Mulla on kyllä ammatti luettuna mutta työttömänä olen ollut kohta vuoden verran. olen hakenut niin oman alan kun muidenkin alojen töitä mutta kukaan ei ole ottanut töihin. jouluaattona tein plussa testin ja erittäin toivottu ja odotettu lapsi on tulossa. äitini kun kuuli raskaudesta alkoi kauhea mollaaminen ja vinoilu. tein väärän ratkaisun hankkia lapsia nyt jo kun ei ole vakiotyötä odottamassa äitiyslomalta palaamista. hänen suhtautuminen koko raskauteen on erittäin negatiivinen. ollaan puhuttu 2 kertaa sen jälkeen kun kuuli raskaudesta viikolla 14 ja nyt menen raskausviikolla 21. jätän hänen mielipiteensä omaan arvoon. onneksi miehen suku on innoissaan tulevasta tulokkaasta ja siellä intoillaan. oma sukuni saa olla sitten kokonaan.
Läheisten suhtautuminen raskauteen?
- Ketjun aloittaja Ruislintu
- Aloituspäivämäärä
Uskon kovasti että äitisikin heltyy viimesistään kun pieni syntyy.
Voisikohan hänkin käydä läpi tunteitaan mummoksi tulon kanssa vai olikos heillä vielä lapsenlapsia.
Sekin voi joillekkin olla kova paikka, mutta varmasti asiat muuttuu täysin viimeistään kun saavat vauvan syliin :)
Meillä on kaikki otettu avosylin vastaan äidin puolelta, mieheni äiti käyttäytyi samoin kun esikkoa odotin.
Asiasta ei puhuttu mitään, ei kyselty mitään. tuntui vähän pahalta, lähetin ultra kuvan sieltä ei tullut takaisin mitään.
Nyt toista odottaessa vastaanotto on on täysin erilainen.
Ehkäpä mieheni äiti joutui käymään läpi tunteitaan kuinka tuo nainen vei hänen ainoan poikansa :D
Hyviä vointeja ja jaksamista sinne :)
Voisikohan hänkin käydä läpi tunteitaan mummoksi tulon kanssa vai olikos heillä vielä lapsenlapsia.
Sekin voi joillekkin olla kova paikka, mutta varmasti asiat muuttuu täysin viimeistään kun saavat vauvan syliin :)
Meillä on kaikki otettu avosylin vastaan äidin puolelta, mieheni äiti käyttäytyi samoin kun esikkoa odotin.
Asiasta ei puhuttu mitään, ei kyselty mitään. tuntui vähän pahalta, lähetin ultra kuvan sieltä ei tullut takaisin mitään.
Nyt toista odottaessa vastaanotto on on täysin erilainen.
Ehkäpä mieheni äiti joutui käymään läpi tunteitaan kuinka tuo nainen vei hänen ainoan poikansa :D
Hyviä vointeja ja jaksamista sinne :)
Pieniminä, ite aloin opiskella ja nyt lapsi päätti tulla kesken opiskelujen (oli toki luvalla tulla, jos on tullakseen). Alkuun ei kotona sanottu mitään, kun kerroin raskaudesta. Äitin kanssa asiasta parin viikon päästä puhutiin puhelimessa, isä mainitsi asian vasta jotai 25-26vko. Meilläkin kyseltiin kotona ja kavereilla, että miten nyt opiskelut jne, kun ei ole töitäkään odottamassa. Itse olen kysynyt, että eikö nyt ole just hyvä aika opiskella ja tehdä lapsia, kun töitäkään ei ole niin paljon tarjolla. (Paitsi sijaisuuksia olen tehnyt satunnaisesti opiskelujen ohella. Hoitoalalla siis.)Sitten, kun alan vakitöitä hakemaan voin työnantajalle sanoa, että lapset on tehty eli ei tule enää pitkiä poissaoloja töistä. Tämä hiljentänyt kyselijät aika hyvin. Äitille kerroin vielä, että äitiyspäiväraha on isompi kuin opiskelusta saamani, kun olen tehnyt "oikeana" vuonna lapsen työtuloja ajatellen (tajusin vasta äitiyspäivärahaa hakiessa asian). Ei ole kyselty sen jälkeen. Nykyisin jo kyselevät omatoimisesti ja äiti pääsi/alkoi jo pikkuisen "hössöttämäänkin", kun kävivät täällä pääsiäisen aikaan.[:)]
Ihan kamalaa nuo teidän usean kokemukset [&:] Alkaa tässä jo vähän itseäkin pelottaa tuo omalle isälle kertominen. Miehen puolelta ottavat uutisen varmasti innoissaan vastaan, sieltä jo uutisia vähän odotellaankin. Oma sukuni ei varmaan edes osaa odottaa meiltä tätä lisääntymistä. Tosin, omalle isoäidilleni olen usemman kerran vihjaillut, että sellainen pieni ihminen olisi ihan tervetullut tähän talouteen. Ihan vakavasti hänkään ei ehkä tätä ottanut ja yllättäen tuli juuri nuo opiskelut "esteeksi". Pitäisiköhän jo varhaisultran (jos siellä kaikki hyvin) jälkee kertoa perheille, jotta saavat sitten kunnolla aikaa sulatella. Onneksi toisaalta en ole hirveän läheinen oman perheeni kanssa, että jos ei tulokkaaseen osata ilolla ja onnella suhtutua niin voivat olla keskenänsä sitten, täällä kyllä ollaan ihan pakahtua onnesta.
Toivottavasti kaikkien teidän perheet tulevat järkiinsä. Ihan hullua olla epäinnoissaan vauvasta. Eihän maailmassa ole mitään ihmeellisempää.
Toivottavasti kaikkien teidän perheet tulevat järkiinsä. Ihan hullua olla epäinnoissaan vauvasta. Eihän maailmassa ole mitään ihmeellisempää.
Jenni90
Asioista perillä oleva
Meillä sukulaiset ja ystävät ovat ottaneet raskauden todella hyvin. Aluksi mua jännitti kuinka oma äitini ottaa asian. kun hän on itse niin nuori, vasta 39 vuotias. Hän on myös ollut todella nuori kun on minut saanut[8D] Mutta äiti otti asian ihanasti, ja koko ajan on vauvalle jotain ostamassa. ;D Täältä masusta tulee oikeen mumman kultapoju<3
Mutta sitte yksi ei niin mukava asia, jonka olen huomannut; Ensiksi kun ilmoitimme, että odotamme vauvaa niin kaikki ystävät olivat muka niin onnellisia. Mutta nyt olen huomannut, että kun ei minusta ole enään ryyppy seuraa niiin kaveri suhteet on jääny. Toisin sanoen, raskauden aikana on "ystävä" piiri karsiutunut. Ainakin huomaa, ketkä ovat niitä aitoja oikeita ystäviä, jotka ovat meitä tukemassa ja onnellisia meidän puolesta. Niitäki on paljon, mutta enemmän on niitä jotka ovat vaan hävinneet.
Vierelle jää tosi ystävät ja oma pieni vauvamme <3
Miehelleni käynyt ihan samoin.
Mutta sitte yksi ei niin mukava asia, jonka olen huomannut; Ensiksi kun ilmoitimme, että odotamme vauvaa niin kaikki ystävät olivat muka niin onnellisia. Mutta nyt olen huomannut, että kun ei minusta ole enään ryyppy seuraa niiin kaveri suhteet on jääny. Toisin sanoen, raskauden aikana on "ystävä" piiri karsiutunut. Ainakin huomaa, ketkä ovat niitä aitoja oikeita ystäviä, jotka ovat meitä tukemassa ja onnellisia meidän puolesta. Niitäki on paljon, mutta enemmän on niitä jotka ovat vaan hävinneet.
Vierelle jää tosi ystävät ja oma pieni vauvamme <3
Miehelleni käynyt ihan samoin.
starletti
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Onkohan tuo äiti-tytär -suhde riippuvainen siitä, milloin äiti on ensi kerran tullut raskaaksi? Jos äiti on ollut nuori, niin vois kuvitella että tyttären aikainen raskaus ei tunnu maailmanlopulta...Toisaalta jos äiti on ollut iäkkäämpi ensisynnyttäjä, niin ehkä hän pitää juuri omaa tapaansa oikeana.
Perustelin äidilleni kanssa tuota että kun lapsen jälkeen lähden työelämään voin hyvin kysyttäessä kertoa että lapsi on jo. ei sitten työnantaja ehkä koe minun palkkaamista niin epävarmana kun jonkun toisen nuoren lapsettoman palkkaamista. äitini vaan tokaisi mutta sitten kun lapsi sairastaa joutuu olemaan pois. hän keksii mitä tekosyitä vaan että saa mollata minun valintoja.
äitini oli 24 vuotias kun veljeäni alkoi odottaa. ei hänkään kovin vanha esikoisodottaja ollut. kuitenkin meillä on se ero että äitini oli ollut vakio työssä jo 15 vuotiaasta lähtien. helpompaa se oli 20 vuotta sitten saada töitä. ei tarvinnut kuin mennä kysymään olisiko jotain työtä ja usein löytyikin. itse kun en ole vuodessa päässyt edes kuin pariin haastatteluun vaikka paikkoja olen hakenut kymmeniä.
ehkä tuo alkaa tuosta jossain vaiheessa leppymään kun ei voi vaan nyt tilanteelle mitään. puoliväli ohitettu. on ennenkin äidilläni ollut vaikeuksia sopeutua valintoihini. nykyään jo ihan ok suurimman osan kanssa. aikaa se vain tarvitsee... kai
äitini oli 24 vuotias kun veljeäni alkoi odottaa. ei hänkään kovin vanha esikoisodottaja ollut. kuitenkin meillä on se ero että äitini oli ollut vakio työssä jo 15 vuotiaasta lähtien. helpompaa se oli 20 vuotta sitten saada töitä. ei tarvinnut kuin mennä kysymään olisiko jotain työtä ja usein löytyikin. itse kun en ole vuodessa päässyt edes kuin pariin haastatteluun vaikka paikkoja olen hakenut kymmeniä.
ehkä tuo alkaa tuosta jossain vaiheessa leppymään kun ei voi vaan nyt tilanteelle mitään. puoliväli ohitettu. on ennenkin äidilläni ollut vaikeuksia sopeutua valintoihini. nykyään jo ihan ok suurimman osan kanssa. aikaa se vain tarvitsee... kai
Jenni90
Asioista perillä oleva
pieniminä: Tuo on ihan totta ! Siis nykyään on ainakin täälä Etelä-Pohjanmaala tosi vaikia saada töitä. Mä valmistuin ite lähihoitajaksi jouluna ja siitä asti olen ollut työtön. Tai siis en ole edes halunnut omalle alalle töihin, koska en riskeeraa itseäni ja vauvaa nostelemalla raskaita ihmisiä. Joten olen hakenut ihan joka paikkaan muualle töihin, ja mistään ei ole kuulunut mitään. Ja nyt vielä vaikeampi päästä mihinkään kun on raskaana. Onneksi meillä on edes toinen töissä [:)]
En sitten toki tiedä olisiko johonkin omalle alalle päässyt, mutta se oli ihan mun oma valinta, etten halua. Koska tämä raskaus on kuitenkin se kaikkein tärkein jota haluan suojella kaikelta <3
En sitten toki tiedä olisiko johonkin omalle alalle päässyt, mutta se oli ihan mun oma valinta, etten halua. Koska tämä raskaus on kuitenkin se kaikkein tärkein jota haluan suojella kaikelta <3
Hui :P
Näitä lukiessa alkoi jännittämään, että mitä sitten,
jos niin pitkälle päästään, että pitää kertoa perheelle.
Tiedän, että kun lapsi syntyy, se saa isovanhemmiltaan PALJON rakkautta!
Mutta pelkään, että he eivät osaa ajatella asiaa samalla lailla,
kun se ei vielä tunnu niin konkreettiselta.
Ajattelin kertoa sitten, kun/jos on kuva ultrasta :)
Vaikka itsestä tämä tuntuu oikealta, niin inhottavaa, jos joutuu perustelemaan
onko tämä oikea ajankohta ja miten rahatilanne yms. yms.
Tarkoitus olisi valmistua syksyllä. Ja LA tammikuun lopulla.
Työpaikka on melko varmasti tiedossa syksyksi ja sillä
saisi varmaan nostettua vähän äitiyspäivärahan määrää :)
Ja mies menee töihin keväällä, kun valmistuu. Työpaikka on onneksi
hänelläkin näillä näkymin tiedossa.
Mutta koskaan ei tiedä mitä käy.
Tottakai olisin voinut valmistumiseni jälkeen etsiä vakituisen työn ja
ottaa asuntolainan ja ostaa talon. Ja ehkä uuden auton. Olisimme voineet matkustella
ja juhlia ja nauttia rahasta (kun opiskelijana on tottunut elämään köyhästi)
mutta millä varmuudella tämäkään kuvio olisi toteutunut. Ja olisiko se voittanut pienen murusen, joka haluaa maailmaan?
EI!
Mieluummin nautimme yhteisistä hetkistä perheenä ja kun lapsi on tarpeeksi vanha,
haen töitä, itsekkin varttuneempana ja kypsempänä ihmisenä :)
Jos suurin osa ihmisistä elää n. yli 70-vuotiaiksi niin eiköhän tässä ole aikaa
vauvan syntymänkin jälkeen vaikka mille :)
ja ollaan kuitenkin mieheni kanssa puhuttu, että olisi mukavaa, kun lapsi/lapset ovat
täys-ikäisiä olisimme itsekin vielä siinä iässä että jaksaisimme nauttia suhteestamme
ja yhdessäolosta ja sitten matkustella ja elää elämää kahdestaan :)
Näitä lukiessa alkoi jännittämään, että mitä sitten,
jos niin pitkälle päästään, että pitää kertoa perheelle.
Tiedän, että kun lapsi syntyy, se saa isovanhemmiltaan PALJON rakkautta!
Mutta pelkään, että he eivät osaa ajatella asiaa samalla lailla,
kun se ei vielä tunnu niin konkreettiselta.
Ajattelin kertoa sitten, kun/jos on kuva ultrasta :)
Vaikka itsestä tämä tuntuu oikealta, niin inhottavaa, jos joutuu perustelemaan
onko tämä oikea ajankohta ja miten rahatilanne yms. yms.
Tarkoitus olisi valmistua syksyllä. Ja LA tammikuun lopulla.
Työpaikka on melko varmasti tiedossa syksyksi ja sillä
saisi varmaan nostettua vähän äitiyspäivärahan määrää :)
Ja mies menee töihin keväällä, kun valmistuu. Työpaikka on onneksi
hänelläkin näillä näkymin tiedossa.
Mutta koskaan ei tiedä mitä käy.
Tottakai olisin voinut valmistumiseni jälkeen etsiä vakituisen työn ja
ottaa asuntolainan ja ostaa talon. Ja ehkä uuden auton. Olisimme voineet matkustella
ja juhlia ja nauttia rahasta (kun opiskelijana on tottunut elämään köyhästi)
mutta millä varmuudella tämäkään kuvio olisi toteutunut. Ja olisiko se voittanut pienen murusen, joka haluaa maailmaan?
EI!
Mieluummin nautimme yhteisistä hetkistä perheenä ja kun lapsi on tarpeeksi vanha,
haen töitä, itsekkin varttuneempana ja kypsempänä ihmisenä :)
Jos suurin osa ihmisistä elää n. yli 70-vuotiaiksi niin eiköhän tässä ole aikaa
vauvan syntymänkin jälkeen vaikka mille :)
ja ollaan kuitenkin mieheni kanssa puhuttu, että olisi mukavaa, kun lapsi/lapset ovat
täys-ikäisiä olisimme itsekin vielä siinä iässä että jaksaisimme nauttia suhteestamme
ja yhdessäolosta ja sitten matkustella ja elää elämää kahdestaan :)
Jenni90
Asioista perillä oleva
ja ollaan kuitenkin mieheni kanssa puhuttu, että olisi mukavaa, kun lapsi/lapset ovat
täys-ikäisiä olisimme itsekin vielä siinä iässä että jaksaisimme nauttia suhteestamme
ja yhdessäolosta ja sitten matkustella ja elää elämää kahdestaan :)
Me myös ajatellaan ihan samallalailla ![:)]
Ja kyllä meidän äiti ainakin nauttii, kun hän on ite vasta 39 niin on aikaa olla ja mennä ja nauttia vielä elämästä huolettomasti[:)][:)]