La marraskuu 2016

Kotitöistä piti vielä kommentoida. Meillä ei nalkuteta. Mies näkee aika mukavasti, mitä on tarpeen tehdä ja tekeekin usein nopeasti ja hyvin. Tytär tekee hitaasti ja viiveellä ja usein joutuu muistuttamaan. En silti nalkuta enkä käske kovasti. Mies jättää usein sukkia lattialle ja siinä ne lepäävät siihen asti, kun itse ne vie siitä. Sama periaate kaikilla tavaroilla. En kulje perässä enkä korjaa jälkiä. Useimmiten hymyilyttää vain nuo toisten hassut tavat.
 
Joo mulla jokainen pienikin kumartelu aiheuttaa supistuksia! Tosi turhauttavaaa.. Ja tuntuu että tiputtelen lattiallekin entistä enemmän vahingossa tavaroita.. Argh:eek::grin

rv 36+0
 
Muokattu viimeksi:
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Täälläkin kyykistely aiheuttaa supistuksia. Eilen ja tänään on aika paljon tullut niitä muutenkin.. ja ihme kipuiluja..
meillä mies ei ikinä tyhjennä ja täytä astianpesukonetta.. tuolla kone oottais tyhjentämistä ja täytettäkin ois jo pöydät täynnä. Tuo kyykkiminen nyt ees siihen tuntuu kuitenkin ylitsepääsemättömältä hommalta ja mies kun ei ymmärrä yhtään supistuksista. Olettaa siis vaan, että laiskuuttani en viitsi siistiä keittiötä. Ens perjantaina oltava siistiä viimeistään, kun kakkua meinasin tehdä. Ja kakunteon jälkeen siivottava sit siitä aiheutuvat sotkut. Lauantaina oltava muutenkin yleissiistiä kun tulee varmaan käymään kakkukahvilla edes äitini, ehkä joku kaverikin.
Ellei neiti päättäiskin tulla maailmaan miulle syntymäpäivälahjaks :P

Mileim rv 35+6
 
Täällä on nyt viikko oltu äippälomalla ja kyllä tuli loma tarpeeseen. Mies on viikot reissuhommissa, niin arkisin vastaan itse kaikesta. Esikoinen täyttää pian kolme ja käy nyt tarhassa kahtena päivänä viikossa. Lisäksi lauma koiria on hoidettavana ja tämä metsästyskausi on muutenkin kiireistä aikaa. Olen sanonut miehelle, että käy nyt siellä metsällä niin paljon kuin ehtii ja minä sanon jos en yksin pärjää. Hän on kuitenkin jäämässä pian kesälomalle ja isyyslomalle siihen perään.

Vauvan vaatteet ja lakanat on pesty, ja sairaalakassi pakattu. Pinnasänky on varastossa odottamassa ja vaavisänky tilattu loppukuulle. Olen myös tehnyt kotiruokia valmiiksi pakastimeen, jotta on nopeasti saatavilla sitäkin tarvittaessa.

Viikkoja 35+6
 
Mut yllätettiin tänään aaaivan täysin babyshowereiden merkeissä. Menin ystävän luokse käymään, koska hän omien sanojensa mukaan oli tuonut Helsingin reissulta meille tuliaisia, enkä osannut yhtään odottaa, että siellä odottikin yhteensä 11 ystävääni/perheenjäsentä + 4 lasta. Juhlat oli järjestetty aivan ihanasti, ystävän koti koristeltu baby boy -viirillä, vaaleansinisillä ilmapalloilla, tarjottavat oli herkullisia, kakku aivan ihana sekä saimme/vauvamme sai ison kasan yli-ihania lahjoja kuten vaippakakun, vaatteita, tuttipulloja, unirievun, pehmeän itseommellun fleecepeiton, suklaata jne. :) Ystäväni olivat keksineet vaikka mitä ohjelmaa kuten sain arvuutella heidän lapsuudenkuvista kuka on kukin, langan avulla veikkailtiin vatsani ympärystä, sain jalkahieronnan ja lisäksi osallistujat arvuuttelivat vauvan syntymäpäivän, pituuden ja painon. Kaiken päälle sain ihanan korun, johon jokainen osallistuja oli tuonut pienen osan, helmen tai korunpalasen, jolla on ollut heidän omalla polullaan merkityksensä. Olen niin kiitollinen, siunattu ja onnellinen tästä päivästä. :)
 
Aww. Babyshowerit on niin ❤ Mullekin oli yllätyksenä järjestetty. Kuvasivat vielä nauhalle kaiken, että voi fiilistellä jälkikäteen ❤ Oli samalla mun läksiäiset etelästä, niin olin ihan itku kurkussa ❤

Mäkin tiputtelen tavaroita ja unohtelen asioita. Onneks mulla on koira, joka haluaa nostaa kaiken mikä tippuu. Se onkin ollut iso apu ja mahatyyppikin tykkää rauhoittua koiran lämmössä. Isin käsi ei kuitenkaan miellytä ja sitä potkitaankin kiukulla pois. Samoin, kun mä oon nukahtanu nii poika potkii mahan läpi isukkia valittanut että pari yötä pitänyt hereillä tai herännyt siihen. Onneksi itse saan nukkua
 
Täälläkin ollut suunnitelmissä tehdä valmiiksi ruokaa pakkaseen. No, enpä ole tehnyt mutta leiponut sitäkin enemmän. Ehkäpä meillä syödäänkin sitten vaan kakkuja, pasteijoita ja pullaa kun lapsi on syntynyt :grin Tänäänkin oli ihan pakko leipoa, kun jäi täytetyistä kesäkurpitsoista sekä kurpitsaa, että täytettä. Niistä syntyi kaksi kesäkurpitsakakkua ja pasteijoita pakastimeen.

Jostain ihme syystä minä olen saanut jonkun energiaboostin jostain. Kävin koiran kanssa suollakin tänään karpaloita keräämässä noin kolme tuntia, eikä ottanut edes koville :eek:

Ei meilläkään mies ymmärrä, ettei kaikkea jaksa/pysty tekemään. Ja juurikin kun eivät he niitä supistuksia, kipuja, ahdistuksia tunne. Ja meillä on ihan ylitsepääsemätön ongelma nuo kotityöt. Miehen äiti on ollut kotiäiti ja mies saanut siis kaiken valmiina eteensä pienestä saakka. Ei ole edes edellytetty, että osallistuu kotitöihin :meh: Olenkin tässä päättänyt ja vannonut moneen otteeseen, että meillä IHAN JOKAINEN sekä lapset että aikuiset osallistuu kotitöihin kykyjensä mukaan.

Rv 33+2
 
Onko kenelläkään muulla sellainen ongelma että kävellessä lantiosta kuuluu sellainen pauke ja lonksuu tuosta häntäluun kohdalta? :/ liittyy vissiin siihen liitoskohtaan jotenkin, harmittaa vaan kun tosi rajallista liikkuminen sen vuoksi, jos liikaa rasittaa niin se kipeytyy kovasti. En vaan millään malttaisi vielä jäädä kotiin vaan makaamaan. Äh!

33+2
 
Niin ihanaa pitkän päivän jälkeen lukea teidän viestejä :)

Lelujen kerääminen on mun inhokkihommaa tällä hetkellä. Luulen etten hetkeen valita niiden siivoamisesta synnytyksen jälkeen ;)

Jos siivoan niitä, ni meen aina suosiolla lattialle istumaan tai konttaamaan. Oon myös huomannut että lelujen karsiminen ja omaan huoneeseen (tytön) siirto on auttanut paljon. Sit ku tulee kavereita kylän ni iso viltti olkkariin ja sit siihen lelukori päälle ja on helpompi nostaa kerralla kaikki siinä viltin päällä pysyneet koriin.

Mut ehdottomasti on miehen hommia tällä hetkellä. Yleisesti ottaen jaksan hyvin siivota ja tehdä kotityöt. Pyykkien ripustus turhauttaa välillä ku asento on Jotenki mahan kans nii epämiellyttävä.

Mulla alkanu tulemaan enemmä harkkasuppareita istuessa ja levossa, mitä aiemmin. Alaselkää polttelee ja särkee usein supistuksen aikana.. viikko neuvolalääkäriin ja toivon et olis kypsymistä tapahtunut, et hommat etenis pikku hiljaa ;) kaks viikkoa sitte kätilön mukaan paikat täysin epäkypsät.


Rv 34+2
 
Katjusha sanoi:
Moona78, mun mieheltä ei irtoo "kotityöapua", hänen mielestään meillä pitäisi olla työvuorolista - siis kodin "lukujärjestys" .... Just, tässä se ero taas nähdään. Mies ei pysty reagoimaan tarpeeseen, että tehdään silloin kun näyttää siltä, että tarvetta toimia on. Huoh! No, hän saa tehdä työvuorolistansa :)
Click to expand...
Meillä on just tommonen lukujärjestys-tyyppinen ratkasu, koska musta tuntu että hommat kaatu niin rankasti mulle. Tai mä aina huomasin tarpeen aiemmin. Laitettiin kotihommat listalle ja perään aika, kauanko mihinkäki menee ja jaettiin tasan. Esim. mä en koskaan imuroi tai pyyhi pölyjä, eikä mies pese vessaa. Ja tiskikoneen kanssa viikko on jaettu ti-to + pe-su ja vuoromaanantait (meni joo aika hifistelyksi, mut ollaan viikonloppuja jonkun verran reissussa, nii ei kaadu todelliset tiskikonevuorot vaan toisen niskaan). Nii ja mä pesen pyykit ja mies kantaa puhtaat vaatteet kaappiin (johon mä oon toki merkannu, mitä kuuluu millekin hyllylle :D ). Toimii! Mun on vaan pitäny opetella sietämään tiskivuoren kasvamista pöydällä miehen tiskikonevuorolla, koska koneessa on puhtaita. Mut toisella on omat aikataulunsa.
 
Voi että olen kade noista teidän ihanista babyshowereista! Itsekin sellaisista haaveillut, mutta tuskin kukaan tulee järjestämään. :( Ystäväpiiri on aika pieni ja heillä on kaikilla niin paljon kaikenlaista, että tuskin kenellekään tulee edes mieleen kyseinen asia.. Mutta ihania yllätyksiä ja juttuja teillä ollut! :)
 
Minä taas olen ilmoittanut etten tahdo ollenkaan babyshowereita, vaikka ilmeisesti muutama ystävä onkin mieheltä sitä tiedustellut (olen otettu siitäkin huomiosta kyllä). Itse koen perinteiset rotinat paljon kivemmaksi ajatukseksi. Lisäksi mukana on yhä edelleen vainoharhainen pelko siitä, että entä jos sitten sattuukin jotain... :( En tosiaan siis halua juhlia mitään etukäteen, tulkoot kaikki mieluummin sitten ihastelemaan tulokasta, kun hän on muidenkin nähtävissä, kuultavissa ja koskettavissa :)

Kotityökeskusteluun: Meillä mies kyllä siivoaa pyydettäessä, mutta usein saa patistella siihen. Mies kuitenkin tekee ruokaa usein, varmasti useammin kuin minä on mieheni ruuanlaitossa. Pesee myös pyykkiäkin. Ja hoitaa kaikki rakennusjutut ja nikkaroinnit yms. kunnossapidon. Nyt on pääsääntöisesti ollut vastuussa koiristakin ja varmasti vielä enemmän vauvan syntymää seuraavina muutamana viikkona, kunnes on arki asettunut uomiin ja voi harjoitella vauvan ja koirien kanssa liikkumista. Koirille tosin täytyy vedonestopannat/valjaat hankkia riskien minimoimiseksi. Nuorempi koira varsinkin olisi innoissaan metsänelävien perään lähdössä, niin täytyy siihen panostaa ettei sitten äkkinäisesti tempoile hihnassa. Mutta kyllä täytyy olla tyytyväinen tuohon ukkoonsa, on se aika toimelias kuitenkin, vaikka osaa kyllä senkin laiskottelun ;)
 
emmahima, ihana työnvuorojako! Jes :)

Ei olla miehen kanssa tehty tuollaista muuta kuin viikkosiivouksessa. Miehellä siis välillä saattaa olla kellon ympäri työpäiviä, joten tuollainen ei valitettavasti meillä toimisi. Oon kuitenkin miettinyt, että voisi sopia jotakin et mies vaikka huolehtii tiettyinä päivinä tiettyjä juttuja ja ne merkattas sit yhteiseen kalenteriin aina joka viikolle erikseen.

Mä koen et työnjako tai selkeesti paperille kirjottaminen auttaa miehiä usein. Ihan semmoset laput "laitatko pyykit kuivumaan, ku kone on valmis ja laita valkoiset pyörimään sit pikaohjelmalle ja laitan ne sit ku tuun" on olleet tosi hyviä ja mies kokenu ne helpompana kuin sanalliset pyynnöt. Nämä siis sillon jos ei olla yhtä aikaa kotona tms.
 
Sain viimeyönä nukuttua täydet yönuet puoleentoista kuukauteen,ihan luksusta! Kukaan lapsi ei yskinyt yöllä ja jokainen nukkui hyvin,jee :) huomasi heti,että oli paljon positiivisempi fiilis ja löytyi energiaa myös helliä miestä,pikku pikasetkin otettiin päivällä kun lapset oli ulkona,mitä ei oo kyllä tapahtunut pitkiin aikoihi :)
Mulle ei kyykkiminen aiheuta supistuksia,mutta jos esim lasten leluja kyykistelee lattialta,niin mahasta kuuluu lirinää,niinkuin vesi lirisisi vauvan ympärillä ja välillä vatsa menee kipeäksi,ihan kuin siellä oli ilmaa paljon,joka ei pääse pois. Kaikki kotityöt on oikeastaan minun harteilla,eikä haitta. Nautin kotitöiden tekemisestä.
Vauva painaa nyt tosi kovaa päällään tuonne alakertaan,sukkapuikko kipuja tulee paljon ja välillä juilii selkään issiakseen,hirvee tunne. Huomenna jo 37+0 miten ihmeessä tämä aika menee niin vauhdilla. Vauvan vaatteet on nyt kaapissa ja kotiinlähtö vaatteet valittu,vielä omia hygienia juttuja sais pakata kassiin niin saa alkaa odottelemaan koska lähtö koittaa. Ei mulla vielä kiirettä ole päästä synnyttämään,olo on niin hyvä ja vatsa ei menoa haittaa :)
Onnea kaikki jo vauvan saaneet ja ihanaa tulevaa vauva arkea!
 
Teillä sentään taitaa kaikilla muilla se mies olla kuitenkin, tyytyväinen ja kiitollinen olisin ainakin minä pieneenkin apuun tai hellyydenosoituksiin mitä saisin. :oops: Niin että kai niistä joskus jotain hyötyäkin on laughing7 Onnellinen olen siitä mitä mulla nyt on ja mitä on tulossa:Heartpink
 
...ja hienosti jäi puolet mun äskeisestä tekstistä johonkin bittiavaruuteen, enkä uudestaan jaksa koko tarinaa kirjoittaa :laughing005
 
Mä en tiedä onko tulossa babyshowereita (esikoisesta ei ollu). Mua kiinnostais tietää, et miten reagoisin, jos semmoset olis ja yllättyisinkö todella. Oon paljon järkännyt ite yllätyssynttäreitä, polttareita, babyshowereita ja rakastan yllättämistä, vaikka jännitän niitä aina hirveästi

En oo siis ite kokenu koskaa mitää yllätysjuhlia. Mulla tällä hetkellä monella läheiselle ystävällä aika ruuhkaista aikaa. On joko omaa pidempää sairastelua, vauva tulossa tai just syntyny.. Mulla tiellä ei tällä hetkellä raskaana kiinnosta yhtään järjestää omille raskaana olleille tai oleville kavereille babyshowereita. Ei vaan riitä virta.

Mut joo, en usko että petyn, jos juhlia ei tule, mutta pakko myöntää, että ihana ajatushan se on ja tosiaa varsinkin tuo oma reaktio ja tunne olis hauskaa kokea :) ja sitä oon miettinyt että miten ihmeessä mun kaverit löytäisivät toisensa, jos järkkäisivät, koska lähimmät kaverit ei tosiaa ole samoista piireistä. Ja lähentyiskö ne sit :) vai puuttuisi vaan osa ystävistä, ku eivät ole kunnolla tienneet toisistaan.

Oon aina nauttinut yllätysjuhlista siks nii paljon, ku saa kohdella jotakin ihmistä erityisellä tavalla ja sit myös jos on ollu uskova äiti kyseessä, ni on ollu ihana isolla porukalla siunata ja rukoilla yhdessä vauvan ja synnytyksen puolesta. :)
 
Oonko ainut joka ei tiedä miltä tuntuu / mitä on sukkapuikkokivut, harkkasupparit ja supparit? :shy:

34+6
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top