La marraskuu 2016

Vihdoin löysin itseni tälläseehen ketjuun jossa paljon kirjotellaan :)
Elikkäs liityn joukkoon LA 30.11 mutta kaksosraskaus ja identtiset eli ei niin pitkälle tule kestämään, olenkin välillä käynyt lokakuisissa lueskelemassa, mutta aktiivisempi täällä olen.
23v satakuntalainen, esikko 5v poika ja hänen isänsä (eli myös näiden iskä) kanssa saman katon alla asustellaan.
Ultrassa sain tietää tilastani ja sitä ennen en ajatustakaan kaksosille suonut vaikka voin todella pahoin ja maha pamahti esiin heti.

-Eka neuvola reissu oli 11.4 6+5 jossa ei muuta tehty kun lappuja täytettiin, verikokeita,virtsa,paino yms (huomasin olevani lihava viime vaaka kerrasta aikaa enkä kropassani ole sellasta muutosta huomannu mikä noilla kiloilla pitäs olla, on sit vaan tasasesti kaikkialla :/)
-Lääkäri 26.4 8+6 keskustelua voinnista ja sisätutkimus, nopea reissu
-23.5 12+5 ultra aluksi kyseli vointia ja raskauksien eroja oloissa yms, sit siirryttiin itse asiaan ja samantien näyttöön pamahti kaks sikiötä. Reaktioni "ei vittu" ja hyysteerinen itku, alku järkytys ja loppu menikin ihan sumussa siitä reissusta. Toistaiseksi voivat hyvin kokonsa puolesta olisivat olleet vk13+1 (ei muutoksia laskettuun) niskaturvotukset 0,4 ja 0,8 verikokeista ei hyötyä kunnei kaksosraskauksissa toimi eli turvotuksien mukaan vaan mennään ja hyvältä näytti. Kallot hyvät, raajat hyvät jne. Ja oikein vilkkaita olivat :D Riskinä et toinen alkaa jossain kohtaan toisen ravintoa viemään ja toinen kuihtuu, eli en uskalla raskaudesta nauttia nyt yhtään..
-Seuraava ultra 17.6 eli nelisen viikkoa viime käynnistä ja jatkossa seuraavat 5kertaa ultria 2viikon välein jatkuvaa tarkkailua siis :/ No pääsee heitä usein näkemään. Neuvola vasta 9.8 eivät sen paremmin voi seurailla ku mitä naistentautienpolilla pystytään seuraamaan.
Ja jatkossa ultraa vain joku ylioppinut joka ekalla reissullakin kutsuttiin paikalle. Onneksi oli tuttu nainen ultraamassa kunnei mieskään paikalle päässyt, hän tuki hienosti ultran ajan :)

Olen voinut todella pahoin alkuraskauden ajan joka poikkeaa täysin esikosta, oli oikein huoleton odotus(vaikka supisteluja varhain ja lepoon käskivät, olin 17v en ajatellut oikein asioita eli en stressannut mistään raskaus aikana kaikki oli niin uutta ja äkkiä) nyt en uskalla iloita ollenkaan ja koko ajan ajattelen et ainakin toinen jää matkasta pois.. täytys koittaa tsempata ajatuksien kanssa. Turvakaukalot hommattiin jo ku edulliset olivat, muuta en ole uskaltanut :s Esikon vaatteita mummu on tietenkin jo kaivanu esiin ja pessyt valmiiksi. Onneksi on hyvä tukiverkko! Mahaa en saa enää mitenkään piilotettua ja pienessä kylässä jutut liikkuu.
En muista mitä kaikkea piti kirjoittaa selasin ketjua nopeasti et mistä olette keskustelleet ja millaisia raskauksia kenelläkin, mut nyt en muista enää mitään.

15+0
 
Nyt on rakenneultraan varattu aika. 8.7. olisi se, eli tod.näk. saadaan lapsenvahti ja mieskin olis kesälomalla.

Näkeekö kukaan muu todella kauheita painajaisia? Mä näen ihan kokoajan! Ne liittyy joko olemassa oleviin lapsiin, tai syntymättömään. Aina niissä joku katoaa, sairastuu, vammautuu, kuolee ja mä herään aivan hysteerisenä ja hädissäni. Tätä samaa oli myös toista ja kolmatta odottaessa, joten luulen että on jokin psykologinen juttu, että alitajunnassa painin ajatuksen kanssa "onko musta tähän?". Vähemmän järkyttäviä vois unet toki olla.

Toinen kysymys. Onko kellään muulla ongelmia liian matalan verenpaineen takia? Mua kehotettiin neuvolassa syömään suolaa?!? Koska verenpaine oli 102/72 ja mua huimaa todella usein (hemoglobiini on kuitenkin 160) ihan niin kovasti, että maailma mustenee silmissä ja on pakko istua, tai tarrata kiinni jostain. Myös semmoista kylmää tuskanhikeä pukkaa huimatessa helposti.
 
ErykahB, olen myös nähnyt jonkun verran painajaisia ja pahimpia on juuri ne missä tytölleni tai tälle mahassa olevalle tapahtuu jotain.. Samoin olen herännyt ihan paniikissa ja kestänyt hetki tajuta sen olleen vain unta. Esikoisen raskaus aikana ei tainnut olla ihan näin rajuja unet.
 
Täällä myös herätty omaan itkuun monena yönä juuri tollaisten unien takia, missä lapsille sattuu jotain :sad001
Minulla myös alhaisen verenpaineen kanssa ollut aina ongelmia. Olen kovin pyörtymisaltis. Monesti töissä ja koulussa pyörtynyt, mutta onneksi oppinutjo enneltaehkäisemään sitä. Muulloin kuin raskausaikana on aina salmiakkia tai lakua mukana ja runsas veden juominen auttaa myös, etenkin jos jotain suolaista saa lisäksi.
 
Onko muuten ihan ok syödä niitä kuivatettuja kivettömiä luumuja? Vai onko niistäkin joku saanut kuulla jtn että ei hyväksi? Olen muutenkin aika löysä ruokien suhteen, ne mitä tiedän ettei suositella ni kohtuudella. Kahvia juon vain jos kylässä tai joku meillä kylässä sen kupin kaksi, en siis viikottain edes..Mulle suurin muutos oli tupakoimattomuus ja tiukkaa on tehnyt, en jaksa siksi stressata ihan jokasesta asiasta mitä suuhuni laitan ja saunassa juon alkoholittoman sidukan, joku joskus sanonu ettei edes niitä uskalla juoda. Onko täällä tapana ottaa alkoholiton sillon tällön tai jopa lasiviiniä (itse en onneksi viinistä välitä ja ilman kaljaa pärjään nämä kuukaudet hyvin:) )
 
Mä olen kyllä alkotonta olutta juonut halutessani. En oikeastaan juo alkoholia ollenkaan, ehkä 1-2 kertaa parissa vuodessa ja neuvolassa sanoi lääkäri, että alkoholitonta voi ihan hyvällä omallatunnolla juoda.

Muruliini83, mulla kanssa normaalioloissa salmiakki/laku helpottaa oloa ja vettä juon +2 litraa päivässä. Tosin rankimman pahoinvoinnin aikana en nyt pystynyt juomaan juuri mitään nesteitä oksentamatta.
 
Kyllä mä olen hyvällä omalla tunnolla lipittänyt alkoholitonta olutta ja maistanut jopa muutaman suullisen viiniäkin. Kun ennen vanhaanhan jopa suosittelivat pilsneriä juotavaksi imetyksen aikoihin, kun auttaa maitoa nousemaan. :) Tiedä sitten asian paikkaansapitävyydestä, mutta mä uskon, että kun noudattaa kaikessa kohtuuta ja käyttää maalaisjärkeä, voi sekä äiti että lapsi hyvin.

Ja itse olen myös lopettanut tupakan polton kuukausi sitten - vähensin heti plussattuani hyvinkin radikaalisti ja sitten lopetin kokonaan. Mulla ei edes neuvolassa olla oltu mitenkään paheksuvia tuon tupakoinnin suhteen, suosittelivat kyllä lopettamaan, mutta eivät kuitenkaan povanneet mitään maailmanloppua tapahtuvaksi. Kun kaikkea voi sattua ja tapahtua kuitenkin, vaikka pilkulleen kirjan mukaan koittaisikin elää.

Oikeastaan ainoat suositukset, joita olen lähea orjallisesti noudattanut nykyään, on se maksan ja vakuumi-/graavi-/kylmäsavukalojen syönnin lopettaminen. En myöskään juo limppareita tai makeutusaineilla makeutettuja juomia, kahvia uskallan juoda edelleen kupin tai kaksi päivässä.
 
Mie näin joku aika sitte unen että synnytin jo tosi pienen vauvan, ts sikiön. Olin kauhuissani sekä unessa että herättyäni. En tiedä oliko/jäikö henkiin. Luojan kiitos mulla oli muistaakseni se nt ultra pian jossa näin että vauva elää!
Ja olemassa olevista olen myös nähnyt pahoja unia et käy jotain. Katoaa tms. tosi paha onnettomuus. Nyt raskausaikana. En muista muullon nähneeni. Unet on nyt jotenkin erilaisia.

Ps. Mies tuli kotiin. Olenko totaalisen tyhmä jos annan vielä aikaa? Vauvan syntymään? Että jos se muuttuis. Jos lopettas valehtelun ym.
 
Miulla on verenpaine hieman matala, 110/60-70 tienoilla. Välillä huimaa, varsinkin aamuisin jos joutuu lähtee nopeesti liikkeelle (töihin) ja ei kerkee kunnolla heräillä ja paineet tasaantua. Pyörtyny en oo koskaan mut molempien raskauksien ajan ollut tuota huimausta ja välillä pyörtyminen lähellä. Suolaa tulee syötyä kun kovasti sipsejä tekee mieli :grin ei kuitenkaan päivittäin. Yritän pitää suolan saannin hyvänä. Salmiakki myös valitettavasti maistuu, siitä pitäs päästä eroon. Oon miettiny et onko siitä suolan syönnistä haittaa? Verenpaine nousee mut se on tässä tapauksessa toivottu vaikutus.
 
ellami sie teet päätöksen mikä tuntuu oikeelta. Mielipiteitä täältä varmasti löytyy. Omani toki kysyttäessä kerron ja kertomasi mukaan mahdollisuuksia on jo annettu eikä mies näytä olevan muuttumassa...
 
ellami, sun päätös se on kokonaan ja jos annat lisäaikaa, anna se sun ehdoilla, joita miehen on noudatettava. Ja kerro miltä susta tuntuu ja ihan kaunistelematta. Musta tuntuu, että nuo pippeliolennot on välillä jotenkin vähän kujalla näissä ihmissuhteissa muutenkin. :grin:p
 
Mikä nyt on matala verenpaine...mittasin tänään kesken työpäivän omani ja se oli 117/64; mulle ihan normaali olin raskaana tai en. Muistikuvani mukaan olen lähes koko elämäni saanut nauttia siitä että toisinaan ylös noustessa sumenee silmissä. En koe siis matalan verenpaineen olevan mikään haittaava tekijä elämässäni. Kehoni kyllä kyselee suolan ja salmiakin perään jos verenpaine laskee kamalan matalalle :grin

Ellami itse tosiaan teet päätöksen. Nämä on näitä asioita, että ihmisiltä voit kysellä neuvoja ja tukea mutta kukaan ei sitä lopullista päätöstä puolestasi voi tehdä. Ainoastaan voin sanoa, että jos annat miehelle lisää aikaa ja aiotte jatkaa yhdessä niin keskustelkaa ja mielellään hankkikaa ulkopuolista apua siihen. Raskaus ja vauvan syntymä eivät riitä miehen muutokseen.

Ellukkainen rv18+3
 
Ellukainen, mulla on ollut myös tuota luokkaa tai vähän alle. Omasta mielestä se on jonkin verran alempi kuin normaalisti. Ranskiksia tekee mieli, eli pieni suolainen välipala (muka) korjaa tilanteen. Toistaiseksi ei ole monesti sumennut silmissä.
Olen kiitollinen matalasta verenpaineesta, sillä kammoksun raskauskomplikaatioita, kuten raskausmyrkytystä - mihin minulla on nyt kohonnut riski.
 
mmmaria sanoi:
Onko muuten ihan ok syödä niitä kuivatettuja kivettömiä luumuja? Vai onko niistäkin joku saanut kuulla jtn että ei hyväksi? Olen muutenkin aika löysä ruokien suhteen, ne mitä tiedän ettei suositella ni kohtuudella. Kahvia juon vain jos kylässä tai joku meillä kylässä sen kupin kaksi, en siis viikottain edes..Mulle suurin muutos oli tupakoimattomuus ja tiukkaa on tehnyt, en jaksa siksi stressata ihan jokasesta asiasta mitä suuhuni laitan ja saunassa juon alkoholittoman sidukan, joku joskus sanonu ettei edes niitä uskalla juoda. Onko täällä tapana ottaa alkoholiton sillon tällön tai jopa lasiviiniä (itse en onneksi viinistä välitä ja ilman kaljaa pärjään nämä kuukaudet hyvin:) )
Click to expand...

Minä alkoholitonta tummaa olutta otan myös satunnaisesti, ehkä tölkin kerran kuussa saunajuomana :) Kyllä minä olen luottanut, että se on täysin alkoholiton, kun siinä kyljessä se nolla on. Itsehän en tykkää oluesta ollenkaan alkoholillisena, alkoholittomana maistuu lähes kotikaltalta, niin hyvin uppoaa :grin
Alkoholittomat siiderit on pahoja, vaikka yleensä taas normaaleita alkoholillisia siidereitä lipitän sen oluen sijasta.
Tupakkaa en ole koskaan polttanutkaan, mutta mies lopetti tupakoinnin kun raskaaksi tulin. Hermo PIKKUSEN oli kireellä siellä alkupuoliskolla raskautta, mut nyt on ollut tosi hyvin ilman mitään nikotiinituotteita. :)

Mileim rv 18+2
 
Tuosta tupakasta sen verran, että itse poltin 17 vuotta, mutta lopetin tultuani raskaaksi eka kerran. Kyllä se vaan taitaa olla elämäni parhaita päätöksiä sekä omalta- että lapsien kannalta. Itse muistan kun olin pieni ja sehän oli sitä aikaa kun joka paikassa poltettiin. Esim. kotona, autossa ym. Miten se savu haisikaan pahalta ja silmiä kirvelsi. Onneksi voin estää omia lapsiani altistumasta tupakan savulle.
 
Muruliini83 sanoi:
Täällä myös herätty omaan itkuun monena yönä juuri tollaisten unien takia, missä lapsille sattuu jotain :sad001
Minulla myös alhaisen verenpaineen kanssa ollut aina ongelmia. Olen kovin pyörtymisaltis. Monesti töissä ja koulussa pyörtynyt, mutta onneksi oppinutjo enneltaehkäisemään sitä. Muulloin kuin raskausaikana on aina salmiakkia tai lakua mukana ja runsas veden juominen auttaa myös, etenkin jos jotain suolaista saa lisäksi.
Click to expand...

Voi eij! Kohtalotoveri!
Sama täällä!
Pyörtyilty on enemmän ku yhen käden sormia ja aina pahimmillaan aamusin ja sen vuoksi alotan työtkin vasta kymmeneltä.
Kahviakaan kun en juo ni aikanaan lääkäri määräs lääkkeeksi salmiakkia ja coca-colaa. :happy:
Ja muita se neuvoo vähentämään suolaa, mutta minua se käski nimenomaan lisäämään suolaa.
Siis ennen raskautta.
Ja hyvin olen saanu tähän asti pidettyä itteni pystyssä, kun kaikki "lääkkeet" on kiellettyjen listalla, mut viimeaikoina on alkanu taas vähän heittelee.
Välillä semmonen hassu vähä niin ku känninen olo?? Onko muilla??
Mut johtuen tietty ehkä paljon tästä raskaudestakin??
Mut vissy tuntuu kyllä auttavan ku tasasesti juo.
Ehkä just se suolatasapaino??
En tiedä...
Mut toivottavasti pysyn pystyssä enkä kaatua ainakaan pahasti.
Kun vielä seisomatyötäkin teen...hidsi.
Noh...ens viikon torstaina ylimääränen lääkäri.
Koskien nimenomaan just tätä huimausta ja työpäivän jälkeisiä pahoja supistuksia ja ihottumaa ja ja ja...
Vähä kyllä pelkään että saikkuuhan se antais.
Mutta ja kun satun olemaan siinä en niin ihanassa yksityisyrittäjän ansassa.
Eipä olis hirveesti varaa pitää mitään sairaslomia.
Höhhöh... *ja huokaus
 
En ole asiantuntija, mutta tämä verenpaine asia ruvennut nyt viimeisen viikon aikana mietityttämään enemmän. Aikaisemmissa raskauksissa oli taipumusta korkeisiin paineisiin ja jouduinkin mittailemaan kotonakin, kun seurattiin tarkemmin.

Nyt sen sijaan tuntuu, että paineet tuppaa liiankin alas, vaikka parempi vissiin alhainen kuin liian korkea...? Tänäänkin ihmettelin, kun heittää päästä, eikä pysty lasten kanssa tekemään mitään ja paineet olivat 84/52. Eli todella alhaiset kun on tottunut hieman normaaleja korkeimpiin arvoihin. Nyt mietin, että voikohan olla jotain haittaa?? Onko fiksumpia paikalla? :D
 
mmmaria sanoi:
Onko täällä tapana ottaa alkoholiton sillon tällön tai jopa lasiviiniä
Click to expand...

Minä olen 2-3 kertaa ostanut Alkosta pienen viinipullon missä luki päällä non-alcohol. Myös muutaman kerran kavereiden kanssa ravintolassa olen pyytänyt alkoholitonta viiniä. Sitten yksi kerta rupesinkin syynäämään tuota viinipulloa tarkemmin ja siinä lukikin, että alkoholia on 0,5%. Kysyin myös baarissa että löytyykö alkoholitonta viiniä, joka todella on 0,0%. Eipä löytynyt. Olin tietysti hyvin huolissani että mitä olen mennyt tekemään, mutta yritän uskotella itselleni, että tuosta ei vielä mitään haittaa voinut tulla.

Täällä raskaushormonit ovat tehneet tehtävänsä ja mieliala vaihtelee. Alkuraskauden onnen huuma on muuttunut jopa masentavaksi tunteeksi sitä myötä, kun ollaan kerrottu ihmisille uutisista. Olen yllättynyt siitä, miten jotkut reagoi. Kolme ystävääni kysyi uutiset kuultuaan, että oliko vauva vahinko. Ensimmäisen kysymyksen otin vielä huumorilla mutta nyt oon ruvennut ihmettelemään. Ollaan kuitenkin neljä vuotta oltu yhdessä ja täytän ensi kuussa 32v. Vanhanaikainen äitini sanoo, että sitä se on, kun ei tajuta mennä naimisiin ensin...

Nämä ihmettelyt johtuu tietysti siitäkin, etten ollut pitänyt meteliä vauvatoiveistamme. Pelkäsin, että joudutaan yrittämään pitkiä aikoja ja mitään ei tapahdukaan. Olen myös projektityössä, joten koin että vauvatoiveista olikin parempi olla hissukseen. Tämä on sitten se kääntöpuoli :D Silti olen pitänyt tuollaisia kyselyjä moukkamaisina jo ennen kuin itse niiden kohteeksi jouduin...

Ellami, sulle vielä kovasti tsemppiä hankalaan tilanteeseen. Nyt tuntuu varmasti ahdistavalta mutta itse ainakin haluan uskoa että aina käy niin, kuin tarkoitettu on <3

Fasu 18+4
 
Mulla on kyllä aina ollut ollut alhainen verenpaine, mutta nyt se häilyy siinä 90-105/60-85 välillä ja varmaankin just tämän raskauden vuoksi ne alhaisimmat lukemat tuntuu vaikuttavan erityisesti tuohon huimaamiseen. Ja pahoinvointi takuulla pahensi asiaa. Ja kun hemppa on vielä niin korkea, niin sillä verellähän kestää vielä pidempi aika ehtiä päähän asti.

Mullahan on kaikki klassisen anemian oireet kun hemoglobiini laskee sinne 130 hujakoille. Yleensä se on 160-170. Esikoisesta vedin ekassa neuvolassa huiput 186. Silloin ei kyllä pysynyt mikään sisällä, oksensin aamusta iltaan.
 
Fasu sanoi:
Täällä raskaushormonit ovat tehneet tehtävänsä ja mieliala vaihtelee. Alkuraskauden onnen huuma on muuttunut jopa masentavaksi tunteeksi sitä myötä, kun ollaan kerrottu ihmisille uutisista. Olen yllättynyt siitä, miten jotkut reagoi. Kolme ystävääni kysyi uutiset kuultuaan, että oliko vauva vahinko. Ensimmäisen kysymyksen otin vielä huumorilla mutta nyt oon ruvennut ihmettelemään. Ollaan kuitenkin neljä vuotta oltu yhdessä ja täytän ensi kuussa 32v. Vanhanaikainen äitini sanoo, että sitä se on, kun ei tajuta mennä naimisiin ensin...

Nämä ihmettelyt johtuu tietysti siitäkin, etten ollut pitänyt meteliä vauvatoiveistamme. Pelkäsin, että joudutaan yrittämään pitkiä aikoja ja mitään ei tapahdukaan. Olen myös projektityössä, joten koin että vauvatoiveista olikin parempi olla hissukseen. Tämä on sitten se kääntöpuoli :D Silti olen pitänyt tuollaisia kyselyjä moukkamaisina jo ennen kuin itse niiden kohteeksi jouduin...

Fasu 18+4
Click to expand...

No mutta onhan tuollainen TODELLA moukkamaista! Joskus sitä ihmettelee ihan todella mitä hemmettiä ihmisten päässä liikkuu, vai liikkuuko mitään, kun kyselevät/töksäyttelevät mitä sattuu!

Esikoisesta kun kerrottiin aikanaan, yksi kaveri tokaisi, että "Luoja mä toivon, että puhutte koiranpennusta!" Ja toinen tokaisi "Ette sitten yhtään huonompaa vitsiä keksineet?". Vähän jäi tuolloin paskan maku suuhun, kun kuitenkin oltiin useampi vuosi jo yhdessä oltu miehen kanssa ja ihan kyllä kaikki tiesi, että vakavissaan ollaan, eikä ihan kakaroitakaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top