La marraskuu 2016

Minulle sanottiin myös neuvolassa ensimmäistä odottaessa, että kyllä sen sitten tietää kun on oikea supistus. Vaan eipä tiennyt. Kotiin olisin synnyttänyt, jos olisin jäänyt odottamaan. Ensimmäinen ja ainoa kipeä supistus tuli synnytyssairaalassa hississä salia kohti mennessä. Sen jälkeen ei kauaa nokka tuhissut, kun vauva oli jo ulkona.
 
Mulla kyllä on katsottu joka kerta äitipolilla proteiinit.. Kuinkahan sun kohdalla on poikettu?
Mikähän kotikeino sais muksun kääntymään?

Charm 30+1[/QUOTE]

Meillä tyyppi tällä hetkellä perätilassa.. Viimeksi neuvolantäti koitti arvuutella asentoa ja totesi vaan että jopas se on omituiselle mutkalle itsensä värkänny.. luulis olevan hankalaa.. kysyin että kuinka vois itse koittaa saada kääntymään takas raivotarjontaan. Niin isän pitää iltaisin sohia taskulampun valolla alas päin.. lapsi näkee valonkajon kohtuun ja lähtee kuulemma seurailemaan sitä. Tästä on kuulemma ihan tutkittua tietoa että lapsi on saatu kääntymään tuolla tavalla.. en sitten tiedä. Mullakin maanantaina äitipoli jollon saan tietää taas tyypin asennon.. sen tiedän et eri päin on ku viimeksi..

Toukkis30 Rv 29 + 3[/QUOTE]

Täytyypäs maanantaina äitipolilla sanoa että kattovat virtsasta proteiinit.
Uusperheellinen-84 täällä jossakin mainitsikin mikä voisi olla hyvä keino saada vauva kääntymään masussa. En nyt vaan muista missä ketjussa.

31+1
 
Kyllä nyt matkakuumetta pukkais! Niiiiin halpoja etelänmatkoja olis tarjolla ihan kotikaupungin lentokentältä, että me lähdettäis, jos en olisi raskaana. Varsinkin kun viimeisellä kolmanneksella ollaan niin ei uskalla enää, jos jotain tapahtuisi niin en haluaisi olla missään muualla sairaalassa kuin Suomessa. Viime vuonna tähän aikaan oltiin varattu All Inclusive -loma Turkkiin ja olihan sitä ihanaa odottaa että pääsee matkalle. Nyt oon kyllä jotakin pientä lomaa sentään varannut tällekin syksylle perheelle: kylpyläviikonloppu Turun Caribiaan. :)

Mites muilla, oletteko lähdössä vielä ulkomaille ennen laskettua aikaa? :)
 
Mulla ei ole raskausaikana ollut kiinnostusta matkusteluun. Tavallisesti reissataan kyllä melko paljon, mutta toukokuisen pidennettyviikonloppureissun jälkeen tuumasin että antaa olla. Tykätään matkoilla nähdä ja kokea, ei olla mitään "pakettimatkalla rantalomalle" -matkailijoita, ja kyllä turhautti olla reissussa kun oman jaksamisen takia ei voinut tehdä kaikkea mitä halusi ja oli suunnitellut. Ja ruokienkin kanssa piti olla varovainen, kun oli normaalien ruoka-aineallergioiden lisäksi vielä tämä raskausaikainen kieltolista, melkoista hommaa sekin välillä oli... Siispä ei minkäänlaisia matkahaluja, edelleenkään. Tosin, ensi vuodelle on jo reissuja suunnitteilla (tämänkin vuoden edestä :wink), yksi uusi matkakaveri mukana :) (ollaan kyllä miehen kanssa vähän jo luonnosteltu myös lapsettomia matkoja, mutta niitä sitten aikaisintaan parin vuoden päästä)
 
Mä en uskalla lähtee mihinkää enne vauvan tuloa, nii helpolla särkee paikkoja ja tulee niitä supistuksia.. ehkä suomessa voi johonki toiseen kaupunkii lähtee mut kävelyy ei saa olla hirveesti :/ :)

Flunssa ollu jo viikon ja ei meinaa sit millään antaa periks, kauhee yskä, nenä ihan tukossa ja hengittäminen ajoittain tosi raskasta.. :(

Tänää oli pakko päästä vähä pihalle ja pyöräiltiin kalamarkkinoille ja siitä kaupunkii, nyt onki paikat nii kipeet et saa vaan maata.

Mulla loppu suonenvedot pari viikkoa sit vaikka en syöny enää ees magnesiumia, toivottavasti tää ei oo vaan joku hyvä vaihe mikä menee ohi!! :D :)
 
Sama meillä miehen kanssa, tykätään matkoilla kokea ja nähdä paljon. Mutta lasten kanssa oli ihanan helppo tollanen valmis All Inclusive -loma, kyllä sekin ihan hyvin kelpas. :joyful:

Hopeasydän, mullakin loppui juurikin pari viikkoa sitten suonenvedot (tai mulle ne vaan meinas aina tulla, heräsin ennen suonenvetoa ja ehdin estämään). Mulla kylläkin työtkin loppui pari viikkoa sitten, että varmaan liittyi siihen. :eek:
 
Belle, ei olla menossa nyt minnekään, kun koitetaan tehdä vauvan tulon vuoksi välttämätöntä remppaa valmiiksi. Ei siis ole sijoitusongelmia :) Meille tulee lämpöeristetty liiteri tuonne autotallin perälle, mihin voi raijata kaikki retkeilyvehkeet, patjat, pyssykaapin jne. Lisäksi makuuhuoneeseen tulee seinän pitkä (4m) liukuovikaapisto, lopultakin. Suunnilleen kaikki uudistukset oli jäissä, kun lasta vaan ei alkanut kuulua ja kaikki rahat meni Väestöliittoon. No, nyt koitetaan ottaa kiinni. Saapa nähdä, onko vauvan sängyn paikkaa lokakuun lopussa valmiina :) Tänään olen puhdistanut tekstiiliosia käytetyistä yhdistelmävaunuista sekä turvakaukalosta.
Matkahaaveena on Välimeren reissu ensi vuoden elokuussa. Toivotaan kovasti ystäväpariskunnalle adoptiovauvaa vielä tälle vuodelle, mutta eihän noista tiedä. Sitten lähdettäis reissuun pikkuisten kanssa porukalla :)
Hopeasydän, täällä oli kahden viikon räkätauti päällä, ja eikö vielä illalla pahentunut pirulainen! Jouduin siis perumaan BodyPumpin, pöh. Voi kun oliski päässy, kun käveleminen on niin vaikeeta (tuolla kaksi hurttaa odottaa iltalenkkiä pikkuhiljaa, huoh)
 
En mä enää tässä vaiheessa uskalla lähteä ulkomaille. Olisi ollut mahdollisuus Lontoon reissuun nyt syyskuussa mun äidin kanssa mutta en vaan näillä viikoilla uskalla enää lähteä. Edellinen ulkomaan reissu oli pikapyrähdys Pietariin kesäkuussa miehen kanssa. Eikä nyt onneksi ole mitään isoa matkakuumettakaan. Eiköhän riitä kun parin viikon päästä saa istua autossa sen melkein 400km pk-seudulle ja sitten parin päivän päästä takaisin. Ja sitten vielä synnyttämään täytyy lähteä yli 100km päähän niin noissa on tarpeeksi reissailua tässä tilanteessa.
 
Tulee siihen tahtiin tekstiä, että pakostakin putoan kärryiltä välillä, kun en niin ole ehtinyt kirjoitella.
Liikunta on joutanut pois lähes kokonaan. Pyöräily on ainut mitä voin tehä ilman harkkasupistusten epämiellyttävää sarjatulitusta.
En sitten tiedä johtuuko vähäisestä liikunnasta vai hormoneista, että tämä raskaus on ollut henkisesti raskasta. Siis lapsi on todellakin toivottu, mutta en ole oikein nauttinut raskaudesta, väsymystä ja itkua on riittänyt.
Odotan vain, että olisi jo se hetki kun saisi olla pienen kanssa kotona.
Olen tietty iloinen siitä ettei ole ilmaantunut vielä mitään suurempia vaivoja. Öisin joutuu vähä vaihtelemaan asentoa kun selkää alkaa särkemään. Mutta muutoin on pystynyt esimerkiksi käymään yhellä kurssilla tässä viikolla jossa taottiin alasimella puukonterää. Lähinnä käsivarret kipeytyneet ja yllättävän rankkaa puuhaa kyllä. :D Toivon tietysti että pääsisin vielä työvoimakoulutukseen josta saan pätevyyden ammattiautoiluun. Ainut vaan että se kurssi on kuukauden pituinen marraskuun loppupuolelle saakka, että kelpuuttavatko minua sinne jos joudunkin lähteä kuorma-auton kopista synnyttämään. Vatsan osalta olen sitä mieltä, että kyllä ne isomahaiset äijätkin saa ittensä kammettua yläilmoihin niin miksen minäkin. :D
En koe että vatsa rajoittaisi vielä hurjasti toimiani. Iltaisin olo on aika möhkö ja erotiikkaosastolla tietty kumpu on tiellä, mutta kengätkin saan jotenkin vielä omin avuin jalkaan. :)

Maatuska 27+4
 
Toi pukeminen käy kyllä vielä mielenkiintoiseksi! Käytän töissä mekkoja ja tukisukkahousuja usein. Se onkin mielenkiintoista miten pääsen jatkossa sukkahousuihini! Vaikea kuvitella, että ne miehen minun jalkaani kiskomana säilyisivät ehjänä :)! Tai sitten mä vaan aloitan uuden muodin, ja menen tukipolvareilla (asteen verran helpompi pukea, kun ei haarasta yhdessä)... apua! Joo, suvussa on suonikohjuja, joten teen minkä pystyn niitä estääkseni.
 
Heinäkuussa oltiin vielä lentomatkalla, mutta ei kyllä sen jälkeen ole tehnyt mieli. En pysty istumaan kauan ja kävellessä supistelee. Tykkään matkaillessa kävellä ja katsella eikä se nyt kyllä onnistu. Ensi vuonna tuskin tehdään rantalomaa, mutta ehkä joku kaupunkiloma. Nyt kiinnostaa kyllä eniten kotona oleminen ja mökkeily.
 
Ei pysty kykenee enää matkailemaan. Uimahallissa kun käy ja aurinko sattuu paistamaan isoista ikkunoista ni melkein voi kuvitella olevansa jossain etelässä. :grin Lokakuun alussa olisi pakko reissata 2,5h autossa ja sekin tuntuu olevan vähän siinä ja siinä, mut eiköhän vielä onnistu.

Mulla tuli outo kohtaus aamupäivällä. Touhusin siivota ja jossain vaiheessa tuli ihan järkky kuuma. Availin ikkunoita ja olo alkoi käydä tosi heikoksi. Kävin sohvalle ja hiki alkoi virrata ja tuli jotenkin tosi epämiellyttävä olo ja tuntui ettei saa happea. Lopulta keksin mennä lasitetulle verannalle, jossa viileämpää ja siellä sitten pötköttelin. Mies vielä nukkui ja mä itkin itsekseni, et voisin vaikka kuolla tänne ja mies vaan kuorsaa tyytyväisenä. Siinä sit mies heräsi ja löysi mut sieltä itkemästä. Sanoi hiukan vihaisena, et mun pitää mennä herättämään se jos tulee vastaavaa, eikä itkeskellä yksinään jossain. Tuli vähän tyhmä olo. :oops: Olo siitä helpottui hissukseen ja ei keksitty muuta kuin joku yllättävä kehon ylikuumeneminen. Olin kuitenkin syönyt ihan hyvin ja juonut reilusti vettä ja tuoremehua. Meillä on muutenkin sisällä jotain 25 astetta ja ilmeisesti tässä tilassa aivan liikaa siivoiluun ja touhuiluun. Normaalisti toi ois mulle just passeli lämpötila.

Käytiin sitten olon parannuttua vielä pojan kanssa ulkoilemassa, mut piti ottaa todella rauhallisesti, enkä hurjia jaksanut. Sitten käytiin kaupoilla ja väkersin kreikkalaishenkistä lasagnea. Nyt vähän kivistää alavatsaa ja tuntuu et ois syytä lepäillä jos vaan malttaisi. Hurjasti ois siivoiltavaa ja järkkäiltävää. Kai sitä pitäisi köyttää ittensä sänkyyn.
 
Mä kävelin eilen 8km erinäisten reissujen takia. Esikoinen meni yöksi kaverilleen ja pojat meni yöksi mummolaan, joten vielä illalla käytiin miehen kanssa kaksin pienellä lenkillä ja sit kateltiin Blacklistiä Netflixistä.

Kantapää oli TODELLA kipeä yöllä ja mua närästi ihan hulluna, mutta tein sohvatyynyistä ison tuen ja nukuin sit useamman tunnin istaltaan ja kun närästys loppui, nukuin pitkästä aikaa niin hyvin!

Aamun siivosin, kun ei ollu lapset jaloissa. Sit käytiin keräämässä kolme kestokassillista omenoita. Ei se kyykkiminen kyllä enää kivaa ole tän mahan kanssa!

Sit olenkin keitellyt viitisen litraa omenamehua ja saman verran omenahilloa.

Nyt on vähän ryytynyt olo, mutta ai että mä nautin kesän säilömisestä! Huomenna jatkuu, kun vielä jäi yksi täysi kassi omppuja ja saatan saada huomenna luumuja. Pihlajanmarjojakin on vielä paljon, niin hyytelöä ainakin pitää keitellä.
 
Täälä myös aivan mahoton matkakuume päällä ja asiaa ei yhtään auta hyvä ystävä joka myöskin aina linkittelee super halpoja matkoja mulle ja kyselee että joko lähettäs :D mieheltä ei lupaa herunut matkoille, koska pelkää että jotain sattuu ja tosiaan enpä tuota itsekkään oikein enää uskalla mihinkään etelän lämpöön lähtöä. Noh, tehtiin kompromissi tämän matkakuumeen suhteen ja sain mieheltä siunauksen lähteä käymään reilu viikon päästä parin päivän rentoutusreissu Tallinassa kera kahden ihanan ystävän <3 mies itse on töissä niin ei pääse lähtemään. Ajattelin ensin hulluna että matkustan bussilla/ junalla Hesaan, asun siis itse Oulussa ja matkaseuralaiset etelän päässä, mutta sitte tulin järkiini ja tajusin että ei tällä mun selällä todellakaan istuta enää tommosia matkoja :o mutta lentämällä pääsee onneksi näppärästi ja se on vielä näillä viikoilla ihan ok :) en malta oottaa reissua, jotenkin tässä on ollut niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti että tosiaan tähän väliin tulee tuommonen tyttöjen reissu niin tarpeeseen!

Pikkumyy 31+2
 
Myö ollaan mietitty lähimatkailua, siis laivareissua. Kun on tuo 1v8kk ikänen poika ni ei oo ees harkittu kauemmas lähtöö sen kanssa. Tallinnassa ois voinu käyä mut miulla ja pojalla ei oo passia, Tukholma on taas paljon kalliimpi reissu ja tartteis useemman päivän vapaata miehen töistä. Taitaa jäädä nyt laivareissut käymättä. Voi olla että ois muutenkii kyllä hukkareissu kun en jaksa pitkää matkaa kävellä kerralla kaikkine vaivoineni... Ehkä ens vuonna :)
 
ErykahB, nyt oon kyllä kateellinen! Pihlajanmarjahilloa! Nam, se on niin hyvää. Mä oon joskus tehnyt pikkelöityjä pihlajanmarjoja (sokeri-etikkaliemeen siis säilönyt) ja ne on niin hyviä jonkun riistaruoan kanssa.

Saisinkohan mä jostain omppuja vielä..?
 
Ilyana sanoi:
Saisinkohan mä jostain omppuja vielä..?
Click to expand...

Kysy facessa oman kotipaikkasi jossain kierrätys- tms. ryhmässä, onko jollain ylimääräisiä omppuja. Tänä vuonna on ollut niin jäätävän hyvä omppusato, että varmasti on monia, jotka tuskailee mihin ne omenat laittaa. Meilläkin kaksi puuta vaan ja ollaan jo pari viikkoa kerätty ja kerätty ja viety sukulaisille ja loppua ei näy!
 
Marras16, mulla on tosi usein tollasia että yhtäkkiä tulee vaan hirveen kuuma, hiki ja heikottaa. Ei tarvitse ku 5minuuttia olla makuulla niin menee ohi. Ja miehellä kanssa samanlaista taipumusta suuttua, jos en ota heikotusta tai rytmihäiriöitä tosissaan. Oikeen suuttuu jos en mene makuulle.

Meillä on muutto lähes ohi! Enää pitää laittaa tavarat paikoilleen ja siivota vanha asunto. En jaksa odottaa että saa hengähtää työvuorojen välillä eikä tarvitse sykkiä joka paikkaan! Toisaalta, mies kielsi multa kaiken kantamisen, joten koen että olen päässyt aika helpolla tämän muuttamisen kanssa.

Töissä nämä on kuulemma jo laskenut sen varaan, etten tule lomalta lokakuun alussa enää takaisin. Äitiysloma siis alkaa virallisesti 22.10. Saa nähdä miten käy, kun kuulemma kaikki ovat aloittaneet äitiyslomansa kuukautta ennen virallista päivää.
 
sonic ilmeisesti ei mitään vaarallista jos vaan lepää kohtauksen iskiessä. Mulla ei ole tollasia juurikaan ennen tullut. Miehellä taas on muutamia kertoja, joten siitä se arvelikin, et tää on sellainen. Neuvoi kastelemaan pään kylmällä vedellä tai laittamaan kylmän märän rätin otsalle ja menemään pötkölleen jos uudelleen iskee. Mulla ei auttanut edes toi sohvalla pötköttely ennen kuin älysin siirtyä hiukan viileämpään.

Meillä jatkuu remppa taas ensi tiistaina. Nyt siis seinät kaadettuna ja vanhat kaapit purettuna olleet jo parisen viikkoa. Nyt sitten tulevalla viikolla pitäisi nousta uusi seinä pystyyn. Sitten ois vielä "vaan" lattian laitto, seinien maalaus ja uusien kaappien pystytys. Sit pääsis vihdoin järkkäämään tavaroita kaappeihin ja sisustamaan vauvan huonetta. Pojankin huone pitää laittaa uusiksi, kun ei sillä ole tällä hetkellä huoneessaan kuin parvisänky, jonka alla pöytä. Eli rempan jälkeen pääsee laittamaan pojalle uusi kirjahylly pystyyn ja saa senkin tavarat järkättyä. Hommaa riittää. Eipä ehdi aika käydä pitkäksi.

Mun pitäisi huomenna soitella neuvolaan kun luin jostain, että jos on harkkasuppareita ja myös paineen tunnetta alavatsassa niin olisi hyvä tarkistaa kohdusuun tilanne. No mulla on noita kumpiakin ollut ja nyt kun tulee tuolla uimassakin käytyä niin en halua ottaa mitään tulehdusriskejä. Muutenkin ihan kiinnostaisi tilanne, kun kesäkuun alusta jolloin tilanne viimeksi tarkastettu on kuitenkin kovin pitkä aika ja sen jälkeen ollut näitä erinäisiä vaivoja.
 
Marras16, mulla tuon tyyliset oireet edeltää pyörtymistä.

Eilen mulla oli enemmän supistuksia. Keho kaipas lepoa. Heti jos yritin touhuta, niin se muistutti heittämällä kovan supparin kehiin. Mä lepäilin ja neuloin koko päivän. Paitsi tottakai tein ruokaa. Mies siivoili. Niin ja laittoi useamman elektronisen laitteen kuntoon. Mm mun herätysvalon <3 . Siitä oli johto venynyt poikki ja varaosajohto oli kiven alla. Se laitto kuntoon sen oikean johdon. Ja nyt se toimii taas. Sano, että kun mulle se laite on niin tärkeä omalle hyvinvoinnille, niin laittaa sen kuntoon.

Voi olla, että supparit osaksi johtui myös jumissa olevista lihaksista. Mies hiero mut auki illalla, kun migreeni meinas iskeä. Olin tosi jumissa, lihakset nitisi ja natisi ton hyppysissä. Mutta kun ehdin ennen lenssua tehdä yhden treenin, niin ne kuitenkin aukes helpommin.

Kyllä mulla hitaasti muuten pehmenee paikat. Mutta täytyy alkaa tarkkailla ph:ta nyt ihan tosissaan. Kun emättimen ph:n täytyisi olla hapan. Että täytyykö jotain muutoksia tehdä. Toisalta kohta on viikkoja jo 30 ja tää on mun neljäs muksu. Mulla on noi lapset syntyneet rv 37. Eli vois verrata tilannetta siihen kun olisin raskausviikolla 33. Pientä pehmenemistä saa jo tapahtua. Vauva on kuitenkin korkeella ja kanavaa on ihan kivasti jäljellä. On meinaa tyttö nyt siirtynyt ylöspäin.

On jotenkin niin ihanaa. Kohta on se raskauden huipennus, synnytys. Ekaa kertaa mulla on synnytyksessä mukana ihminen, johon voin luottaa, ettei se jätä mua pulaan. Ei asiat vois tämän paremmin olla. Mä olen aidosti valmis henkisesti synnytykseen. Tosin fyysisesti on tottakai vielä ole.

Uusperheellinen 29+4
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top