Lapselle on tarkoitus etsiä laadukasta ohjelmaa. Usein laadukas on hyvää kaikenikäisille. Kaiken taiteellisen sisällön arvioiminen on tietysti hyvin subjektiivista. Lasta ei tietenkään kannata kasvattaa kapeaan muottiin, johon hän ei sovi. Meillä kummatkin vanhemmat ovat käyneet pedagogisen koulutuksen, ja kasvatusasiat ovat sydäntä lähellä. Toivon mukaan se osaltaan auttaa siihen, ettemme rajoita ikävällä tavalla lapsen omaa persoonaa. Toisinaanhan lapset innostuvat nimenomaan niistä asioista, joista vanhemmatkin ovat innostuneet, tai saavat "äidinmaidon mukana" erilaisia lähtökohtia ja luonnostaan taitoja asioista, joita vanhemmat tuovat arkeen. Parhaimmillaan sellainen voi olla suunnaton etu lapselle.
Alkuperäisessä kysymyksessäni ei ehkä ole ensisijaisesti kysymys tiettyjen ohjelmien katsomiseen pakottamisesta ja muiden ohjelmien kieltämisestä, vaan enemmän siitä, että haluaisin kartoittaa mitä laadukkaita ohjelmia on olemassa. Sen jälkeen olisi helpompaa ottaa vaihtoehdoiksi ainoastaan parhaat, ettei tarvitse sattumanvaraisesti käydä läpi kaikista huonoimpia ohjelmia turhaan. Kävisi hyvin myös muut kuin uusimmat ohjelmat, ja myös ei-suomenkieliset voisivat toimia. Suurena etuna näen sen, että tarinassa olisi jokin tunnepitoinen ja opettavainen sanoma.
Katsoinpa tässä satunnaisotannalla yhden Tao Tao -jakson ja yhden Ryhmä Hau -jakson. Otetaanpa tarkasteluun nämä. Nämä ovat luonnollisesti subjektiivisia arvioita, joista voi olla eri mieltä.
Tao Tao: "Hyvä idea pesukarhu"
Tarinassa nokkela poika käyttää älyään, jotta saisi ratkaistua eteen tulevia haasteita. Poika huomaa, että sopivassa kohdassa hyvän tuurinkin siivittämällä, mutta aina tekemällä sinnikkäästi työtä, voi saavuttaa jotakin hyvää. Lopussa poika on onnellisessa asemassa, kun voi tuoda hyvää mieltä monille perustamansa leipomon kautta. Käsin piiretty animaatio on taiteellisesti korkeatasoinen, pitkän japanilaisen perinteen mukaista taidokasta, hienovaraista jälkeä. Musiikki on (todennäköisesti) ohjelmaan sävellettyä, joka tapauksessa koulutettujen säveltäjien ok-tasoista työtä. Suomalainen erinomainen kertoja saa tarinaan ja repliikkeihin tunnetta, jota myös kuva ja musiikki tukevat. Rytmitys on hyvä. Ohjelma on mieleenpainuva, tarina on vahva ja erittäin opettavainen.
Ryhmä Hau: "Kuumat paikat"
Genre vauhdikas action. Suuri linssi sytyttää kaupungissa tulipaloja. Ryhmä Hau sammuttaa palot ja korjaa vahingot. Epäjohdonmukaisia virheitä tapahtumissa (esim. sulanut metallipatsas ensin jäähdytetään ja sen jälkeen väännetään, tapahtumien järjestys siis epälooginen). Hahmot kohkaavat. Tempo on kova, jotta katsoja ei ehtisi huomata, että tarinassa ei ole sisältöä ja syvyyttä. 3D-animaation laatu on tyydyttävä, mutta kauneuden sijaan nähtävillä on bulkkiesineitä ja bulkkimaastoa kirkkailla perusväripaleteilla. Kuten suurimmassa osasta nyky-3D-animaatiota, hahmojen pää- ja kehoanimaatiot hyödyntävät ainaisia toistuvia presettiliikkeitä, jotka rajoittavat suuresti hahmojen emotionaalista syvyyttä. Musiikki laadutonta bulkki-midi-musiikkia, joka on luultavasti enemmän valittu kuin sävelletty. Musiikki ei syvennä tunnetta eikä varsinkaan auta tuomaan pidemmän kaaren olemusta kokonaisteokseen, tarina tai musiikki eivät edes yritä antaa katsojalle mahdollisuutta samaistua hahmoihin tai tarinaan muuten kuin hetkittäisinä välähdyksinä. Ääninäyttely suurelta osin hätäistä huutamista, epäluonnollista, epäselvääkin. Hahmot usein nauravat teennäisesti syyttä. Ääniraita kaikkiaan meluisaa non-stop-tykitystä. Tarinassa ei syvällistä sanomaa, edes linssin auringonsäteitä polttopisteeseen kokoavaa mekanismiakaan ei juurikaan yritetä selittää, joten sekin opetuksellinen mahdollisuus jää pitkälti käyttämättä.
Emme ole vielä ratkaisseet millä tavalla tulemme mahdollisesti rajoittamaan mm. YouTuben käyttöä (kohta lapsi vasta 1 v.), joten nähtäväksi jää saako lapsi itse valita mitä katsoo. Mutta mielelläni tosiaan itse tsekkaisin jo listaamieni lisäksi etukäteen muutaman taiteellisesti korkeatasoisen sarjan, joita voisi hyvillä mielin näyttää lapselle. Itselleni isäni aikoinaan luki/esitteli tiettyjä laadukkaita sarjakuvia/elokuvia, ja ne olivat erittäin merkittäviä ja hyviä hetkiä. Ja äiti luki/antoi tiettyjä laadukkaita kirjoja.
haluan heidän luovan omat lapsuusmuistot niistä ohjelmista mitä rakastaa ja niistä leikeistä mistä tykkäävät. Oma lapsuuteni oli kirkonrottaa ja muumeja, lapsillani ohjelmat vaihtuvat helposti ja leikit sen myötä mutta kysyttäessä jo isommilta he sanovat olevansa onnellisia. Näistä jää varmasti mahtavat muistot. :)