Lahjoitetaan anoppi hyvään sukuun

ansku81

ansku81

Puuhakas puhuja
LAHJOITETAAN
vakaavarainen ja suhteellisen tervepäinen anoppi hyvään sukuun pitovaikeuksien takia. Tietää kaikesta kaiken ja osaa kaiken, ainakin paremmin kuin kukaan muu. Tekee kaikki suuremmat päätökset puolestasi ja päättää mitä mieltä olet. Hoitaa myös sisustuksen ja ohjeistaa siivoamaan oikein. Omaa ennustajan kykyjä. Hyvin seurallinen yksilö, hoitaa myös puhumisen puolestasi eli puheenaiheita ei tarvitse enää keksiä. Ei mikään ongelma-anoppi mutta muuttuneiden perhesyiden vuoksi ei tule toimeen raskaana olevan, nuoremman miniän kanssa. Mielellään Etelä-Suomesta, jotta poikansa voi käydä joskus tervehtimässä. Vain harrastavaan kotiin, ei kiertoon! Pikaiset yhteydenotot nimim.miniäxi
 
Eikö oikeesti kellekään kelpais? [:D] Ihan ilmaseksi saisi... Voisin hetkittäin jopa maksaa hiukan kaupan pääliseksi... [;)]
 
Menee vaan oikeesti hermo sen kanssa... Ei meillä nyt koskaan mitkään kukkeimmat välit oo ollu mutta nyt vaan nää raskaushormoonit ja anoppi on jatkuvasti törmäyskurssilla... [;)]
 
Jos sulla on täys tuki miehes puolelta, niin sinuna vaan opettelisin suodattamaan niitä anoppis juttuja. Luultavasti ne vaan pahenee sen jälkeen, kun lapsen oot synnyttänyt. Ei ainakaan helpotu.. Jos ei ole, voi olla että olet pulassa

Vaikuttais kuitenkin siltä, että tällä hankalalla anopilla ei ole mitään pahempia pitovaikeuksia, kuten esim. alkoholismi, niin kokeile ajatella tuo asia lapsen kannalta. Kuinka tärkeetä on, että lapsella on rakastava isovanhempi.
 
Joo, just sen takia lasken vaan sataan(tuhanteen) ja suodatan sen jutut läpi korvien koska toivon toki että lapsella on isovanhemmat lähellä ja mukana elämässä. [:)] Muutenkii oon kyllä ollu ihan mestarisuodattaja anopin suhteen mutta nyt nää hormoonit tai jotku saa pinnan tosi kireelle enkä tiiä koska avaudun sille oikein kunnolla. [:@] Tai saattaishan se tehdä ihan hyvääkin... [8|] Tässäpä top8 sen viimeaikaisista kommenteista/ajatuksista:
1. Se on päättäny jäädä aikasemmin eläkkeelle meijän SAIRAAN lapsen omaishoitajaksi koska lapsi tarvii vaan rakkautta ja huolenpitoa mitä ei laitoksissa saa... ??? Mä en tiiä mistä se on saanu päähän että meijän lapsi on sairas tai että mä laittaisin sen johonkii laitokseen...
2. Joka kerta kun se käy meillä tai soittaa ni se muistaa kysyä "mihin koirat sitten menee kun vauva tulee, eihän ne tänne voi jäädä?" ja muistaa myös tiedustella asiaa kaikilta mun sukulaisilta että kuka ne huolis... [8|]
3. "Eihän tämmösessä sikolätissä voi kukaan elää!!! Voi, voi, pitääkö MINUN nyt täälläkin alkaa siivoamaan kun ex-ukon taloa siivoan jo monta tuntia viikossa ja omassa kodissa justiinsa eilen siivosin neljä tuntia sen jälkeen kun olin tehnyt 12 tunnin työpäivän..."
4. Kerroin että sain halvalla hoitopöydän kaverilta... "Ei mitään hoitopöytää!!! Ne on aivan turhia. Minäkin vaan levitin semmosen muovin sängyn päälle ja siinä oli hyvä vaihtaa. Minäpäs tuonkin sen muovin kunhan löydän sen niin voit sen saman (30 vuotta vanhan) muovin päällä vaipat vaihtaa..."
5. Anoppi: Miten oot voinu?
mä: No vähän vaihdellen, en kauheen hyvin kun supistaa...
anoppi: minä kävin vielä jumpassa viikkoa ennen laskettua aikaa eikä kukaan voinut uskoa että synnytän ihan kohta kun mahaa ei ollu ollenkaan, toistahan se tietysti sulla... Ja töissä olin vielä kolme päivää ennen ku synnytin kun ei se luoja laiskoja elätä! Enhän mä tietysti olis saanu mennä mutta menin silti! ja heti synnytyksen jälkeen keräsin 50 litraa mustikoita jne jne...
6. Kyllä sieltä varmasti tyttö tulee... Se on luojan RANGAISTUS pojalle että saa vaan pelkkiä tyttöjä! Minä jo noita vaaleanpunasia vaatteita kattelin!
7. Kateltiin mun äidin kanssa vauvan vaatteita joita olin saanu/ostanu ja anoppi pyyhäls paikalle nenä nirpassa: "Meidän pojille ei oo ikinä puettu mitään käytettyjä! Niistähän saa ihottumaakin! Enkä tommosia kiinantyttöjen tekemiä oo koskaan ostanu, itse ompelin pojille kaikki vaatteet!"
8. "Ihan kivan näköiseksihän tuo poika on tän saanut remontoitua, on se hyvä kun se on niin kätevä käsistään! Minä niin silloin itkin koko kotimatkan kun ekan kerran täällä kävin että tuommoseen läävänkö ne mun pojan pakottaa asumaan..." (ollaan siis YHDESSÄ remontoitu koko asunto ihan lattiasta kattoon silloin kun muutettiin)
 
Jä tämähän jatkuis loputtomiin mutta tossa nyt ekat mitkä tuli mieleen... Ei ehkä kauheen pahoja mut herkkismielellä sitä vaan ottaa itteensä... [8|]
 
ansku, mä oisin kyllä kilahtanut noista kommenteista jo kaaaauan sitten, joten voit todella onnitella itseäsi jos olet pystynyt hillitsemään itsesi.

Mua ärsyttää noin yleisestikin jo raskaana ollessa se, että ihmiset tulee kertomaan mitä kaikkea ne teki raskaana ollessaan. Tyyliin, kertaakaan en mennyt hissillä , vaikka töissä olin 5.kerroksessa ja olin töissä siihen asti että vedet meni ja jaksoin sitä sun tätä. Enkä ollut päivääkään saikulla jne jne.
Ja nämä siis ärsyttää silloin jos ne kerrotaan tyyliin "ansaistsisin mitalin koska olen niin hyvä" tai "älä valita, kyllä sä pystyt tekemään kaikkea", ja yleensä sen jälkeeen kun olen kertonut miten vaikea alkuraskaus mulla oli, ei muussa tapauksessa. Mutta tuossa sun anopin tapauksessa ei jää epäselväksi miten noi kommentit on tarkoitettu.
mun yksi "ex-anoppikokelas" oli samaa luokkaa. Onneksi nykyinen on fiksu ja tosi mukava.

Luulen että Katusutariinan neuvot lienee parhaat jos ja kun haluat perhesovun säilyttää. Koita jaksaa, ja mä ainakin koittaisin vältellä koko anoppia etenkin nyt raskausaikana niin paljon kuin mahdollista, ettei tulis sanottua mitään harkitsematonta. Lähde vaikka mustikkaan aina kun se on tulossa, ja sano kerro sitten että hangenalta löytyy niiiiin paljon hyviä mustikoita kun vähän viitsii nähdä vaivaa (ja tietty käyt kaupasta pakastemustikat hakemassa) [;)][:D][:D]
 
Ansku82, osaako sun anoppi käyttää tietokonetta ja nettiä? Jos ei vielä osaa, niin hänhän vois ottaa yhteyttä minun anoppiin, joka omassa tilapäivityksessään osaa sujuvasti kertoa meidän vauvauutiset ja muutkin asiat kaikelle kansalle! Tai ehkä me voitais laittaa anopit samaan pakettiin, tarvitaanhan mediataitoja nykypäivänä koko ajan [:D]
 
No huh! Olenpas sanaton. Olen kyl kuullut,et anopit voi olla ilkeitä ja rasittavia, mut en oo koskaan viel törmänny sellaisiin!
Välil olen ollut itse murheissani,kun ei mieheni ole missään tekemisissä omien vanhempiensa kanssa,emme edes tiedä ovatko elossa, eivätkä he tiedä missä maassa poika edes on ja että tällä on vaimo ja lapsi tulossa. Ja omat vanhempani kyllä asuvat suht lähellä (40km) meitä, mutta äitini on täysin liikunta- ja puhekyvytön ja isä hoitaa häntä kotona. Ei siis tarvitse "pelätä" että kukaan puuttuisi mihinkään. Mikä on oikeesti tosi surullista ja tuntuukin välillä että ollaan jääty ihan yksin. Voisin jopa olla iloinen, jos joku puuttuisi kaikkeen..tai edes johonkin!

Mutta niin tai näin, ei tuo kyl Ansku helppoa taida sulla olla ja uskon et on tosi rasittavaa. En ymmärrä, miten jotkut äidit voi olla noin tyhmiä! [:@] (anteeks)
 
ALKUPERÄINEN: ansku81

Joo, just sen takia lasken vaan sataan(tuhanteen) ja suodatan sen jutut läpi korvien koska toivon toki että lapsella on isovanhemmat lähellä ja mukana elämässä. [:)] Muutenkii oon kyllä ollu ihan mestarisuodattaja anopin suhteen mutta nyt nää hormoonit tai jotku saa pinnan tosi kireelle enkä tiiä koska avaudun sille oikein kunnolla. [:@] Tai saattaishan se tehdä ihan hyvääkin... [8|] Tässäpä top8 sen viimeaikaisista kommenteista/ajatuksista:
1. Se on päättäny jäädä aikasemmin eläkkeelle meijän SAIRAAN lapsen omaishoitajaksi koska lapsi tarvii vaan rakkautta ja huolenpitoa mitä ei laitoksissa saa... ??? Mä en tiiä mistä se on saanu päähän että meijän lapsi on sairas tai että mä laittaisin sen johonkii laitokseen...
2. Joka kerta kun se käy meillä tai soittaa ni se muistaa kysyä "mihin koirat sitten menee kun vauva tulee, eihän ne tänne voi jäädä?" ja muistaa myös tiedustella asiaa kaikilta mun sukulaisilta että kuka ne huolis... [8|]
3. "Eihän tämmösessä sikolätissä voi kukaan elää!!! Voi, voi, pitääkö MINUN nyt täälläkin alkaa siivoamaan kun ex-ukon taloa siivoan jo monta tuntia viikossa ja omassa kodissa justiinsa eilen siivosin neljä tuntia sen jälkeen kun olin tehnyt 12 tunnin työpäivän..."
4. Kerroin että sain halvalla hoitopöydän kaverilta... "Ei mitään hoitopöytää!!! Ne on aivan turhia. Minäkin vaan levitin semmosen muovin sängyn päälle ja siinä oli hyvä vaihtaa. Minäpäs tuonkin sen muovin kunhan löydän sen niin voit sen saman (30 vuotta vanhan) muovin päällä vaipat vaihtaa..."
5. Anoppi: Miten oot voinu?
mä: No vähän vaihdellen, en kauheen hyvin kun supistaa...
anoppi: minä kävin vielä jumpassa viikkoa ennen laskettua aikaa eikä kukaan voinut uskoa että synnytän ihan kohta kun mahaa ei ollu ollenkaan, toistahan se tietysti sulla... Ja töissä olin vielä kolme päivää ennen ku synnytin kun ei se luoja laiskoja elätä! Enhän mä tietysti olis saanu mennä mutta menin silti! ja heti synnytyksen jälkeen keräsin 50 litraa mustikoita jne jne...
6. Kyllä sieltä varmasti tyttö tulee... Se on luojan RANGAISTUS pojalle että saa vaan pelkkiä tyttöjä! Minä jo noita vaaleanpunasia vaatteita kattelin!
7. Kateltiin mun äidin kanssa vauvan vaatteita joita olin saanu/ostanu ja anoppi pyyhäls paikalle nenä nirpassa: "Meidän pojille ei oo ikinä puettu mitään käytettyjä! Niistähän saa ihottumaakin! Enkä tommosia kiinantyttöjen tekemiä oo koskaan ostanu, itse ompelin pojille kaikki vaatteet!"
8. "Ihan kivan näköiseksihän tuo poika on tän saanut remontoitua, on se hyvä kun se on niin kätevä käsistään! Minä niin silloin itkin koko kotimatkan kun ekan kerran täällä kävin että tuommoseen läävänkö ne mun pojan pakottaa asumaan..." (ollaan siis YHDESSÄ remontoitu koko asunto ihan lattiasta kattoon silloin kun muutettiin)

Jä tämähän jatkuis loputtomiin mutta tossa nyt ekat mitkä tuli mieleen... Ei ehkä kauheen pahoja mut herkkismielellä sitä vaan ottaa itteensä... [8|]


Piti tulla huhtikuisista tänne kommentoimaan, että osa noista kommenteista on melkein kuin suoraan oman ihanan anoppini suusta!  Etenkin tuo kommentti 2, tosin meillä koirien sijalla on nuo meidän 4 kissaa.. Mutta vakio kysymys on jo hetken ollut, että "mihin nuo kissat laitetaan kun vauva syntyy??" hmm..No ei yhtään minnekään![&:]

Ja tuosta hoitopöytä kommentista tuli mieleen, kun anoppi tosiaan meille saarnasi, ettei lapselle tarvitse mitään ostaa ennen syntymää, eikä paljoa mitään sen jälkeenkään.. "Vauva pärjää niin vähällä!" Ei tarttisi hänen mielestään mitään kunnon hoitopöytää, sitteriä saati mitään muutakaan hommata! Pinnasänky löydettiin hänen varastosta, ja sen kunnostamista vastaan anoppi oli ensin kovasti "Eihän sitä voi maalata, kun pieni vauva sitä sitten pureskelee!".. No nyt on sänky osissa ja siihen tulee sellainen vaha päälle, joka siis on hyvin turvallinen vaihtoehto.. Eikä nämäkään todellakaan mitään pahoja kommentteja ole.. Välillä vaan ärsyttää, kun hänen pitää jokaiseen asiaan puuttua, ja puuttumisen jälkeen vaikio lause on "Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa..(MUTTA).."

Meillä vielä lisävalituksen aiheena on miehen työmatka. Hän ei ole alunperinkään tykännyt siitä kun mies muutti luokseni (tunnin matkan päähän hänestä ja työpaikastaan) ja joka kerta hän kyllä muistaa mainita, kuinka raskasta miehelle varmasti on noiden työmatkojen ajaminen, etenkin nyt kun vauvakin tulee..

Ja tosiaan anoppini on ihana! tarkoitan sitä monella tapaa, mutta välillä vaan todella ottaa päähän tuo ainainen asioihin puuttuminen. Sama kyllä ärsyttää miestänikin, joten asiasta on voitu hyvin keskustella keskenämme.. Anopin nähden olen kuitenkin pystynyt ärsytykseni hyvin pitämään sisälläni..
 
Joo, mä oon aika samaa mieltä viirukhan että anoppi vaan omaa yksinäistä ja surkeeta elämäänsä yrittää pönkittää kehumalla itseänsä ja tekemisiänsä. On just eronnu, selvinny syöpähoidoista jne. eli ei varmasti oo helppoo silläkään. Tosin ihan samanlaista sivallusta sieltä tuli ennen eroja ja sairauksiakin että tiedä sitten... [8|] Johtuuko sen vittumaisuus kurjasta elämästä vai kurja elämä vittumaisuudesta? [;)] Kyllä mä kauheesti koitan aina kuunnella ja kehua ja kannustaa mutta harvemmin siltä niin pitkäksi aikaa suunvuoroa saa että sais edes lauseen loppuun. Ja mä vaan kiltisti kuuntelen sitä kaakatusta ja nielen, nielen ja nielen... Mut viime aikoina on tuntunu että mulla kyllä oikeesti napsahtaa kohta päässä sillee etten enää pysty vaan hymyssä suin nielemään kaikkea. [:-]
 
Cecilia, joo, mua kanssa rassaa kun kaikki jotka joskus on raskaana olleet ni alkaa heti luettelemaan kaikkia urotekoja mitä ne on raskaana ollessa pystyny tekemään tai sitten ne on ollu niiiiin paljon raskaampia raskauksia ku mulla tai jotain. Tuntuu etten mä jaksais kuunnella enää yhtään raskaustarinaa vaan kaikki ei synnyttäneet kaverit on jotenkii tosi piristävää seuraa ku niitten kanssa voi puhua kaikesta muusta eikä tartte miettiä että "oonkohan mä huono äiti jos vaihdankii vaipat hoitopöydällä" tai "oonko mä huono odottaja jos en enää kuukaus ennen synnytystä juoksekaan maratonia". Siellä perhevalmennuksesskin kilahdin kun se täti sano jotain että "onhan se aika raakaa laittaa pieni vauva ihan yksin omaan huoneeseen nukkumaan" koska ei vierinukutukset tai perhepedit kaikille vaan sovi! Tän opin muutamia vuosia sitten kun käytiin parin kaverin kanssa kattomassa kolmannen kaverin kuukauden ikästä vauvaa. Niillä oli uus koti jota ihasteltiin ja sitten yks kaveri vaan totes että "ai vauva nukkuu jo omassa huoneessa?" ja tää vauvan äiti purskahti itkemään vuolaasti että kyllä hän tietää että vierinukutusta suositellaan ja hän oikeasti yritti mutta kun oli niin herkkäuninen että joka kerta kun vauva änähti tai käänsi kylkeä ni pomppas pystyyn tarkistamaan onko kaikki hyvin. Ja kun kolmeen viikkoon ei nuku yli viiden minuutin pätkää kerralla niin sekoaahan siinä. Silloin opin sen etten enää mee arvostelemaan kenenkään ratkaisuja vaan kaikki hoitaa vauvansa silleen kun niiden perheeseen parhaiten sopii. Ei sillä väliä missä tai minkälainen hoitopöytä on tai käyttääkö kestovaippoja vai kerttiksiä, jokainen koti ja vanhemmat on varmasti sille lapselle just ne maailman parhaat kunhan vaan parhaan taitonsa mukaan tekee. [:)] Tuntuu vaan ettei oikein uskalla edes valittaa mistään kun aina jollakin on ollu asiat "paljon pahemmin" tai sitten aletaan luettelemaan kaikkia juttuja mitä he ovat tehneet raskausaikana ja mitä eivät ja todetaan että "siitähän se sitten johtuu kun sä syöt noin epäterveellisesti tai et liiku oikein...".
Jotenkii tuntuu että koko tästä raskaudesta ja vanhemmuudesta tehdään hirveetä suorittamista ja sitten kiillotetaan äitiyden ja naiseuden kruunuja niillä tarinoilla (usein hiukan väritetyillä) siitä kuinka reipas on ollut koko raskausajan, kuinka urheasti kesti maailman hirveimmän synnytyksen ilman kipulääkkeitä ja epäitsekästä ja paneutuvaa äitiyttä tekee lapsensa kanssa.
 
Emilia se voi olla että anoppi sais siitä netin käytöstä semmosen sirkuksen aikaan että parempi kun ei edes mainitse asiasta sille. [:D] Mut jotain kimppapalstaa ne vois kyllä ruveta pitämään koska anoppi tietää myös tulevan niin hyvin. [;)] Tosin meillä taas noi juoruilut on kyllä hoitanu meijän äiti, anoppi ei oo vieläkään kertonu kenellekään että siitä tulee mummo. Tuntuu hetkittäin että sitä hävettää koko asia. Edes miehen isä (tuleva pappa) ei asiasta vielä tiedä koska anoppi on eroprosessissa saanut pojat jotenkii vihaamaan isäänsä eikä kumpikaan ole isänsä kanssa missään tekemisissä. Anoppi kyllä käy siellä siivoamassa ja pesemässä pyykkejä mutta pojat eivät ole puhuneet isälleen pariin vuoteen.
 
Hylene78 eipä kuulosta toi teidänkään tilanne kovin houkuttelevalta. [&:] Meillä onneksi mun vanhemmat ja sisarukset asuvat ihan muutaman kilometrin päässä ja ovat aina tarvittaessa apuna. Anoppi asuu parinkymmenen kilometrin päässä mutta suunnittelee kovasti muuttoa lähemmäksi meitä... Varmaan meinaa että on sitten lyhyempi matka tulla hoitamaan sitä meijän kehitysvammaista tyttöä. [;)]
 
Riida otan osaa, koitetaan vaan kestää! [;)]
 
Jossain oli, että eniten arvostelevat ja marttyyreiksikin heittäytyvät potevat itse, ainakin alitajuntaisesti, huonoa omaatuntoa. Toisen arvostelu vie huomion pois arvostelijasta itsestään ja marttyyriasenne saa miniän/tyttären vuorostaan tuntemaan huonoa omaatuntoa. Samasta syystä tulee se ylihyysäys ja "auttaminen"! Leikitään täydellistä, kun taustalla kalvaa muisto omista tekemisistä.

Ei sinäänsä auta, mutta ainahan on hyvä ymmärtää käyttäytymisen syytä...
Äidit voivat arvostella toisiaan myös omien onnistumisten vuoksi! Kun imetys on onnistunut eikä vauvalla ollut koliikkia tai muutoin itkuinen, ollaan muka oikeutettuja "neuvomaan" muita, kaikkitietävinä osaajina ja HYVINÄ äiteinä.

Minulla on juuri huonon omantunnon potija anoppi.... (Yleinen sana on vapaa-foorumilla minun "valitukseni")

Kestämisiä! Sulla kuitenkin, edes jossain määrin, huumoria riittää! Sitä voimavaraa kun saisikin revittyä, kun oikein pinna on kireällä...
 
Kaikki äidithän on omasta mielestään hyviä kasvattajia..Toiset vaan tahtoo tuoda omia kokemuksiaan ja neuvojaan enemmän esille mitä toiset. Mulla anoppi ei ole kyselly koko raskausaikana miten oon voinu, enkä itsekkään ole vointiani ottanut esille keskusteluissa.. Jos haluaa tietää, niin on vara kysyä.. Mies on ultrakuvat laittanu e-mailissa menemään ja kertonu silloset kuulumiset..Anoppi vaan sano, ettei halua tietää muksun sukupuolta ennenkuin se syntyy. Ollaan sitten pidetty isovanhemmilta tieto salassa, melkein muut tietää :) Tosin äiti tietää, kun sattu arvaamaan ja mulla on huono pokerinaama...

Oma äitini on kai jo oppinut (9 lastenlasta), että antaa jokaisen tehdä omat päätökset omien lastensa suhteen. Anopin suhteen vähän jännittää millaiseksi minun ja hänen suhde muuttuu muksun syntymän jälkeen, koska hän kuitenkin on hyvin lapsirakas ihminen..mutta onneksi hän asuu 200 km päässä :D
 
Onpas ilkeitä anoppeja [&:] Oma anoppini ei turhia puutu meidän asioihin, ei ole edes
kertaakaan kysynyt kuinka olen voinut [&:], mikä ei mielestäni ole mitenkään hyvä asia........
No, kukin tavallaan. Mieheni puolen sukulaiset eivät ole juurikaan ottautuneet raskauteeni,
tuntuu että koko sen puolen suvulle on yksi ja sama tuleeko mitään vauvaa edes.

Oma sukuni, tuttavani, ystäväni, tuttavani tuttavat yms. ovat puolestaan hyvinkin
kiinnostuneita voinnistani ja vauvasta [:)] Se on kyllä ihan riittäävä, eihän ketään
voi pakottaa kiinnostumaan toisten asioista. Välillä vain tuntuu, jotta miehenikin mielenkiinto
koko vauvaan lopahtaa..... [&o]
 
Mä voisin toisinaan lahjoittaa hermoherkän äitini kotihoitoon sellaiselle odottavalle ihmisellä jolla jo kaikki asiat olisivat valmiina...
Meillä kun ei todellakaan olla valmiita. Remontti kesken... eilen käytiin ostamassa laminaatit asuntoon ja odotellaan sähkömiestä tekemään työt keittiöön. Ollaan muutamassa (mitä mä tässä monikossa puhun, mies se on kaiken tehnyt) päivässä saatu paljon aikaan ja hyvältä tuntuu. Vaan äitini se vaan hermoilee.
Muutaman viikon välein se soittaa mulle ja valittaa että hän on niin hermostunut ja henkisesti väsynyt kun me keritä muuttaa ennen vauvan syntymää... Nytkin jonkun tuttu oli saanut 4 viikkoa etukäteen vauvan ja oi kamalaa...

Siis meillä on oikeastaan kaikki tavarat vauvalle valmiina, turvakaukaloa lukuunottamatta. Mies hakee tänään hoitopöydän, pinnasänky odottaa hakemista, vaunut on mun vanhemmilla jne. vaatteita on vaik kuin paljon ym... Neuvolassakin kommentoivat vaan että vauva menee vaikka kantorepussa jos sikseen tulee. [:D]

Eihän siinä muuta mutta kun äiti soittaa mulle ja alkaa valittamaan niin mua alkaa hermostuttaa ja sitten tulee harjoitussupistuksiakin... Ja sitten mä tahtomattani ärähtelen miehelle et remontin pitäis edetä...

Tottakai minäkin haluaisin jo asua siellä ja laittaa vauvan kamoja ja vaatteita lipastoon ja hypistellä niitä ja sisustaa asuntoa ym. Se vaan on vielä mahdotonta. Nyt meillä onneksi tulossa kuukauden ainoa vapaa viikonloppu (eli miehen pojat ei tule viikonlopuksi) joten uskon että laminaatit saadaan laitettua toiseen makuuhuoneeseen ja sitten siirrellä olohuoneesta sinne huoneeseen tavaroita jotta saadaan laminaatit olohuoneeseen... sitten enää keittiö ja listoitukset...

Mut onhan siinä hommaa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top