E
emiliaedith
Vieras
mulla oli viimeiset 6vk ekasta raskaudesta lähes sietämättömät ja muutenkin raskaus oli vaikea. Odotan nyt kuopusta rv 35+2 ja esikoinen on 1v4kk. Mua sattuu koko ajan. En nukkunut ollenkaan. Vauva oli jo laskeutunut rv 36 ja mulle tuli jopa kuuden tunnin pätkiä, kun supisteli säännöllisesti ja sit ne katos. Olin henkisesti loppu ja epätoivoinen. Ajattelin et tämä ei lopu koskaan ja oon tässä vankina loppuelämän. Mieskin sanoi jälkikäteen et olin synkkä.
Mä menin sitten 41+4 yliaikaiskontrolliin jo, koska Tyksin synnärit muutti just kun olis ollut virallisesti käynnistyspäivä ja mulla sit käynnistettiin ennen sitä virallista 41+5, kun olin niin sekaisin väsymyksestä ja hormoneista. Gyne pisti unilääkkeen kanssa kotiin yhdeksi yöksi et jaksaisin synnyttää. Nukuin 4h ja olin käynnistyksen aamuna niin innoissani, että puhkuin energiaa! Vihdoin saadaan oma rakas käärömme!
Mä olin jo valmiiksi auki, kun oli ennakoivia supistuksia ollut rv 20 asti ja olin ollut välillä osastollakin niiden takia, joten oli niin turhauttavaa, et sit kun olis saanutkin tulla niin mikään keino ei auttanut. Mul käytettiin kaikki supistusten avut ja 8h20min kesti. Kivut oli kovat ja pelkään niitä nnyt uudessa synnytyksessä, mut mulla meni kipulääkityksen eli epiduraalin annossa tunti sietämättömästä olosta että anestasialääkäri pääsi paikalle. Sitten kun sain sen kivut oli hyvin hallinnassa. Käynnistyssupparit oli pitkiä ja nyt kun oon jutellut toisesta synnytyksestä gynen kanssa niin hän sanoi et lääkesupparit on aina tosi intensiivisiä. Unohdin kaikki kivut sekä raskaudesta että synnytyksestä heti kun Edith annettiin mun syliin. Sain ihanan lapsen, mutta kyllä ne kivut nyt karmasee kun on toinen kerta edessä.
sul on oikeus kaikkiin tunteisiisi ja mä koen että se kyllästyminen lopussa teki sen, et olin valmis synnyttämään vaikka poikittain sen vauvan :D. Se asenne oli ihan hyvä sitten salissa.
nyt oon jo henkisesti kans siinä kohti et voi ei jos menee yli paljon, kun esikoisen kanssa on aika työlästä, vaikka oon hyvin jaksanut kaiken kaikkiaan. Loppuvaihe on varmaan useimmille aika raskas kun kroppa vanyy ja vanuu ja kipuilee eikä ole oma itsensä olo.
toivottavasti tästä on sulle jotain apua, kirjoittelen täs selkäkivuissani keskellä yötä:D
Mä menin sitten 41+4 yliaikaiskontrolliin jo, koska Tyksin synnärit muutti just kun olis ollut virallisesti käynnistyspäivä ja mulla sit käynnistettiin ennen sitä virallista 41+5, kun olin niin sekaisin väsymyksestä ja hormoneista. Gyne pisti unilääkkeen kanssa kotiin yhdeksi yöksi et jaksaisin synnyttää. Nukuin 4h ja olin käynnistyksen aamuna niin innoissani, että puhkuin energiaa! Vihdoin saadaan oma rakas käärömme!
Mä olin jo valmiiksi auki, kun oli ennakoivia supistuksia ollut rv 20 asti ja olin ollut välillä osastollakin niiden takia, joten oli niin turhauttavaa, et sit kun olis saanutkin tulla niin mikään keino ei auttanut. Mul käytettiin kaikki supistusten avut ja 8h20min kesti. Kivut oli kovat ja pelkään niitä nnyt uudessa synnytyksessä, mut mulla meni kipulääkityksen eli epiduraalin annossa tunti sietämättömästä olosta että anestasialääkäri pääsi paikalle. Sitten kun sain sen kivut oli hyvin hallinnassa. Käynnistyssupparit oli pitkiä ja nyt kun oon jutellut toisesta synnytyksestä gynen kanssa niin hän sanoi et lääkesupparit on aina tosi intensiivisiä. Unohdin kaikki kivut sekä raskaudesta että synnytyksestä heti kun Edith annettiin mun syliin. Sain ihanan lapsen, mutta kyllä ne kivut nyt karmasee kun on toinen kerta edessä.
sul on oikeus kaikkiin tunteisiisi ja mä koen että se kyllästyminen lopussa teki sen, et olin valmis synnyttämään vaikka poikittain sen vauvan :D. Se asenne oli ihan hyvä sitten salissa.
nyt oon jo henkisesti kans siinä kohti et voi ei jos menee yli paljon, kun esikoisen kanssa on aika työlästä, vaikka oon hyvin jaksanut kaiken kaikkiaan. Loppuvaihe on varmaan useimmille aika raskas kun kroppa vanyy ja vanuu ja kipuilee eikä ole oma itsensä olo.
toivottavasti tästä on sulle jotain apua, kirjoittelen täs selkäkivuissani keskellä yötä:D