Heips. Minulla nyt jo 11v poitsu jolla pienenä puheentuotto oli haasteellista. Puheenkehitys viivästyi, useita kirjaimia puuttui ja myöhemmin änkyttämistä/puhelukkoja ym. Terapiassa kävimme lapsen ollessa 3-5v ajoittain ja kotona oli käytössä kuvakortit. Puhe lähti avustuksella sujumaan ja änkytys/puhelukot tulikin sanojen "paljoudesta" joka helpottui vuoden jälkeen.
Ala-asteen 1-2 luokka "korjailtiin" enää kirjaimia. S ja r voi vielä kuulua virheellisenä. Samoin nuoremmalla veljellä, jolla rajoitteet olleet enemmän motoorisessa kehityksessä.
Heidän isällään dysfasia ja oppi vasta puhumaan 6-vuotiaana (ekat sanat). Kävi puheterapeutilla 15v asti. Kävi erityiskoulua (nuorin poika eryt.luokalla). Puhe normaalia aikuisena joskin vaikeasti lausuttavat sanat voivat tuottaa vaikeuksia lausua oikein. Hyvin on pärjännyt ja ei puheviasta tietäisi päältä päin eikä edes jutellessa. :) Kaikille yhteinen tekijä (isälle ja pojille) sen lisäksi on lukihäiriö. Lasten isä ei osaa kuin tikkukirjaimilla kirjoittaa. Pojat osaavat tekstaten, mutta esim. kaksoiskonsonantit, yhdyssanat vaikeita. Eipä tuo tarinoita ole haitannut :D Toivottavasti vastauksistani apua! Tsemppiä haasteisiin!