Lapsen hoivavietti

Kuopuksella ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Nuket ja pehmolelut ovat saaneet pölyttyä kaikessa rauhassa. Eläimistä hän on hiukan kiinnostunut, mutta lähinnä tieteellisessä mielessä. Kalastamisessa parasta on perkaaminen, kun pääsee tutkimaan sisäelimiä.

Tämä kuopus on kuitenkin saanut samanlaisen kasvatuksen kuin kaksi ensimmäistä lasta, joilla oli monta hyvin hoidettua nukkea ja jokaisesta pehmolelusta pidettiin hyvää huolta, lemmikkejä haalittiin ja hoidettiin enemmän kuin äiti olisi jaksanut eikä edes allergia estänyt ryhtymistä kissanhoitajaksi tuttavien kissoille.
 
Esikoisella ei taida hirveästi olla. Ei ole pehmolelujen ja nukkejen hoivaaminen kiinnostunut ja eläimiäkin korkeintaan vähän silittää. Tai sitten se suuntautuu vain ihmisiin. Kuopusta lohduttaa, tuo lelua jne innokkaasti ja jo pienenä on voinut lohduttaa silittämällä toisia.
 
Esikoinen on aina rakastanut pehmoleluja, nyttemmin toivoisi kissaa lemmikiksi. Hoitaa ja huolehtii myös pikkuveljistä. Asutaan maalla ja pari vuotta sitten sydän särkyneenä puhui metsästyskaudella, että voitko äiti kuvitella, ne ampuu siellä SORSIA! En yllättyisi, jos ryhtyy jossain vaiheessa kasvissyöjäksi…
Ainakin keskimmäinen on ihan erilainen näissä jutuissa. Pienimmästä en täysin varmaksi vielä osaa sanoa.
 
Kyllä pojalla jonkinlainen hoivavietti taitaa olla. Yksi pehmolelu on kaikkein tärkein maailmassa, ja poika sanookin, että se on hänelle rakas. Silittelee sitä ja peittelee iltaisin sen kainaloonsa nukkumaan, käyttää sitä vessassa pissalla ja vaihtaa sille leikisti sille vaipan jne. :) Paljon kyllä hoivaa minuakin, kun minulla on selkävaivoja, silittää ja halaa ja puhaltaa kipeitä kohtia.
 
Esikoisella ei ole hoivaviettiä pikkusiskoaan kohtaan, mutta meitä aikuisia pussailee ja halii jatkuvasti sekä itsensä ikäisiä. Noh tavallaan ehkä on alkanut olla, kun tuo siskolle vaippaa ja tuttipulloa. Alku oli hankalampi. :)
 
Takaisin
Top