Lapsen hektinen arki

[Kaakkuri]

Mistä tietää, että lapsi on kuormittunut tai saa liikaa virikkeitä?

Minulla ja miehelläni on molemmilla tällä hetkellä hyvin ei-stressaava ja joustava työ, joten olen itse hyvin vähän kuormittunut. Se sitten tarkoittaa, että kun lapsi tulee päiväkodista, minulla on paljon intoa puuhata kaikenlaista yhdessä: nähdä kaveriperheitä ja sukulaisia, käydä lapsen kanssa harrastuksissa, retkeillä... Eli lapsi (2v) on melko vähän kotona ilman mitään tekemistä.

Lapsi on päiväkodissa 6-7h päivässä, ja hänellä on viisi viikottaista säännöllistä harrastusta, kaksi aamuisin ennen päiväkotia, kaksi iltaisin ja yksi viikonloppuisin. Sekä päiväkoti että harrastukset ovat (lapsen) kävely/pyöräilymatkan päässä. Hän itse on aina lähdössä innoissaan, ja miettii etukäteen viikkoa siltä kannalta, mitä harrastuksia on minäkin päivänä, keitä on tulossa kylään päiväkodin jälkeen jne., mutta silti mietin yliviritänkö lasta jotenkin liikaa. Itselleni tästä rumbasta ei ole stressiä, ja toivon, että oma stressittömyys suojaisi lastakin. Mutta ollaan rehellisiä - joka päivä meillä on ohjelmaa, ainakin serkut tms. leipomassa meillä. Välillä kun havahdun siihen, että lapsi ei ole leikkinyt omassa huoneessaan päiviin. Ja siitä huolimatta ennemmin mietin itse, mitä hauskaa voisimme vielä harrastaa lisää...

Mitä merkkejä itse huomaatte lapsissanne, kun he alkavat olla liian kuormittuneita?

 

[Nepeta Cataria]

Meillä kuormittuminen näkyy haluttomuutena ja kiukutteluna, vastusteluna kun on aika lähteä. Silloin tiedän hidastaa meillä vauhtia. Harrastus ei ole oikea jos sinne joutuu lasta maanittelemaan, mutta ainakin kerran kannattaa kokeilla. Voihan olla että lapsi vastustaa ennakkoluulojen vuoksi, ja kun pääsee kokeilemaan niin huomaakin homman olevan kivaa.

Kuulostaa tuo @Kaakkuri :n lapsen arki melkoisen vauhdikkaalta. Mietin että ei se pahitteeksi olisi järjestää ihan hiljaisiakin kotipäiviä, kenties kerta viikkoon? On ihan terveellistä että lapsi keksii joskus itsekin tekemistä sen sijaan että on koko ajan valmiiksi suunniteltua ohjelmaa. Vapaalle leikille on hyvä jättää aikaa. Sitäkin mietin et onko varaa lyhentää lapsen päiväkotipäivää, sehän laskisi kuormitusta myös ja voisi antaa niitä rauhallisia tunteja päivään.

Ehdotan että hommaatte useamman lapsen niin voi kulkea mielin määrin itse harrastuksesta toiseen vaihtaen välillä vain lasta matkassa. Minä pysyn aika kivassa vauhdissa kotiäitinäkin kun nyt kolmella kolmella lapsella on omia harrastuksia ja siihen päälle vielä kerhoilut. (3-veelle just silmäilin tässä voikkaryhmää, ehkäpä vuoden alusta?) Lasten kanssa harrastamisen kanssa on kyllä melkoinen karkkikauppa-fiilis, paljon kivaa tarjolla ja varsinkin tuosta 3-4-veestä eteenpäin.

 

[MinnaM]

Itse oon sitä mieltä, että 2vuotias ei välttämättä tarvitse harrastuksia. Hän saa kaiken tarpeellisen virikkeen kyllä päiväkodista ja ihan normaalista kotona puuhastelusta. Toki jos lapsi ei siitä kuormitu niin ei siitä haittaakaan ole. Toki 2vuotias on vielä todella pieni ja ei kyllä itse välttämättä osaa sanoittaa, että vois kaivata rauhallisempaakin menoa, varsinkin jos on tottunut siihen, että aina ollaan menossa. Itse ainakin pyrkisin järjestämään lapselle myös niitä lepopäiviä ja "tylsiä hetkiä", ne lisää luovuutta. Mitäs sitten jos omat voimat lopahtaakin tai arki muuten muuttuu kiireisemmäksi? Lapselle, joka on tottunut aina vaan menemään niin voi olla aikamoinen shokki yhtäkkiä ollakin ilman tekemistä.

Meillä kuormittuminen näyttäytyi nuorempana niin, että lapsi oli normaalia väsyneempi ja kiukkuisempi. Harrastuksiin tmv. lähtö ei jaksanut kiinnostaa. Myöhemmin kouluiässä ovat oppineet itse sanoittamaan sitä, että nyt ei jaksa.

 

[Myrsky21]

Meillä on kanssa paljon harrastuksia ja päiväkoti päivät muksulla kun ollaan töissä. Ja juostaan kavereilla ja sukulaisilla vapaapäivinä ja käydään patikka/vene/mökki reissuilla, ravataan kauppa asioilla jne.
Pyrin siihen että lapselle jää omaa"ohjaamatonta" aikaa kotona jolloin saa leikkiä, lojua säkkituolissa, kahtoa tv:tä, soittaa musiikkia jne oman valinnan mukaan
Uskon että huomaisi lapsesta kyllä jos olisi ylikuormittunut levottomuutena ja muussa käytöksessä mutta niihin rauhallisiin hetkiin kannattaa panostaa ja muistaa ottaa huomioon juutikin että tilanteet vaihtuu ja hektisempää saattaa olla jossain kohtaa niin miten silloin jaksaa/osaa rauhoittua jos aina menee tukkaputkella totuttuun tapaan

 

[Pingviiniemo]

Meidän poika tarvitsee tekemistä ja virikettä, mutta kuormittuu helposti ja on siksi vain 3 päivää viikosta hoidossa… kuormittuminen on juurikin kiukuttelua, vastustamista ja tappelun keksimistä syistä jotka vaikuttaa turhilta. Esim. Kynä on väärän värinen. Myös näkyy väsymyksenä ja unen tarpeen lisääntymisenä sekä liiallisen vilkkautena.

Kotipäivät on meidän tilanteessa siis aivan ehdottomia että kierrokset vähenee.

Jos lapsi on perustyytyväinen, eikä levoton, kiukkuinen tai vailla jatkuvaa ohjelmaa, niin luulen ettei haittaa vaikka on paljon ohjelmaa viikossa. Toki pari päivää rauhoittumiselle olisi tosi hyvä varata, sillä lapsellekkin kierrosten laskeminen on hyväksi, että oppii rauhoittumaan eikä oleta että kokoajan tapahtuu jotain.

Ulkoilua voi olla mun mielestä tosi paljon ja leikkipuistoa kun se purkaa lapsen kuormitusta ja vauhtia.

 

[Kaakkuri]

Hyviä ajatuksia, kiitos paljon! Tuota väsymystä ja kiukkuisuutta pitää tarkkailla. Poika on kyllä yleistyytyväinen, eli varmaan jo pienemmätkin merkit olisivat hälyttäviä.

Mietin juuri sitä mitä @MinnaM kirjoitit - onko poikakin tottunut ihan liikaa menossa olemiseen. Hän tuntuu pitävän harrastuksistaan: aina listaa minä päivänä pääsee tekemään mitäkin ("tänään ei ole jumppaa mutta huomenna on jumppapäivä, sitten muskalipäivä"), suunnittelee mitä niissä aikoo tehdä ja puhuu niistä paljon jälkeenpäin. Pitää ehkä vähän tarkkailla omaa toimintaa kotona: voi olla, että hän ei kotona saa yhtä intensiivistä huomiota (molemmilta) vanhemmilta tuntia putkeen, kuin harrastuksissa, ja sen takia haluaa niihin lähteä.

@Nepeta Cataria, idea (minun tapauksessani ihan kalenteriin aikataulutetusta) hiljaisesta kotipäivästä on tosi hyvä. Me siis ollaan usein ihan kotona iltaisin, mutta melkein aina on vieraita käymässä. Ehkä ryhdistäydyn ihan jo tänään, enkä kutsukaan naapureita käymään. :D Voisin myös pohtia vielä muutaman päiväkotipäivän lyhentämistä. Oon nimittäin samaa mieltä vapaan luovan leikin tärkeydestä. Siitä voisin aloittaa ihan uuden ketjun, miten siihen voi lasta kannustaa. Meillä poika leikkii iloisesti omia leikkejään, jos ollaan kotona miehen kanssa molemmat, tai jos on vieraita. Jos ollaan kahdestaan, hän vaatii minua jatkuvasti osallistumaan. Siksi varmaan meillä on niitä vieraita niin usein. Ja siis tykkään kovasti leikkiä, mutta mielummin sellaiset 2-3 x 15min päivässä kuin tuntikaupalla...

 

[Kaakkuri]

Meillä on kanssa paljon harrastuksia ja päiväkoti päivät muksulla kun ollaan töissä. Ja juostaan kavereilla ja sukulaisilla vapaapäivinä ja käydään patikka/vene/mökki reissuilla, ravataan kauppa asioilla jne.
Pyrin siihen että lapselle jää omaa"ohjaamatonta" aikaa kotona jolloin saa leikkiä, lojua säkkituolissa, kahtoa tv:tä, soittaa musiikkia jne oman valinnan mukaan
Uskon että huomaisi lapsesta kyllä jos olisi ylikuormittunut levottomuutena ja muussa käytöksessä mutta niihin rauhallisiin hetkiin kannattaa panostaa ja muistaa ottaa huomioon juutikin että tilanteet vaihtuu ja hektisempää saattaa olla jossain kohtaa niin miten silloin jaksaa/osaa rauhoittua jos aina menee tukkaputkella totuttuun tapaan

Joo, musta tuntuu että meillä on aika samanlaiset aikataulut, ja tuolla toukokuisissa kirjoittelemisen perusteella aika samanlaiset pojatkin!

 

[Kaakkuri]

Meidän poika tarvitsee tekemistä ja virikettä, mutta kuormittuu helposti ja on siksi vain 3 päivää viikosta hoidossa… kuormittuminen on juurikin kiukuttelua, vastustamista ja tappelun keksimistä syistä jotka vaikuttaa turhilta. Esim. Kynä on väärän värinen. Myös näkyy väsymyksenä ja unen tarpeen lisääntymisenä sekä liiallisen vilkkautena.

Kotipäivät on meidän tilanteessa siis aivan ehdottomia että kierrokset vähenee.

Jos lapsi on perustyytyväinen, eikä levoton, kiukkuinen tai vailla jatkuvaa ohjelmaa, niin luulen ettei haittaa vaikka on paljon ohjelmaa viikossa. Toki pari päivää rauhoittumiselle olisi tosi hyvä varata, sillä lapsellekkin kierrosten laskeminen on hyväksi, että oppii rauhoittumaan eikä oleta että kokoajan tapahtuu jotain.

Ulkoilua voi olla mun mielestä tosi paljon ja leikkipuistoa kun se purkaa lapsen kuormitusta ja vauhtia.

Ulkoilu onkin hyvä mittari! Jos on riittävästi aikaa vain ulkoilla, se tarkoittaa että ehkä elämä ei oo ihan liian täyttä. Yritän käyttää sitä mittarina jatkossa, tiedän että se on ehdottomasti alue jossa pitäisi tsempata.

 

[Pingviiniemo]

Ulkoilu onkin hyvä mittari! Jos on riittävästi aikaa vain ulkoilla, se tarkoittaa että ehkä elämä ei oo ihan liian täyttä. Yritän käyttää sitä mittarina jatkossa, tiedän että se on ehdottomasti alue jossa pitäisi tsempata.

Älä ota ressiä!!!! Meillä on puisto nykyään 40metrin päässä!!! Asuttiin aikanaan kaupungin keskustassa ja ulkoiltuin kerran viikossa hampaat irvessä kun autoja ja mopoja oli joka paikassa. Nyt asutaan lähempänä maaseutua ja tuntuu että vaihtoehtoja riittää. Täällä on puistoja 2 x 1.5km päässä ja yksi tosiaan 50m päässä eli ihan eri lähtökohdat lähteä! nykyään ulkoillaan välillä 2x päivässä koska puisto vieressä.

Se vaan on hyvä tapa rauhottaa lasta kun käy puistossa riehumassa, mutta lapset on yksilöitä ja toiset ei tarvi ulkoilua niin paljoa, eikä se oo kaikkialla mahdollista.

 

[Nepeta Cataria]

Täältä kans ääni ulkoilulle! Levottominkin lapsi rauhoittuu kun saa päästellä vähän aikaa pihalla. Turvallinen ulkoilupiha on kyllä melkoinen aarre.

 

[Myrsky21]

Joo, musta tuntuu että meillä on aika samanlaiset aikataulut, ja tuolla toukokuisissa kirjoittelemisen perusteella aika samanlaiset pojatkin!

Jooo näin on havaittavissa

 

[Nepeta Cataria]

@Kaakkuri , minä kannusta nuorempia lapsiani vapaaseen leikkiin vaikkapa löhöämällä itse lasten huoneen sängyllä ja vastailen sitten lapsen aloitteisiin, vaikkapa nimeämällä leluja. Hän saa olla se aktiivinen osapuoli. Oma passiivisuus on helppoa, kun vähän väsyttää alkuraskaus. Lapsihan haluaa leikkiä siellä missä aikuinenkin on.

 

[Miyn]

Kuullostaa melko kamalalta arjelta lapsen kannalta. Missä välissä lapsi nukkuu päiväunet? Hoidossa ilmeisesti? Meilläkin lapsi on tehnyt max 7h hoitopäivää ja oli pienempänäkin melkoisen väsynyt kun kotiin pääsi. Miettisin kyllä uudestaan nämä "harrastukset". Monesti lapsi nauttii ihan vain kotipäivistä ilman sen suurempaa häslinkiä, onhan sitä häslinkiä siellä hoidossa aivan riittävästi.

Ja mitä harrastuksia 2 -vuotiaalla edes voi olla?

 

[litranmitta]

Kuullostaa melko kamalalta arjelta lapsen kannalta. Missä välissä lapsi nukkuu päiväunet? Hoidossa ilmeisesti? Meilläkin lapsi on tehnyt max 7h hoitopäivää ja oli pienempänäkin melkoisen väsynyt kun kotiin pääsi. Miettisin kyllä uudestaan nämä "harrastukset". Monesti lapsi nauttii ihan vain kotipäivistä ilman sen suurempaa häslinkiä, onhan sitä häslinkiä siellä hoidossa aivan riittävästi.

Ja mitä harrastuksia 2 -vuotiaalla edes voi olla?

Harrastukset voi olla vanhemman ja lapsen yhteisiä kivoja tekemisiä? Ei kaksivuotiaita varmaan vielä yksin lykätä tunniksi luistelemaan tai uimakouluun ja istuta itse kahvioon Muskaria, perhejumppaa, yhdessä uimahalliin yms. Jos siellä ollaan yhdessä ja se on molemmista kivaa tekemistä, illalla uni tulee sujuvasti ja aamulla herääminen iloisena, arki on kiukutonta, lapsi kehittyy ja on iloinen, niin miksi se silloin olisi haitallista? Sehän voi olla jopa parempi touhuta yhdessä, kuin kotona oleskelu niin että lapsi leikkii omassa huoneessa ja vanhempi tekee toisessa päässä taloa kotitöitä tai lukee uutisia. Jos joku lapsi on rauhallisempi yksilö, tykkää leikkiä itsekseen, piirrellä, katsella kirjoja, askarrella, ja tarvitsee lepoa paljon hoitopäivän jälkeen, ei se kerro muista lapsista mitään. Temperamentti kun on varsin synnynnäinen ja yksilöllinen asia. Kaikki ei ole samanlaisia. Toiset lapset voivat olla touhukkaita ja ulospäin suuntautuneempia, uteliaita, jaksavaisia, aktiivisia, jne. Kyllä arkeen on hyvä mahduttaa kotona perheen kesken oloakin, pientä tylsistymistä, muttei joka iltapäivä ole pakko vain nysvätä sisällä tai omalla hiekkalaatikolla, jos lapsi ja vanhempi nauttii aktiivisemmasta menosta ja puuhaavat yhdessä jokaisen arki on omannäköistä, ja kunhan hyvinvointi kaikilla säilyy, se saa olla mitä on. Nykypäivänä myös, jos asunto on esimerkiksi kerrostalokaksio kaupungissa, on varmasti kivempi touhuta ulkona ja harrastuksissa yhdessä kuin antaa seinien kaatua päälle. Ja kyllä täällä maallakin marraskuun loskasateessa alkaa kaivata kylälle edes leikkipuistoon tai muita perheitä tapaamaan leikkipaikkoihin jne.

 

[Kaakkuri]

@Kaakkuri , minä kannusta nuorempia lapsiani vapaaseen leikkiin vaikkapa löhöämällä itse lasten huoneen sängyllä ja vastailen sitten lapsen aloitteisiin, vaikkapa nimeämällä leluja. Hän saa olla se aktiivinen osapuoli. Oma passiivisuus on helppoa, kun vähän väsyttää alkuraskaus. Lapsihan haluaa leikkiä siellä missä aikuinenkin on.

Tästä tykkään! :D Lähtee käyttöön!

 

[Kaakkuri]

Harrastukset voi olla vanhemman ja lapsen yhteisiä kivoja tekemisiä? Ei kaksivuotiaita varmaan vielä yksin lykätä tunniksi luistelemaan tai uimakouluun ja istuta itse kahvioon Muskaria, perhejumppaa, yhdessä uimahalliin yms. Jos siellä ollaan yhdessä ja se on molemmista kivaa tekemistä, illalla uni tulee sujuvasti ja aamulla herääminen iloisena, arki on kiukutonta, lapsi kehittyy ja on iloinen, niin miksi se silloin olisi haitallista? Sehän voi olla jopa parempi touhuta yhdessä, kuin kotona oleskelu niin että lapsi leikkii omassa huoneessa ja vanhempi tekee toisessa päässä taloa kotitöitä tai lukee uutisia. Jos joku lapsi on rauhallisempi yksilö, tykkää leikkiä itsekseen, piirrellä, katsella kirjoja, askarrella, ja tarvitsee lepoa paljon hoitopäivän jälkeen, ei se kerro muista lapsista mitään. Temperamentti kun on varsin synnynnäinen ja yksilöllinen asia. Kaikki ei ole samanlaisia. Toiset lapset voivat olla touhukkaita ja ulospäin suuntautuneempia, uteliaita, jaksavaisia, aktiivisia, jne. Kyllä arkeen on hyvä mahduttaa kotona perheen kesken oloakin, pientä tylsistymistä, muttei joka iltapäivä ole pakko vain nysvätä sisällä tai omalla hiekkalaatikolla, jos lapsi ja vanhempi nauttii aktiivisemmasta menosta ja puuhaavat yhdessä jokaisen arki on omannäköistä, ja kunhan hyvinvointi kaikilla säilyy, se saa olla mitä on. Nykypäivänä myös, jos asunto on esimerkiksi kerrostalokaksio kaupungissa, on varmasti kivempi touhuta ulkona ja harrastuksissa yhdessä kuin antaa seinien kaatua päälle. Ja kyllä täällä maallakin marraskuun loskasateessa alkaa kaivata kylälle edes leikkipuistoon tai muita perheitä tapaamaan leikkipaikkoihin jne.

Hyvin tiivistit! Meillä harrastukset on juuri vanhempi-lapsi harrastuksia (lapsen) kävelymatkan päässä kotoa. Itse en kyllä kaiken rehellisyyden nimissä jaksa aina kotona leikkiä lapsen kanssa tiiviisti yhdessä kuin max 15min pätkissä, harrastuksissa jaksan/on pakko keskittyä vain lapseen tunti.

Toki varmasti on myös vanhempia, joiden on helpompi tarjota lapselle jakamatonta huomiota kotona vaikka tiskit huutaa ruokapöydällä ja pyykit komerossa (ja siis tosiaan voin ne tarvittaessa hoitaa etätöiden lomassa, eli niitä ei tarvitsisi tehdä). Itse en siihen pysty...

 

[Aaltokukka]

Hyvin tiivistit! Meillä harrastukset on juuri vanhempi-lapsi harrastuksia (lapsen) kävelymatkan päässä kotoa. Itse en kyllä kaiken rehellisyyden nimissä jaksa aina kotona leikkiä lapsen kanssa tiiviisti yhdessä kuin max 15min pätkissä, harrastuksissa jaksan/on pakko keskittyä vain lapseen tunti.

Toki varmasti on myös vanhempia, joiden on helpompi tarjota lapselle jakamatonta huomiota kotona vaikka tiskit huutaa ruokapöydällä ja pyykit komerossa (ja siis tosiaan voin ne tarvittaessa hoitaa etätöiden lomassa, eli niitä ei tarvitsisi tehdä). Itse en siihen pysty...

Mullekin etätyöaika on työaikaa, enkä silloin tee "oikeita" kotitöitä vaikka nykyään lasta (pomon kanssa sovitusti) siinä samalla hoidankin.
Kyky sietää keskeneräisyyksiä, myös tiskaamattomien astioiden osalta on onneksi mulla kasvanut entisestään vauvan myötä. Niinpä, ainakin toistaiseksi, jaksan leikkiä hänen kanssaan lattialla makoillen yllättävän pitkiä aikoja.
Ulkona maalla ollessa asia on toisin, kun sata rikkaruohoa hihkuu kasvamisen riemusta tai tippuneet lehdet valtaavat oven edustaa. Onneksi poika viihtyy vielä turvakaukalossa katselemassa mun touhuja eikä esim vaunulenkeillä ole siellä maaseudun "rauhassa" ollessa tarvetta.
Lapsen kasvaessa tulen etsimään yhteisiä "lapsen" harrastuksia, joissa aikani on vain häntä varten.

 

[Lya M.]

Onpa teillä lyhyet työpäivät/työmatkat, kun on noin paljon aikaa kaikenlaisiin harrastuksiin.

Minulla pelkästään työpaikalle pääsemiseen menee 1h15 min yhteen suuntaan ja aina vain heikommaksi menee, kiitos HSL:n ”reitti uudistusten”

Esikoinen osaa onneksi kyllä jo kulkea uimatekniikkakouluun itsekseen ja kesäisin ratsatamaankin. Nyt kun tulee pimeää, niin täytyy viedä autolla.

Kuopus kokeili ratsastusta siskonsa takia, mutta ei innostunut. Jumppakerho, johon tahtoisi, alkaa vasta 4-vuotiaasta, joten joutuu vielä hetken odottamaan ( minnekään toiselle puolelle kaupunkia ei ehditä viemään mitenkään)