La marraskuu 2016
- Ketjun aloittaja Pilvisydän
- Aloituspäivämäärä
Mango16
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi mielialan vaihtelut! Koko loppu viikko ollu aika matalalentoa ja mieli maassa/itkunen olo millon mistäkin. Tuntuu et miehen kanssakin on sukset ristissä jatkuvasti :/ Harmittaa kun haluis olla ilonen ja energinen, mut nyt tuntuu et kaikki potkii vastaan.
Viime keskiviikkona alko työtkin pitkästä aikaa ja oli iltavuoroa. Aikamoinen väsymys oli jo alkuillasta töissä ja kun pitkästä aikaa seiso taas 8h ni jalat oli koetuksella ja selkä uskomattoman kipee. Toivotaan et helpottaa kun tottuu taas seisomiseen ja työhön.
Toivottavasti alkavasta viikosta tulee aurinkoisempi! :)
Viime keskiviikkona alko työtkin pitkästä aikaa ja oli iltavuoroa. Aikamoinen väsymys oli jo alkuillasta töissä ja kun pitkästä aikaa seiso taas 8h ni jalat oli koetuksella ja selkä uskomattoman kipee. Toivotaan et helpottaa kun tottuu taas seisomiseen ja työhön.
Toivottavasti alkavasta viikosta tulee aurinkoisempi! :)
Mä sitten olen taas tavalliseen itseeni verrattuna tosi seesteinen, mikä ei ole siltikään kovin paljon sanottu, kun olen tavallisesti aika levoton sähköjänis. Nyt lähden neljän päivän työmatkalle, ja valmiiksi on ihan hirveä ikävä kotiin ja perheen luokse. Onko se sitten se pesänrakennusvaihde päällä, kun ei tee mieli olla poissa kotoa ollenkaan?
Ei ole mitään seurauksia. Ihan normaalisti vähintään 2kk ennen äippälomalle jäämistä täytyy työnantajalle asiasta ilmoittaa. Itsekin esikoisesta jäin äitiyslomalle kesken määräaikaisen sopparin, tokikaan en ollut raskaana kun aloitin työt. Se jos ihmiset työpaikallasi keskenään kyräilevät raskaudestasi tms on eri asia mutta sinä olet tehnyt kaiken ihan oikein :)
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Täällä myös mieli alakuloinen. Ja nyt muakin jotenkin ärsyttää miehen läsnäolo. Ei varsinaisesti mikään mutta muuten vaan. Haluaisin olla yksin välillä ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä et ihan ootan sen lähtevän illaksi töihin :0
Tunnen myös syyllisyyttä siitä sairaslomastani jolla olen. Siis että sain tälle viikolle vielä viikon sopimuksen ja sitte jatkoa toisen sopimuksen jo elokuun loppuun allekirjoitettuna ja sitte jäinkin saikulle. Ja tietenki mietin mitä ne töissä nyt aattelee...
Tunnen myös syyllisyyttä siitä sairaslomastani jolla olen. Siis että sain tälle viikolle vielä viikon sopimuksen ja sitte jatkoa toisen sopimuksen jo elokuun loppuun allekirjoitettuna ja sitte jäinkin saikulle. Ja tietenki mietin mitä ne töissä nyt aattelee...
ErykahB
Puuhakas puhuja
Olipahan viikonloppu! Kylmä ja tuulinen. Esikoinen sai hymytytön ja hyvän todistuksen. Toiseksi vanhin paransi hurjasti todistustaan. Ylpeä olen.
Tänään on pitkästä aikaa neuvola. Välillä olen ihan varma, että tunnen vauvan liikkeet, välillä taas ajattelen, että ehkä koko raskaus on pelkkää mielikuvitusta.
Ei olla edelleenkään kerrottu kellekään. Osa musta haluaisi kertoa, sitten taas osa haluaa olla hiljaa. Tässä kun on taustalla muutamia muitakin syitä, joiden takia en halua kenenkään tietävän. Onko täällä ketään muuta, joka tietää melko varmasti, että ihan kaikki ihmiset lähipiirissä eivät tule ilahtumaan vauvauutisesta?
Tänään on pitkästä aikaa neuvola. Välillä olen ihan varma, että tunnen vauvan liikkeet, välillä taas ajattelen, että ehkä koko raskaus on pelkkää mielikuvitusta.
Ei olla edelleenkään kerrottu kellekään. Osa musta haluaisi kertoa, sitten taas osa haluaa olla hiljaa. Tässä kun on taustalla muutamia muitakin syitä, joiden takia en halua kenenkään tietävän. Onko täällä ketään muuta, joka tietää melko varmasti, että ihan kaikki ihmiset lähipiirissä eivät tule ilahtumaan vauvauutisesta?
ErykahB,kirjoitin asiasta jo aiemmin tuonne koska kerrot raskaudesta puolelle, eli siis minulla sellainen tilanne,ettei isäni ilahtunut rasksudestani ja se tuli minulle ihan yllätyksenä. Kyn asiasta kerroin,niin kysyi vain että oliko tarkoitus tehdä vielä lapsi. (ultrakuvan viestillä laitoin) soitti muutaman päivän kuluttua ja oli vain että olisiko kannattanut vähän miettiä ja tosi negatiiviseen sävyyn puhui koko ajan. Nyt asiasta on kulunut melkein 7 viikkoa ja edelleenkään ei ole onnitellut,eikä asiasta ole mitään enää puhunut. Hän asuu toisella paikkakunnalla joten näemme harvoin,hän ei siis "joudu" lapsiamme hoitamaan (eikä muutkaan,itse hoidetaan ja mukaan pääsevät kanssamme joka paikkaan) enkä rahaa ole vailla ollut koskaan,joten en oikein ymmärrä hänen asennetta. Meille tulee viides lapsi ja aiemmin ei vastaavaa ole ollut. Alkuun vähän harmitti,kun iloisena asiasta kerroin. Nyt lähinnä suututtaa vauvan puolesta,koska hän on toivottu ja haluttu ja itse odotamme häntä innolla. Mutta kaikkia en voi enkä halua miellyttää,se on sitten isäni oma menetys jos hän on tuolla asenteella uutta vauvaa kohtaan. Muutenkin näkee lapsiani vain 2-3krt vuodessa. Mutta en mieti asiaa enää,keskityn nauttimaan raskaudesta,se tekee vauvallekin hyvää,kun itsellä hyvä olo ja mieli. Saanko kysyä ErykahB,minkälainen sinun tilanteesi on? Ei tietenkään ole pakko kertoa jos et tahdo. Tsemppiä kovasti sinulle!
MC_Natunen
Jostain jotain jo tietävä
Jep. Mullakin lähtee tukkaa aivan kauheasti. Tuntuu kyllä, että pituuskasvun on ehkä nopeutunut, mutta kyllä vaan harjatessa on kauheat tukot hiuksia harjassa ja lattialla ja vaatteissa ja joka paikassa! 
Tunnistan myös tuon alakuloisuuden tunteen. Mulla ne fiilikset kuitenkin kohdistuu yksinomaan työelämään. Tuntuu, että olen epämotivoitunut, lannistunut ja jopa leipääntynyt työhöni. Vaikka olen unelmatyössäni! Jätän asioita viime tinkaan ja teen jutut rimaa himoen, vaikka yleensä olen ylisuorittaja. Laitan tämän hormonien (ja väsymyksen) piikkiin
Jos käyttäisin armeijatermejä, niin toteaisin olevani täysin gonahtanut, vaikka näillä aamuilla tuskin saisi ollakaan! BUU!
Tunnistan myös tuon alakuloisuuden tunteen. Mulla ne fiilikset kuitenkin kohdistuu yksinomaan työelämään. Tuntuu, että olen epämotivoitunut, lannistunut ja jopa leipääntynyt työhöni. Vaikka olen unelmatyössäni! Jätän asioita viime tinkaan ja teen jutut rimaa himoen, vaikka yleensä olen ylisuorittaja. Laitan tämän hormonien (ja väsymyksen) piikkiin
Jos käyttäisin armeijatermejä, niin toteaisin olevani täysin gonahtanut, vaikka näillä aamuilla tuskin saisi ollakaan! BUU!
Muokattu viimeksi:
MC_Natunen
Jostain jotain jo tietävä
Ei se saa, eikä pidä vaikuttaa asiaan. Eikä siitä saa myöskään mitään seurauksia tulla tuon määräaikaisuuden suhteen.
PikkuApila123
Satasella mukana keskusteluissa
Ihan kun mun ajatuksia olisit kirjottanut.. Välillä on onnensa kukkuloillaan kun ajattelee tulevaa, sitten seuraavana päivänä olo on alakuloinen ja olen ihan 100 varma ettei masussa ketään kasva tai raskaus on vähintään mennyt kesken
ollaan kuitenkin kahdesti jo ultrassakin vauva nähty, silti sitä tulee ihan vainoharhaiseksi. Tilasin jo viikonloppuna kotiin dobblerinkin, jos sillä kuulisi sydänäänet näinä epäuskon hetkinä.. Inhottavaa!
ErykahB
Puuhakas puhuja
Vimpa, meillä tämä lapsi on neljäs. Oltiin jo kertaalleen vähän niinkuin lopetettu vauvahaaveet, mutta hänpä päätti toisin (kuten vauvat yleensä). Me ollaan molemmat jo 39 ja heti alkuvuodesta ensi vuonna pamahtaa 40 mittariin, joten aika iäkkäinä ollaan näissä jutuissa vielä.
Viimeisen vuoden mun ainoa veli on käynyt läpi lapsettomuushoitoja vaimonsa kanssa tuloksetta ja tätä on isosti myötätunnolla suku ollut tukemassa ja lohduttamassa. Pelkään, että tämä meidän toivottu ja haluttu vauva aiheuttaa välirikon ainakin veljen kanssa (tässä takana muitakin syitä) ja sitten ollaan tilanteessa, jossa ihmiset alkavat valita puolia ja mä en jaksaisi semmoista. Mulla on todella pieni ja todella riitainen suku. Mun äitini ei myöskään ole niitä hienotunteisimpia ihmisiä, niin sieltä suunnalta on luvassa jonkin sortin säksätys kuitenkin. Kolmosta kun odotin, kerroin äidille asiasta vasta rv 32 aikoihin.
Viimeisen vuoden mun ainoa veli on käynyt läpi lapsettomuushoitoja vaimonsa kanssa tuloksetta ja tätä on isosti myötätunnolla suku ollut tukemassa ja lohduttamassa. Pelkään, että tämä meidän toivottu ja haluttu vauva aiheuttaa välirikon ainakin veljen kanssa (tässä takana muitakin syitä) ja sitten ollaan tilanteessa, jossa ihmiset alkavat valita puolia ja mä en jaksaisi semmoista. Mulla on todella pieni ja todella riitainen suku. Mun äitini ei myöskään ole niitä hienotunteisimpia ihmisiä, niin sieltä suunnalta on luvassa jonkin sortin säksätys kuitenkin. Kolmosta kun odotin, kerroin äidille asiasta vasta rv 32 aikoihin.
ErykahB
Puuhakas puhuja
Mutta neuvolassa kaikki oli hyvin! Paino oli ekasta käynnistä pudonnut pari kiloa (pahoinvointi syynä) ja vauvalla tuntui kaikki olevan hyvin. Tasaiset hyvät sykkeet ja vielä on tilaa niin paljon, että viuhui karkuun kun sykkeitä kuunneltiin.
Oli enemmänkin semmoinen ihana jutteluhetki koko neuvola. Seuraava neuvola onkin sitten heinäkuun loppupuolella vasta ja tässä välissä vielä rakenneultrakin.
Oli enemmänkin semmoinen ihana jutteluhetki koko neuvola. Seuraava neuvola onkin sitten heinäkuun loppupuolella vasta ja tässä välissä vielä rakenneultrakin.
Muokattu viimeksi:
ErykahB,voi ei. Ikäviä tapauksia tuollaiset,ymmärrän kyllä sitten hyvin,että osa sinusta haluaisi kertoa vauva uutiset ja osa taas ei. Voimia kovasti sinulle ja kun vauva uutisen päätät kertoa niin toivottavasti ei mitään suurempaa välirikkoa sinulle ja perheenjäsenille tulisi. Meilläkin isäni puolen suku on hyvin "loukkaantuvaa" sorttia. Jos ei joka kissanristiäisiin kutsuta yms niin heti on sota pystyssä ja ollaan syyttelemässä ja arvostelemassa toisia. Itse vihaan tyhjän päiväisistä asioista riitelyä ja meidän suvussa vähän väliä ihmiset rähisee keskenään ja puututaan toisten asioihin. Itse koitan keskittyä omaan elämään ja perheeseeni ja olla iloinen että tällähetkellä kaikki on hyvin. Sekään kun ei ole itsestään selvää,mitä vain voi sattua milloin vain.
Argh, ärsyttää nyt tosi paljon se, että on koko ajan nälkä! Muutenkin pitää usein käydä kaupassa ja tuntuu että jääkaappi on aina tyhjä!! Mielikuvituskin loppuu jo välipalojen osalta, terveellistäkin pitäis kaikki olla kun paino nousee liiankin nopeaa vauhtia! 
T: nälkäinen odottaja
T: nälkäinen odottaja
ErykahB
Puuhakas puhuja
Vimpa, ollaankohan me saman suvun jäseniä? Ihan kuin oisit kirjoittanut meidän suvusta!
Itsekin tuossa taannoin muutama kesä takaperin kyllä pahoitin mieleni, kun tosiaan ainoa veljeni päätti olla kutsumatta minua ja miestä ja lapsia hänen häihinsä. Jäätiin siis tyystin ilman kutsua. Se oli aika karu tilanne. Olenkin nykyään pyrkinyt pysyttelemään erillään draaman aineksista ja keskittynyt tämän oman perheen ja elämän hallintaan.
Itsekin tuossa taannoin muutama kesä takaperin kyllä pahoitin mieleni, kun tosiaan ainoa veljeni päätti olla kutsumatta minua ja miestä ja lapsia hänen häihinsä. Jäätiin siis tyystin ilman kutsua. Se oli aika karu tilanne. Olenkin nykyään pyrkinyt pysyttelemään erillään draaman aineksista ja keskittynyt tämän oman perheen ja elämän hallintaan.
ErykahB,ymmärrän kyllä jos mielesi pahoitit ettei veljesi kutsunut teitä häihinsä. Itse olen omien sisaruksieni kanssa hyvissä väleissä,mutta minun tädit ja heidän serkut eli vähän tämmöiset kaukaisemmat sukulaiset,jotka eivät itsekään pidä yleensä yhteyttä,vauhkoontuu helposti jos asiat ei mene kuin on itse suunnitellut. Mutta luulenpa että on pahempiakin sukuja olemassa :) mutta hyvin pärjää kun pitää huolen omista asioista ja yrittää olla välittämästä muista (helpommin sanottu kuin tehty) noh,meitä on moneen junaan,koitetaan kestää :)
auringonkukka82
Vauhtiin päässyt keskustelija
Jaahas, tänne rantautui vatsatauti nuorimmaiseen =( siitäpä se sitten varmaan leviääkin isompiin muksuihin ja toki mahdollisesti myös meihin vanhempiin (mulle kyllä harvemmin vatsapöpöt tarttuu). Tänään olisi ollut äitiyspolille meno van piti tietysti siirtää sitä aikaa ja uusi aika ois kahden viikon päästä.. noh, toivoa sopii jotta pöpö lähtisi pois yhtä nopeati kuin tulikin =/
Auringonkukka rv 16+2
Auringonkukka rv 16+2
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Taidan olla kohta 4 lapsen yh...
Olen rohkea ja kerronpa teille valitettavasti tositarinan.
Nykyinen, kohta ex avomies, jäi joulukuussa kiinni pettämisestä.
Oli ollut jonkunlainen suhde monta kk.
Ei sen enempää yksityiskohtia.
Päätin yrittää antaa anteeksi ja yrittää oppia luottamaan.
Ei onnistu.
Asiasta riidellään, usein.
Miehellä oli tapana pitää yhteyttä aika paljon nais kavereihin. Pistin sille lopun joulukuussa. Katsoin facen. Katsoin puhelimen.
Mitä se auttaa kun kaiken voi poistaa?
Odotan koko ajan uutta shokkia.
Tänäänpä kävi ohimennen ilmi hänen viestitelleen jotain harmitonta mun ystävän kanssa!!! No ystävä oli kohteliaasti vastaillut miehen viesteihin niitä hämmästellen. Kerroin tänään vasta ystävälleni tuosta joulukuussa paljastuneesta jolloin hän kertoi viesteistä.
Mies veti kilarit ja syyttää mun ystävää.
Mikään ei ole ikinä miehen vika. Onko se narsisti? Vai muutenvaan tyhmä?
Hän lupas ja vanno ettei kirjota yhdellekään naiselle ikinä tai saan nähdä viestit jos niin tekee. No valehteli.
Mä olen ihan valmis eroon. Ei se tavoistaan pääse
Olen rohkea ja kerronpa teille valitettavasti tositarinan.
Nykyinen, kohta ex avomies, jäi joulukuussa kiinni pettämisestä.
Oli ollut jonkunlainen suhde monta kk.
Ei sen enempää yksityiskohtia.
Päätin yrittää antaa anteeksi ja yrittää oppia luottamaan.
Ei onnistu.
Asiasta riidellään, usein.
Miehellä oli tapana pitää yhteyttä aika paljon nais kavereihin. Pistin sille lopun joulukuussa. Katsoin facen. Katsoin puhelimen.
Mitä se auttaa kun kaiken voi poistaa?
Odotan koko ajan uutta shokkia.
Tänäänpä kävi ohimennen ilmi hänen viestitelleen jotain harmitonta mun ystävän kanssa!!! No ystävä oli kohteliaasti vastaillut miehen viesteihin niitä hämmästellen. Kerroin tänään vasta ystävälleni tuosta joulukuussa paljastuneesta jolloin hän kertoi viesteistä.
Mies veti kilarit ja syyttää mun ystävää.
Mikään ei ole ikinä miehen vika. Onko se narsisti? Vai muutenvaan tyhmä?
Hän lupas ja vanno ettei kirjota yhdellekään naiselle ikinä tai saan nähdä viestit jos niin tekee. No valehteli.
Mä olen ihan valmis eroon. Ei se tavoistaan pääse