Lapsen nukuttaminen

Meillä nukuttamisesta tuli varmasti jo vauva-aikana parin viikon ikäisestä aktiivista, koska lapsi oli todella itkuinen, refluksivaivainen ja muutaman kuukauden iässä ilmestyi vielä erittäin paha atooppinen ihottuma, joka teki nukkumisesta aivan mahdotonta. Tein kaikkeni (imetin sylissä, josta lasta ei voinut siirtää, kannoin liinassa, työnsin vaunuissa), että lapsi olisi nukkunut edes hetken. Minulla ei ollut vaihtoehtoja. Siitä syystä nukutan yhä edelleen kaksivuotiaan niin että käyn hänen viereensä sängylle lepäämään hiljaa ja odotan hänen nukahtavan, jonka jälkeen pyöräytän hänet meidän vanhempien sängyssä kiinni olevaan taaperosänkyyn.
 
Olisiko aloittajalla hyviä neuvoja, miten saada se vauva nukahtamaan itsekseen sinne sänkyyn? :)

Meillä kaksoset nukahtivat 5kk siten, että vain jätettiin sänkyyn. Omaan sänkyyn. Sitten kuin taikaiskusta ei enää nukahdettu. Itkettiin, kitistiin, kiljuttiin, huudettiin, naurettiin, pälpätettiin ja taas kiljuttiin ja kitistiin.. Tämä kertaa kaksi. Nyt kolme kuukautta myöhemmin ongelma vain kasvaa ja kasvaa. Kumpikaan ei välttämättä enää syö yöllä, mutta heräämisiä tulee yössä per lapsi noin 6-16 kertaa ja kun herääjiä on kaksi, voi laskea, paljonko vanhemmat nukkuvat. Vauvat myös herättävät toinen toisensa huudollaan. Nuo ovat pahimmillaan valvoneet ja itkeneet keskellä yötä pari kolme tuntia, ennen kuin nukahtavat uudestaan. Minä niin mielelläni laittaisin omaan sänkyyn nukkumaan illalla ilman mitään kikkailuja ja aamulla heräsivät sieltä, mutta kun se ei vain toimi niin. Huono äiti?
 
Toki olet huono äiti, sehän se edelleen oli se alkuperäinen pointtini. No jos sentään yrittäisin olla provosoitumatta tahallisista tai tahattomista väärinymmärryksistä ja ehdottaisin, että otatte kiireen vilkkaa yhteyttä lääkäriin, jotta mahdollisesti pääsisitte sairaalaan unikouluun. Nyt olisi otollinen aika. Voin vaan kuvitella väsymyksen määrän teidän perheessä, ja uskon että mun aloitus sai sinussa aikaan lähinnä murhanhimoa? Jos sellasia jaksaa edes ajatella, kun yrittää vaan selviytyä päivästä toiseen.

Mutta yleisenä pohdintana, nää on just näitä juttuja, joiden oon ajatellut olevan merkki siitä, että evoluutio on jo ajat sitten ajanut ihmisestä ohi. Miten voi millään tasolla olla biologisessa tai ekologisessa mielessä järkevää, että usein jo yksi lapsi kuluttaa kahden terveen aikuisen kaikki voimavarat? Saati, jos lapsia on kaksi tai useampi. Metsästä ja keräile siinä sitten.
 
Hapikkainen, ihan vilpittömästi kysyin apuja ja sinun aloituksesta minulle tuli olo, että olen epäonnistunut äitinä ja kasvattajana, kun en ole onnistunut siinä, mikä itselläni on ollut päämääränä. Olisin valmis antamaan paljon hyvistä yöunista (sekä omista, että lasten), mutta kenenkään väkivaltainen kohtelu ei todennäköisesti tuo niitä meille. :)

Toinen tytöistä on käynyt lääkärillä uniasioista ja olemme lääkärijohtoisessa kotiunikoulussa. Sairaalaunikouluun on vielä matkaa, eikä sitä tarjota ensimmäisenä. Kaikki muu pitää olla ensin kokeiltuna.

Jokainen äiti miettii, onko tehnyt kaiken oikein ja onko ollut riittävän hyvä äiti - onko onnistunut ja rakastanut tarpeeksi. Äidit ovat myös herkillä etenkin pienten vauvojen kanssa, kun hormonit ja väsymys ottavat vallan. Kärkkäästi kirjoitettua kommenttia ei ehkä osata silloin ottaa neutraalisti ja hyvää tarkoittavasti. Etenkään, jos sen kirjoittajalla ei ole kokemusta jatkuvasta valvomisesta. Tutkimusten mukaan ihminen pärjää enintään viikon jatkuvasti alle 5 tunnin yöunilla. Sen jälkeen hänen toimintakykynsä heikkenee merkittävästi. Moni perhe voi elää kuukausia vielä pienemmillä unimäärillä. Kukaan tuskin hakee sitä tarkoituksellisesti. :)
 
Mä nyt ihan todella jätän tämän asian tähän. Se pointti on tuolla väännetty rautalangasta, jos ehtii ja jaksaa lukea. Näköjään musta myös oletetaan asioita, joiden paikkansapitävyydestä ei kellään ole harmainta haisua. Ai ettei ole kokemusta valvomisesta? Olen tehnyt viimeiset 15 vuotta vuorotyötä, joista noin 10 vuotta kärsinyt erittäin hankalista univaikeuksista. Eikä se lapsikaan aina ole nukkunut, sikäli aivan normaali lapsi. Todellakin tiedän, mitä univaje on, enkä sen takia myöskään haluaisi, että kukaan omalla ajattelemattomalla toiminnallaan entisestään hankaloittaa unentarpeen edes osittaista täyttymistä. Mikä oli se pointti. Joka lähti siitä, että kaikkitietävät äidit aivan vilpittömästi toisella palstalla ihmettelivät, mikä kumma voi olla syynä ettei lapsi nuku, vaikka unisatujakin on luettu jo kymmenen ja unilauluja laulettu 27 (todellakin, joku sanoi laulaneensa näin monta laulua). Jotain pikkiriikkistä syy-seuraussuhdetta tässä mun mielestä ois havaittavissa, mutta asioista ei toki tarvitse olla samaa mieltä.
 
Ja hei hyvä kuulla, että olette hakeneet apua. Tuossa tilanteessa voisi myös lamautua täysin, kun ymmärrettävästi energia ei välillä riitä kuin välttämättömimpään. Parempia uniaikoja toivotellen!
 
Hyvä tarkennus, en ymmärtänyt ketjun perusteella, että olet toiselta palstalta lukenut moisista nukutussirkuksista. Veikkaan, että ei moni muukaan, kun aloituksesi on tunnuttu ottavan kovin hyökkäävästi. :)
 
Myönnän, että tuli aivan erilainen kuva ensimmäisestä viestistäsi Happikainen. Myöhemmissä viesteissäsi olet selittänyt ymmärrettävämmin asiaa auki. :)
 
Takaisin
Top