Nostellaan vanhaa ketjua, jos aloittajankin tilanne olisi vuodessa edennyt, olisi kiintoisaa kuulla :).
Meidän 3,5v pojalla epäillään kielellistä kehutyshäiriötä/autismikirjon häiriötä (näiden oireethan ristikkäistyy usein, joten sinänsä vaikea sanoa kummasta kyse / molemmista) ja koen tässä kanssa valtavaa yksinäisyyttä ja vertaistuelle olisi huutava tarve.
Meillä poika puhuu kyllä lauseita, mutta puheen ymmärrys ei ole ikätasoista - tosi monet kategoriat ja abstraktimmat asiat eivät aukea ollenkaan. Esim. jos kysytään lempiväri, lapsi alkaa toistaa kysymystä, koska ei ymmärrä sen sisältöä - sitten saattaa alkaa nimetä värejä ympäriltä. Verbejä käyttää nihkeästi ja puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Arjen toimet luonnistuvat hyvin ja poika on tosi innokas apuri kaupassa ja kotona - keskittyminen ei-kiinnostaviin asioihin kuten pukemiseen on sen sijaan erittäin heikkoa; sukkaa saatetaan kiskoa jalkaan vaikka kuinka pitkään ja tuijottaa samalla seinää ja sitten hermostutaan, kun ei mene jalkaan.
Nyt poika palasi päiväkotiin (oli alkuvuoden kotona veljen syntymän jälkeen) ja jännittää miten siellä pärjää ja tuleeko kiusatuksi. Voisi puolestani olla kanssani kotona, mutta toisaalta vuorovaikutuksen kehityksen puolesta olisi tosi tärkeää päästä touhuamaan vertaistensa/ikäistensä kanssa.
Meillä on huomenna neuvolalääkäri ja sieltä sitten kirjoitellaan lähetettä neurolle…
