Lähenevän synnytyksen tunnelmia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja IngaZ
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja pah... Hitto soikoon, niin ne vaan hiipu supistukset jonnekkin.. No jospa lähtis käymään kaupassa jos sais vaikka lisää vauhtia sieltä [:D]
 
Tänään laskettuaika mut ei merkkejäkään et olis lähtö lähellä :(
Keskiviikkona käytiin koittamassa sairaalassa mut kahdestaan miehen kans kotiin tultiin :(
Ei jaksais odottaa enää :(
 
kääk, iik...jotain 12 tuntia ja meidän nyytti on ulkona!! puoli kasiksi pitää mennä laitokselle ja tekevät sektion...tää suunniteltu sektio on kyllä jännä, ku tietää melkeen tunnilleen millon laps syntyy:)))
 
Tunnelmia: ahdistaa ja pelottaa hemmetisti. Mä en halua luopua tästä vauvamahastani (syy lienee tullut jo kaikille selväksi). Periaatteessa odotan synnytyksen jälkeistä elämää: jännä nähdä miten itse muuttuu niin fyysisesti kuin henkisesti. Mies toivoo, että synnytyksen jälkeen en olisi se luukasa, joka olin vielä ollessani jo parisen kuukautta raskaana. Itse en tiedä mitä toivon -on päiviä, jolloin katson huhtikuussa napsittua kuvaa missä oon pelkkää luuta ja nahkaa, anorektinen, toivoen, että ehkä vielä joskus. Sitten on niitä hetkiä kun haluaisi näyttää terveemmältä ja olla terve myös henkisesti.

Pelkään, että mulle iskee pahimman laatuunen baby blues. Pelkään etten halua koskea lapseeni synnytyksen jälkeen. Pelkään etten saa elävää lasta syliini. Pelkään, että vahva parisuhde alkaakin horjumaan (vaikka järjellä ja sydämellä ajateltuna niin ei tule koskaan tapahtumaan meille sillä ollaan luvattu mennä läpi niiden hankien ja routienkin). Pelkään, että alan taas kiduttamaan itseäni sairauden käskemänä sillä sairaus ei ole hiljennyt päässä mutta vauvamasu on estänyt itserääkkäyksen, pitänyt turvassa. Pelkään, että alatiesynnytyksessä tulee jotain mikä estää solumuutoksia paranemasta ja syövän esiaste pahentuu ja leviää muualle elimistöön.
 
Elizabeth.. ei varmaan mitkään sanat lohduta tai auta, mut täältä toivotaan ainakin kovasti voimia sulle! Olihan sulla ammattiapua tarjolla? ..mikäli ei ole, niin olis varmasti hyvä jos saisit puhuttua jonkun ammattilaisen kanssa - varsinkin sitten synnytyksen jälkeen, kun vauva-arki muutenkin mullistaa ja muuttaa elämää, eikä varmasti ole helppoa. Varmasti saat mieheltäsikin ja täältä meiltä muilta mammoilta tukea, mut voipi olla ettei se noin katalan sairauden kanssa eläessä riitä.

Helpommin sanottu kun tehty, mutta yritä olla ajattelematta tulevaa. Ota vastaan päivä kerrallaan ja yritä nauttia kaikesta mitä sun ympärillä on. Turha pelätä sellasta mitä ei ole vielä tapahtunut.. murehditaan vasta sitten jos siihen tulee aihetta.

Voima haleja! :) ?
 
Karitelle tsemppiä! Ihanaa saada vauva maailmaan [:)]

Elizabeth, toivon että sun pelot on turhia ja vauva tuo niin paljon iloa elämäänne, että se auttaa sua toipumaan kaikesta. Tulee kuitenkin niin paljon sisältöä elämään ja yksi pieni ihminen, joka on täysin riippuvainen susta ja myös sun hyvinvoinnista. Jaksamisia sinne <3

satu' kirjoitit tuolla toisen topicin alla, että ärsyttää, kun ihmiset kyselee, että koska vauva syntyy. Se on muuten tosi huvittavaa, hivenen naurettava kysymys. Multa on kyselty ihan samaa. Ihan kuin minä nyt sen voisin päättää. [:D] Miettiiköhän ne kysyjät oikeesti mitään, vai onko se vain semmonen have to ask, kysymys. No nyt meni se mun vauvan syntymäpäivä ohi. Olin ihan aatellu, että se syntyis lauantaina tai sunnuntaina.... No josko tällä viikolla. Pitää mammaa jännityksessä, kun niihin kastajaisiinkin alkaa olla alta 3viikkoa [:D], syntyis ny ennen niitä, niin ei tarvis papin mun mahaani vedellä valella [:D]
 
Voi vitsi mitä yökukkujia te olette![:)] Ite olen yöllä aina niin onnellinen, kun vaan pääsen vessareissulta takaisin nukkumaan. Tosin mielelläni kyllä lähtisin jo synnyttämään, kun la oli jo yli viikko sitten. pöh, eikä mitään tapahdu, vieläkään! Pitää alkaa siivota ja lähteä lenkille, vaikka ei ne tähänkään saakka ole auttaneet mihinkään...mutta kuluupahan aika[:)] 
 
zirppana, no juu tulee kyllä valvottua yöllä oikein kivasti. Viime yönäkin olin hereillä, mutta päätin, että nyt en sitte takuulla nouse. No kun minä sitten nukuin niin mies oli ollu hereillä siit kolmesta lähtien ja menny sit aikansa kuluksi jo neljäksi töihin [:D], jotta luulisi, ettei meille ainakaan noi yövalvomiset teetä ongelmia sitten kun vauva syntyy [:D]
 
Mä oon kanssa miettinyt tuota synnytyksen jälkeistä masennusta. Jos käy niin, että mies ei pääse synnytykseen, jääkö siitä sitten alitajuntaan asioita, mitkä saattavat masentaa myöhemmin. Toisaalta taas nyt kun toinen lapsi kyseessä, voi olla, että on helpompaa, kun esikoinen pitää päivärutiinit yllä. Sen kanssa on vain pakko tehdä tietyt asiat. Samoin joulu tuo helpotusta arkeen ja se, että mun on taas sitten tammikuussa jo alettava liikkumaan tulevien työjuttujen takia.
 
Mies tossa eilen sanoi, että eikös oo kiva kun tietää, että tää on nyt se viimeinen. Tarkoitti tällä siis näitä kipujen ja kolotusten loppumista. Itellä on kyllä kieltämättä haikea fiilis, ettei tätä ihanuutta ja kamaluutta enää sitten kolmatta kertaa koeta. Mutta toisaalta voi olla myös aika vapauttavaa, kun voi suunnitella tulevaisuutta lasten kanssa eri tavalla, kun tietää, ettei tule tällaista katkosta enää elämään. Nyt voi vain odotella sitä lapsiperheen arkea. Itseasiassa mä oon nauttinut eniten juuri tästä ajasta esikoisen kanssa, kun oon itse ollut töissä (4/päivää viikossa) ja esikoinen on jo osittain omatoiminen leikki-ikäinen (ja uhma takana). Joten mulle sopii varmaan eniten ihan tavallinen arki töineen ja päiväkoteineen.
 
Neuvolassa muuten mua lohdutettiin tästä yliaikaisuudesta, että mulla näköjään raskausaika on aina se 42viikkoa. Toiset synnyttää aina ennenaikaisesti ja toiset hautoo näitä lapsia pitkään. Sitten kun tarkasteltiin asiaa niin meidän suvussa/perheessä jokainen on synnyttänyt joko laskettuna aikana viikolla 40 tai sen yli. Kukaan ei ole syntynyt edes päivää aiemmin lasketusta-ajasta. Näköjään on sukuvika.
 
Olen myös kuullut, että jos omalla äidillä on mennyt synnytys tyyliin yliajalle, niin itsellä on suuri todennäköisyys samaan. Mutta näissä on kai heittoja aika paljon. Enpä olekaan kysynyt milloin me ollaan siskon kanssa synnytty. Tosin ollaan oltu aika isokokoisia, reippaasti yli 4kg ja 52 cm syntyessämme, joten tuskin ainakaan ollaan synnytty paljon ennen la:ta.
 
Täällä alkaa kyllä pikkasen jo jännittää! Jos muksu ei synny omin avuin, niin käynnistys on viikonloppuna... Toisaalta mietin, että ens viikolla en enään ole raskaana. Jotenkin haikeeta, kun nämä potkut ja möyryt mahassa loppuvat. Enkä tiedä tuleeko noita lapsiakaan hankittua enää enempää...
 
Jännää lukea muiden juttuja ja tuntemuksia ja todeta etten ole ainoa joka on vieläkin "oireeton" jne jne. Mä nukun yöllä 8-12 h [:D] Välillä avaan silmät, mut nukahdan todella nopeasti uudestaan. Mutta jos vaavi ei liiku yöllä (sillä on aina jumppatukio 1-2 h välein koko yön) niin silloin huomaan nukkuvani todella huonosti ja levottomasti ja aamulla pakko kuunnella kuuluuko sydänäänet [:D]

Mulle ainoa synnytykseen liittyvä pelko on se, ettei mies jostain syystä pääsisi mukaan. Hän on ollut mulle tuki ja turva koko raskauden ajan ja tarvitsen sen saman tuen ja turvan myös sairaalassa. Tiedän, että sitten tulee kiukku ja pelko ja kaikki maailman epämiellyttävät tunteet ja paniikki jos mies ei ole pitämässä kädestä kiinni :D 9 vuoden yhdessäolon jälkeen täytyy sanoa että ollaan oltu kuin uudestirakastuneet tässä tämä erittäin toivotun raskauden myötä [:)] Mii laik [:)]
 
dinsku, mä ajattelen tosta synnytyksestä ihan samalla tavalla. Vaikka normaalisti olen kipujen kanssa hyvin sisäänpäin kääntynyt, miehen tuki ensimmäisessä synnytyksessä oli aivan mieletön! Hän vain jotenkin osas olla läsnä, mutta ei kuitenkaan hösöttänyt tai koskenut silloin kun en sitä toivonut. Viimeiset kaksi tuntia kun kärvistelin pallon päällä niin mies piti käsistä kiinni ja oli hiljaa. Se oli parasta mitä toivoa sopi siinä tilanteessa. Sen takia, jos mies ei nyt pääse mukaan, en kyllä halua sinne muitakaan.
 
Tossa toisessa ketjussa kirjoittelit noista syömisistä mitä olet kaivannut. Mulla on ihan hirvee himo ollut homejuustoihin! Odotan niiiiiiiiiiiin paljon sitä, että saan taas joulupipareita homejuustopäällisellä! Tosin olen kyllä välillä syönyt homejuustoa, mutta tiedän, että kun siitä herkusta tulee sallittua, vedän tätä yhdistelmää kyllä sitten aivan poskettomasti. Ja tietty lasi punaviiniäkin maistuis [:)]. Vaikka raskauden aikana olen välillä ottanut lasin viiniä, niin se ei maistu niin hyvälle, kun tietää sen olevan "kiellettyä".
 
 
 
Musta tuntuu kans, että ollaan miehen kans uudestaan rakastuttu [:)] Ihanaa.. :) Vauva on kyllä lujittanut ja muuttanut parisuhdetta entisestään. <3
 
Täällä ollaan edelleen yhdessä kasassa vaikka neuvolas veikattii ettei enää huomen nähdä.Mieskin pääsee ensimmäist kertaa neuvolaa mukaa ku työt on nykyää sen verran joustavii [:)] Ja muutenki se sano etten saa lähtee tonne liukastelemaa etei käy mitää.Välil on ollu pari kivuliast supistust mut siihe ne sit jääkin [8|] On tullu suursiivoo järjestettyy ym.mut mitää ei tunnu tapahtuvan.Tääl tulee oltuu jo niin herkäl mielialal ku käy keskusteluit lukemas ja näkee marrasvaavien kuvii ni tippa tirahtaa linssii[:D]
 
Toivottelen täältä taas tsemppiä odottelijoille, kyllä se lähdön aika kohta on käsillä[:)]

Mulla sama kun Miimillä, hirveä pakko saada nyt homejuustoa kun sitä ei ole saanut kypsentämättömänä syödä niiiiin pitkään. Mussutan varmaan vähintään pari palaa sini- ja valkohomejuustoa näin ensihätiin ihan vaan suoraan paketista[:D]

Oli se miehen läsnäolo vaan tosi tärkeää siellä synnytyksessä, mulla oli jo siitä tiedosta että hän on paikalla tosi rauhallinen olo. Vaikka miehelle se on vaikeampaa katsoa vierestä toisen kipua kun ei voi auttaa. Ja ponnistaessa rutistin sen käpälästä kaikki luut murskaksi[:D]
 
Tänään klo 11 lorahti iso lammikko lattialle, lapsvedet siis meni. Soitin sairaalaan ja siellä käytiin. Supistuksia on kuitenkin niin vähän että passittivat kotiin odottelemaan. Jos mitään ei rupee tapahtumaan niin aamulla käynnistetään.
Supistuksia tulee nyt ehkä 3-4 x tunnissa.... Mä kun jo aamulla innostuin että nyt pääsee synnyttään, mutta siltikin joutuu viä odotteleen.
Yllätyin tuosta lapsiveden määrästä. Sitä tuli iso lammikko lattialle ja koko ajan vaan valuu lisää. sairaalaan kun mentiin kastu housut ihan märäks vaikka mulla oli iso kuukautis side... ja vieläkin vaan lorahtelee vähän väliä. Sain onneks sairaalasta niitä kaameita isoja vaippoja mukaan.
Mutta jotain täällä kuitenkin alkanut tapahtuun [:)]
 
Onko nuo homejuustojen ja sushin välttämiset neuvolan ohjeen mukaan? Olen havainnut, että ohjeistuksissa on neuvolakohtaisia eroja, mutta käsittääkseni pastöroidut maitotuotteet (eli siis pastöroidusta maidosta valmistetut juustot muun muassa) ovat nykyisellään sallittujen listalla, eikä raakaa kalaakaan ole kielletty (ainoastaan savustettu& tyhjiöpakattu). Itse olen kyllä ihan surutta syönyt molempia koko raskausajan (muuten olisi jo pahat, todella pahat, vieroitusoireet!) Täällä keskemmällä Eurooppaa ei pastöiroimattomien maitotuotteiden &noiden kalatuotteiden lisäksi ole oikein kielletty kuin raaka liha (ja siihen ne kielletyn lihan himot ovat sitten kohdistuneetkin :)

Onnea matkaan kaikille, jotka vielä odottelevat! Itsellä olisi laskettu aika ylihuomenna, mutta ei vielä mitään merkkiä synnytyksestä...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top