erotilanteessakin sopimaan itse lapsen tapaamisen/tapaamattomuuden. Onhan myös toki niitä isiä ja äitejä jotka ei halua tavata lastaan eron jälkeen. Eikä kaikki ajattele, että nyt ku mun lapsella on mustelma niin sen isä/äiti on hakannut sitä. Pitää olla aika pöpi jos niin ajattelee tai sit ei vaan tajua lasten elämästä tuon taivaallista.

Ja oon sitä mieltä myös et jos päättää jo alunperin et mies on vaan lompakko niin sekin on pöpiyden merkki tai sit pitää olla sotkematta sitä miestä koko siihen soppaan mukaan ja olla itsekin tekemättä lapsia.
 
Niin no. Onhan sitä Suomessakin ennen pakkosterilisaatioita mielisairaille ollut, sekö nyt sit on se täydellinen ratkaisu vieraannuttamisongelmaan? :confused: (Eli oon ihan samaa mieltä. Mutta kun tää maailma ei toimi niin, eikä niistä ihmisistä ulospäin aina näe kuka on sillä lailla pöpi - kun voi olla ihan täysin toimintakykyinen ihminen muuten. Kun muiden lastenhankinta ei yleensä ole toisten päätettävissä, parasta mitä voidaan tehdä, on sovitella näitä riitoja jotenkin ja yrittää huolehtia niistä lapsista. Aina ei siinä onnistuta, kuten nyt tämä Eerikan juttu jne.)
 
Mun mielest pakkosterilisaatio ei oo mikään ratkasu tähän ongelmaan. Eikä maailma toki toimi niin että ulospäin näkee kuka on pöpi ja kuka ei. Mä oon kuitenkin sitä mielt et toiseen pitää tutustuu sen verran ja ennen kaikkea keskustella siit isän/äidin roolista ettei siit tuu sitä et toinen on vaan lompakko yms. Toi Eerikankin juttu (niinku varmaan monet muutkin uutisoimattomat jutut) olis estettävissä jos meillä toi lastensuojelu toimis vähän paremmin. Liian vähän resursseja, liian paljon "turhia" ilmoituksia joiden sekaan hukkuu ne oikeesti apua tarvitsevien ilmotukset.

Myös varmaan ihmisillä on liian suuri kynnys ilmottaa asioista lastensuojeluun tai sopia tapaamisia lastenvalvojien kanssa huoltajuus- ja tapaamisasioissa. Plus että suurin osa ainakin meidän alueen lastenvalvojista on semmosia asiakaspalvelun ihmeitä. Ei toki kaikki. Jos törmää sellaiseen lastenvalvojaan niin on varmaan pienempi kynnys ajatella, että kyl me saadaan sovittuu nää asiat ilmankin.
 
Yleensähän homo/lesbopareilla on hyvinkin asiat mietittynä miten lapsille ne vääjäämättömät asiat kertoa. Samoin kuin yksin lapsen (lahjoitetulla spermalla) hankkineilla ja adoptiovanhemmilla :)
 
Hyvin tuntuu Elmiina olevan kärryillä maailman menosta. Aina löytyy oikeat vastaukset muidenkin ongelmiin.
 
Takaisin
Top