Lapsen kasvatus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja NiBaBa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos Pipanat♡ perhepäivähoitajan hommia meinaavana kaksi pientä muksua olisi meille enemmän kun tervetulleita hoitoon :D harmi että asutaan täällä kaukana!

Mulla on ollu koulutuksen ja työuran aikana monenlaisia perheitä nähdessä aikaa miettiä minkälainen kasvatusote meille on paras ja miten mikäkin vaikuttaa ja mihin..jos olisin lähtenyt soitellen sotaan niin ties mihin näiden tulisielujeni kanssa olisin joutunut :rolleyes: tokikin kaikesta joutuu ajoittain joustamaankin näiden kanssa:p se oli aluksi hankalaa kun oli niin selvä kuva päässä miten itse tahtoo toimia milloinkin mutta joustaa kun oli pakko niin oppi siihinkin ettei aina kaiken tarvi mennä niin nappiin kunhan elämän perusasiat on kunnossa..
 
Meillä tuo ohjaaminen on vaan lähinnä sitä että selitän asiat, miksi ei voi tai saa ym. Ja seuraukset eri valinnoista.

Kyllä meillä EI sanaa käytetään mutta se ei ole se pelkkä ei, vaan siihen perään myös miksi niin..mitä sitten jos tehdään niin ym.

Ja olen ehdottomasti todennut sen olevan meille se oikee keino sillä esikolla on tilanne tajua ikäistään paljon enemmän ja kuuntelee tilanteissa paremmin minua eikä poukkoile kun päätön kana:D

Mutta nyt kun uhmaikä pukkaa päälle on yhä useammin myös joutunut vaan toteamaan pelkästään EI. Se on hyvä sana kunhan sitä ei viljellä jatkuvasti.
 
Meillä on lähipiirissä touhu aikalailla tuollaista kun teillä serkkulassa Mariel.

Mä olen vaan siellä pitänyt johdonmukaisesti samat säännöt, ohjeet ym kun kotona niin ei ole onneksi liioin tarttunut mukaan mitään kotiin viemisiä...mutta siellä kylässä vauhti kyllä joskus käy liian kovaksi ja silloin ihan reippaasti otan esikon rauhalliseen leikkiin/puuhaan ja sanon et nyt on meillä rauhottumisen aika. On se kieltämättä ikävä nähdä kun oma lapsi on kaukana omasta itsestään kun käy niin ylikierroksilla:rolleyes:

... ja se vasta ottaa pattiin kun sanotaan että onpa teidän lapsi rauhallinen ja helppo..meidän on niin vaikeita. Tekisi mieli valaista että ei todellakaan ole helposta päästä kasvattaa lasta niin että selittää kaiken ja pysähtyy joka hetkeen niin että lapsenkin järkeen saa käymään miksi ei saa tehdä. Paljon helpompaa on sanoa Ei Ja todeta että lapsi on hankala eikä tottele.
 
MarinaMelina sanoi:
... ja se vasta ottaa pattiin kun sanotaan että onpa teidän lapsi rauhallinen ja helppo..meidän on niin vaikeita. Tekisi mieli valaista että ei todellakaan ole helposta päästä kasvattaa lasta niin että selittää kaiken ja pysähtyy joka hetkeen niin että lapsenkin järkeen saa käymään miksi ei saa tehdä. Paljon helpompaa on sanoa Ei Ja todeta että lapsi on hankala eikä tottele.
Click to expand...

Tuota on saanut meilläkin jo kuulla miten kyseinen lapsi on hankala eikä tottele.. Meillä nyt ei ole vielä mistä sanoa että ompas teidän helppo.. Enkä tiedä sitten miten onnistutaan tytön kasvatuksessa, mutta toivottavasti osattaisiin kasvattaa hyvin käyttäytyvä neiti :grin Tuo Mellun viimeinen lause tuli todettua hyvin paikkaansa pitäväksi vuosia sitten kun tuo samainen lapsi levitti hiekkalelut päivittäin pitkin rantaa, eikä siinä mitään pahaa ollut.. Tietenkään.. Mutta kun tuli niiden pois keräämisen aika niin lapselle huudettiin vain, että kerää lelut pois! Lapsi kysyi joka kerran jälkeen "miksi?". Vastausta kysymykseensä ei saanut koskaan vaan uuden toiston kovemmalla kiukulla "Kerää ne lelut pois!".. Taisin tuolloin koittaa vihjata, että se lapsi tarvitsee syyn teolleen, kuten itse kysyy "Miksi?".. Ilta toisensa jälkeen sama juttu.. Lelut jäivät aina keräämättä.. Eräänä päivänä sitten oli vesisade tulossa ja lelut olivat pitkin pihaa ja lapsi muissa touhuissaan.. Päätin sitten kokeilla miten tottelematon tuo minun kanssani on ja sanoin vain ohimennen lapselle, että keräätkö nuo lelut pois, ettei vesisade sitten kastele niitä? Ja lapsi meni ja keräsi lelut talteen..

Saattaahan se olla, että vieraamman ihmisen pyyntö tehosi muutenkin paremmin kun vanhemmilleen monesti temppuillaan, mutta uskoisin, että paljon olisi auttanut vastaus siihen pienen ihmisen kysymykseenkin..
 
Kyllä meillä ainakin paljon paremmin toimii kun selittää asian syyn ja seurauksen, nykyään niitä vaatiikin lähes aina. Ja sekin että on selitetty että äiti on se joka sinut pitää turvassa ja huolta, siksi ohjaa ja valvoo sinua. Tyttö kysyykin joskus että vahdithan minua? :)
 
Hyvin samoilla linjoilla muiden kanssa mennään :)
Halutaan tukea neidille hyvä itsetunnon kasvu ja reiluus toisia kohtaan myös eläimiä, myös suvaitsevaisuus on tärkeää.
Tunteet saa ja pitää näyttää ja koti on turvallinen ja rakastava paikka.

Mä puen neidin useimmiten hyvin tyttömäisesti, mutta löytyy häneltä muitakin vaatteita, tykkään pukea neidin nätisti ja ollaan itse hankittu melkein kaikki vaatteet niin ovat myös
mieleisiä. Siis, kun ei olla saatu mistään.
 
Mariel, kyllä mun mielestä voi sanoa, ettei saa matkia toista. Ei ehkä ihan just niin, että kun toisella on niin huono kasvatus, mutta ymmärtäähän sen lapsikin, jos perustelee että eläimiin sattuu ihan niin kuin ihmisiinkin jne. Lapsi voi kysyäkin, miksi se toinen sitten tekee niin. Sitä vastausta kannattaa varmaan miettiä etukäteen, että sanooko ettei sitä ole opetettu toiselle tai ettei toinen ymmärrä... Hankalaa joka tapauksessa.
 
Täältä on saanut kyllä ihania vinkkejä! Tarvii tulevaisuudessa itse pyrkiä kanssa selittämään, että miksi tehdään niin tai näin :) ja tuo, että äiti on se joka pitää turvassa ja huolta, ja siksi ohjaa ja valvoo on ihan tosi viisaasti sanottu!

Voikun mustakin tulisi joskus yhtä hyvä äiti kun teistä!
 
Meillä aika paljon samoja periaatteita kuin teillä muillakin. Hyvät käytöstavat, arvostetaan luontoa ja eläimiä ja ollaan kilttejä toisille. Huomiota meillä saa, itse olen välillä ehkä turhankin nopeasti auttamassa kun poika vikisee. Liikunta on meillä osa jokapäiväistä arkea, terveellinen kotiruoka ja herkkuja viikonloppuisin tai jos kyläreissu mummolaan sattuu niin siellä poikkeuksellisesti voi jotakin pientä saada mutta vasta sitten kun ymmärtää itse mitä pyytää. Näillä jos menisi niin hyvä :)

Rajat on tärkeät. Itse en salli että poika esim. Kiipeilee sohvilla tai pöydillä. Turvallisuus syytkin vaikuttavat. Eitäkin tullaan siis meilläkin käyttämään varmasti :D

Tuosta lähipiiristä sen verran että esim meillä anoppi sitä mieltä että lapsen tulee saada toteuttaa itseään esim juurikin kiipeilemällä pöydät yms valvotusti ja hänellä oli oma "loistava" perustelunsakin sille.. Mietin että sehän on lystiä jos kotona ei jotakin saa tehdä mutta mummolassa saa. Eli hyvä keskustella myös lähipiirin kanssa asiat läpi :)
 
Onneksi mulla menee aika yksyhteen ajatukset vanhempieni kanssa :) Ainut missä eriää, on ehkä ruoka :P Isäni on kokki ammatiltaan ja äiti on kovin lähivuosina innostunut leipomaan. Isä tekee siis ruokaa voita ja kermaa säästelemättä ja äiti leipoo minkä kerkeää :P Tähän asti mies on saanut ruoka&leipomuslähetyksiä, mutta varmasti alkaa poikakin kasvaessaan saada omia pikku lähetyksiään :D

TOISAALTA Mamman ja Pappan luona on omat säännöt, ei heidänkään omassa kodissaan tarvitse meidän pillin mukaan.
 
Ja miehen isällä on ainakin minun näkemyksistäni aika eriävä kasvatusmalli, mutta varmasti myös arvostaa meisän mielipidettämme kasvatuksessa.
 
Me ollaan kans kuultu et "teillä on käyny tuuri kun on niin kiltti lapsi" ja kun toista alettiin odottaa niin samainen tyyppi sanoi että "ei tule käymään yhtähyvä tuuri että toinen olisi yhtä kiltti". Heidän omansa 2v on todellinen termiitti ja sanoisin että 70% siitä johtuu kasvatus tavasta... Muutaman kerran olen siitä sanonut ja mitä voisi kokeilla että toimiiko mutta vastaus kun on että ei jaksa niin minkäs teet! Nyt sit ihmetellään et miten voi olla kun meidän toinenkin on niin rauhallinen mutta silti niin elämäniloinen. Ja tosiaankin niinkuin MarinaMelina sanoi niin ei todella ole helppoa olla kokoajan selittämässä ja puhumassa ja kertomassa syy-seuraus suhteita, mutta se vaan tuo niin paljon parempaa tulosta kuin huutaminen ja kieltäminen. Kyllä meilläkin on molemmille EI sana käytössä mutta sillä on jokin merkitys kun sitä ei hoeta kokoajan ja joka paikassa. Välillä pitää antaa lapsillekin siimaa ja antaa joissakin asioissa vaan mennä ja valita ne taistelut missä haluaa olla ehdoton (esim hampaat pestään vaikka mikä olis, mutta jos nyt puuro ei maistu niin otatko hedelmää ja leipää).

Muutama esimerkki siitä miten me yritetään toimia:
jos lapsi heittää mukia lattialle niin ei huudeta "älä heitä" vaan annetaan vaihtoehto "annetaan olla muki pöydällä"

Jos/kun esikoinen vie lelun vauvan kädestä niin ei suoraan kielletä vaan kerrotaan että "pikku veljelle tulee pahamieli jos otat lelun kädestä. Tehdään vaihtokauppa ja anna jokin toinen lelu tilalle"

Minun mies sanoi jo esikoisen ollessa vauva että on onni että minä olen kasvatusalalla töissä kun hänellä ei ollut mitään kokemusta kasvatuksesta ennen omia lapsia. Tiedä mikä meno täälläkin olisi jos molemmilla olis ollu miehen tieto-taito :hilarious:

Toki kasvatuksessa ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. Jokainen tekee tyylillään ja varmasti kaikki ajattelevat vain lapsensa parasta!
 
Juuri tuollaiseen tyyliin haluan pyrkiä, mutta se on vaan niin helppo sano ei ja älä. Toki pitää selittää miksi ei saa, mutta tuon sanan välttäminen ei tule luonnostaan. Siihen on hyvä pyrkiä kuitenkin! Huomaamattaan sitä huudahtaa sen ein, kun ruokaa lennätetään lattialle tai maissinaksua ojennetaan onnellisena vieressä odottavan koiran suuhun tms. :rolleyes:
 
Mun kaverilla on lapsi, joka on toooodella vilkas. Hän selittää ja selittää, mutta en kertaakaan ole kuullut sanovan tiukkaa "ei":tä, mitä itse olisin jossain vaiheessa kyllä lopulta tehnyt. Kyseessä on lapsi, joka menee juttelemaan kaikille vieraille, ryntäilee sinne tänne ym. Vain aika on auttanut. Poika ei kuitenkaan ole ilkeä.

Ystäväni oppi kantapään kautta, että kun pojalla oli toistuvia painajaisia ja niihin liittyviä pakkoajatuksia, ei pidä sanoa ettei niistä pidä välittää koska ne eivät ole totta tm. Kun niistä alettiin puhua, poika pääsi niistä eroon ja unohti ne nopeasti. Eli lapsen kuuntelu on tärkeää. Muistan, miten itse olin pahoillani kun alle kouluikäisenä aikuiset sanoivat että lapsilla on helppoa, ei ole huolia ym. Mietin, etteivätkö vanhemmat todellakaan muista millaista on olla lapsi.
 
Kyllä se varmasti juuri niin on, että kun lapsen kanssa tekee pohjatyön kunnolla, on myöhemmin helpompaa. Tarkoitan siis juuri tuota, että muistaa selittää ja perustella kiellot ja säännöt. Just toi, miten PiPaNat kirjoitti, että ei vaan huuda "ei saa", jos vaikka muki menee lattialle, vaan antaa sen vaihtoehdon, että anna mukin olla pöydällä.
Meillä myöskin tärkeää on muiden kunnioittaminen, ihmisten ja eläinten. Tunteita saa ja pitää näyttää. Puhutaan, pussataan, itketään, sovitaan.
Tämä meidän poika on todella kova liikkumaan, vaikka ei vielä edes ryömi. :joyful: Ei siis oikeastaan ole paikoillaan, kuin nukkuessaan. Jatkuvasti sätkii ja potkii ja on liikkessä koko pikku vartalollaan. Olemmekin miehen kanssa puhuneet, että johonkin liikunnalliseen harrastukseen varmasti ohjataan vähän isompana. Olen itse harrastanut joukkuelajia koko nuoruuteni, joten mulle se onkin aika luontevaa, että lapsi jotain pelaa. Mies on hyvin epä-liikunnallinen, itse soittaa kitaraa ja piirtää, mutta haluaa kyllä kannustaa poikaa liikkumaan. Ja varmasti vastapainona kynät ja paperi, sekä mahdollisesti kitara tai muu instrumentti tulevat tutuiksi.
Meillä poika on puettu aika poikamaisesti, sinistä, vihreää, turkoosia, myös keltaista. Olen ostanut suurimman osan vaatteista käytettynä, eli kuoseja ei ihan hirveästi voi vaikuttaa, sitä saa, mitä on tarjolla, mutta olen jättänyt ostamatta nallet, puput ym. kuviot. :yuck: Ja kesällä päässä Batman-lippis. Olisin halunnut itselleni samanlaisen... :hilarious:
Joka päivä kerron pojalle, että rakastan häntä. Meillä myös me vanhemmat annamme toisillemme pieniä hellyydenosoituksia päivittäin, poika siis toivottavasti oppii, että tunteiden kertominen ja näyttäminen on normaalia.
 
Kylläpäs täällä tuntuu olevan paljon samalla lailla ajattelevia :)
Vai eikö eri tavalla ajattelevat vaan kirjoita tänne? Vai käykö sitten vaan osalle myöhemmin niin, että periaatteita ei osaa muuntaa käytännöksi? Lähinnä mietin sitä, kun on nähnyt niin montaa eri tyyliä. En kylläkään kovin läheltä, joten en tiedä onko alunperin ollut mitkä ajatukset kasvatuksessa. Toivottavasti me kaikki kehityttäisiin hyviksi..

Mies ehdotti että tilattaisiin kirja jonka nimi oli joku "How to talk so kids will listen & listen so kids will talk"
Ilmeisesti varsin hyvä kirja 80-luvun alkupuolelta...
 
Minä voin ainaki myöntää ihan suoraan, että vaikka koulutuksen myötä tiedän, miten pitäis tehdä, sanoa ja toimia niin välillä menee metsään ja pahasti. Ei jaksa olla aina kaikessa täysillä mukana ja silloinhan lapset sitten testaa ja kokeilee kaikkensa. :D Sitte on huono äiti -fiilis, ku oma pinna kiristyy ja ärähtää, vaikka tietää tasan tarkkaan, kuinka homma ois pitäny hoitaa. :D Lapseltakin voi pyytää anteeksi ja sen olen näissä tilanteissa tehny ja kertonu, miksi hermostuin. Meillä se liittyy yleisimmin niihin tilanteisiin, ku kiusaa vauvaa, vaikka on just keskusteltu, miltä toisesta mahtaa tuntua jne. ja pyydetty anteeksi.
Mutta kyllä, pyrkimyksenä kasvattaa tasapainoisia, hyvällä itsetunnolla varustettuja rehellisiä ja toiset huomioonottavia kansalaisia ymsyms.
 
Joo voin kyllä sanoa, että vaikka kuin miettisin, että näin kasvatan ja näin teen ja puhun nätisti ja opastan, niin kyllä tulee varmasti menemään pinna :P Enkä varmastikkaan joka kerta muista kertoa, että miksi ei saa..

Eipä meistä kukaan ole täydellinen äiti, aina riittää kehittymisvaraa!
 
Joo, musta tuntuu että koirienkin kanssa on ollut tosi vaikeaa olla systemaattinen. Toivon todella, että lapsen kanssa pärjäisin suhteessa paremmin kun jossain vaiheessa asioita voi selittää eikä koulutus ole jatkuvaa toistoa ja komentamista.... Lapsi saa tulla sohvalle jne. :grin
 
  • Tykkään
Reaktiot: DT
Lapsen kasvatus on kyllä aika pitkälti samanlaista, ku koiran koulutus. :D Systemaattisuuttahan se vaatii. Täytyy kyllä sanoa, että yhden kanssa oli tosi helppoa, etenkin kun hän oli äärettömän kiltti, mutta nyt kun kasvaa ja tulee omaa tahtoa koko ajan lisää ja alkaa kokeilla ja sitten on se vauva, jota haluais suojella ja luoda turvallisuudentunteen niin että isosiskon mustasukkaisuuskohtauksista ei tarttis kärsiä niin sitten ei tahdo aina kärsivällisyys riittää vedota tunteisiin ja selitellä kovin montaa kertaa. Kyllä meillä EI- sanaa siis käytetään välillä ihan liikaaki ja vaaditaan kohta 3-vuotiaalta aika paljon. On tosin jo niin kehittynyt ja älykäs, että vedättäisi jo nyt mennen tullen, jos aina vain ehdoteltaisiin ja kyseltäisiin tuntemuksia liikaa, eikä vaadittaisi mitään. Tai no sehän oiski jo vapaata kasvatusta. Oon törmänny sit lapsiin, joiden vanhemmat havahtuvat vaatimaan murrosiän kynnyksellä. No siinä vaiheessa on vaikeampi hihnaa kiristää. En silti tarkoita, että pitäisi huutaa tai komennella. Meillä kyllä isosisko menee mielellään omaan huoneeseen rauhoittumaan ja kiusaaminen unohtuu, kun touhuaa omiaan. Ja siis tarttee vaan kysyä, että pitäiskö mennä vähäksi aikaa nyt omaan huoneeseen, jolloin ei tartte koko ajan veljeä kiusata niin usein sanoo, että joo ja menee. Parhaiten menee, kun jaksaa itse olla koko ajan mukana leikeissä ja keksiä tekemistä, ottaa avuksi ruuanlaittoon, siivoukseen jne., mutta aina ei jaksa ja haluan opettaa kyllä myös siihenki, että keksi ite tekemistä ja osaisi välillä leikkiä ihan itsekseenkin ja kyllä osaakin.
Kyllähän hyvä vuorovaikutus (mitä se onkaan?) ja esim. tunteiden käsittelyn opettaminen ja mallintaminen eri tilanteissa eli käytöksen ohjaaminen (mikä oikein, mikä väärin, sopivaa, ei-sopivaa, oikeudet, vastuut ja velvollisuudet jne.) on tärkeää, mutta haluanpa nähdä sen äitin, joka on näissä asioissa täydellinen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top