Kuunneltiinko ja kunnioitettiinko sinua

Synnytykseeni ja sen käynnistämiseen mahtui 4 päivää (9 vuoroa), ja olin kyllä kaikkiin henkilökunnan jäseniin tyytyväinen. Kaikkien kanssa ei tietenkään käynyt kemiat 100% yksiin, mutta kertaakaan en tuntenut jääväni yksin tai avuttomaksi. Minut huomioitiin ja minulle kerrottiin mitä tehdään. Erityisen kiitollinen olen lääkäreille, jotka tuohon rytäkkään sattuivat. AIVAN ihania ihmisiä; välittömiä, avoimia, kohteliaita ja kunnioittavia.
 
Ei kuunneltu. Menin sairaalaan 4 tuntia ennen lapsen syntymää, ja näistä ensimmäiset kolme tuntia minulle toisteltiin, ettei synnytys ole käynnissä ja lapsi voi hyvin syntyä vasta viikon päästä. Kätilö kävi ehkä tunnin välein toistamassa samat asiat ja minä yritin pärjätä kipujen kanssa ja ihmettelin, miten tällaisen kivun kanssa muka voisi viikon kestää, kun en osannut kuvitella kestäväni edes seuraavaan päivään. Minä hölmö siis uskoin kätilöä, hänen kun pitäisi olla alan asiantuntija. Ainoa toiveeni synnytykselle oli se, että haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset, luomua on turha tarjota, ja niin vain kävi, ettei kivunlievitystä enää pystytty laittamaan siinä vaiheessa kun kätilökin uskoi synnytyksen olevan käynnissä.

Muille synnyttäjille antaisin ohjeeksi sen, että kätilöille pitää valehdella ja heitä pitää uhkailla hoitovirhesyytteillä, jotta heiltä saa minkäänlaista huomiota tai kivunlievitystä. Ja videokamera päälle, jotta on sitten todistusaineistoa.
 
Suski75 sanoi:
Ei kuunneltu. Menin sairaalaan 4 tuntia ennen lapsen syntymää, ja näistä ensimmäiset kolme tuntia minulle toisteltiin, ettei synnytys ole käynnissä ja lapsi voi hyvin syntyä vasta viikon päästä. Kätilö kävi ehkä tunnin välein toistamassa samat asiat ja minä yritin pärjätä kipujen kanssa ja ihmettelin, miten tällaisen kivun kanssa muka voisi viikon kestää, kun en osannut kuvitella kestäväni edes seuraavaan päivään. Minä hölmö siis uskoin kätilöä, hänen kun pitäisi olla alan asiantuntija. Ainoa toiveeni synnytykselle oli se, että haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset, luomua on turha tarjota, ja niin vain kävi, ettei kivunlievitystä enää pystytty laittamaan siinä vaiheessa kun kätilökin uskoi synnytyksen olevan käynnissä.

Muille synnyttäjille antaisin ohjeeksi sen, että kätilöille pitää valehdella ja heitä pitää uhkailla hoitovirhesyytteillä, jotta heiltä saa minkäänlaista huomiota tai kivunlievitystä. Ja videokamera päälle, jotta on sitten todistusaineistoa.
Click to expand...
Mä sain myös sen ohjeen kavereilta, että koskaan ei saa missään tilanteessa myöntää, että ponnistuttaa ennen kuin puudutteet on laitettu. Itsellänikin tuntui että kroppa räjähtää ja ponnistutti, mutta kiljuin vaan kysyttäessä että ei ponnistuta. Sain epiduraalin ja tilanne saatiin kipujen suhteen rauhoittumaan hetkeksi. Tosin lapsi ei koskaan laskeutunut, koska mua makuutettiin pakolla selällään koko 8 tuntia. Olisi muka pitänyt ponnistaa siitä huolimatta. Lopulta hapetusarvot oli alle alarajan ja sydänäänet hävisi. Vasta sitten lääkäri suostui sektioon. Lisäksi synnytystapa arviossa mulle sanottiin että lantiorakenteessa on jokin vika ja voi olla ettei lapsi mahdu ulos. Käynnistykseen tullessa tämä kiellettiin toisen lääkärin toimesta eikä asiaa otettu millään tavalla huomioon.
 
Tosi kurjaa tuo, ettei äitiä kuunnella. :( siksi en uskaltaisi koskaan lähteä takki auki synnyttämään ja "heittäytyä kätilön armoille", koska valitettavasti on niitä kätilöitä, joille oma työskentelymukavuus ja oma "pätevyys" on niin tärkeitä, että niiden varjolla poljetaan asiakkaan (EI potilaan!!) oikeuksia.

Onneksi äidillä on oikeus vaihtaa kätilöä mikäli jonkun kanssa ei yhteistyö suju. Ja aina saa sanoa, jos kätilö puhuu tai kohtelee alentavasti. Mutta onko siinä synnytystilanteessa siihen voimia tai pokkaa niin on eri juttu. :/ ei pitäis synnyttävän naisen joutua puolustelemaan oikeuksiaan!!
 
Takaisin
Top