Esikoiselle etsiskelin lajia pitkään ja hartaasti. Kokeiltiin vauvauinti, muskari, tanssi, uinti, karate... Uintia ja karatea harrastettiin nyt pisimpään, kunnes korona sotki aikataulut. Sen jälkeen ollaan ihmetelty et milles alettaisi. Hän panostaa paljon koulutyöhön niin se on sitten pois harrastusinnosta. Nyt hän on 14-vee ja koulussa on tullut paritanssia vastaan ja se on herättänyt jonkin verran kiinnostusta. Kokeillaan nyt josko paritanssilla olisi annettavaa murrosikäiselle ujolle pojalle. Varmasti sosiaaliset tekijät painavat tässä kokeilussa, tytöt kun alkavat kiinnostamaan.
Nyt sitten minulla on kasvamassa setti nuorempia sisaruksia, 6-, 4-vee tytöt ja pikkupojat nyt ovat edelleen vaipoissa, eli heille ei oikein vielä kovin harrastuksia tarvitse katsella. Mut tän mun 6-veen kans käytiin värikylvyssä muutama vuosi, ja siihen ehti 2-vee nuorempi siskokin matkaan. Sitten vuoden verran kuljetin siskokaksikkoa vesileikkikoulussa. Toki sitäkin pätki pahasti korona rajoituksineen. Nyt sitten hoksasin et mun tytöthän alkais olla sen ikäisiä et löytyy jo tanssiryhmiäkin. Tanssi tuntuu tulevan heiltä aika luonnostaan, joten ehkä me kokeillaan heille seuraavaksi satubalettia tai lastentanssia.
Mun pikkupojille ei ole oikein suunnitteilla mitään vielä. Iän puolestahan jotain löytyisi, mutta kun sisaruksia on paljon kotihoidossa niin eipä oikein ehdi päiväseltään harrastelemaan. Pitäisi olla ryhmätunteja tarjolla, missä olisi juttua monen ikäiselle että voisin mennä. Odotellaan siis että ikää tulee lisää ja pojat paljastavat kiinnostuksenkohteitaan, ja sitten mietitään harrastuksia. Mun 2-vee ainakin tuntuu olevan kiinnostunut painimisesta ...
Mut joo. Sillä kuulostelen muiden ajatuksia ja ratkaisuja tähän juttuun. Oma fiilis on että olisi hyvä harrastaa jotain fyysistä ainakin jossain määrin 4-6 -vuotiaasta, jos ajatuksena on fyysisen taitavuuden paras mahdollinen kehitys. Laji vaan pitää valita niin että se on hyvä pohja lähes kaikelle, ajatuksena että lapsihan jossain vaiheessa päättää itse et mistä tykkää, mutta tehty pohjatyö ja saavutettu koordinaatio auttaa sitten tässä omassa jutussa eteenpäin. Että vanhemman rooli olisi se mahdollistaja. Sama varmaan jos lapsella olisi musiikkiin intohimo, harrastus olisi hyvä aloittaa varhain jos mielii pitkälle. Tokihan nuorena tai aikuisenakin kovalla motivaatiolla voi oppia ja pääsee pitkälle, mutta ei ikinä niin pitkälle kuin he joilla on lapsesta asti harrastustaustaa.
