Meillä poika 3 vuotiaana aloitti puheterapian puheentuottamishäiriön vuoksi. Ensin korvat tutkittiin, olivat ok. Puheterapia tuottanut tuloksia. Toimintaterapiaa oli jonkun aikaa, todettiin motoriikka hyväksi ja loppui. Oli vauva iästä asti huimausta ja pyörtyili, sekä huono tasapaino, lääkärit ohittivat asian. Terve lapsi! Foniatri ei löytänyt juurikaan mitään syytä. Pyysin uutta aikaa korvapolille, koska olin varma huonosta kuulosta, kyllä äiti havaitsee. Olin foniatrin mielestä ylihuolehtiva äiti. Lopuuksi saatiin aika korvapolille, pojan ollessa 9 v. Tampereelle lähete, todettiin toinen korva kokonaan kuuroksi, sekä hyvän laatuinen asentohuimaus. Sai hoitoa huimaukseen, väheni ja nyt ollut poissa vuosia. Poikani nyt 18 v. Puhehäiriötä on jäljellä, koska hoito oli alusta asti väärä. Kun saatiin tietää huonokuuloisuudesta, otin selvää asiasta itse ja puhe parani ilman terapiaa, joka loppui, kun tuloksia ei tullu. Huomattiin kielen olevan kankia, jumppa auttanut.
Meillä kävi näin, toivon ettei muilla samallalailla. Tyttö on vuoden ja pieni pelko, käykö samoin. Olen kummiskin nyt viisaampi.