La marraskuu 2016

Tosi törkeetä kyllä heittää kellekään tuollasta ilmoille, siis ihan sama mitä heittää tyylillä "olihan tuo vitsi/vahinko". Huhhuh. Loukkaantuisin varmaan ekastakin kommentista jo todella. Minulla oli yksi kaveri, joka juurikin tällaista olisi voinut heittää, mutta hän eliminoi itsensä elämästäni ihan itse muutama vuosi takaperin, eikä ole kyllä harmittanut.. Kyseenalaistaisin ystävyyden jos minulle joku ystävistäni noin sanoisi.

Helmikuussa kun erään raskautumisesta kaverini kanssa juttelin (ja en vielä tiennyt silloin olevani raskaana/raskautuvani samassa kuussa) niin hän minulle tokaisi, että ehkä saisin paremmankin miehen "siihen touhuun"... Minun miehestäni hän ei ole koskaan pitänyt vähän huonojen taustojen takia, joista on aikaa yli 12-vuotta. Onneksi MINUN miestäni ei kuitenkaan valitse kukaan muu kuin MINÄ itse. (Ja vähän yllättynyt olenkin, kuinkan hyvin hän ottaa päivä päivältä meidän uuden tulokkaan, kun esikoinen hällekin. Oletin ehkä vähän laimeampaa reagointia)
Voi olla, että keskustelumme kävi kaverillani mielessä, kun kerroin muutama viikko takaperin meidän ilouutisen ja helmikuussahan olin raskautunut, kun siitä keskustelimme samalla, että jos tulisin silloin raskaaksi niin milloin lapsi syntyisi jne.
Oli kyllä ainakin näin viestien välityksellä todella iloinen minun puolestani, mutta en jotenkin osannut ottaa sitä todesta.
 
Muokattu viimeksi:
Pakko nyt vielä tarkentaa Fasu että olen samaa mieltä tuosta että et ole saanut aikaan vahinkoa. :)


Meillä olis viel muutto ja kämpän etsintäkin tässä ennen syntymää, pientä ressiä pukkaa :D Noita vuokra-asuntoja kun ei ihan joka paikasta löydy, varsinkaan sellaista mitä etsitään :arghh:
 
Onkos kellään muulla ollut alakuloisuutta? Oon onneni kukkuloilla meidän tulevasta vauvasta ja kaikki on paremmin kuin hyvin eikä ole mitään todellista huolenaihetta. Silti välillä tulee itkuinen ja paha mieli ja kun yritän miettiä mistä se johtuu, niin en keksi mitään selitystä. Olen miettinyt että voiko oma lapsuus tulla alitajuisesti näin raskausaikana mieleen? Se kun ei ole ollut kovinkaan ruusuinen. Välillä myös pelkään että jos en saa vauvaan solmittua kiintymyssuhdetta vaikka kuinka haluaisin johtuen omasta äitisuhteesta. Haluaisin keskittyä olemaan onnellinen ja nauttia raskaudesta, joka on haluttu ja suunniteltu mutta nämä alakuloisuudet häiritsevät :(

Pikkumyy 18+5
 
Meilläkin olis tässä kämpän etsintä päällä, mitä nopeammin se ikioma löytyis sen parempi. Saa nähdä mihin asti muutto menee, mutta sekä muiden että oman mielenterveyteni kannalta toivon, ettei muutto mene lähelle synnytystä :D
 
Onkos kellään muulla ollut alakuloisuutta? Oon onneni kukkuloilla meidän tulevasta vauvasta ja kaikki on paremmin kuin hyvin eikä ole mitään todellista huolenaihetta. Silti välillä tulee itkuinen ja paha mieli ja kun yritän miettiä mistä se johtuu, niin en keksi mitään selitystä. Olen miettinyt että voiko oma lapsuus tulla alitajuisesti näin raskausaikana mieleen? Se kun ei ole ollut kovinkaan ruusuinen. Välillä myös pelkään että jos en saa vauvaan solmittua kiintymyssuhdetta vaikka kuinka haluaisin johtuen omasta äitisuhteesta. Haluaisin keskittyä olemaan onnellinen ja nauttia raskaudesta, joka on haluttu ja suunniteltu mutta nämä alakuloisuudet häiritsevät :(

Pikkumyy 18+5

Minulla.. En ole oikeastaan vieläkään tuntenut sitä onnellisuuden tunnetta, ja mulla on muutenkin samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Mä olen välillä todella ahdistunut ja peloissani, ja yleisestikin alakuloinen. En sitten tiedä johtuuko siitä kun tämä kaikki on niin uutta mulle, ja muutenkin pelkään sitä mitä jos kaikki ei menekkään hyvin. Tulevaisuus myös pelottaa.

Rv 16+4
 
Onkos kellään muulla ollut alakuloisuutta? Oon onneni kukkuloilla meidän tulevasta vauvasta ja kaikki on paremmin kuin hyvin eikä ole mitään todellista huolenaihetta. Silti välillä tulee itkuinen ja paha mieli ja kun yritän miettiä mistä se johtuu, niin en keksi mitään selitystä. Olen miettinyt että voiko oma lapsuus tulla alitajuisesti näin raskausaikana mieleen? Se kun ei ole ollut kovinkaan ruusuinen. Välillä myös pelkään että jos en saa vauvaan solmittua kiintymyssuhdetta vaikka kuinka haluaisin johtuen omasta äitisuhteesta. Haluaisin keskittyä olemaan onnellinen ja nauttia raskaudesta, joka on haluttu ja suunniteltu mutta nämä alakuloisuudet häiritsevät :(

Pikkumyy 18+5

Täällä myös... mutta tunnistan että mulla alakuloisuus liittyy varsinkin noihin em. ympäristön reaktioihin.. myös oma epävarmuus koko elämäntilannetta kohtaan kasvaa. Mutta oon vakuuttunut siitä, että viimeistään rakenneultra lohduttaa, siis jos siinä kaikki hyvin. Oon itse piristynyt ja ilahtunut kauheasti joka kerta kun on ollut ultra tai kuunneltu neuvolassa sydänäänet.
 
Multa myös kaksi kaveria kysyi ensireaktionaan että oliko vauva suunniteltu.. Se kyllä loukkasi, etenkin kun en vauvakuumettani millään tavalla ollut salannut :( en ymmärrä miten tollasta kehtaa kysyä toiselta joka onnellisena vauvauutisestaan kertoo!
Mieliala on pääasiassa hyvä, mutta etenkin yksin ollessani välillä mieli meinaa painua matalalle. Tulee huoli vauvasta ja tulevaisuudesta, sekä siitä kuinka sitä sitten pärjää kun vauva syntyy. Eiköhän nää ole kaikki ihan normaalia raskausajan "kasvuun" liittyviä ajatuksia :)
 
Minuakin kyllä aikoinaan loukkasi kun kakkosesta kerrottiin niin isäni kysyi,että oliko vahinko ja tästä vitosesta että oliko tarkoitus. Vähän se hetkeksi vetää mielen matalaksi,kun onnellisena kertoo läheiselle vauvasta niin onnittelun sijasta saa tökerön kommentin. Moni ei varmaan osaa edes ajatella,että tuollainen kommentti voisi loukata. Onneksi ystäväni,joille olen kertonut vauvasta ovat olleet aidosti innoissaan ja onnitelleet. Siitä tulee jotenkin vielä parempi mieli,kun huomaa että muutkin on aidosti iloisia asiasta.
 
Olen täällä aiemminkin kertonut minun ensimmäisen raskauden mieliala-asioista. Kävin psykologilla ja lääkärillä ja varhaisen vuorovaikutuksen yksikössä ja söin lääkettäkin mielialaan ja uniongelmiin. Se on aika normaalia kuulemma äidiksi kasvamisessa ja juuri se, että käy läpi noita omia lapsuuden kokemuksia. Omassa lapsuudessakin olen saanut nähdä ja kokea kaikenlaista. Noiden asioiden läpikäynti kertoo myös omasta vastuullisuudesta ja halusta olla hyvä äiti.
Hyvä uutinen tässä on se, että kaikki nuo loppui lapsen syntymään. :Heartred
 
Huh, aikamoiselta kuulostaa että ihmiset noin avoimesti kommentoi ja kyselee vahinkovauvoista. En voisi kuvitellakaan kysyväni keltään noin. Onneksi meille ei ole kukaan töksäyttänyt mitään tollasta, varmaan siksi että aika moni tiesi meidän vauvatoiveista ja keskenmenoista. Että ihan vilpittömiä onnitteluja on vain tullut, jopa pari onnenkyyneltä ja siinä on sitten vollotettu yhdessä kuinka ihanaa tää on :)

Mä en osaa vieläkään luottaa siihen että tämä vauva saadaan syliin asti, vaikka mitään aitoa aihetta pelkoon ei oikeasti olekaan. En vain osaa unohtaa sitä tunnetta keskenmenojen jälkeen. Ehkä se menee ohi sitten viimeistään synnytyksen jälkeen ;)

piipaa 19+1
 
Oon varmaan monta kertaa maininnutkin mutta syön tällä hetkellä escitalopramia, pelottaa jo ajatus kun viimeisellä kolmanneksella lääke lopetetaan..
 
Oon varmaan monta kertaa maininnutkin mutta syön tällä hetkellä escitalopramia, pelottaa jo ajatus kun viimeisellä kolmanneksella lääke lopetetaan..
Itse olen syönyt kyseistä lääkettä myös ja lopetus sujui hyvin. Ei tullut oireita kun pikkuhiljaa annosta laskien lopetti. Kun aloitetaanhan varmaan se uudelleen synnytyksen jälkeen, jos tarvetta on. Tai joku muu lääke. Kyllähän synnytyksen jälkeen kuitenkin aika paljon kiinnitetään huomiota noihin mieliala-asioihin. Minulle neuvottiin silloin, että synnytysosastolle jo kannattaa pyytää joku psyk. osastolta juttelemaan jos vähänkin sellaista tunnetta. Minusta ainakin täällä meilläpäin nämä asiat toimi todella mallikkaasti.
Tosi paljon tsemppiä sinulle, koita olla hätäilemättä vielä ja apua saa aina kun pyytää :Heartred
 
En ole asiantuntija, mutta tämä verenpaine asia ruvennut nyt viimeisen viikon aikana mietityttämään enemmän. Aikaisemmissa raskauksissa oli taipumusta korkeisiin paineisiin ja jouduinkin mittailemaan kotonakin, kun seurattiin tarkemmin.

Nyt sen sijaan tuntuu, että paineet tuppaa liiankin alas, vaikka parempi vissiin alhainen kuin liian korkea...? Tänäänkin ihmettelin, kun heittää päästä, eikä pysty lasten kanssa tekemään mitään ja paineet olivat 84/52. Eli todella alhaiset kun on tottunut hieman normaaleja korkeimpiin arvoihin. Nyt mietin, että voikohan olla jotain haittaa?? Onko fiksumpia paikalla? :D

Mulla paineet menny alas myös ja tullut päänsärky kuvioihin. Kysyin Neuvolatädiltä asiaa ja vastasi :
" Hei! Matalasta verenpaineesta ei ole huolta vauvan vuoksi,eikä ole haittaa raskauden kannalta. Jos olisi korkea,silloin olisi eri juttu. Tod.näk.paineesi tasoittuvat raskauden edetessä. Päänsärkyyn voi ottaa paracetamolia."
Sain tällä itseltäni huolen pois :)
 
Sadetuuli, Luultavasti "käytettynä netistä" ostetaan jotkut juoksurattaat. Arvelen, että perinteiset vaunut saadaan lähipiiristä. Meillä on koiria, joten pitäis saada käyttöön sellaiset, jotka liikkuu hiekkatiellä ja lumessa :) Vaikka kuntohan siinä kasvaa, kun työntelee sohjossa. En ajatellut ostaa uusia tarvikkeita, jos käytettynä saan hyviä, koska meille ei luultavasti tule kuin yksi lapsi ikäni vuoksi. Muutenkin sylettää, kun ihan rosvohintoja pyytävät joka asiasta (tarjoushaukka)!
Turvakaukalo lienee pakollista ostaa uutena, kun ei voi luottaa missä maanjäristyksessä on jo ollut, jos käytettynä hankkii.
Katjusha rv. 17+0 (jee!)
 
Muokattu viimeksi:
Itse olen syönyt kyseistä lääkettä myös ja lopetus sujui hyvin. Ei tullut oireita kun pikkuhiljaa annosta laskien lopetti. Kun aloitetaanhan varmaan se uudelleen synnytyksen jälkeen, jos tarvetta on. Tai joku muu lääke. Kyllähän synnytyksen jälkeen kuitenkin aika paljon kiinnitetään huomiota noihin mieliala-asioihin. Minulle neuvottiin silloin, että synnytysosastolle jo kannattaa pyytää joku psyk. osastolta juttelemaan jos vähänkin sellaista tunnetta. Minusta ainakin täällä meilläpäin nämä asiat toimi todella mallikkaasti.
Tosi paljon tsemppiä sinulle, koita olla hätäilemättä vielä ja apua saa aina kun pyytää :Heartred

Muistatko yhtään minkälaisella tahdilla/annoksilla lopetit?
 
Tuo netin käyttö pitäs kieltää raskausaikana. Päädyin keskustelupalstalle missä rakenneultrassa oli löydetty sydänvikaa ja munuaisvikaa ja vaikka mitä. Ja nyt täällä itku kurkussa mietin että pitäskö mennä yksityiselle ultraan kun rakenneultra on kahden viikon päästä. Kamala ahdistus iski, en jotenkin ollut aikaisemmin suonut ajatusta sille että rakenneultrassakin voi näkyä semmoisia vikoja, jotka johtavat pakosta keskeytykseen. Pitikin mennä lukemaan :(

Pikkumyy 18+6
 
En ole käynyt täällä niin pitkään aikaan, että en kyllä millään pysty lukemaan kaikkia viestejä.
Olen juuri lähdössä rakenneultraan ja pelottaa ja jännittää todella paljon. Kun miehen kanssa päätettiin pitää vauva downista huolimatta, päädyttiin siihen, että rakenneultra ratkaisee asian lopullisesti ja nyt se olis edessä. Ja kaiken lisäksi mies aloitti juuri uudessa työpaikassa ja koska ensi viikolla olemme reissussa ja hän joutuu olemaan pois töistä, niin ei rohjennut tässä kohtaa lähteä. Iiks!
Ainiin, Nasupossu 19+4
 
Nasupossu, parasta onnea matkaan!! Toivotaan, että näette kuitenkin olosuhteisiin nähden hyviä uutisia siellä rakenneultrassa. Eli menetkö yksin? Rohkea olet :)!!
 
Takaisin
Top